Browsing by Issue Date

Aim: The aim was to examine whether there is a connection between experiences of racism during adolescence and criminal behavior, as well as to identify the factors that may influence this relationship. Additionally, the study explored protective factors in the context of racism and criminal behavior. Methods: A literature search was conducted in PubMed, PsychInfo, and Google Scholar databases during the autumn of 2024. The keywords used were crime, culture, racism, ethnicity, criminal behavior, acculturative stress, delinquency, and racial discrimination. Additional literature was searched in the reference lists of the articles found. The focus of the review was limited to adolescents and their experiences of racism. Conclusions: The findings demonstrate a positive relationship between racism experienced by adolescents from ethnic minority backgrounds and criminal behavior. Additionally, the results suggest a causal relationship, wherein experiences of racism in adolescence could increase criminal behavior. Mediating factors identified included negative emotions, delinquent peer groups, attitudes towards relationships and aggressive behavior, neighborhood-related factors, school dropout, and relationships with parents and school. Further research is needed involving youth from various ethnic minority groups to more comprehensively address causal relationships, mechanisms of influence, and protective factors.

Tavoitteet: Psykedeelit ovat tajunnantilaan voimakkaasti vaikuttavia psykoaktiivisia aineita, joiden terapeuttisen käytön on havaittu olevan tehokas hoitomuoto moneen psykiatriseen häiriöön. Psykedeelit ovat pystyneet normalisoimaan kognitiivisia häiriöitä esimerkiksi masennuksessa ja ahdistuneisuudessa, mutta niiden vaikutuksia psyykkisesti terveiden ihmisten kognitiivisiin kykyihin ei ole vielä kartoitettu kattavasti. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, minkälaisia vaikutuksia psykedeeleillä on kognitiivisiin kykyihin, älykkyyteen ja niiden taustamekanismeihin psykologisesti terveillä ihmisillä. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin PubMed, Google Scholar, Ovid MEDLINE ja Scopus-tietokannoista yhdistelemällä hakusanoja” psychedelics”, ”ayahuasca”, ”LSD”, ”psilocybin”, ”DMT”, ”cognition”,” memory”, ”learning”, ”intelligence”, ”entropy”, ”creativity”, ”executive functions”, ”alzheimer’s”, ”aging”, ”plasticity”, ”cognitive flexibility”, ”functional connectivity”, sekä käyttämällä näillä hakusanoilla löytyneiden tutkimusten lähdeluetteloa. Tiedonhakuun käytettiin myös ChatGPT4-tekoälyä ja Google-hakua. Tulokset ja johtopäätökset: Psykedeelit vaikuttivat positiivisesti neuraalisen tason älykkyyden korrelaatteihin. Positiivisia vaikutuksia löytyi myös muistin ja oppimisen tiettyihin osa-alueisiin, toiminnanohjaukseen, sekä ongelmanratkaisukyvyn taustatekijöihin. Eläinmalleissa osa psykedeeleistä vaikutti positiivisesti hidastaen tai estäen kognition heikentymistä. Negatiivisia vaikutuksia kognitiivisiin kykyihin tai älykkyyteen ei havaittu. Aihealueen tutkimusnäyttö oli kuitenkin vielä suppeaa ja vaatii lisätutkimusta tämänhetkisten löydösten varmistamiseksi.

