Browsing by Issue Date
Now showing items 1-20 of 686
-
(2025)Aims: Schizophrenia is a highly heritable mental disorder which causes significant impairment to individuals suffering from it. Despite its strong genetic basis, no valid biomarker for schizophrenia is known. Genome-wide association studies have consistently highlighted a calcium-channel regulating gene, CACNA1C and its single-nucleotide polymorphism rs1006737 as a predictor of schizophrenia. The literature review compiles imaging genetics studies assessing the brain changes associated with rs1006737 among patients with schizophrenia. Methods: The databases PubMed, PsycInfo, Scopus and Web of Science were searched for peer-reviewed imaging genetics research concerning the CACNA1C SNP rs1006737 among patients with schizophrenia. Research articles were also found from the references in articles. Conclusions: The most consistent findings concerned altered functional activity in the amygdala, hippocampus and anterior cingulate cortex among schizophrenia patients with the risk allele. Furthermore, a reduction in the size of amygdala and hippocampus was observed, albeit less consistently. These results are congruent with known neurobiology, as the CACNA1C gene is known to regulate calcium channels within these brain areas important in the development of various mental disorders. However, small sample sizes affect the reliability of these results. A larger consortium study, possibly with polygenic methods, could be helpful in achieving clearer results.
-
(2025)Tavoitteet. Tämä kandidaatintutkielma tarkastelee monikielisyyden ja autismikirjon häiriön yhteisvaikutuksia lapsen sanastolliseen kehitykseen. Tutkimuksessa pyritään hahmottamaan, mitkä eri tekijät vaikuttavat monikielisten autismikirjon lasten sanaston määrälliseen kehitykseen. Lisäksi pyritään ymmärtämään, miten monikielisyys vaikuttaa sanaston kehitykseen autismikirjon lapsilla verrattuna yksikielisiin autismikirjon lapsiin. Tavoitteena on analysoida tutkimusaineisto systemaattisesti sekä vertailla ja koostaa saadut tulokset, joita voidaan mahdollisesti hyödyntää puheterapeuttisessa työssä monikielisten autismikirjon lasten parissa. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin sähköisen aineistohaun avulla Scopus ja Ovid Medline –tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin englanninkielisistä termeistä multilingualism (monikielisyys), autism (autismikirjon häiriö), vocabulary OR glossary (sanasto) ja development OR learning (kehitys tai oppiminen) sekä näiden synonyymeistä ja taivutusmuodoista. Lopulliseksi tutkimusaineistoksi muodostui sisäänottokriteerien perusteella kuusi tutkimusartikkelia, jotka ovat julkaistu vuosina 2011–2019. Näistä yksi valittiin mukaan manuaalisesti käsinpoiminnalla täydentämään tutkimusaineistojen kokonaisuutta. Tulokset ja johtopäätökset. Monikielisten autismikirjon lasten sanaston kehitykseen löydettiin kaksi keskeistä tekijää, jotka nousivat esille useissa tutkimuksissa. Tämänhetkisen kielelle altistumismäärän (current amount of exposure) huomattiin ennustavan merkitsevästi paremmin sanaston kokoa kyseessä olevassa kielessä kuin elinikäinen kielelle altistumisen määrä. Korkea tämänhetkinen kielelle altistumismäärä nähdään positiivisesti ennustavan sanastollisia taitoja ja vastaavasti passiivinen kielelle altistuminen ei taannut sanaston riittävää kehittymistä. Toisena tekijänä huomattiin L1 kielen sanastollisten taitojen korreloivan merkitsevästi L2 kielen sanaston taitoja. Lisäksi tutkimuksissa tehtiin yhdensuuntaisia päätelmiä siitä, että monikielisyys ei aiheuta viivettä autismikirjon lapsen sanaston kehitykseen verrattuna yksikielisiin autismikirjon lapsiin. Ekspressiivinen sekä reseptiivinen sanasto kehittyy määrällisesti samaan tahtiin sekä yksi- että monikielisillä autismikirjon lapsilla. Siis monikielisyyden ei tutkimuksissa nähdä vaikuttavan kielteisesti autismikirjon lasten sanaston kehitykseen.
-
(2025)Aim: Research evidence to a large extent indicates that a connection with nature (or the lack thereof) has significant impacts on mental health. With the rise of psychedelic research, scholars have identified a positive correlation between psychedelic experiences and heightened nature relatedness, as well as other indicators that predict pro-environmental attitudes. This literature review aims to explore the mechanisms underlying these connections. Methods: The literature search was conducted in fall 2024 from the Scopus and Google Scholar databases using the keywords “nature relatedness,” “psychedelics,” and “ego dissolution.” The review included recent, peer-reviewed, and widely cited articles. Results and Conclusions: The reviewed studies indicated a positive correlation between psychedelic use and increased self-reported nature relatedness. However, little research was found on the causality between psychedelic experiences and increased nature relatedness. The connection may be partly mediated by the ego dissolution experienced during psychedelic states, which diminishes subjective boundaries of the self. Several studies reported that heightened nature relatedness was positively correlated with the extent of ego dissolution experienced during acute psychedelic states. In addition to increased nature relatedness, psychedelic experiences and the ego dissolution states induced by them were positively correlated with greater openness to experience and with liberal and anti-authoritarian values. The findings suggested that ego dissolution induced by psychedelics might be more broadly linked to various factors influencing an individual’s relationship with nature, including personality, values, and political perspectives. The impact of the environment on the relationship between psychedelic experiences and nature relatedness has been scarcely studied. The knowledge regarding the potential effect of the natural environment in enhancing nature relatedness is conflicting, highlighting the need for further research in this area.
