Faculty of Medicine
Recent Submissions
-
(2024)Tavoitteet: Nostalgia on menneisyyden kaipuuta, joka syntyy menneiden tapahtumien muistelemisesta sekä siitä heräävistä ambivalenteista tunnereaktioista. Nostalgialla on osoitettu olevan tutkimuksissa myönteisiä vaikutuksia yksilön yleiseen hyvinvointiin. Nostalgian vaikutuksista masennusoireiluun on tehty vähemmän tutkimusta. Katsauksen tavoitteena oli tarkastella nostalgian ja masennuksen välisiä yhteyksiä sekä nostalgian potentiaalista hyödyntämistä osana masennuksen hoitoa. Menetelmät: Katsauksen tutkimuskirjallisuus haettiin syys- lokakuussa 2024 PubMed-, Terkko Navigator- ja Google Scholar -tietokannoista käyttämällä ja yhdistelemällä hakusanoja “nostalgia”, “depression”, “therapy”, “intervention” ja “memory”. Lisäksi katsauksessa käytettiin artikkeleiden lähdeluetteloista löydettyä kirjallisuutta ja Psykiatria-teosta. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimustiedon perusteella kokeellisesti aktivoidulla nostalgialla on myönteisiä vaikutuksia terveiden henkilöiden yleiseen hyvinvointiin, mutta hyödyt jäävät pääosin lyhytaikaisiksi. Tulokset kokeellisen nostalgian vaikutuksista masennusoireisiin ovat ristiriitaisia, mutta osa tutkimusnäytöstä viittaa siihen, että kokeellinen nostalgia saattaa pahentaa masennusoireita. Nostalgiapohjaisista ryhmäinterventioista on saatu hieman viitettä siitä, että ne saattaisivat kuitenkin hyödyttää iäkkäämpiä masennuspotilaita. Arkielämän nostalgian vaikutukset näyttäisivät olevan ainakin osittain kielteisiä riippumatta yksilön terveydentilasta. Tulosten ristiriitaisuuden ja vähäisen tutkimustiedon vuoksi lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan nostalgian ja juuri masennuksen yhteyksistä sekä nostalgian käytöstä masennuksen hoidossa eri ikäryhmillä.
-
(2024)Tavoitteet: Koronarokote suojaa tehokkaasti vakavammilta tautimuodoilta ja vähentää kuolleisuutta. Tämän vuoksi on syytä tutkia niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat koronarokotevastaisuuteen. Rokotevastaisuuteen vaikuttavat yksilön uskomukset koronarokotteesta ja koronavirustaudista. Terveysuskomusmalli on terveyskäyttäytymistä selittävä malli, jota käytettiin tässä tutkimuksessa selittämään sitä, aikooko henkilö ottaa ensimmäisen koronarokotteen annoksen. Siihen sisältyvät osatekijät koettu alttius koronavirustaudille, koettu taudin vakavuus, koetut koronarokotteen hyödyt, koetut esteet rokotteen ottamiselle, minäpystyvyyden tunne sekä kehotteet toimia. Menetelmät: Katsauksessa tutkittiin, voidaanko terveysuskomusmallilla selittää aikomusta ottaa tai olla ottamatta ensimmäistä koronarokoteannosta. Tulokset ja johtopäätökset: Vaikka mallin eri osatekijöiden välillä oli vaihtelua siinä, kuinka usein ne pystyivät selittämään rokoteaikomusta, tulosten mukaan terveysuskomusmallin avulla pystytään selittämään aikomusta ottaa ensimmäinen koronarokoteannos. Tutkimustuloksia voidaan käyttää suunnitellessa esimerkiksi kampanjoita, joilla pyritään kannustamaan hankkimaan koronarokote.
-
(2024)Tavoitteet: Jopa kaksi kolmasosaa aikuisista, joilla on diagnosoitu ADHD, kärsii tunnesäätelyn vaikeuksista ja moni kokee ne toimintakykyään haittaavimmaksi oireekseen. Tunnesäätelyn vaikeuksilla tarkoitetaan yksilön vaikeuksia säädellä tehokkaasti omia emootioitaan niin kokemuksen kuin ilmaisunkin osalta. ADHD-ihmisten tunnesäätelyoireet on aiemmassa tutkimuksessa yhdistetty poikkeamiin tarkkaavuuden suuntaamisessa tunnepitoisiin ärsykkeisiin, hyperreaktiivisuuteen tunnesisällöltään negatiivisille ärsykkeille sekä taipumukseen suosia epäoptimaalisia tunnesäätelystrategioita. Tutkielman tavoitteena on verrata erilaisten lääkkeettömien hoitomenetelmien tehokkuutta ADHD-oireisten aikuisten tunnesäätelyoireiden lievittämiseen. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin PsycInfo, MEDLINE ja GoogleScholar -tietokannoista. Käytettyjä hakusanoja olivat ADHD, adult, emotion, emotional, regulation, dysregulation, DERS, intervention, treatment. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkituista kuntoutusmenetelmistä ADHD:n tunnesäätelyoireita lievittivät mindfulness ja tavoitteenhallintaohjelma. Myös luonnossa oleskelulla oli myönteistä vaikutusta ADHD-aikuisten tunnesäätelyyn. Mentalisaatioon perustuva terapia ja tunteiden kontrolloinnin tietokoneharjoittelu eivät tuottaneet tuloksia. Dialektista käyttäytymisterapiaa sisältäneiden interventioiden tulokset vaihtelivat erittäin hyvistä olemattomiin. Onnistuneiden interventioiden piirteitä olivat kokeneiden ryhmänohjaajien käyttö, riittävän ajan varaaminen DKT-komponenteille, ADHD-oireiston tuomien haasteiden huomiointi intervention toteutuksessa, hoitovaikutuksen tehostaminen aivojen tasavirtastimulaatiolla, kasvokkaisten tapaamisten yhdistäminen digitaalisiin komponentteihin, interventioon sisällytettyjen hoitotekniikoiden määrän pitäminen hillittynä ja interventioiden räätälöinti kuntoutujien tarpeiden mukaan. Jatkotutkimuksen kannalta olisi tarpeen kehittää mittareita, jotka tavoittaisivat hyvin nimenomaan ADHD-ihmisille tyypilliset vaikeudet tunnesäätelyssä.
