Bachelor's theses

Tässä kirjallisuuskatsauksessa tutkitaan, millä tavoin konstruktivistinen oppiminen näkyy VR-koulutus teknologian tutkimuksessa. Virtuaalitodellisuuden sovelluksia otetaan käyttöön nopealla tahdilla. Lääke tieteen ja tekniikan koulutuksessa virtuaalitodellisuutta on hyödynnetty enemmän, mutta myös opetuksen ja liiketalouden VR-sovelluksia on tutkittu. Konstruktivismi on yleinen paradigma oppimisen tutkimuk sessa ja sitä on hyödynnetty aiemmin verkko-opetuksen ja nyt myös jonkin verran virtuaalitodellisuuden kontekstissa. Aiemmissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, ettei virtuaalitodellisuuden tutkimuksessa ole hyödynnetty oppimisteorioita tarpeeksi. Tämä on johtanut siihen, ettei virtuaalitodellisuuden sovel lukset täytä pedagogisia vaatimuksia esimerkiksi arviointimahdollisuuksien ollessa vähäisiä. Tämä tut kielma pyrkii täydentämään aukkoa oppimisteorioiden puuttumisen saralla ja selvittämään laadullisia eroja konstruktivististen oppimisteorioiden käytössä. Tutkielma on laadullinen, integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineiston muodostavat kuusi tutki musartikkelia, jotka käsittelevät virtuaalitodellisuutta koulutuskäytössä. Artikkeleita analysoidaan teoria ohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Teoreettisena linssinä hyödynnän Miettisen (2000) julkaisuun poh jautuvaa jäsentelyä konstruktivistisen oppimiskäsityksen suuntauksista. Linssin avulla aineistosta voi daan nostaa erilaisia näkökulmia siihen, millaisena oppimisen prosessi nähdään. Aihe on tärkeä, sillä näiden näkökulmien varassa virtuaalitodellisuutta kehitetään ja sen käyttöä perustellaan erilaisiin oppi misen tarpeisiin. Kirjallisuuskatsauksen keskeinen tulos paljastaa, että konstruktivistinen oppiminen tunnistetaan jokseen kin hyvin tutkimuksissa. Vaikka konstruktivismia esiintyi kaikissa artikkeleissa, vain kolmessa sanoitet tiin käsitteen merkitystä. Aineistosta nousi erityisesti yksilöllistä oppimisen prosessia painottava koke muksellinen konstruktivismi. Kognitiivisen konstruktivismin teorioita ei käytetty yhdessäkään artikke lissa, vaikka VR:n kognitiivisia vaikutuksia mainittiin. Jatkossa olisi hyvä panostaa VR-koulutustekno logian tutkimukseen sosiokulttuurisen konstruktivismin näkökulmasta, sillä yhteistoiminnallisten omi naisuuksien on havaittu parantavan oppimiskokemusta.

Tavoitteet. Resilienssi käsitteenä on saavuttanut merkittävän aseman kuluneen kymmenen vuoden aikana, erityisesti kasvatustieteen tutkimuskentällä. Vaikka resilienssin ilmenemistä on tutkittu etenkin yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa, sen määritelmä on edelleen osittain hajanainen. Tutkielmassa tarkasteltiin, mitkä tekijät ovat keskeisiä yliopisto-opiskelijan resilienssin muodostumisessa ja millä tavoin resilienssi ilmenee yliopisto-opiskelijan kohtaamissa mahdollisissa arjen kriiseissä. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena oli muodostaa yleiskuva resilienssin ilmenemisestä yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui viisi vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, jotka käsittelivät yliopisto-opiskelijoiden resilienssiä ja sen ilmenemistä arjen kriisitilanteissa. Aineisto analysoitiin käyttämällä laadullista sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Resilienssi ilmeni yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa erityisesti itsetehokkuuden, yksilön käsityksen itsestään, optimismin, positiivisen asenteen ja koetun sosiaalisen tuen kautta. Tutkimustulokset osoittivat resilienssin ja sen tason toimivan keskeisenä voimavarana erilaisissa kriiseissä, kuten koronapandemian aikana. Tutkimustulosten pohjalta resilienssin ja optimismin on havaittu olevan negatiivisessa yhteydessä opiskelijoiden kokemaan stressiin ja tukevan opiskelijoiden selviytymisstrategioiden käyttöä. Lisäksi tunteiden säätelyn on raportoitu toimivan yhtenä resilienssiä ja siten myös mielenterveyttä suojaavana tekijänä.

Varhaiskasvatuksessa kuvatuki on yleinen pedagoginen työväline, josta hyötyy lähes jokainen lapsi. Kuvatuen käytön vaikutukset toiminnassa tukevat lapsen toimijuutta. Toimijuuden tukemisen tavoitteina on tukea lapsen vuorovaikutusta, kasvattaa lapsi itsenäiseksi ja aktiiviseksi toimijaksi. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kuvatukea käytetään ruokailutilanteessa ja miten kuvatuen menetelmät tukevat lapsen toimijuutta ruokailutilanteessa. Tämä tutkimusaihe valikoitui, koska kuvatuen käytön menetelmiä ei ole tutkittu toimijuuden tukemisen näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja lisätä ymmärrystä siitä, miten tutkimuksen havainnoinneista ja haastatteluista nousi kuvatuen menetelmiä ja miten ne tukevat lapsen toimijuutta ruokailutilanteessa. Tutkimuksen menetelmänä oli kaksi havainnointi kertaa ruokailutilanteissa ja kahden opettajan haastattelut, jotka toteutettiin havaintojen perään. Haastattelu antaa vahvistusta siitä, miten kuvatukea ruokailutilanteessa käytetään ja miten kuvatuen käytön menetelmät vaikuttavat lapsen toimijuuteen. Havainnoinneista ja haastatteluista kerätyn aineiston analyysistä voitiin päätellä, että kuvatuen käytön menetelmät tukevat lapsen toimijuutta. Tutkimuksessa kävi ilmi että, kuvatuen menetelmien välillä oli havaittu toimijuuden tukemisessa eroavaisuuksia. Pohdinnassa kerrotaan, millaisia kuvatuen menetelmiä tarvitaan toimijuuden tukemiseksi sekä millaista lisätutkimusta tarvitaan menetelmien vaikutuksista ja menetelmien pitkäkestoiseen arviointiin. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta, sillä kuvatuen käytön menetelmistä ei ole tehty pitkäkestoista havainnointia, jonka perusteella menetelmien vaikutus olisi selkeämpää ja tukisi lapsen toimijuutta. Vaikka toimijuus on lapsilla luontaista, tarvitaan tukemiseen ja ylläpitoon aikuisen aktiivista toimintaa varhaiskasvatuksessa.