-
(2025)Tavoitteet: Psykedeelit ovat tajunnantilaan voimakkaasti vaikuttavia psykoaktiivisia aineita, joiden terapeuttisen käytön on havaittu olevan tehokas hoitomuoto moneen psykiatriseen häiriöön. Psykedeelit ovat pystyneet normalisoimaan kognitiivisia häiriöitä esimerkiksi masennuksessa ja ahdistuneisuudessa, mutta niiden vaikutuksia psyykkisesti terveiden ihmisten kognitiivisiin kykyihin ei ole vielä kartoitettu kattavasti. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, minkälaisia vaikutuksia psykedeeleillä on kognitiivisiin kykyihin, älykkyyteen ja niiden taustamekanismeihin psykologisesti terveillä ihmisillä. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin PubMed, Google Scholar, Ovid MEDLINE ja Scopus-tietokannoista yhdistelemällä hakusanoja” psychedelics”, ”ayahuasca”, ”LSD”, ”psilocybin”, ”DMT”, ”cognition”,” memory”, ”learning”, ”intelligence”, ”entropy”, ”creativity”, ”executive functions”, ”alzheimer’s”, ”aging”, ”plasticity”, ”cognitive flexibility”, ”functional connectivity”, sekä käyttämällä näillä hakusanoilla löytyneiden tutkimusten lähdeluetteloa. Tiedonhakuun käytettiin myös ChatGPT4-tekoälyä ja Google-hakua. Tulokset ja johtopäätökset: Psykedeelit vaikuttivat positiivisesti neuraalisen tason älykkyyden korrelaatteihin. Positiivisia vaikutuksia löytyi myös muistin ja oppimisen tiettyihin osa-alueisiin, toiminnanohjaukseen, sekä ongelmanratkaisukyvyn taustatekijöihin. Eläinmalleissa osa psykedeeleistä vaikutti positiivisesti hidastaen tai estäen kognition heikentymistä. Negatiivisia vaikutuksia kognitiivisiin kykyihin tai älykkyyteen ei havaittu. Aihealueen tutkimusnäyttö oli kuitenkin vielä suppeaa ja vaatii lisätutkimusta tämänhetkisten löydösten varmistamiseksi.
-
Toiminnallisen kommunikaation yhteydet kielelliskognitiivisiin toimintoihin AVH-peräisessä afasiassa (2025)Tavoitteet. Toiminnallisen kommunikaation ja kielelliskognitiivisten toimintojen yhteydestä AVH-peräisessä afasiassa on vielä verrattain vähän tutkimusta. Afasia voi merkittävästi heikentää ihmisen kykyä kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa arjessa, kun aivot vaurioituvat AVH:n seurauksena. Kielelliskognitiivisia kykyjä arvioidaan afasiassa usein standardoiduilla kielellisillä testeillä, mutta niiden soveltuvuudesta toiminnallisen kommunikaation eli arjen kommunikaatiokyvyn mittaamiseen tulee tehdä vielä lisää tutkimusta. Näin voidaan saada arvokasta tietoa siitä, miten afasiaa tulisi arvioida ja mihin osa-alueisiin kuntoutusta tulisi kohdistaa. Tämän katsauksen tarkoituksena on syventyä tarkemmin siihen millaisia yhteyksiä toiminnallisen kommunikaation ja kielelliskognitiivisten toimintojen väliltä on löydetty ja missä kielellisissä osa-alueissa korrelaatioita toiminnallisen kommunikaation kanssa erityisesti on löydetty. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus- ja Ovid Medline -tietokannoissa 8.12.2024. Hakulauseke muodostettiin englanninkielisistä termeistä ”functional communication” (toiminnallinen kommunikaatio), ”everyday communication” (arjen kommunikaatio), ”real-life” (todellinen elämä), “stroke” (aivoverenkiertohäiriö),“aphasia” (afasia) ja “linguistic functions” (kielelliset toiminnot). Hyväksymis- ja poissulkukriteerien perusteella lopulliseksi aineistoksi valikoitui viisi, vuosina 2001–2022 julkaistua tutkimusartikkelia. Aineisto analysoitiin niin, että siitä poimittiin tämän kirjallisuuskatsauksen kannalta olennaisimmat tiedot. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikissa tutkimusartikkeleissa löydettiin merkittäviä yhteyksiä toiminnallisen kommunikaation ja kielelliskognitiivisten toimintojen välillä. Tutkimuksissa käytetyt standardoidut kielelliset testit vaikuttaisivat tulosten perusteella olevan hyviä mittareita mittaamaan myös toiminnallista kommunikaatiota. Löydetyt korrelaatiot olivat useimmiten kohtalaisia tai korkeita. Afasian vaikeusaste vaikuttaisi olevan merkittävä toiminnallisen kommunikaation ennustaja. Korkeita korrelaatioita toiminnallisen kommunikaation kanssa löydettiin myös erityisesti semantiikan, reseptiivisen kielen, kerronnan adekvaattisuuden, lukemisen sekä kirjoittamisen osa-alueilla. Tutkimusartikkelit käyttivät useita erilaisia mittareita toiminnallisen kommunikaation sekä kielelliskognitiivisten toimintojen mittaamiseen, mikä vaikeutti tulosten vertailua keskenään. Lisätutkimusta tarvitaan, yleistettävyyden lisäämiseksi. Lisätutkimusta myös Suomessa eniten käytettyjen mittareiden osalta tarvitaan.
