Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Faculty of Educational Sciences

 

Recent Submissions

  • Rantanen, Emilia (2024)
    Tavoitteet. Tutkimuksessa kartoitettiin lasten ja nuorten älylaitteiden käyttötottumuksia sekä tarkasteltiin, millaisia vaikutuksia älylaitteiden käytöllä oli heidän kehitykseensä sekä fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiinsa. Lasten ja nuorten keskuudessa lisääntyneet terveyden haasteet ovat herättäneet paljon keskustelua sekä huolta ympäri maailmaa. Yhtenä selittävänä tekijänä on pidetty älylaitteita, joiden käyttö on samaan aikaan kasvanut sekä moninaistunut. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaisia vaikutuksia älylaitteiden käytöllä voi olla lasten ja nuorten elämään sekä millaisella käytöllä hyödyt ja haitat ilmenevät. Menetelmät. Tässä kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa kartoitettiin mahdollisimman laajasti älylaitteiden vaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä kehitykseen. Koska älylaitteiden käyttö on melko uusi ilmiö ja tutkimustieto nopeasti vanhenevaa, luotettavia tutkimuksia oli saatavilla rajoitetusti. Tämän vuoksi tarkastelin suomalaisten tutkimusten lisäksi myös kansainvälisiä tutkimuksia. Aineisto kerättiin eri tietokannoista käyttäen suomen ja englannin kielen hakutermejä. Analyysivaiheessa pyrin luomaan tarkan käsityksen aiheeseen liittyvistä teemoista kriittistä pohdintaa käyttäen. Tulokset ja johtopäätökset. Älylaitteilla on sekä hyödyllisiä että haitallisia vaikutuksia lasten ja nuorten kehitykseen sekä hyvinvointiin. Vaikutukset määräytyvät yksilöllisesti ja riippuvat ruutuajan määrästä sekä sisällöstä. Etenkin ongelmallisella älylaitteiden käytöllä ja riippuvuudella todettiin olevan merkittäviä haittoja, niin kehitykseen kuin hyvinvointiin. Passiivisella ja epäsosiaalisella älylaitteen käytöllä havaittiin myös paljon negatiivisia seurauksia. Kohtuullisella käytöllä älylaitteiden havaittiin kehittävän erilaisia taitoja ja edistävän erityisesti sosiaalista hyvinvointia. Kehitysvaiheessa olevat lapset ja nuoret ovat erityisen alttiita älylaitteiden vaikutuksille, mikä korostaa kasvattajien vastuuta ohjata sekä suojella lapsia ja nuoria tasapainoisessa älylaitteen käytössä.
  • Larmala, Iida (2024)
    Elokuvien puvustusta on tutkittu verrattain vähän. Kuitenkin aikaisemmassa tutkimuksessa on käynyt ilmi, että puvustuksella on keskeinen rooli elokuvan ilmaisukeinona. Se luo merkityksiä ja kantaa narratiivia eteenpäin. Silloin kun kirja sovitetaan elokuvaksi, puvustus antaa myös mahdollisuuden siihen, että sen avulla voidaan ilmaista asioita, jotka alkuperäistekstissä on pystytty kirjallisesti ilmaisemaan, mutta joiden esittäminen elokuvassa olisi muutoin vaikeata. Harry Potter-sarja on erittäin suosittu ja tutkittu vuosituhannen vaihteen kummallakin puolella ilmestynyt kirjasarja taikamaailmassa koulua käyvästä orpopojasta. Se ja sen pohjalta tehty elokuvasarja ovat saavuttaneet maailmanlaajuisen suosion. Neljännessä osassa nimeltään Harry Potter ja liekehtivä pikari puvustus on aivan erityisen keskeisessä roolissa. Tässä tutkielmassa kysytäänkin, miten puvustusta käytetään ilmaisun keinona elokuvassa Harry Potter ja liekehtivä pikari. Tätä selvitetään kolmen tutkimuskysymyksen avulla: miten kirjan pukukuvaukset eroavat elokuvan puvustuksesta, kuinka puvustuksella luodaan ryhmien välisiä eroja ja miten puvustusta käytetään narratiiviin merkkejä luovana keinona. Aineistoina toimivat sekä Harry Potter ja liekehtivä pikari-elokuva että kirja, johon se perustuu. Tutkielmassa selvitettiin kirjan ja elokuvan eroja ja pohdittiin, mikä selittää elokuvan kirjasta poikkeavat puvustusratkaisut. Elokuvan hahmoista hahmotettiin ryhmiä ja havainnoitiin sitä, kuinka puvustus palveli näiden erottamisessa toisistaan. Tutkielmassa tarkasteltiin myös sitä, millaisia merkityksiä puvustuksen avulla luotiin tukemaan kokonaisnarratiivia. Näiden pohjalta pohdittiin sitä, mikä on puvustuksen merkitys ilmaisun keinona koko elokuvalle. Puvustus on ilmaisun keinona kiinteä osa elokuvaa. Siinä käsityöstä tulee narratiivia eteenpäin vievä kerronnan ja ilmaisun keino. Puvustuksen avulla elokuvassa Harry Potter ja liekehtivä pikari pystyttiin sanoittamaan asioita, joita ei voinut muuten suoraan siirtää kirjasta elokuvasovitukseen. Puvustuksen avulla pystyttiin esimerkiksi välittämään henkilön asemaa, arvomaailmaa, tavoitteita, päämääriä ja luonnetta.