Tavoitteet: Pitkittynyt kipu on maailmanlaajuinen terveysongelma, jota voidaan tarkastella biopsykososiaalisena ilmiönä. Jotta pitkittyneen kivun psykososiaalista hoitoa voidaan kehittää, on tärkeää ymmärtää pitkittynyttä kipua ylläpitäviä mekanismeja. Pitkittyneen kivun biopsykososiaalisen mallin mukaan kognitiivisen prosessoinnin vinoumat ovat yksi pitkittynyttä kipua ylläpitävistä tekijöistä. Tässä katsauksessa tarkastellaan tarkkaavaisuus-, tulkinta- ja muistivinoumia pitkittynyttä kipua kokevilla henkilöillä. Tämän katsauksen tavoitteena oli selvittää, millaista näyttöä on erilaisista kognitiivisen prosessoinnin vinoumista pitkittynyttä kipua kokevilla henkilöillä. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin PubMed tietokannasta. Hakutermeinä käytettiin termiä ”chronic pain” yhdistettynä termeihin ”cognitive bias*”, ”attentional bias*”, ”interpretation bias*” ja ”memory bias*”. Mukaan otettiin vuodesta 2020 eteenpäin julkaistuja vertaisarvioituja artikkeleita. Tulokset ja johtopäätökset: Kirjallisuuskatsauksessa löytyi näyttöä siitä, että pitkittynyttä kipua kokevilla on enemmän kipuun liittyviä tarkkaavaisuus- ja tulkintavinoumia kuin terveillä verrokeilla. Erityisen vahvaa näyttöä löytyi tulkintavinoumien esiintymisestä pitkittynyttä kipua kokevilla, eli pitkittynyttä kipua kokevilla havaittiin taipumusta tulkita monitulkintaiset ärsykkeet kipuun liittyviksi. Ainoassa katsaukseen valikoituneessa pitkittäistutkimuksessa tulkintavinoumien havaittiin olevan yhteydessä siihen, että akuutti kipu muuttui pitkittyneeksi kivuksi. Tämän perusteella vaikuttaa siltä, että tulkintavinoumien muokkaamiseen pyrkivistä interventioista voisi olla hyötyä pitkittynyttä kipua kokeville potilaille. Aiheesta tarvittaisiin vielä lisää pitkittäistutkimusta, jotta saataisiin tietoa kognitiivisten vinoumien ja kivun pitkittymisen syy-yhteyksistä.

Aim: The relationships between physical activity and depression have been studied extensively before. However, there are few studies investigating the effect of age on the relationship of physical activity and depression. The purpose of this review article is to figure out how the effects of physical activity on depression change during the lifespan from three viewpoints: 1) comparing the difference between inactive and active participants between age groups 2) comparing dose-relationships between age groups 3) comparing the effects of physical activity intensity on depression between age groups. Methods: The articles were searched from Google Scholar, Pubmed and Keenious -databases with the following keywords: “physical activity”, “leisure-time physical activity”, “exercise”, “intensity”, “moderate”, “vigorous”, “depression”, “age differences”, “depression symptoms”, “mental health”, “in adolescents”, “in adults”, “middle-aged”, “elderly”. Studies were also searched for in the articles’ references that were found using the keywords. Research directly studying the effects of age on the effects of physical activity on depression was scarce. For this reason, separate articles studying adolescents, adults and elderly adults were included. The literature review included 11 articles. Results and conclusions: Based on this review there are not clear differences between age groups in the effects physical activity has on depression. Only the effect of physical activity intensity was different between age groups. However, due to the studies’ methodological limitations a comprehensive view of how age influences the effects of physical activity on depression could not be formed.

Tavoitteet: Tutkimusnäyttö osoittaa, että raiskauksen kohdanneet ottavat vastaan psykologista apua vain vähän, vaikka he yleisesti kärsivät mielenterveyden haasteista. Ylikorostunut häpeän tunne ja itsesyytökset ovat tyypillisiä raiskauksen kohdanneilla ja vaikeuttavat avun hakemista. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selittää mekanismeja psykologisen avun vastaanottamiseen koettujen esteiden taustalla sekä tarkastella häpeän tunteen merkitystä. Menetelmät: Tutkimuksia haettiin keväällä 2025 Scopus- ja PubMed-tietokannoista hakusanoilla ”rape”, ”sexual”, ”help-seeking” ja ”barrier”. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin ajankohtaisia ja vertaisarvioituja artikkeleita. Tulokset ja johtopäätökset: Yksilöllisillä, yhteisöllisillä ja kulttuurisilla tekijöillä havaittiin yhteyksiä koettuihin esteisiin psykologisen avun hakemisessa. Seksuaaliväkivallan kohdanneiden arvioidessa tapahtunutta vakavammaksi lisäsi avun hakemista. Tapahtuman vakavuuden vähättely oli yleistä ja vähensi merkittävästi avun hakemista. Yhteisölliset ja yhteiskunnalliset tekijät korostuivat kulttuurivähemmistöihin kuuluvien, iäkkäiden ja vähävaraisten halukkuuteen hakea apua, mutta ei sukupuolivähemmistöihin kuuluvien. Itsesyytökset lisäsivät häpeän tunnetta ja vaikeuttivat tapahtuman tunnistamista väkivallaksi sekä yksilön harkintaprosesseja avun hakemiseksi. Tulokset ovat merkittäviä traumainformoidun hoidon jatkokehittämisen kannalta.