-
(2025)Tavoitteet. Kehityksellinen kielihäiriö eli DLD on synnynnäinen kielellinen häiriö, joka vaikuttaa monilla eri osa-alueilla, kuten puheen tuotossa sekä ymmärtämisessä. DLD:n on aiemman tutkimustiedon mukaan todettu lisäävän lasten riskiä sosiaaliseen eristymiseen sekä kiusatuksi tulemiseen. Koska tiedetään, että DLD:n kielelliset vaikutukset pysyvät usein lapsuudesta nuoruuteen, on tärkeää tutkia, millaisia eroja sosiaalisissa taidoissa on eri ikäryhmissä. Sosiaalisten taitojen kuntoutusta DLD-lapsilla ja -nuorilla on tutkittu toistaiseksi vähän. Katsauksessa perehdytään keinoihin, joilla sosiaalisia taitoja voidaan mahdollisesti tukea. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Cinahl-tietokannasta tammikuussa 2025. Hakulausekkeena oli: AB (developmental language disorder or specific language impairment) AND AB (social skills or social interaction or social behavior or social competence) AND (intervention). Lisäksi hakutuloksia rajattiin tutkittavien iän mukaan siten, että ne koskivat 6–18-vuotiaita lapsia ja nuoria. Tätä kautta mukaan valikoitui kolme artikkelia, joiden lisäksi kaksi otettiin mukaan käsinpoimintana. Artikkeleiden julkaisuajankohtana oli 2008–2024. Aineisto analysoitiin poimimalla artikkeleista tämän kirjallisuuskatsauksen kannalta tärkeimmät tiedot. Aineisto kuvattiin tarkemmin taulukkoon. Tulokset ja johtopäätökset. DLD-lasten ja -nuorten sosiaalisten taitojen haasteita käsittelevistä tutkimusartikkeleista nousi esiin samankaltaisia tuloksia. Merkittävimpinä todettiin sosioemotionaalisten, sosiaalisen kognition ja tunnelukutaitojen haasteet sekä prososiaalisen käytöksen vähäisyys. Haasteet altistivat DLD-lasten ja -nuorten joutumista väärinymmärretyiksi vuorovaikutustilanteissa. Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että kehityksellisellä kielihäiriöllä on samankaltaisia vaikutuksia eri ikäryhmissä lasten ja nuorten sosiaalisiin taitoihin. DLD:n aiheuttamien sosiaalisten haasteiden kuntoutusta käsittelevistä artikkeleista selvisi, että tukitarpeiden suuntaaminen koulumaailmaan olisi suotavaa, vaikkakin resurssien takia haastavaa. Logopedinen sosiaalisin taitoihin kohdennettu kuntoutusjakso autisminkirjon lapsille suunnatulla menetelmällä tuotti positiivisia tuloksia ja paransi kaikkia arviointiin käytettyjen menetelmien pistemääriä sosiaalisten taitojen osalta. Vaikka kyseessä on tapaustutkimus, voidaan tulosten perusteella olettaa, että sosiaalisten taitojen interventiolla saadaan vaikuttavia tuloksia. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan, erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten osalta. Tukikeinojen suunnittelua varten tarvitaan myös lisää tutkimusta sekä moniammatillista yhteistyötä.
-
(2025)Tavoite. Raskaudenaikainen stressi voi vaikuttaa lapsen kehitykseen pitkäkestoisesti aina varhaislapsuudesta myöhäiseen aikuisuuteen saakka. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, miten raskaudenaikainen stressi ja vanhemmuuskäyttäytyminen vaikuttavat lapsen ulospäin ja sisäänpäin suuntautuviin käyttäytymisoireisiin. Keskeinen tutkimuskysymys koski vanhemmuuden laadun mahdollista roolia raskaudenaikaisen stressin vaikutusten moderoijana ja sisään- ja ulospäin suuntautuvien käyttäytymisoireiden ehkäisijänä. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto pohjautuu PubMed-tietokannan tutkimuksiin, joissa käsiteltiin raskaudenaikaisen stressin, vanhemmuuden ja lasten kehityksen välisiä yhteyksiä. Hakutermit sisälsivät vanhemmuuden laadun (esim. “sensitiivinen vanhemmuus”, “hoiva”), raskaudenaikaisen stressin (“raskaudenaikainen stressi”, “raskaudenaikainen ahdistus”) sekä lasten kehitys- ja käyttäytymisoireet (esim. “tunnesäätely”, “sisäänpäin suuntautuvat oireet”). Yhteenveto ja johtopäätökset. Tulokset tukevat prenatal programming of postnatal plasticity -hypoteesia, jonka mukaan raskaudenaikainen stressi voi lisätä lapsen herkkyyttä postnataalisille ympäristövaikutuksille. Positiivinen, sensitiivinen ja johdonmukainen vanhemmuus moderoi raskaudenaikaisen stressin ja ulospäin suuntautuvien oireiden välistä yhteyttä siten, että positiivinen vanhemmuus oli yhteydessä vähäisempiin ulospäin suuntautuviin oireisiin. Sisäänpäin suuntautuvien oireiden kohdalla tulokset olivat ristiriitaisempia ja viittaavat siihen, että näihin oireisiin voivat vaikuttaa erityisesti biologiset mekanismit, kuten kortisolitasojen muutokset. Tulokset korostavat varhaisten positiivista vanhemmuutta tukevien interventioiden merkitystä erityisesti ulospäin suuntautuvien käyttäytymisoireiden kehittymisen ehkäisemiseen niillä lapsilla, jotka ovat altistuneet raskaudenaikaiselle stressille.