-
(2024)Tavoitteet: Aiempi tutkimus on keskittynyt suurimmaksi osin tutkimaan rikollisuuden riskitekijöitä etenkin aikuisilla, ja tutkimusta nimenomaan nuorten rikoskäyttäytymisestä on vielä vähän. Aikuisten rikoksentekijöiden tutkimuksissa on kuitenkin saatu viitteitä siitä, että itsesäätely ja siihen kuuluvista taidoista etenkin tunteidensäätely saattaisi olla yhteydessä rikoskäyttäytymiseen ja erityisesti väkivaltaisuuteen. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena onkin lisätä tietoa nuorten rikoskäyttäytymisestä selvittämällä, onko tunteidensäätely yhteydessä rikoskäyttäytymiseen ja väkivaltaisuuteen myös nuorilla. Aihe on tärkeä siksi, että tunteidensäätely voisi olla potentiaalinen interventiokohde nuorten rikollisuuden vähentämisessä ja hyvinvoinnin parantamisessa. Menetelmät: Lähdekirjallisuus haettiin pääosin PudMed- ja Google Scholar- tietokannoista hakusanoilla “emotion regulation”, “youth/juvenile/delinquency”, “offending/recidivism/reoffending”. Lisäksi lähteitä etsittiin valittujen artikkelien lähdeluetteloita tarkastelemalla. Tulokset ja johtopäätökset: Tulosten perusteella tunteidensäätely on yhteydessä sekä rikoskäyttäytymiseen yleisesti että nimenomaan väkivaltarikoksiin nuorilla niin, että parempi tunteidensäätely ennustaa vähäisempää rikollisuutta, kun taas suuremmat ongelmat tunteidensäätelyssä voivat lisätä rikoskäyttäytymistä. Lisäksi tulokset antavat näyttöä siitä, että tunteidensäätely välittää myös aikaisemmissa tutkimuksissa havaittua lapsuuden haitallisten kokemusten ja väkivaltaisuuden yhteyttä. Tämä tarkoittaa, että se, miten nuori kykenee käsittelemään haitallisten kokemusten aiheuttamia tunteitaan, vaikuttaa siihen, miten todennäköisesti hän syyllistyy rikoksiin myöhemmin. Kirjallisuuskatsauksen tulokset ovat kuitenkin suuntaa antavia, ja tulevaisuudessa olisikin syytä tutkia tarkemmin sitä, miten erilaiset tunteidensäätelyn osa-alueet ovat yhteydessä nuorten rikoskäyttäytymiseen.
-
(2024)Tavoitteet. Kotoa pois sijoitettujen lasten kiintymyssuhteiden on havaittu olevan muuta väestöä turvattomampia sijoituksen alussa, ja heillä on lisäksi suurentunut riski psyykkiselle oireilulle. Turvallinen kiintymys on kuitenkin mahdollista muodostaa sijaisvanhempaan, jonka vuoksi tämä katsaus tarkastelee sijaislapsen ja - vanhemman välisen kiintymyksen turvallisuuden vaikutuksia lapsen hyvinvointiin, jotta suojaavia tekijöitä sijaislasten kehitykselle voitaisiin tunnistaa. Kiintymyssuhteisiin liittyy mentalisaatiokyvyn käsite, jonka on todettu olevan yhteydessä sekä turvalliseen kiintymyssuhteesen vanhemman ja lapsen välillä että lapsen hyvinvointiin. Katsaus tarkasteleekin toisekseen mentalisaatiopohjaisten interventioiden vaikuttavuutta sijaishuollon kontekstissa. Menetelmät. Lähdeartikkelit kirjallisuuskatsaukseen etsittiin Scopus-haulla. Hakusanat ensimmäiselle tutkimuskysymykselle olivat ”foster”, ”children”, ”parent”, ”secure” ja ”attachment”, ja toiselle ”foster”, ”care” tai ”parent”, ”mentalization” ja ”intervention”. Tulokset ja johtopäätökset. Katsaus antoi näyttöä siitä, että sijaislapsen ja sijaisvanhemman välisen kiintymyksen turvallisuus on yhteydessä sijaislapsen hyvinvointiin vähentämällä käytösongelmia. Lisäksi sijaislapsi-sijaisvanhempi - kiintymyksen laadulla vaikuttaa olevan välillinen hillitsevä vaikutus lapsen itsemurhariskiin. Sijaishuollossa toteutettavat mentalisaatiopohjaiset interventiot kasvattavat katsauksen perusteella vanhemman mentalisaatiokykyä, ja vähentävät mahdollisesti myös viiveellä lasten käytösongelmia, joskin ei ole varmaa onko intervention mentalisaatiopohjaisuus ratkaisevassa asemassa käytösongelmien vähenemisen suhteen.