Tavoitteet: Afasia on aikuisiällä esiintyvä kielelliskognitiivinen häiriö, joka voi vaikuttaa moniin eri elämän osa-alueisiin. Tämän vuoksi sitä olisi tarpeen tarkastella afaattiselle henkilölle merkityksellisen, arjen toimintakyvyn huomioivan toiminnallisen kommunikaation näkökulmasta. Jotta puheterapian vaikutuksia afaattisen henkilön toiminnalliseen kommunikaatioon voitaisiin tarkastella, tulisi käytössä olla arviointivälineitä, jotka tuovat esiin afaattisen henkilön kommunikaatiokykyjä ja niiden käytön tehokkuutta. Lisäksi olisi olennaista saada käyttöön terapiamuotoja, jotka tähtäävät vuorovaikutuksen sujumiseen häiriökeskeisen kielellisten toimintojen palauttamisen sijaan. Tämän kanditutkielman tarkoituksena on tarkastella sosiaalisesti suuntautuneen ryhmämuotoisen puheterapian vaikutuksia afaattisten henkilöiden toiminnalliseen kommunikaatioon sekä niitä arviointivälineitä, joilla terapian vaikuttavuutta on tutkittu. Menetelmät: Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista erilaisia hakutoimintoja hyödyntäen. Hakulausekkeeksi muodostui: (aphasia) AND (functional communication OR everyday communi- cation OR interpersonal communication OR conversation) AND (group therapy OR group treatment OR group conversation treatment). Tutkimusaineisto muodostui kuudesta artikkelista, joista yksi otettiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2006–2023, ja niissä oli kaikissa kyse afaattisten henkilöiden ryhmäpuheterapiainterventioista. Aineistosta poimittiin tarkemman analyysin myötä tutkimuskysymysten kannalta tärkeimmät tiedot. Tulokset ja johtopäätökset: Toiminnallista kommunikaatiota mitattiin tutkimuksissa itsetäytettävillä ja läheisten tai hoitajien täyttämillä kyselylomakkeilla ja arviointiasteikoilla sekä diskurssia ja keskustelevaa puhetta tarkastellen erilaisissa haastatteluissa ja kertomuksissa. Sosiaalisesti suuntautuneilla ryhmämuotoisilla puheterapiainterventioilla oli pääosin positiivinen vaikutus toiminnalliseen kommunikaatioon ainakin jollain arviointimenetelmällä mitattuna verrattaessa ennen interventiota saatuihin tuloksiin. Jatkossa olisi olennaista saada tarkempi käsitys toiminnallisen kommunikaation eri osa-alueista, jotta myös arviointivälineitä saataisiin systemaattisemmiksi. Toisaalta olisi tärkeää myös saada enemmän tietoa myös siitä, mitkä sosiaalisesti suuntautuneen ryhmäterapian sisällölliset elementit ovat yhteydessä muutokseen, jotta kuntoutuksesta saataisiin kohdistetumpaa ja yhdenmukaisempaa.

