Bachelor's theses

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, millä tavoin luova prosessi ja inspiraatio näkyvät vaateompeluprosessissa käsityön näkökulmasta. Tutkimusongelma sai alkunsa tarpeesta ymmärtää luovan käsityöprosessin merkitystä vaateompelun ja kestävän kehityksen näkökulmasta. Teoreettisena lähtökohtana hyödynnettiin aikaisempaa tutkimusta käsityöllisen suunnittelun ja valmistuksen luovasta prosessista. Inspiraatio ja kestävä kehitys olivat tarkastelun keskiössä. Tutkimustehtävää tarkastellaan seuraavien tutkimuskysymysten kautta: 1. Miten inspiraatio näkyy vaateompeluprosessissa? 2. Miten kestävä kehitys näkyy vaateompeluprosessissa? Menetelmät. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka avulla kartoitettiin olemassa olevaa tutkimustietoa luovasta prosessista, inspiraatiosta, vaateompelusta ja kestävästä kehityksestä. Tutkimusaineistoa haettiin hakusanoilla ”luova prosessi”, ”luovuus”, ”inspiraatio”, ”vaateompelu”, ”kestävä kehitys” ja ”käsityö”. Haussa käytettiin tietokantoja kuten Helka ja Google Scholar. Valittu aineisto koostui käsityölähtöistä luovaa prosessia, inspiraatiota ja vaatteiden valmistusta käsittelevistä tieteellisistä julkaisuista. Analyysi tehtiin aineistolähtöisellä systemaattisella sisältöanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoitti, että inspiraatio ohjasi vaateompeluprosessia alusta loppuun. Lisäksi kestävä kehitys näkyi materiaalivalinnoissa, suunnittelussa ja laadunhallinnassa. Nämä tekijät yhdessä lisäsivät vaatteen pitkäikäisyyttä. Vaateompelun vahva tunneside vähensi impulsiivista kulutusta ja tuki vastuullista kuluttamista. Luovuuden ja kestävän kehityksen näkökulmat tekevät vaateompelusta merkityksellisen ja vastuullisen toimintatavan. Se tarjoaa hyödyllisiä näkökulmia suunnitteluun, opetukseen ja kestävän kulutuksen edistämiseen.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tekoälyn hyödyntämismahdollisuuksia eli potentiaalia virkkaustyöskentelyssä ja käsityöprosessin eri vaiheissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää esimerkiksi sitä, millä tavoin tekoäly (ChatGPT) voi helpottaa virkkaustyön ohjeiden saatavuutta, itse virkkaamisen teknistä toteutusta ja oppimista. Työssä perehdytään erityisesti kielimalliin perustuvan generatiivisen tekoälyn potentiaaliin virkkausprosessissa, mutta pohditaan myös tekoälykuvageneraattorin eli kuvanluonti-tekoälyn ymmärrystä virkkauksen pinnasta ja rakenteesta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu käsityön ja teknologian yhdistämiseen nykypäivän tekoälyn hyödyntämisen yleistymisen johdosta, sekä oppimisen ja luovuuden näkökulmiin. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja perustuu kvasikokeelliseen tutkimukseen, jossa tarkastellaan ChatGPT -tekoälyn luomaa kolmea eri virkkausohjetta yhdessä jatkuvassa keskustelussa. Jokainen ohje perustuu eri vaatimuksia sisältävään kehotteeseen, jonka perusteella tekoäly tuottaa ohjeen. Aineisto tekoälyn ohjeiden toimivuudesta on kerätty seuraamalla tekoälyn virkkausohjeita tutkijan olemassa olevien perustason virkkaustaitojen kautta. Tutkimuksen analyysissä nousee esiin tekoälyn mahdollistamia etuja ja merkkejä potentiaalista. Vastapainona tutkimus osoittaa kuitenkin merkkejä rajoitteista virkkauksen sujuvuudessa sekä yleisesti eettisiä pulmia perinteisesti käden taitoihin perustuvassa käsityökulttuurissa. Tulosten perusteella tekoäly voi toimia esimerkiksi apuvälineenä aloittelijan tasolle soveltuvien virkkausmallien luonnissa ja virkkauksen käsialan tiheyden harjoittelussa. Sen hyödyntäminen vaatii kuitenkin käyttäjältä edelleen omaa kriittistä ajattelua ja virkkaustapojen tuntemusta. Johtopäätöksenä voi todeta, että tekoälyn hyödyntäminen käsityöprosesseissa kuten virkkauksessa voi madaltaa kynnystä uuden oppimiselle, kunhan teknologiaa hyödynnetään maltillisesti ja kriittisesti. Tutkimus pyrkii tuomaan esiin uusia näkökulmia käsityön opetukseen ja tulevaisuuden käsityökulttuuriin, jossa digitaalisten työkalujen merkitys on kasvussa. Tekoälyn hyödyntäminen käsityössä ei vähennä tekijän roolia, jos tekijä pyrkii käyttämään sitä työkaluna kriittisesti ja oman ajatuksen kanssa luovassa prosessissaan ja oppimisen parissa.