-
(2025)Aim: The relationships between physical activity and depression have been studied extensively before. However, there are few studies investigating the effect of age on the relationship of physical activity and depression. The purpose of this review article is to figure out how the effects of physical activity on depression change during the lifespan from three viewpoints: 1) comparing the difference between inactive and active participants between age groups 2) comparing dose-relationships between age groups 3) comparing the effects of physical activity intensity on depression between age groups. Methods: The articles were searched from Google Scholar, Pubmed and Keenious -databases with the following keywords: “physical activity”, “leisure-time physical activity”, “exercise”, “intensity”, “moderate”, “vigorous”, “depression”, “age differences”, “depression symptoms”, “mental health”, “in adolescents”, “in adults”, “middle-aged”, “elderly”. Studies were also searched for in the articles’ references that were found using the keywords. Research directly studying the effects of age on the effects of physical activity on depression was scarce. For this reason, separate articles studying adolescents, adults and elderly adults were included. The literature review included 11 articles. Results and conclusions: Based on this review there are not clear differences between age groups in the effects physical activity has on depression. Only the effect of physical activity intensity was different between age groups. However, due to the studies’ methodological limitations a comprehensive view of how age influences the effects of physical activity on depression could not be formed.
-
(2025)Traumaattinen aivovamma (TBI) aiheuttaa laajan kirjon oireita ja siitä voi seurata myös neurobehavioraalinen häiriö (NBD), jota kuvastavat erilaiset toiminnanohjaukseen ja käyttäytymiseen liittyvät oireet. Tässä katsauksessa kartoitetaan TBI:n ja NBD:n kuntoutukseen sen tutkimukseen liittyviä haasteita, jotka vaikuttavat keskeisesti niiden käytännön toteuttamiseen. Katsauksessa esitellään mahdollisena lähestymistapana EBMA (Empowerment Behaviour Management Approach), ja sitä koskevan tutkimisnäytön vielä puuttuessa tässä katsauksessa tarkastellaan näyttöä sen keskeisten lähestymistapojen ja hoitomuotojen soveltuvuudesta kuntoutukseen. Näistä holistinen ja yhteisöpohjainen lähestymistapa vaikuttavat erityisen toimivilta, ja alustavan näytön mukaan myös voimaannuttamisen lähestymistapa, kognitiivis-behavioraalinen ja hyväksymis- ja omistautumisterapia sekä motivoiva haastattelu omaavat huomattavaa potentiaalia sekä vaurion saaneiden että heidän omaistensa hyvinvoinnin tukemisessa. Näissä hoitomuodoissa haasteita lähestytään esimerkiksi vahvistamalla minäpystyvyyden kokemusta ja itsetietoisuutta, tukemalla hoitoon sitoutuneisuutta ja muutoshalukkuutta, ja ehkäisemällä vastakkainasettelua potilaiden ja hoitajien välillä. EBMA ottaa kattavasti huomioon katsauksessa esiin nousseet haasteet, ja siten se vaikuttaa lupaavalta lähestymistavalta TBI:n ja NBD:n kuntoutukseen. EBMA:n piirteiden toimivuudesta yhdessä tarvitaan kuitenkin vielä lisänäyttöä, ja tämä inspiroi tulevaisuuden tutkimusta aiheesta.
-
(2025)Tavoitteet: Tutkimusnäyttö osoittaa, että raiskauksen kohdanneet ottavat vastaan psykologista apua vain vähän, vaikka he yleisesti kärsivät mielenterveyden haasteista. Ylikorostunut häpeän tunne ja itsesyytökset ovat tyypillisiä raiskauksen kohdanneilla ja vaikeuttavat avun hakemista. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selittää mekanismeja psykologisen avun vastaanottamiseen koettujen esteiden taustalla sekä tarkastella häpeän tunteen merkitystä. Menetelmät: Tutkimuksia haettiin keväällä 2025 Scopus- ja PubMed-tietokannoista hakusanoilla ”rape”, ”sexual”, ”help-seeking” ja ”barrier”. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin ajankohtaisia ja vertaisarvioituja artikkeleita. Tulokset ja johtopäätökset: Yksilöllisillä, yhteisöllisillä ja kulttuurisilla tekijöillä havaittiin yhteyksiä koettuihin esteisiin psykologisen avun hakemisessa. Seksuaaliväkivallan kohdanneiden arvioidessa tapahtunutta vakavammaksi lisäsi avun hakemista. Tapahtuman vakavuuden vähättely oli yleistä ja vähensi merkittävästi avun hakemista. Yhteisölliset ja yhteiskunnalliset tekijät korostuivat kulttuurivähemmistöihin kuuluvien, iäkkäiden ja vähävaraisten halukkuuteen hakea apua, mutta ei sukupuolivähemmistöihin kuuluvien. Itsesyytökset lisäsivät häpeän tunnetta ja vaikeuttivat tapahtuman tunnistamista väkivallaksi sekä yksilön harkintaprosesseja avun hakemiseksi. Tulokset ovat merkittäviä traumainformoidun hoidon jatkokehittämisen kannalta.