Tavoitteet. Toisen kielen oppijalla tarkoitetaan sellaista monikielistä lasta, joka oppii äidinkielensä lisäksi kodin ulkopuolella toisen kielen esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia L2-kielen sanaston kehitystä tukevia menetelmiä on tutkittu toisen kielen oppijoilla varhaiskasvatuksessa ja ovatko nämä menetelmät olleet vaikuttavia sanaston oppimisen kannalta. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineisto haettiin joulukuussa 2023 Proquest ERICistä hakulausekkeella ”(dual language learner) OR (english language learner) OR (second language learner) OR (emergent bilingual) AND (early childhood education) AND support)” ja tammikuussa 2024 Scopuksesta lähes vastaavasti muotoillulla hakulausekkeella. Hakutulokset käytiin läpi ja lopullinen aineisto muodostui kuudesta artikkelista, jotka oli julkaistu vuosina 2010–2017. Aineiston analyysia varten artikkeleihin tutustuttiin huolellisesti ja niistä etsittiin vastaukset tutkimuskysymyksiin. Tärkeimmät tiedot kerättiin myös taulukkoon. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineiston kuudessa artikkelissa tutkittiin erilaisia keinoja tukea sanaston kehitystä toisen kielen oppijoilla. Erityisesti näissä tutkimuksissa korostuivat satukirjan lukemiseen perustuvat interventiot, joita tutkittiin neljässä mukana olleessa tutkimuksessa. Nämä tutkimukset antoivat viitteitä siitä, että dialoginen ja lasta mahdollisimman paljon osallistava satukirjan lukeminen tukee lasten sanaston kehitystä. Lisäksi lapset näyttäisivät hyötyvän siitä, että opetukseen otetaan opittavan L2-kielen lisäksi mukaan lasten kotikieli ja lapsia kannustetaan toistamaan uusia sanoja ääneen. Tutkijoiden suunnittelema 18 viikkoinen opetusinterventio osoittautui myös vaikuttavaksi sanaston kehityksen kannalta ja mielenkiintoista oli, että lapset oppivat yhtä paljon kielellisestä lähtötasosta riippumatta. Lisäksi todettiin olevan mahdollista, että mitä monipuolisempaa opettajien opetustilanteissa käyttämä kieli on, sitä tehokkaammin lasten sanasto kehittyy. Kaiken kaikkiaan tutkielmassa löydettiin suuntaviivoja sille, millä keinoilla sanaston kehitystä voitaisiin vaikuttavasti tukea.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on koota tietoa siitä, mitä tiedetään nimeämisen yhteydestä sanasujuvuuteen ja sanavarastoon. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, millaisilla tehtävillä nimeämistä, sanasujuvuutta ja sanavarastoa on mitattu. Nimeämistaidon on havaittu vaikuttavan lukutaitoon sekä muihin kielellisiin taitoihin. Nimeämisessä ja lukemisessa käytettävät osataidot ovat osittain samoja. Nimeämisen yhteydestä sanasujuvuuteen ja sanavarastoon koottu tieto voi auttaa ymmärtämään kielellisiä taitoja ja lukemisen vaikeuksiin liittyviä tekijöitä. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin joulukuussa 2023 suorittamalla haku Scopus ja Ovid Medline -tietokannoista. Hakusanoina käytettiin nimeämisen, sanavaraston ja sanasujuvuuden termejä sekä nimeämisen arvioimiseen yleisesti käytetyn testin lyhennettä. Pois rajattiin artikkelit, jotka käsittelivät erilaisia sairauksia, testien normittamista, spesifisti aivojen tiedonkäsittelyä tai ei-kielellisten interventioiden vaikutusta. Hakua täydennettiin kahdella manuaalisesti poimitulla artikkelilla. Lopullinen aineisto koostui viidestä vuosina 1989–2014 julkaistusta artikkelista. Aineisto analysoitiin systemaattisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Nimeämisen ja sanasujuvuuden välillä löytyi merkitsevä yhteys kaikissa näiden yhteyttä tarkastelleista tutkimuksista. Yhteys oli voimakkaampi nimeämisen ja semanttisen sanasujuvuuden välillä. Nimeämistarkkuuden ja reseptiivisen sanavaraston välillä havaittiin merkitsevä yhteys. Korrelaatiot taitojen välillä eivät kuitenkaan olleet täydellisiä, joten taidoissa vaikuttaa olevan jotain yhtäläisyyttä, mutta myös eroavaisuuksia. Tutkimusta nimeämisen ja sanavaraston sekä nimeämisen ja sanasujuvuuden välisistä yhteyksistä on tehty vähän. Jatkossa olisi hyvä saada lisätutkimusta siitä, mikä näiden taitojen välisiä yhteyksiä selittää.