  • Alander, Markus (2024)
    Moninaiset sateenkaariperheet tunnustetaan ja huomioidaan yhä paremmin tämän päivän yhteiskunnassa. Heteronormatiivisuus haastaa silti edelleen näitä heteromuotoisesta ydinperheestä poikkeavia perheitä. Samalla yhteiskunnan asenteita ja arvoja heijastava lainsäädäntö määrittää, keiden on mahdollista saada lapsi ja keiden ei. Homoseksuaalisuuden yhteiskunnallisen hyväksynnän lisääntyessä homomiesten lapsiperheellistyminen tulee yleistymään ja heidän lapsitoiveensa tulevat yhä ajankohtaisemmaksi. Jotta lapsitoiveet voidaan huomioida, on oleellista tarkastella vanhemmaksi tuloon ja lapsen saamiseen liittyviä mahdollisia haasteita. Tutkielman tarkoitus on selvittää, millaisia haasteita homomiehet kohtaavat pyrkiessään lapsiperheellisiksi. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jossa tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen narratiivista muotoa. Tutkielmassa pyrittiin vastaamaan asetettuun tutkimuskysymykseen aiempaan tutkimukseen perustuvan synteesin pohjalta. Tutkimuksen kohteena olivat homoseksuaaliset miehet ja heidän kokemuksensa vanhemmaksi tulemisesta ja lapsen saamisesta. Tutkielman aineisto koostui 10 artikkelista, joista kuusi oli Euroopasta ja neljä Pohjois-Amerikasta. Aineiston analyysissä haasteisiin liittyvät tekijät teemoiteltiin, minkä perusteella haasteet jaoteltiin synteesissä henkilökohtaisiin, sosiaalisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin haasteisiin. Homomiesten lapsiperheellistymisen haasteet ilmenivät monisyisinä ja toisiinsa kytkeytyvinä. Kulttuuristen haasteiden, kuten heteronormatiivisten käsitysten perheestä, isyydestä ja lapsen kasvatuksesta, todettiin kehystävän muita haasteita. Yhteiskunnallisella tasolla haasteina ilmenivät juridinen suojattomuus, lapsen saamiseen liittyvien prosessien byrokraattisuus sekä palveluissa kohdatut asenteet ja tuen vähyys. Lapsiperheellistymisen haastavuutta lisäsivät myös yhteisöjen ja läheisten kielteiset asenteet, leimaaminen ja tuen puute. Yksilön tasolla haasteiksi muodostuivat oman identiteetin hyväksyminen ja sen yhdistäminen lapsen saamisen kaipuuseen, muut koetut tunteet sekä taloudellisten resurssien puute. Haasteiden keskinäisen vuorovaikutteisuuden ymmärtäminen luo pohjaa haasteiden ratkaisemiselle edistäen yhteisen hyvinvoinnin saavuttamista niin yksilöiden, perheiden kuin yhteiskunnankin tasolla.
