Faculty of Educational Sciences

Mål. Tidigare forskning visar att fysisk aktivitet har en positiv inverkan på barns kognitiva utveckling, koncentrationsförmåga och skolprestationer. Forskare lyfter även fram vikten av att använda rörelse i undervisningen, till exempel genom arbetssätt som främjar lärande med hela kroppen. Praktiska behov i skolan, såsom att öka elevers engagemang och förbättra inlärningsmiljön, stärker ytterligare intresset för att förstå sambandet mellan fysisk aktivitet och skolprestation. Denna forskning undersöker hur fysisk aktivitet påverkar barns lärande i årskurs 1–6 och belyser vilka faktorer som främjar denna påverkan. Forskningen utvecklar förståelse för hur fysisk aktivitet kan integreras i undervisningen för att stödja barns lärande. Metoder. Forskningen genomfördes som en kvalitativ litteraturstudie. Syftet var att sammanställa tidigare studier som behandlar de positiva effekterna av fysisk aktivitet på barns lärande. Relevanta vetenskapliga artiklar söktes i databasen HELKA med hjälp av sökord som "positive effects", "physical activity", "children", och "learning". Inklusionskriterierna omfattade artiklar publicerade senast 2005, skrivna på engelska eller svenska, och som fokuserade på barn i åldrarna 6–13 år. Totalt valdes 7 artiklar ut efter en noggrann granskning av deras relevans och kvalitet. Det insamlade materialet analyserades tematiskt för att identifiera återkommande mönster och resultat i forskningen. Resultat och slutsatser. De analyserade artiklarna visade att fysisk aktivitet påverkade barns lärande och kognitiva utveckling positivt, särskilt för barn i åldern 6–13 år. Fysisk aktivitet förbättrade koncentration, minne och problemlösning, samt ökade självkänsla och motivation för lärande. Flera studier visade även att fysisk aktivitet hade en positiv inverkan på barnens sociala förmåga och interaktioner med andra. En konsekvent fysisk aktivitetsnivå, särskilt under skoltid, bidrog till förbättrade akademiska resultat och en bättre inlärningsmiljö. Slutsatsen är att fysisk aktivitet bör integreras i skolor för att stödja både akademisk och social utveckling, vilket kan leda till en mer stimulerande inlärningsmiljö för barn.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) keskeinen tarkoitus on tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien nojalla varmistaa koulutuksen tasa-arvo. Opetussuunnitelman mukaan opetuksen tulee olla sukupuolitietoista ja siten edistää sukupuolten tasa-arvoa. Tutkimukset ovat osoittaneet koulutukseen liittyvän edelleen sukupuolittavia käytäntöjä, jotka ovat nähtävissä esteenä tasa-arvon toteutumiselle. Tässä tutkielmassa katse kohdistuu erityisesti tyttöihin. Tutkielman tavoitteena on selvittää tutkimuskirjallisuuden pohjalta, millä tavoin sukupuolittavat käytännöt näkyvät koulussa ja miten sukupuolittavat käytännöt rakentavat tyttöyttä. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto koostuu suomalaisista peruskoulua koskevista tutkimusartikkeleista, ja aineiston tutkimukset käsittelevät aihetta useammasta eri näkökulmasta. Aineiston valinnassa olennaista oli kiinnittää huomio tutkimustiedon merkittävyyteen suhteessa tutkimuskysymyksiin. Tiedonhakuun käytettiin Google Scholar, Helka ja Keenious -hakutyökaluja ja hakusanoina käytettiin sanoja tyttö, tyttöys, koulu, sukupuoli ja tasa-arvo. Tiedonhaussa käytettiin apuna myös hakutyökalujen avulla löytyneiden artikkeleiden ja tutkielmien lähdeluetteloita sekä kirjallisuuslistoja. Tutkimusaineistosta koottiin tutkielman kannalta keskeisimmät tulokset, joita tulkitsemalla tutkimuskysymyksiin annettiin kuvailevat vastaukset. Tutkielman tulosten perusteella sukupuolittavina käytäntöinä voidaan koulussa nähdä oppimateriaaleissa esiintyvät perinteiset sukupuoliroolit ja henkilöhahmojen miesvaltaisuus sekä oppilaiden koulumenestystä koskevat tyttöjä ja poikia erottelevat näkemykset. Tyttöyden rakentumista selitetään näiden tunnistettujen käytäntöjen kautta sekä lisäksi oppilaiden ja opettajan tyttöjä koskevien käsityksien näkökulmasta. Tulokset kertovat, että niissä havaitut sukupuolittavat käytännöt ohjaavat tyttöjen toimijuutta ja rakentavat yhteiskunnan normien mukaista tyttöyttä, jolle ominaista on tietynlainen käyttäytyminen, ulkoinen olemus sekä koulussa menestyminen. Tuloksissa korostuu opettajan kriittisen ajattelun ja sukupuolitietoisuuden tärkeys. Ilman opettajan kykyä tunnistaa ja haastaa sukupuoleen liitettäviä ongelmallisia rooleja ja normeja, välittyvät ne edelleen oppilaille, minkä voidaan nähdä ylläpitävän sukupuolittavia käytäntöjä yhteiskunnassa.

Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, tapaustutkimuksen kautta, luokanopettajan oma ympäristökasvatuskäsitys ja sen vaikutus hänen ympäristökasvatusopetuksensa toteutukseen. Ympäristökasvatuksen opetuksessa tulisi huomioida kattavasti ympäristön eri osa-alueet: luonnonympäristö, rakennettu ympäristö, sosiaalinen ympäristö ja arkiympäristö. Oppilaan alueellisen identiteetin muodostamisessa olisi hyödyllistä, että hänen sosiaalisen ympäristönsä, eli omaa ympäristösuhdetta vahvistettaisiin ympäristökasvatuksen avulla. Oletus tutkielman laatimiseen oli, että luonnonympäristö tulee kattavasti huomioiduksi opetuksessa mutta muiden ympäristökasvatuksen alueiden huomioiminen jää vähäisemmäksi. Tutkielman avulla on tarkoitus tutkia luokanopettajan ympäristökasvatusopetuksen toteutusta ja kuinka hyvin opetuksen sisältö vastaa Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa asetettuihin ympäristökasvatuksen tavoitteisiin. Menetelmät. Tutkielma on tapaustutkimus, jossa tutkitaan yhtä eteläkarjalaista luokanopettajaa. Tutkielman metodina on teemahaastattelu. Teemahaastattelua varten on rakennettu tutkielmassa käytettävät teema-alueet. Haastattelussa käytettiin valokuvia, jotka oli otettu tutkimusalueen lähimaastosta ja jotka liittyivät tutkielman eri teema-alueihin. Haastattelun materiaali litteroitiin ja ryhmiteltiin eri teema-alueiden alle ennen lopullista analyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman päätulos oli, että luokanopettajan ympäristökasvatus opetuksessa korostuu luonnonympäristön teemat. Rakennetun ympäristön, sosiaalisen ympäristön ja arkiympäristön käyttö ei toteudu opetuksessa yhtä vahvana kuin luonnonympäristö eikä opetus vastaa täysin Peruskoulun opetussuunnitelman tavoitteiden mukaista ympäristökasvatuksen opetusta. Tutkielma on yhtä opettajaa koskeva tapaustutkimus, joten sen perusteella ei voi tehdä yleistäviä johtopäätöksiä. Lisätutkimukset laajemmalla otannalla toisivat enemmän tietoa, kuinka ympäristökasvatuksen opetusta peruskoulussa toteutetaan.