Bachelor's theses

Monikulttuurisuudesta on tehty jo erilaisia tutkimuksia, mutta tutkimuksia, jossa olisi tutkittu katsomusta ja katsomuskasvatusta lasten vapaan leikin näkökulmasta esiopetuksessa on hyvin vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, miten katsomuskasvatus ja perheen katsomuksien vaikutteet näkyvät lasten kokonaisvaltaisen vapaan leikin muodossa. Tutkimuksessa nostetaan esille aiheita, jotka vaikuttavat lasten katsomukseen, moraaliin ja siihen, miten lapsi maailman näkee. Tämä tutkimus analysoi ja tulkitsee sitä, miten katsomus näkyy esiopetusikäisten lasten vapaassa leikissä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten lasten katsomukset ilmenevät lasten vapaassa leikissä, sekä ymmärtää, kuinka henkilökohtaiset näkemykset voivat vaikuttaa lasten leikkitoimintaan ja vuorovaikutukseen.  Tutkimus on laadullinen tutkimus ja se on toteutettu kuvallisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto muodostui kahdeksasta vertaisarvioidusta julkaisusta. Aineiston valinnassa kiinnitettiin huomiota sen sisältöön, luotettavuuteen ja ajankohtaisuuteen. Aineistojen valinnassa pyrin siihen, että ne ovat sisällöllisesti läheisesti tutkimusaiheeseen liittyviä ja kokonaisuutena mahdollisimman kattavia, jotta tutkimus olisi ajankohtainen ja monipuolinen. Aineisto rajautui vuosille 2017–2023. Tarkastelin lähteitä kriittisesti ja rajasin niitä tutkimuksen mukaisesti. Analysointitapana toimi sisällönanalyysi, joka on keskittynyt aineistojen teemoihin, aiheisiin ja sisältöihin.  Tässä tutkimuksessa nousi esille leikin merkitys lasten katsomuksellisen ja moraalisen pohdinnan kehittymiselle. Tutkimuksen tuloksissa ilmeni, että leikki, katsomuskasvatus ja perheiden vaikutus ovat keskeisiä tekijöitä lasten kehityksessä ja katsomuksellisen identiteetin muodostumisessa. Nämä tekijät heijastuvat myös katsomuksen näkyvyyteen vapaissa leikkitilanteissa. Leikki tarjoaa tilan, jossa lapset voivat tuoda esiin katsomuksellisia ja moraalisia pohdintojaan, tutkia arvoja ja sukupuolirooleja sekä rakentaa omaa katsomuksellista identiteettiään.

Tutkielman tavoitteena oli tarkastella dialogisen vuorovaikutuksen merkitystä varhaiskasvatuksessa erityisesti lapsen oppimisen ja kehityksen näkökulmasta. Tutkimusongelmat liittyivät siihen, millä tavoin opettaja voi mahdollistaa dialogisen vuorovaikutuksen ja miten dialogisuus ilmenee varhaiskasvatuksen arjessa. Tutkielmassa tarkastellaan dialogisuuden pedagogista merkitystä sekä opettajan roolia sen mahdollistajana. Dialogisuuden käsite määriteltiin Buberin, Freiren ja Värrin, teorioiden pohjalta. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että dialogilla näyttäisi olevan keskeinen merkitys lapsen ajattelun, kielellisten taitojen ja tunneosaamisen kehittymisessä. Tutkimuksen lähtökohtana oli oletus, että tietoinen ja reflektiivinen opettajuus mahdollistaa aidon dialogisuuden. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoon valittiin kymmenen vuosina 2015–2025 vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, joista suurin osa oli englanninkielisiä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jossa aineistoa tarkasteltiin aiempien teorioiden valossa, mutta analyysin edetessä nousi esiin myös uusia näkökulmia. Tutkimuksista etsittiin vastauksia asetettuihin tutkimuskysymyksiin, ja aineistosta nousi esiin viisi toistuvaa pääteemaa, joiden pohjalta tulokset esitettiin. Tuloksissa korostui dialogin keskeinen merkitys lapsen oppimiselle ja kasvulle, opettajan rooli dialogisuuden mahdollistajana sekä vuorovaikutuksen erilaiset muodot. Lisäksi aineistosta nousivat esiin oppimisympäristöön ja henkilöstön koulutukseen liittyvät tekijät, jotka vaikuttavat dialogisuuden toteutumiseen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että dialogisuus varhaiskasvatuksessa ei ole vain menetelmä, vaan kokonaisvaltainen ajattelutapa ja toimintakulttuuri, joka vaatii opettajalta tietoista ja reflektiivistä otetta, sekä riittäviä rakenteellisia edellytyksiä toteutuakseen käytännössä.