-
(2025)Mål: Hur hjärnan prioriterar vilken sinnesinformation att fokusera på och vilken att filtrera bort är en av de mest grundläggande frågorna inom kognitiv neurovetenskap. En framträdande kognitiv modell förklarar visuell selektion genom tre faktorer: endogena, exogena och selektionshistoriska effekter. En effekt som tillskrivits selektionshistoria kallas värdedriven uppmärksamhet. Arbiträra stimuli som belönas kan skapa skevheter i hur uppmärksamheten vägleds mot vissa punkter av det visuella fältet. Den här avhandlingen granskar den experimentella grunden av värdedriven uppmärksamhet och sammanfattar hjärnavbildningsforskning som gjorts under de senaste fem åren. Syftet är att kartlägga de neurala korrelaten av värdedriven uppmärksamhet för att öka förståelsen för hur hjärnan integrerar värderelaterad information med andra former av inflytande. Metod: Jag utförde en nyckelordssökning i Pubmed och Scopus. Även AI-baserade sökmotorer användes för att identifiera artiklar. Jag kombinerade nyckelord som "Neural mechanisms", "visual attention", "visual processing", "selection history", "reward driven attention", "value driven attention", "neural mechanisms", "brain mechanisms", "neural correlates". Resultat och slutsatser: Värdedriven uppmärksamhet involverar hjärnområden som är centrala för associativ inlärning och visuospatial orientering, med konsekvent aktivering i striatum och nucleus caudatus. Resultaten pekar på att belöningar och straff skapar skevheter i uppmärksamheten delvis genom samma neurala mekanismer. En fullständig mekanistisk förståelse av hur hjärnan integrerar värderelaterad information i dess beräkning av prioritet förblir ändå oklar.
-
Esilukutaitojen kehitys ja siihen liittyvät haasteet lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö (2025)Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten esilukutaidot kehittyvät lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö. Kehitykselliseen kielihäiriöön (DLD) liittyy vaikeutta useilla kielellisillä osa-alueilla, ja vaikeudet voivat ulottua lukemisen taitoihin. Näitä lukemisen taitoja voidaan ennustaa jo leikki-ikäisenä opittavien esilukutaitojen avulla. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, millaisia esilukutaitoja DLD-ryhmältä tyypillisesti mitataan ja miten he pärjäävät näissä taidoissa. Tutkimuksen avulla pystytään kohdentamaan tukikeinoja heikoille osa-alueille ja tarjoamaan tukea DLD-lasten perheille, ja näin pyritään ennaltaehkäisemään tulevia lukemisen vaikeuksia. Aihetta ei ole tutkittu aiemmin Suomessa, joten tutkimus tuo samalla tärkeää uutta logopedista tietoa. Menetelmät. Tutkielman tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineisto haettiin tietokannasta Cinahl tammikuussa 2025 seuraavalla hakulausekkeella: (developmental language disorder OR specific language impairment OR dld OR sli) AND (pre-reading OR early literacy OR emergent literacy OR pre-literacy OR rapid automatized naming OR letter knowledge OR phonological awareness). Lisäksi hakukriteereihin kuului, että artikkeleiden tuli olla vertaisarvioituja. Hakutulokset käytiin läpi tutkimuskysymysten valossa ja lopullinen aineisto muodostui neljästä tietokannan kautta saadusta ja yhdestä käsin poimitusta lähteestä. Aineiston analyysissä käytiin tutkimuksen aineisto tarkasti läpi ja etsittiin vastaukset tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa havaittiin, että kehityksellisen kielihäiriön omaavilla lapsilla esiintyy laaja-alaisesti vaikeuksia esilukutaitojen kohdalla. Keskimääräisesti DLDryhmä suoriutuu tyypillisesti kehittyviä ikäverrokkeja heikommin. Näin ei kuitenkaan ole välttämättä jokaisen taidon ja jokaisen DLD-lapsen kohdalla, sillä häiriöryhmässä esiintyy myös paljon ryhmän sisäistä heterogeenisyyttä. Esilukutaidoista riimitietoisuus ja kirjaintuntemus osoittautuivat selkeäksi DLD-ryhmän heikkoudeksi. Tietoisuus kirjoitetusta kielestä osoittautui ryhmällä heikoksi erityisesti silloin, jos haasteita oli myös muilla osa-alueilla. Huomattavaa tutkimuksessa on, että nopea sarjallinen nimeäminen uupui täysin tutkituista esilukutaidoista. Tutkimuksen avulla saatiin tietoa DLD-ryhmän suoriutumisesta esilukutaidoista kansainvälisesti, ja jatkossa olisi syytä keskittyä tutkimaan suomalaisia DLD-lapsia esilukutaitojen osalta.