  • Huutoniemi, Sini (2024)
    Tutkielmassa tarkasteltiin talousosaamisen sisältöjä kotitalouden oppikirjoissa. Tämän tutkimuksen avulla saadaan tarkempi ymmärrys siitä, miten talousosaamisen osa-alueet ilmenevät uusimman perusopetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaisissa kotitalouden oppikirjoissa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tutkijoiden kesken ei ole yksiselitteistä määritelmää talousosaamiselle. Tässä tutkimuksessa käytettiin Atkinsonin ym. (2006) määrittelemää talousosaamisen mallia, jonka avulla Peura-Kapanen ja Lehtinen (2011) muokkasivat mallia kohdistetuksi 15–20-vuotialle nuorille. Talousosaamisen osa-alueet on jaettu mallissa neljään teemaan, jotka ovat raha-asioiden hallinta, finanssituotteiden valinta, tulevaisuuden suunnittelu ja ajan tasalla pysyminen. Aineistona tutkielmassa käytettiin kolmea kotitalouden oppikirjaa, jotka olivat Onni (2015), Kotitaloustaito (2018) ja Kimara (2020). Kirjoista analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla ne osiot, joissa käsiteltiin talousosaamista. Analyysi toteutettiin erittelemällä oppikirjojen sisältöä talousosaamisen nelijaon mukaisesti ja niiden alapuolelle luotiin uusia alateemoja, joiden avulla saatiin ymmärrys millä tavoin talousosaamisen sisällöt ilmenevät kotitalouden oppikirjoissa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että talousosaamisen sisällöt ilmenivät vaihtelevasti oppikirjoissa ja osa-alueita oli eri kirjoissa käsitelty pintapuolisemmin. Kuitenkin yhteenvetona tuloksista huomattiin, että kaikista osa-alueista ilmeni oppikirjoissa osittain samoja asioita. Raha-asioiden hallinta ilmeni oppikirjoissa tulojen ja menojen tarkastelulla sekä eri maksutapojen käyttömahdollisuuksilla. Finanssituotteiden valinnassa ilmenivät ostopäätöksiin vaikuttavat tekijät, kriittisyys lähteisiin, tuotteiden vertailu ja sopimuksiin liittyvät asiat. Tulevaisuuden suunnittelua esitettiin säästämisen ja arjen budjetoinnin sekä verojen ja etuuksien avulla. Ajan tasalla pysymisen teema ilmeni taloudellisten ongelmatilanteiden käsittelyllä. Lisäksi esitettiin, miten voidaan toimia, jos tuotteessa tai palvelussa esiintyy virhe. Oppikirjat ovat tärkeässä roolissa opetuksessa ja sen vuoksi olisi tärkeää, että talousosaamisen sisällöissä otettaisiin huomioon nuorten näkökulman ja elämäntilanteet. Lisäksi oppikirjoissa voi esiintyä vanhentunutta tietoa, jolloin opettajien täytyy itse pysyä ajan tasalla muuttuvasta ympäristöstä.
  • Tupola, Ida (2024)
    Kotitalousopetus on keskeinen osa perusopetusta ja sen sisällöt koostuvat ruokaosaamisesta, ruokakulttuurista, asumisesta ja yhdessä elämisestä sekä kuluttaja- ja talousosaamisesta (POPS, 2014). Kotitalousopetuksen tavoitteena on kehittää oppilaiden arjen taitoja ja kykyä toimia erilaisissa ympäristöissä. Se auttaa oppilaita kasvamaan vastuullisiksi kuluttajiksi sekä aktiivisiksi perheen, kodin ja yhteiskunnan jäseniksi. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella kotitalousoppikirjojen sisältöjä, erityisesti sisältöalueiden jakautumista kotitalousoppikirjoissa. Tutkimusaineisto koostui kolmesta kotitalouden oppikirjasta, Kimara (2020), Kotitaloustaito 7–9 (2018) ja Onni 7–9 (2015), jotka noudattavat vuoden 2014 opetussuunnitelmaa. Tutkimus toteutettiin analysoimalla kolmea kotitalouden oppikirjaa. Analyysi keskittyi ainoastaan fyysisiin oppikirjoihin, ja tutkimuksen ulkopuolelle jätettiin Kotitaloustaito-sarjan ruokakulttuurit-kirja sekä kaikki digitaaliset materiaalit. Tutkielma toteutettiin määrällisenä ja laadullisena tutkimuksena. Määrällisessä analyysissä tarkasteltiin aihealueiden prosentuaalista jakautumista kussakin oppikirjassa, hyödyntäen taulukoita ja tilastollista analyysia painotusten selvittämiseksi. Laadullisessa analyysissa vertailtiin aihealueiden sisältöjä, syventyen painotusten eroihin oppikirjoissa. Kotitalousoppikirjojen sisältöjen tarkastelu paljasti oppikirjojen sisällöissä selkeän jakauman. Eniten painotettiin ruokaosaamista ja ruokakulttuuria (S1), joka muodosti suurimman osuuden oppikirjojen sisällöistä. Asuminen ja yhdessä eläminen (S2) sisältöaluetta käsiteltiin oppikirjoissa vähemmän, sekä kuluttaja- ja talousosaaminen (S3) sai selkeästi vähäisimmän painotuksen kaikissa oppikirjoissa. Ruokaosaaminen on keskeinen osa kotitaloustaitoja, mutta oppikirjojen painotukset eivät täysin vastaa valtakunnallisen opetussuunnitelman tavoitteita. Kotitalousoppikirjojen tulisi tarjota monipuolista osaamista, joka kattaa myös asumisen ja yhdessä elämisen ja kuluttaja- ja talousosaamisen. Tasapuolinen painotus jokaisen sisältöalueen kohdalla voi tukea paremmin oppilaiden ymmärrystä kotitalouden laaja-alaisesta merkityksestä niin yhteiskunnassa kuin arjessakin.