Tavoitteet: Uupumus on yksilön psyykkistä hyvinvointia ja terveyttä voimakkaasti muokkaava tila. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, voiko kognitiivinen sulautuminen itsessään olla yhteydessä uupumusoireiluun. Kognitiivista sulautumista on tutkittu esimerkiksi yhtenä osana hyväksymis- ja omistautumisterapiaa. Se on kognitiivinen prosessi, joka tarkoittaa samaistuvaa suhtautumistapaan omia mielenesisäisiä ajatussisältöjä kohtaan. Tutkin tässä kirjallisuuskatsauksessa sitä, onko kognitiivisen sulautumisen yhteyttä uupumusoireilun tutkittu pelkän kognitiivisen sulautumisen näkökulmasta ilman muita siihen läheisesti liittyvistä psyykkisiä prosesseja. Menetelmät: Kirjallisuuskatsausta varten artikkelihaku suoritettiin Helsingin yliopiston Helka- portaalin tarkennetulla haulla hyödyntäen hakusanoja ”cognitive fusion” yhdistettynä hakusanoihin ”exhaustion” ja/tai ”burnout” sekä tarkastelemalla sitä kautta löytyneiden artikkelien lähdeluetteloista löytyvää kirjallisuutta. Tulokset ja johtopäätökset: Kirjallisuuskatsauksen perusteella vaikuttaa siltä, että kognitiivinen sulautuminen voi olla yhteydessä uupumiseen ja esimerkiksi tunne-elämään, energiatasoon ja toimintakykyä haastavaan stressiin. Lisäksi kognitiivinen sulautuminen vaikuttaa olevan transdiagnostinen riskitekijä monenlaiseen muuhun psykiatriseen oireiluun. Tutkimustietoa kognitiivisen sulautumisen ja uupumisoireilun yhteydestä, yhteyttä selittävistä tekijöistä, kausaliteetistä tai pelkkään kognitiiviseen defuusioon tähtäävistä interventioista uupumuksen hoidossa on kuitenkin vielä vähän, ja ilmiötä tulisi tutkia vielä lisää kattavamman ymmärryksen saavuttamiseksi.

Abstract: Aim: Dissociative Identity Disorder (DID) remains a debated mental health disorder, though it is recognized in diagnostic manuals such as DSM-V and ICD-10. A notable aspect of DID is inter-identity amnesia, often reported by patients but inconsistently observed in experimental settings. This study aims to review experimental research on long-term memory dysfunction in DID. The first aim is to review if inter-identity occurs objectively or if it is only subjective and does that vary across different memory parts. The second aim is to review if there are other characteristic impairments in long-term memory in DID. Methods: The systematic literature search was conducted in OvidMedline using keywords “experimental”, “DID”, “dissociative identity disorder”, “inter-identity amnesia”, and “long-term memory” and their combinations. In addition, the references of the found articles were checked. The 14 articles published between 2002–2022 were included. Results and conclusions: Based on this review, the inter-identity amnesia is not objective in DID. Instead, it seems to be subjective and occur in all long-term memory parts. However, DID patients seem to have a distinct simulation style differing from healthy simulators. In addition to the inter-identity amnesia, the long-term memory seems to be impaired in other ways in DID. The most evident impairments in long-term memory in general seem to be that DID patients perform overall worse in all kinds of long-term memory tasks and that they have slower reaction times in semantic and procedural memory tasks. It remains unclear if the other impairments are connected to patients simulating subjective inter-identity amnesia. Subjective inter-identity amnesia and the other impairments of long-term memory should be further studied in everyday life context.