Tässä kirjallisuuskatsauksessa tutkitaan, millä tavoin konstruktivistinen oppiminen näkyy VR-koulutus teknologian tutkimuksessa. Virtuaalitodellisuuden sovelluksia otetaan käyttöön nopealla tahdilla. Lääke tieteen ja tekniikan koulutuksessa virtuaalitodellisuutta on hyödynnetty enemmän, mutta myös opetuksen ja liiketalouden VR-sovelluksia on tutkittu. Konstruktivismi on yleinen paradigma oppimisen tutkimuk sessa ja sitä on hyödynnetty aiemmin verkko-opetuksen ja nyt myös jonkin verran virtuaalitodellisuuden kontekstissa. Aiemmissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, ettei virtuaalitodellisuuden tutkimuksessa ole hyödynnetty oppimisteorioita tarpeeksi. Tämä on johtanut siihen, ettei virtuaalitodellisuuden sovel lukset täytä pedagogisia vaatimuksia esimerkiksi arviointimahdollisuuksien ollessa vähäisiä. Tämä tut kielma pyrkii täydentämään aukkoa oppimisteorioiden puuttumisen saralla ja selvittämään laadullisia eroja konstruktivististen oppimisteorioiden käytössä. Tutkielma on laadullinen, integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineiston muodostavat kuusi tutki musartikkelia, jotka käsittelevät virtuaalitodellisuutta koulutuskäytössä. Artikkeleita analysoidaan teoria ohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Teoreettisena linssinä hyödynnän Miettisen (2000) julkaisuun poh jautuvaa jäsentelyä konstruktivistisen oppimiskäsityksen suuntauksista. Linssin avulla aineistosta voi daan nostaa erilaisia näkökulmia siihen, millaisena oppimisen prosessi nähdään. Aihe on tärkeä, sillä näiden näkökulmien varassa virtuaalitodellisuutta kehitetään ja sen käyttöä perustellaan erilaisiin oppi misen tarpeisiin. Kirjallisuuskatsauksen keskeinen tulos paljastaa, että konstruktivistinen oppiminen tunnistetaan jokseen kin hyvin tutkimuksissa. Vaikka konstruktivismia esiintyi kaikissa artikkeleissa, vain kolmessa sanoitet tiin käsitteen merkitystä. Aineistosta nousi erityisesti yksilöllistä oppimisen prosessia painottava koke muksellinen konstruktivismi. Kognitiivisen konstruktivismin teorioita ei käytetty yhdessäkään artikke lissa, vaikka VR:n kognitiivisia vaikutuksia mainittiin. Jatkossa olisi hyvä panostaa VR-koulutustekno logian tutkimukseen sosiokulttuurisen konstruktivismin näkökulmasta, sillä yhteistoiminnallisten omi naisuuksien on havaittu parantavan oppimiskokemusta.