Browsing by Subject "POPS 2014"

Muuttuva yhteiskuntamme asettaa myös koulutukselle muutostarpeita. Tulevaisuuden yhteiskunnassa vaaditaan yhä monipuolisempaa osaamista, joka on herättänyt ajatuksen perinteisen kouluinstituution muovaamisesta. Ratkaisuna koulun kehitystarpeisiin on ruvettu hyödyntämään pedagogisesti ja fyysisesti joustavia oppimisympäristöjä. Näitä toiminnallista, sosiaalista ja monimuotoista koulutoimintaa tukevaksi kehittyjä muunneltavia tiloja, kutsutaan avoimiksi oppimisympäristöiksi. Avoimien oppimisympäristöjen uskotaan mahdollistavan laajempia opiskelutapoja niin itsenäisesti kuin ryhmässä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella perusopetuksen opetussuunnitelma uudistuksen (2014) myötä vauhdilla yleistyneitä avoimia oppimisympäristöjä. Tutkimuksessa selvitetään avoimien oppimisympäristöjen tavoitteita ja näiden tavoitteiden toteutumista. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksella haluttiin saada muodostettua yleiskuva avoimien oppimisympäristöjen tavoitteista ja niiden toteutumisesta aikaisempia tutkimuksia hyödyntämällä. Tutkimukseen valikoitui kyseinen tutkimusmenetelmä sen sopiessa hyvin laaja-alaisen katsauksen tuottamiseen, ilman tiukkoja sääntöjä. Tutkimuksessa havaittiin, että avoimet oppimisympäristöt nähtiin pääasiassa potentiaalisena tapana uudistaa kouluja. Avoimet oppimisympäristöt olivat kuitenkin saaneet vaihtelevaa palautetta käyttäjiltä todellisesta toimivuudestaan. Aina tilojen hyvä ajatus, tukea nykypäiväisempää ja osallistavampaa oppimista, ei ole täysin onnistunut tilojen toteutuksessa ja osa tilojen ratkaisuista oli osoittautunut opetusta ja koulutoimintaa heikentäviksi. Monet tilojen epäonnistuneista ratkaisuista näyttäytyvät asioina, jotka olisi pitänyt pystyä huomioimaan suunnittelu- ja rakennusvaiheessa hyödyntämällä eri asiantuntijoiden osaamista. Avoimet oppimisympäristöt vaativat vielä kehittelyä sekä käyttäjien integroimista pedagogiikan muutokseen, jotta muunneltavat ja joustavat tilakokonaisuudet voivat todella tukea ja mahdollistaa uudenlaista koulun toimintaa.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on muodostaa käsitys siitä, millaisena suomalainen vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmaa on käsitetty opetussuunnitelmatutkimuksessa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, näkyykö opetussuunnitelmassa piirteitä saksalaisesta Bildung-opetussuunnitelmatraditiosta. Opetussuunnitelmatutkimukselle haastavia piirteitä ovat opetussuunnitelmakäsitteen määrittely, tutkimusmetodien valinta sekä koululaitoksen sidonnaisuus ympäröivään yhteiskuntaan, politiikkaan ja kulttuuriin. Opettajan autonomia ja itsenäinen harkintavalta on ollut keskeisessä roolissa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, ja opetussuunnitelma on antanut opettajalle paljon vapauksia määritellä omaa opetustaan. Suomalainen opetussuunnitelmatutkimus on ollut kiinnostunut opetussuunnitelman laatimiseen vaikuttavista tekijöistä, sekä opetussuunnitelman käytännön toimeenpanosta. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on saada käsitys siitä, miten aihepiiriä on aiemmin tutkittu ja millainen tutkittavan aiheen teoreettinen viitekehys on. Tarkoituksena ei ole muodostaa uutta tietoa, vaan selvittää, mitä on aiemmin tutkittu. Tutkimuksen tarkastelun kohteena olevat tutkimusartikkelit haettiin tietokannoista määriteltyjä haku- ja poissulkumenetelmiä käyttäen. Hakumenetelmien avulla löydettyjä ja tarkempaan analyysiin valittuja artikkeleita tarkasteltiin tutkimuksen teoreettista taustaa vasten. Vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelma käsitettiin eri tavoin. Osa tutkimusartikkeleista käsitti opetussuunnitelman olevan koulun kontrollin väline, kun taas osa näkee opetussuunnitelman tulkinnalle keskeiseksi piirteeksi koulun arjen huomioimisen. Myös opetussuunnitelmakäsitteen epämääräinen luonne nousi keskeiseksi pohdinnan aiheeksi. Kyseiset käsitykset opetussuunnitelmasta ovat olleet keskeisiä näkemyksiä jo pitkään opetussuunnitelmateoreettisessa keskustelussa, joskin samalla on huomioitava kulttuurin ja muun yhteiskunnan vaikutus opetussuunnitelman käsittämisessä opetussuunnitelmatutkimuksen kentällä. Bildung-tradition piirteitä oli havaittavissa opetussuunnitelmaa käsittelevissä tutkimusartikkeleissa. Opettajan autonomian merkitystä korostettiin, ja opettajalla nähtiin olevan merkittävä rooli opetussuunnitelman toteuttajana koulun arjessa. Opettajan katsottiin olevan tärkeässä asemassa opetussuunnitelman toteuttamisessa.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tutkimuskirjallisuudessa avoimille oppimisympäristöille asetettuja tavoitteita suomalaisissa peruskouluissa vuonna 2016 käyttöön otetun peruskoulun opetussuunnitelman uudistuksen jälkeen. Tutkimuksen aihe on ajankohtainen, sillä avoimet oppimisympäristöt ovat alkaneet yleistyä viimeisten vuosikymmenten aikana huomattavasti niin Suomessa kuin muualla maailmassakin koulurakentamisessa. Samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi median välittämä kuva avointa oppimistilasuunnittelua noudattavista koulusta on hyvinkin negatiivissävytteistä. Tämä muodosti tutkimustehtävälleni lähtökohdan; miksi näitä avoimia oppimisympäristöjä viedään peruskouluun - mitä niillä tavoitellaan? Entä miten näitä uudistustavoitteita taustoitetaan tutkimuskirjallisuudessa? Tutkimus on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena, ja sen aineisto koostuu vertaisarvioiduista ja viimeaikaisista avoimia oppimisympäristöjä ja uutta koulurakentamista koskevista tutkimuksista vuonna 2016 käyttöönotetun perusopetuksen opetussuunnitelman jälkeen. Integroiva kirjallisuuskatsaus valikoitui tutkimusaiheeni kannalta parhaaksi tutkimusmenetelmäksi, sillä siinä tutkimusaihetta pyritään kuvaamaan mahdollisimman monipuolisesti ja se sallii menetelmänä monipuolisemman lähdeaineiston käytön. Tutkimuksessa löydettiin 6 erilaista tavoitetta, joita tutkimuskirjallisuudessa avoimille oppimis-ympäristöille annettiin: oppiva yhteisö, kaikille sopiva oppimisympäristö, joustavat ryhmittelyt ja muuntojoustavuus, oppimaan innostaminen ja toiminnallisuus, tieto- ja viestintäteknologian käytön tukeminen sekä terveellisyys, turvallisuus ja hyvinvoinnin tukeminen. Nämä tavoitteet toimivat sekä toisiaan täydentävästi että tukevat nykyisen opetussuunnitelman laaja-alaisia tavoitteita sekä nykyistä oppimiskäsitystä. Olisi liioiteltua todeta, että avoimet oppimisympäristöt olisivat tutkimukseni perusteella tuhansien toiveiden tynnyreitä, mutta haasteita riittää vielä matkalle kohti toimivia toimintamalleja. Nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin pitää, että tilat rakennetaan tukemaan toimintaa, ei toisinpäin.