-
(2025)Tavoitteet. Näyttelijät ja laulajat ovat erityinen eliittiäänenkäyttäjien joukko. He tarvitsevat ammateissaan erinomaista äänenlaatua ja työ asettaa äänelle useita vaatimuksia. Eliittiäänenkäyttäjillä on todettu olevan kohonnut riski äänihäiriöille. Ääniergonomialla pyritään vähentämään ja poistamaa ympäristöstä ja yksilöstä johtuvia äänihäiriöiden riskitekijöitä. Tämän tutkielman tavoitteina on selvittää, millaisia ääniergonomisia interventioita näyttelijöille, laulajille ja alan opiskelijoille on toteutettu sekä millaisia tuloksia interventioista on saatu. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Haku tehtiin joulu-kuussa 2024 Ovid Medline ja Scopus -tietokannoista. Hakulausekkeena toimi (theatre* OR perfor-ming art* OR performer* OR singer*) AND (improv* OR treat*) AND (vocal health* OR voice train*). Tutkimusaineistoksi valikoitui tarkastelun jälkeen viisi artikkelia, jotka oli julkaistu vuosina 2012–2023. Aineisto analysoitiin etsimällä vastauksia katsauksen tavoitteisiin. Aineiston keskeisimmät sisällöt taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineistosta kävi ilmi, että ääniergonomisia interventioita on toteutettu monin tavoin. Ne pitivät sisällään luentoja, seminaareja ja ääniharjoitustapaamisia. Interventioissa opetettiin ääntöelimistön anatomiasta ja fysiologiasta, äänihygieniasta, hyvästä äänenkäytöstä sekä ääntöväylän sensomotorisesta tietoisuudesta. Ääniergonomiassa keskeiset ympäristötekijät jäivät lähes huomiotta. Saatujen tulosten yhteenveto ja vertailu oli hankalaa, sillä interventiot ja käytetyt arviointimenetelmät erosivat toisistaan. Artikkeleissa raportoitiin tietämyksen kohentumista. Äänihygienisten tapojen ja äänioireiden osalta tulokset olivat ristiriitaisia. Akustisissa analyyseissä yhdessä tutkimuksessa ei tapahtunut muutosta, toisessa verrokkiryhmällä tulokset heikkenivät tutkimusryhmän pitäessä äänenlaatunsa tasaisempana. Perkeptuaalisissa arvioissa tutkittavien äänenlaatu oli parantunut, yhdessä tutkimuksessa myös verrokkien äänenlaatu parani. Laulajien sensomotorinen tietoisuus kasvoi tutkimusryhmässä merkitsevästi. Ympäristötekijöiden huomioiminen tulevissa interventioissa ja ääniergonomisen selvityksen tekeminen näyttelijöiden ja laulajien työpaikoilla olisi tarpeen, jottei vastuu äänen huolehtimisesta jäisi näyttelijöiden ja laulajien yksin kannettavaksi.
-
(2025)Tavoitteet. Ääniongelmat aiheuttavat haittaa erityisesti ammattiryhmissä, joissa on työ aiheuttaa merkittävää kuormitusta äänelle, ja vaatimukset äänen laadulle ovat korkeat. Ammattiryhmät, joissa Suomessa kerätyn da-tan perusteella esiintyy eniten ääniongelmia ovat opettajat, jalkapallovalmentajat ja papit. Aikaisempien tutki-muksien perusteella tiedetään, että ääniongelmien ja -häiriöiden syntyyn vaikuttavat sekä yksilö- että työperäi-set riskitekijät. Yksilöllisiä riskitekijöitä ovat muun muassa elämäntavat, sairaudet, sukupuoli ja harrastukset. Työperäisiä riskitekijöitä ovat puolestaan muun muassa runsas puhuminen, melussa puhuminen, pitkät puhe-etäisyydet ja huono akustiikka. Ääniongelmien on havaittu olevan kasvussa ja ne ovat sekä yksilö- että väestö-tason haaste. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää millaisia vaikutuksia ääniongelmat aiheut-tavat eri ammattiryhmissä työkykyyn ja -hyvinvointiin. Lisäksi tavoitteena on selvittää kuinka paljon äänion-gelmat aiheuttavat poissaoloja. Menetelmät. Tämä kandidaatintutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston hakuun käytettiin Scopus- ja Pubmed-tietokantoja. Hakulausekkeena oli: ("voice disorder" OR "voice problem" OR "dysphonia" OR "hoarseness") AND ("work absenteeism" OR "work absence" OR "work ability" OR "work well-being" OR "employee well-being"). Lopulliseen aineistooon valikoitui 5 tutkimusta, joista neljä oli vuo-silta 2015–2024 ja yksi vuodelta 1998. Tutkimusaineistoon kuului opettajia, pappeja sekä sellaisten ammatti-ryhmien edustajia, joissa ääni ei ole ensisijainen työväline. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän kandidaatintutkielman perusteella ääniongelmat aiheuttavat merkittävää haittaa työkykyyn ja työhyvin-vointiin erityisesti niissä ammattiryhmissä, jotka voidaan luokitella ammattiäänenkäyttäjiksi. Vaikka äänion-gelmat voivat haitata työkykyä ja -hyvinvointia merkittävästi, ei aiheutunut haitta ei välttämättä johda poissa-oloihin. Näissä tilanteissa työntekijä saattaa työskennellä silloinkin, kun hänen työkykynsä on riittämätön työ-tehtävien suorittamiseen. Tämän tutkielman perusteella ääniongelmat voivat aiheuttaa merkittävää haittaa am-mattiäänenkäyttäjien lisäksi myös niissä ammattiryhmissä, joissa ääni ei ole ensisijainen työväline.
