Faculty of Medicine

Tavoitteet. Tämä kandidaatintutkielma tarkastelee erilaisia rTMS- ja puheterapiainterventioiden muotoja AVH:n jälkeisessä afasiakuntoutuksessa. Työn tavoitteena on selvittää, miten rTMS- ja puheterapiainterventiot toteutetaan ja millaisia vaikutuksia rTMS:llä on afasiakuntoutuksessa. Lisäksi selvitetään tuoko rTMS lisäarvoa afasiakuntotutukseen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että rTMS voi vähentää oikean aivopuoliskon yliaktiivisuutta, joka tapahtuu AVH:n jälkeisen vasemman aivopuoliskon vaurion seurauksena. Tästä syystä rTMS:llä on nähty potentiaalia afasian kuntoutuksessa. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin kansainvälisistä tietokannoista, kuten Scopus ja Pubmed aineistohaun avulla. Lopulliseksi hakulausek-keeksi muodostui: (("transcranial magnetic stimulation" OR TMS) AND ("speech therapy" OR "language therapy”) AND aphas* AND ("post-stroke" OR "stroke recovery" OR rehabilitation)). Lopulliseksi aineistoksi valikoitui syvällisen tarkastelun jälkeen viiteen vuosien 2013-2025 välisenä aikana julkaistuun artikkeliin. Aineisto analysoitiin systemaattisesti poimimalla artikkeleista tärkeimmät havainnot. Tulokset ja johtopäätökset: Useimmat tutkimukset osoittivat, että rTMS-interventiot vaikuttivat positiivisesti afasian kuntoutuksessa etenkin puheterapiaan yhdistettynä. Parannuksia havaittiin esimerkiksi nimeämises-sä ja toistamisessa, mutta vaikutuksia havaittiin myös aivojen aktivaatiotason Tutkimusasetelmissa ja potilasryhmissä oli eroja tutkimusten välillä, mikä vaikeuttaa tulosten yleistettävyyttä. Johtopäätöksenä voitiin kuitenkin todeta, että rTMS vaikuttaa lupaavalta afasiakuntoutuksessa.

Tavoitteet. Monikielisten lasten kielellinen kehitys on monimutkainen prosessi. Kielellisten taitojen kehittyminen ei aina seuraa yksikielisten lasten kehityksellisiä malleja, sekä monikielisillä lapsilla esiintyy kielellisiä haasteita. Narratiiviset kielelliset interventiot ovat nousseet esiin lupaavana keinoina tukea myös monikielisten lasten kielenkehitystä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että narratiiviset interventiot ovat tehokkaita edistämään kielenkehitystä varsinkin yksikielisillä lapsilla, joilla on puhe- tai kielihäiriöitä, mutta oletetusti tavallisesti kehittyvien monikielisten lasten osalta tutkimusta on vielä rajoitetusti. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on saada lisää tietoa siitä kuinka vaikuttavia narratiiviset interventiot ovat tukemaan monikielisten lasten kielenkehitystä. Lisäksi tutkitaan, millaisia narratiivisia interventioita tällä hetkellä käytetään monikielisten lasten kielenkehityksen tukemiseen. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, jonka tavoitteena oli koota ja analysoida aiempaa tutkimustietoa narratiivisten kielellisten interventioiden vaikutuksista monikielisten lasten kielen kehitykseen. Aineiston keruu toteutettiin joulukuussa 2024 Scopuksen, Ovid Medlinen ja PsycInfon tietokannoista. Hakulausekkeeksi muodostui: (multilingual OR bilingual) AND (narrative OR narration) AND (children OR child OR kindergarden OR preschool OR daycare) AND (language intervention). Hakutuloksia karsittiin valintakriteerien mukaisesti ja lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui kuusi artikkelia, jotka käsittelivät 3–10-vuotiaita, oletetusti tyypillisesti kehittyviä monikielisiä lapsia ja joissa oli käytetty jonkinlaista narratiivista interventiomenetelmää. Artikkeleiden keskeiset sisällöt taulukkoitiin analysoinnin, vertailun ja tulosten yhteenvedon tueksi. Tulokset ja johtopäätökset. Narratiivista interventioista havaittiin olevan hyötyä varsinkin monikielisten lasten sanaston laajentamisessa ja narratiivisten taitojen edistämisessä. Vaikutusta havaittiin esimerkiksi myös semanttisessa tiedossa, kieliopissa, perspektiivinottotaidoissa ja yleisessä kielitaidossa. Interventioita toteutettiin pääsääntöisesti pienryhmissä, joissa hyödynnettiin erilaisia menetelmiä, kuten tarinankerrontaa, tarinoiden uudelleenkerrontaa ja interaktiivista ääneen lukemista, jotka auttoivat lapsia kehittämään omia kielellisiä taitojaan. Perheen osallistuminen kotona omalla äidinkielellään ja myös lapsen aktiivinen kielenkäyttäminen arjessa olivat myös tärkeitä tekijöitä intervention vaikuttavuuden kannalta. Lisäksi havaittiin viitteitä siirtovaikutuksesta kielten välillä, erityisesti kotikielestä koulukieleen. Tutkimusten otoskoot olivat usein pieniä ja osallistujaryhmät heterogeenisiä, mikä rajoitti tulosten yleistettävyyttä, mutta tulokset olivat silti laajalti linjassa aiemman kirjallisuuden kanssa.

