Faculty of Educational Sciences

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, millä tavoin ryhmämusisointiin osallistuminen tukee lasten ja nuorten kouluhyvinvointia sosiaalisten olosuhteiden ja itsensä toteuttamisen mahdollisuuksien näkökulmasta. Aihetta on tutkittu aiemmin vähän, ja siksi sen tutkiminen lasten ja nuorten hyvinvointia potentiaalisesti tukevana seikkana on tärkeää. Tutkimus nojaa Erik Allardtin hyvinvointiteorialle sekä siitä johdetulle Tuula Helneen ja Tuuli Hirvilammin Having, Loving, Being, Doing -mallille eli HLBD-mallille. Hyvinvointia koulun kontekstissa käsitellään Anne Konun ja Matti Rimpelän Kouluhyvinvoinnin mallin avulla keskittyen sen kahteen ulottuvuuteen: Sosiaaliset olosuhteet ja Mahdollisuus itsensä toteuttamiseen. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui viidestä vertaisarvioidusta artikkelista, jotka valikoitiin sisäänotto- ja poissulkukriteerien avulla. Aineiston analysoinnissa käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysin tulosten perusteella voidaan sanoa, että ryhmämusisoinnilla on kouluhyvinvointia edistävä vaikutus. Sosiaaliset olosuhteet ryhmämusisoinnissa edistivät kouluhyvinvointia ennen kaikkea yhteisöllisyyden kautta, joka ilmeni jaettuina toiminnan kohteina ja vastavuoroisuutena ryhmän jäsenien kesken. Oppilaiden väliset suhteet sekä oppilaiden ja opettajien välisten suhteiden laatu vaikuttivat myös kouluhyvinvointiin. Ryhmämusisointi vaikutti lisäksi laajempaan kouluyhteisöön suhtautumiseen positiivisesti. Itsensä toteuttamisen mahdollisuuksien näkökulmasta ryhmämusisoinnilla oli myös kouluhyvinvointia edistävä vaikutus. Ryhmämusisointi oli oppilaille mahdollisuus kokeilla ja näyttää omaa osaamistaan oppiaineopetuksen ulkopuolella. Oppilaille syntyi mahdollisuus myös kehittää omaa toimijuuttaan ja laajempaa identiteettiään. Lisäksi ryhmämusisointi sai aikaan merkityksellisyyden ja tarkoituksenmukaisuuden kokemuksia niin itse oppimisprosessissa kuin sen ulkopuolella. Sosiaaliset olosuhteet näyttäytyvät katsauksen tuloksissa itsensä toteuttamisen mahdollisuuksien mahdollistajina. Jatkotutkimusta aiheesta kuitenkin tarvitaan, jotta tällainen suhde voitaisiin todeta varmaksi. Katsauksen tulosten soveltaminen käytännössä vaatii ryhmämusisoinnin ohjaajilta laajaa pedagogista osaamista sekä tarpeeksi kattavia resursseja.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella opettajien käsityksiä tekoälyn hyödyntämisestä opetuksessa. Tavoitteena oli jäsentää opettajien näkemyksiä tekoälyn hyödyistä, haasteista ja mahdollisuuksista, sekä selvittää, millaisia pedagogisia, teknisiä ja eettisiä jännitteitä teko-älyn käyttöönottoon liittyy. Tutkimuksen taustalla vaikuttivat koulutusteknologiatutkimukses-sa tunnetut teknologian käyttöönoton mallit sekä ajankohtainen julkinen keskustelu tekoälyn vaikutuksista koulutuskentällä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajien asen-teet, teknologiset valmiudet ja koulutusratkaisut vaikuttavat keskeisesti uuden teknologian omaksumiseen. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui kotimaisista ja kansainvälisistä vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista, raporteista ja asiantuntijalähteistä, jotka käsittelivät opettajien kokemuksia ja näkemyksiä tekoälyn opetuskäytöstä. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla käsityksiä koulutusteknologiatutkimuksesta tuttujen ensimmäi-sen ja toisen asteen esteiden sekä ratkaisujen näkökulmasta. Tuloksissa havaittiin, että opettajien käsitykset tekoälystä vaihtelevat merkittävästi ja että käyttöönottoa haastavat erityisesti puutteelliset resurssit, eettiset kysymykset sekä opettajien teknologiset ja pedagogiset valmiudet. Monet opettajat näkivät tekoälyn potentiaalin opetuksen yksilöllistämisessä ja hallinnollisten tehtävien keventämisessä, mutta ilmaisevat samalla huolta kriittisen ajattelun kehittymisestä ja opettajan roolin muutoksesta. Tekoälyn opetuskäyttö edellyttää opettajien näkökulmasta selkeitä suuntaviivoja, koulutusta ja kollegiaalista tukea. Tutkimus osoittaa, että tekoälyn tarkoituksenmukainen hyödyntäminen opetuksessa vaatii kokonaisvaltaista ja eettisesti perusteltua lähestymistapaa, jossa opettajien näkemykset otetaan aktiivisesti huomioon.

Tavoitteet. Ilmastonmuutos näkyy elämässämme yhä enemmän. Luonnon biodiversiteetin ja erilaisten ympäristöuhkien kautta ihmisille herää erilaisia tunteita ilmiöön liittyen. Ilmastotunteiden esiintymistä on tutkittu enemmän aikuisilla kuin lapsilla ja nuorilla, mikä herättikin tämän kirjallisuuskatsauksen kirjoittamisen tarpeen. Tutkielman tavoitteena on tarkastella lapsilla ja nuorilla esiintyviä ilmastotunteita ja niistä selviytymistapoja sekä sitä, miten aikuiset voivat tukea heitä ilmastotunteiden vyöryssä. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusprosessi aloitettiin asettamalla tutkimuskysymykset, joiden avulla lähdettiin valitsemaan tutkielmaan sopivaa aineistoa. Aineiston hakemisessa hyödynnettiin Helka-kirjastojärjestelmää, Google Scholar -hakukonepalvelua sekä aikaisempien tutkimusten lähdeluetteloja. Aineistojen etsimisessä käytettiin hakusanoina seuraavia termejä: ilmastokasvatus, ympäristökasvatus, ympäristöahdistus, eco-anxiety, ilmastoahdistus, ilmastonmuutos, ilmastotunteet, nuoret ja lapset. Aineistot käsittelivät lasten ja nuorten keskuudessa leijuvaa tunnemaailmaa ilmaston-muutokseen liittyen sekä sitä, miten aikuiset voivat auttaa nuoria ilmastotunteiden kanssa. Aineistoksi valikoitui 13 tieteellistä julkaisua suomeksi ja englanniksi. Aineistot ovat julkaistu vuosien 2007–2024 välillä. Tulokset ja johtopäätökset. Ilmastotunteet ovat vahvasti esillä lasten ja nuorten elämässä. Useimmin esiintyviä tunteita ovat voimattomuus, riittämättömyys, pelko, ahdistus ja suru. Ai-kuisilla ja kasvattajilla on suuri rooli auttaa lapsia ja nuoria näiden tunteiden kohtaamisessa. On useita ilmastokasvatuksen malleja, joita hyödyntämällä kasvattajat voivat tukea nuoria ilmastotunteiden herätessä.