-
Päätöksentekotyylien vaikutus asiantuntija-arvion laatuun monimutkaisessa päätöksentekotilanteessa (2025)Tavoitteet. Yksilöt suosivat erilaisia päätöksentekotyylejä. Päätöksentekotyyleillä on vaikutusta päätösten laatuun, millä on puolestaan vaikutusta päätösten seurauksiin. Useissa ammateissa ratkotaan monimutkaisia ongelmia ja tehdään niihin liittyen vaikutuksiltaan merkittäviä päätöksiä. Tutkielmassa tarkastellaan päätöksentekotyylien yhteyttä päätösten laatuun. Menetelmät. Kirjallisuushaussa etsittiin päätöksentekoon liittyvää lähdemateriaalia painottaen asiantuntijuuteen ja intuitioon liittyvään päätöksentekoon. Lähdemateriaalia haettiin Ovid Medline- ja Scopus- tietokannoista, sekä google scolar haulla käyttäen hakusanoja expertice, intuition, decission-making, judgement, error ja bias. Lisäksi lähdemateriaalia täydennettiin löytyneiden artikkeleiden lähdeluetteloiden ja keenious-aineistohaun avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Rationaalisella päätöksentekotyylillä havaittiin positiivinen yhteys päätösten laatuun ja päätöksentekijän epävarmuuteen liittyvät spontaani ja välttelevä tyyli olivat puolestaan käänteisessä yhteydessä päätösten laatuun. Monimutkaisessa, aikapaineen sisältävässä tehtävässä havaittiin, että joustava intuitiivisen ja rationaalisen tyylin käyttö johtaa parhaaseen lopputulokseen.
-
(2025)Tavoitteet: Pitkittynyt kipu on maailmanlaajuinen terveysongelma, jota voidaan tarkastella biopsykososiaalisena ilmiönä. Jotta pitkittyneen kivun psykososiaalista hoitoa voidaan kehittää, on tärkeää ymmärtää pitkittynyttä kipua ylläpitäviä mekanismeja. Pitkittyneen kivun biopsykososiaalisen mallin mukaan kognitiivisen prosessoinnin vinoumat ovat yksi pitkittynyttä kipua ylläpitävistä tekijöistä. Tässä katsauksessa tarkastellaan tarkkaavaisuus-, tulkinta- ja muistivinoumia pitkittynyttä kipua kokevilla henkilöillä. Tämän katsauksen tavoitteena oli selvittää, millaista näyttöä on erilaisista kognitiivisen prosessoinnin vinoumista pitkittynyttä kipua kokevilla henkilöillä. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin PubMed tietokannasta. Hakutermeinä käytettiin termiä ”chronic pain” yhdistettynä termeihin ”cognitive bias*”, ”attentional bias*”, ”interpretation bias*” ja ”memory bias*”. Mukaan otettiin vuodesta 2020 eteenpäin julkaistuja vertaisarvioituja artikkeleita. Tulokset ja johtopäätökset: Kirjallisuuskatsauksessa löytyi näyttöä siitä, että pitkittynyttä kipua kokevilla on enemmän kipuun liittyviä tarkkaavaisuus- ja tulkintavinoumia kuin terveillä verrokeilla. Erityisen vahvaa näyttöä löytyi tulkintavinoumien esiintymisestä pitkittynyttä kipua kokevilla, eli pitkittynyttä kipua kokevilla havaittiin taipumusta tulkita monitulkintaiset ärsykkeet kipuun liittyviksi. Ainoassa katsaukseen valikoituneessa pitkittäistutkimuksessa tulkintavinoumien havaittiin olevan yhteydessä siihen, että akuutti kipu muuttui pitkittyneeksi kivuksi. Tämän perusteella vaikuttaa siltä, että tulkintavinoumien muokkaamiseen pyrkivistä interventioista voisi olla hyötyä pitkittynyttä kipua kokeville potilaille. Aiheesta tarvittaisiin vielä lisää pitkittäistutkimusta, jotta saataisiin tietoa kognitiivisten vinoumien ja kivun pitkittymisen syy-yhteyksistä.
-
(2025)Aim: The aim was to examine whether there is a connection between experiences of racism during adolescence and criminal behavior, as well as to identify the factors that may influence this relationship. Additionally, the study explored protective factors in the context of racism and criminal behavior. Methods: A literature search was conducted in PubMed, PsychInfo, and Google Scholar databases during the autumn of 2024. The keywords used were crime, culture, racism, ethnicity, criminal behavior, acculturative stress, delinquency, and racial discrimination. Additional literature was searched in the reference lists of the articles found. The focus of the review was limited to adolescents and their experiences of racism. Conclusions: The findings demonstrate a positive relationship between racism experienced by adolescents from ethnic minority backgrounds and criminal behavior. Additionally, the results suggest a causal relationship, wherein experiences of racism in adolescence could increase criminal behavior. Mediating factors identified included negative emotions, delinquent peer groups, attitudes towards relationships and aggressive behavior, neighborhood-related factors, school dropout, and relationships with parents and school. Further research is needed involving youth from various ethnic minority groups to more comprehensively address causal relationships, mechanisms of influence, and protective factors.