Tavoitteet. Puhetta tukevaa ja korvaavaa kommunikointia käytetään puheen rinnalla tai sen sijaan puheen ymmärtämisen tai tuottamisen tukena. Aikaisempi tutkimus on näyttänyt, että moniammatillinen yhteistyö on oleellinen osa puhetta tukevan ja korvaavan kommunikoinnin kuntoutusta, ja että yhteistyö mahdollistaa jatkuvamman ja tehokkaamman kuntoutuksen. Tämän vuoksi tässä tutkielmassa kartoitetaan minkälaisia ammattilaisten verkostoja ja moniammatillisia tiimejä puhetta tukevan ja korvaavan kommunikoinnin kuntoutukseen osallistuu sekä kuinka nämä ammattilaiset kuvailevat yhteistyön hyötyjä ja sen haasteita. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä tässä tutkielmassa käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin PubMed ja Scopus tietokannoista. Hakulauseke koostui puhetta tukevasta ja korvaavasta kommunikoinnista, moniammatillisuuteen viittaavista sanoista sekä kokemuksiin ja näkemyksiin liittyvistä sanoista. Hakusanojen synonyymit ja taivutusmuodot pyrittiin huomioimaan hakua tehdessä. Tutkimusaineistoksi muodostui viisi vuosina 2011–2023 julkaistua tutkimusta. Kaksi tutkimusta oli toteutettu kyselylomakkeiden avulla ja kolme haastatteluiden kautta. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistossa puhetta tukevan ja korvaavan kommunikoinnin kuntoutusta toteutettiin erilaisissa ympäristöissä ja siihen osallistui useita eri ammattiryhmiä. Yhteistyötä toteutettiin tiimipalavereissa, yhteisillä kuntoutuskerroilla sekä jakamalla tietoa ja neuvoja muille ammattilaisille. Muutamassa tutkimuksessa puheterapeuttien kuvailtiin olevan päävastuussa puhetta tukevan ja korvaavan kommunikoinnin kuntoutuksesta ja täten myös moniammatillisesta yhteistyöstä. Muita puheterapeuttien tärkeitä tehtäviä oli muiden ammattiryhmien ohjaaminen ja kouluttaminen kommunikointiin liittyvissä asioissa. Tutkimuksiin osallistuvat ammattilaiset kokivat moniammatillisen yhteistyön hyvin tärkeäksi osaksi kuntoutusta. Selkeät, ennalta sovitut käytänteiden koettiin parantavat moniammatillista yhteistyötä. Esiin nousevia yhteistyötä haastavia tekijöitä olivat etenkin järjestelmälliset haasteet kuten kiire ja resurssien puute. Myös tiedon puute yhteistyön ja puhetta tukevan ja korvaavan kommunikoinnin tärkeydestä koettiin haitalliseksi yhteistyölle.