-
(2025)Tausta ja tavoitteet. Merkityksellisyys on jäänyt vähälle huomiolle synnytystä tarkastellessa. Synnytyskokemuksella on vaikutuksia lapsen ja äidin vuorovaikutukseen, synnytyspelkoon sekä syntyvyyteen. Synnytyskokemuksen ymmärtämiseksi on tärkeää tutkia, millaisia merkityksiä synnyttäjä kokemukselleen antaa. Henkisyyden on todettu olevan yksi tärkeä tekijä elämänlaadun parantamisessa, mutta yhteyttä synnytyskokemukseen ja sen laatuun ei ole systemaattisesti tutkittu. Katsauksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä synnytyskokemukseen vaikuttavista tekijöistä tarkastelemalla, miten henkisyyttä ja merkityksenantoa on tutkittu synnytyksen kontekstissa sekä mitä henkisyyden ja merkityksenannon yhteydestä synnytyskokemukseen on havaittu. Menetelmät. Haku tehtiin kesällä 2024 Pubmed- tietokannasta hakusanoilla ”meaning-making” tai ”spiritual” ja ”birth”. Katsaukseen sisällytettiin seitsemän vuoden 2019 jälkeen julkaistua tutkimusta, jotka käsittelivät synnyttäjien näkökulmaa. Tulokset ja johtopäätelmät. Henkisyys vaikuttaa olevan positiivisessa yhteydessä synnytyskokemukseen sekä vähentävän potentiaalisesti synnytyspelkoa. Henkisyyden määritelmien ja mittarien moninaisuus asettaa haasteita tulosten yleistettävyydelle erityisesti eri kulttuureissa. Henkisen ulottuvuuden ja merkityksenannon huomioiminen voi auttaa positiivisen synnytyskokemuksen luomisessa, sen jälkeiseen elämänmuutokseen sopeutumisessa sekä tukea psykologista hyvinvointia. Ilmiön tarkastelu vaatii yhtenäistä määrittelyä ja lisätutkimusta erityisesti sekulaareissa maissa.
-
Itsekorjaukset toisen kielen oppijoiden puheessa : Kohderyhmänä lukiolais- ja yliopisto-opiskelijat (2025)Tavoitteet. Tämä kandidaatintutkielma tarkastelee, mitä itsekorjaustyyppejä toisen kielen oppijoiden puheessa esiintyy ja mihin itsekorjaukset toisen kielen puheessa kohdistuvat. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat peräkkäisesti monikieliset lukiolais- ja yliopisto-opiskelijat. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet itsekorjausten muodostavan vuorovaikutukselle tärkeän resurssin, jonka avulla puhuja voi korjata puheensa lipsahduksia, ehkäistä ennakoimiaan väärinkäsityksiä ja muotoilla puhettaan tilanteeseen tai vastaanottajalle sopivaksi. Itsekorjausten on tutkittu myös olevan yhteydessä kielitaidon kehittymiseen. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin Scopus-, Ovid Medline- ja PubMed-tietokannoista helmikuussa 2025. Artikkelit haettiin hakulausekkeella (second language OR bilingua* OR multilingua* OR L2) AND (self-repair*). Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui poissulku- ja mukaanottokriteerien perusteella viisi vuosina 2013–2024 julkaistua tutkimusartikkelia. Aineisto analysoitiin systemaattisesti ja sen keskeiset sisällöt taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Toisen kielen oppijat korjasivat puhettaan pääosin itsealoitetuin itsekorjauksin. Aineistossa esiintyi yhteensä kymmenen itsekorjaustyyppiä, joista yleisimmät olivat korvaus ja lisäys. Korjaukset kohdistuivat pääasiassa lausuman merkityssisältöön ja kielelliseen muotoon, mutta myös ilmaisun sopivuutta korjattiin. Puhetta korjattiin foneemi-, morfeemi-, sana-, lause- ja lausumatasolla. Tutkimustulosten perusteella itsekorjaukset ovat keskeinen osa toisen kielen puhetta, ja toisen kielen oppijat korjaavat puhettaan monin eri itsekorjaustyypein. Korjausten kohdistuminen merkityssisältöön ja kielelliseen muotoon viittaa puhujien keskittyvän korjauksiin, jotka sisältävät eniten informaatiota ja tukevat haluttujen merkitysten välittämistä vuorovaikutuskumppanille, sekä korjauksiin, joiden tekemisen puhujat kokevat helpoksi.
-
(2025)Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että Suomessa yksi oppilaiden välisiin lukutaidon eroihin vaikuttava tekijä on heidän sosioekonominen asemansa. Tämän kandidaatintutkielman yhtenä tavoitteena on koota aiempaa tutkimusta suomalaisten oppilaiden sosioekonomisen taustan yhteydestä oppimistuloksiin ja lukutaitoon sekä vertailla lukutaidon tuloksia muiden maiden tulosten kesken. Toisena tavoitteena on tutkia, miten lukutaitoa ja sosioekonomista asemaa on mitattu tutkimuksissa. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin PubMed- ja Scopus-tietokannoista joulukuussa 2024. Hakulausekkeena toimi: (literacy OR "reading skills" OR "literacy skills" OR "reading achievement") AND ("socio economic status" OR "socio economic background" OR "education level" OR "socio economic*" OR ses OR "parents' education"). Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui karsimisen jälkeen viisi artikkelia, jotka oli julkaistu vuosina 2009—2022. Aineiston analysointia, vertailua ja tulosten yhteenvetoa varten artikkelien keskeisimmät sisällöt taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman tulokseksi saatiin, että sosioekonominen asema on yhteydessä lukutaitoon. Sosioekonomisista tekijöistä voimakkaimmin vaikutti vanhempien koulutus. Lukutaitoa mitattiin eri menetelmillä eri ikäisiltä: PIRLS, PISA, PIAAC ja kehittyvän lukutaidon menetelmät. Sosioekonomista asemaa mitattiin erilaisilla menetelmillä: vanhempien koulutus, ammatti, tulotaso sekä useat epäsuorat tekijät. Lisätutkimustarpeita kuitenkin ilmeni, esimerkiksi sosioekonomisen aseman mittareita voisi yhdenmukaistaa, jotta tulokset olisivat luotettavampia ja vertailukelpoisempia.
Now showing items 1-20 of 686