Browsing by Issue Date

Anonyymi rekrytointi on keino, jota voidaan käyttää muun muassa rekrytointiprosessien yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Anonyymi rekrytointi on ollut esillä enemmän viimeisimpinä vuosina ja rekrytointiprosessien yhdenvertaisuuteen on kiinnitetty koko ajan enemmän huomiota. Rekrytointitapaa on tutkittu toistaiseksi melko vähän ja aikaisempi tutkimustieto on melko ristiriitaista – anonyymin rekrytoinnin on nähty parantavan yhdenvertaisuutta rekrytoinneissa, mutta myös heikentävän sitä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tutkia anonyymin rekrytoinnin mahdollisuuksia, haasteita sekä tulevaisuutta. Kirjallisuuskatsaus toteutettiin systemaattisesti. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tehtävänä on esimerkiksi tutkia aikaisemman tutkimustiedon johdonmukaisuutta sekä tutkimuksen kehitystä. Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin kahden eri tietokannan avulla. Lopulta kirjallisuuskatsaukseen valittiin yhteensä viisi artikkelia analysoitavaksi. Koska aikaisempaa tutkimusta on saatavilla melko vähäisesti, aineiston tarkastelukohdat sekä tutkimusjoukot olivat keskenään melko erilaisia. Aineiston perusteella selvisi, että etenkin työnhakijat ovat yleisesti tyytyväisiä anonyymiin rekrytointiin ja rekrytointitavan käyttö voi rohkaista hakijoita hakemaan työpaikkaa. Anonyymi rekrytointi keräsi kannatusta erityisesti naisilta sekä maahanmuuttajataustaisilta työnhakijoilta. Toisaalta anonyymiin rekrytointiin suhtauduttiin erityisesti rekrytoijien puolesta negatiivisesti. Rekrytoijat näkivät rekrytointipäätösten olevan hankalampi tehdä, kun työhakemuksilta puuttui tietoja työnhakijasta. Lisäksi selvisi, että rekrytoijat saattavat aliarvioida sitä, miten ennakkoluulot vaikuttavat heidän päätöksiinsä. Tulevaisuuden osalta ehdotettiin, että rekrytoijia tulisi kouluttaa ennakkoluuloista sekä rekrytointisyrjinnästä. Lisäksi anonyymista rekrytoinnista voisi omaksua piirteitä työnhakuun - esimerkiksi kuvan peittäminen työhakemukselta voi olla eräs matalan kynnyksen tapa luoda yhdenvertaisempaa rekrytointia.

Tutkimuksessa tarkastellaan erään yksityisen koulutusorganisaation esihenkilöiden ammatillista identiteettiä. Tavoitteena on haastattelujen avulla selvittää, millaisia merkityksiä esihenkilöt liittävät heidän ammatilliseen identiteettiinsä vaikuttaneisiin tekijöihin. Tutkimuksessa peilataan koko työuran kokemuksia, mutta keskitytään erityisesti nykyiseen esihenkilön työhön. Ammatillinen identiteetti määritellään tässä tutkimuksessa teorian pohjalta dynaamiseksi ja kehittyväksi kokonaisuudeksi, jossa yhdistyvät yksilön omat ominaisuudet, kuten minäpystyvyys ja toimijuus, sekä työyhteisön ja organisaation tarjoamat mahdollisuudet ja sosiaaliset rakenteet. Tutkimuksessa hyödynnetyt aiemmat tutkimukset käsittelevät opettajien ammatillista identiteettiä sekä johtajien johtajaidentiteettiä. Tutkimus on toteutettu laadullisen tutkimuksen menetelmin, ja aineisto on muodostettu haastattelemalla kolmea kohdeorganisaation esihenkilöä, jotka toimivat opettajien esihenkilöinä. Empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoitujen teemahaastattelujen avulla ja aineiston analysoinnissa hyödynnettiin sisällönanalyysiä. Tutkimustulokset osoittivat, että esihenkilöt tunnistivat kaikista käsitellyistä teemoista keskeisiä tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet heidän ammatillisen identiteettinsä muotoutumiseen. Esihenkilöiden vastauksissa korostuivat roolimallien ja vertaistuen tärkeys sekä vuorovaikutteisen työyhteisön ja jaettujen arvojen merkitys. Identiteetin muotoutuminen näyttäytyy dynaamisena prosessina, jossa yksilön toimijuus ja organisaation sosiaaliset rakenteet ovat keskeisiä. Tutkimuksen keskeisimmissä tuloksissa korostuu yksilöiden omat ominaisuudet ja lähellä olevan työyhteisön merkitys. Haastateltavat mieltävät esihenkilön roolin merkittäväksi osaksi ammatillista identiteettiään, jossa työyhteisöstä saatu palaute saa aikaan esihenkilön oman työn ja ammatillisen kehityksen jatkuvaa arvioimista.

Tiivistelmä - Abstrakt – Abstract Språklig sårbarhet är ett viktigt ämne att rikta uppmärksamheten mot, eftersom dess konsekvenser begränsar individens möjlighet till bland annat delaktighet och utveckling samtidigt som vi har ett behov av mångsidigare forskning på området. Genom ökad kunskap och medvetenhet hos lärare kan den språklig sårbarheten kompenseras för och därmed minskas betydligt (Bruce et al., 2016). Syftet med denna avhandling är att öka medvetenheten om språklig sårbarhet samt utveckla en djupare förståelse kring fenomenet. Avhandlingen strävar efter att synliggöra olika pedagogiska verktyg som kan möjliggöra en mera tillgänglig lärmiljö för språkligt sårbara elever. Dessutom är det av intresse att undersöka vilken roll den språkliga medvetenheten spelar i lärmiljön. Utgående från avhandlingens syfte formulerades följande forskningsfrågor: 1. Vilka pedagogiska verktyg kan användas för att stödja språkligt sårbara elever? 2. Vilken roll spelar lärarens språkliga medvetenhet i skapandet av en språkligt tillgänglig lärmiljö för elever med språkliga utmaningar? Undersökningen genomfördes som en beskrivande litteraturöversikt. Forskningsfrågorna besvarades med hjälp av hermeneutik som forskningsansats och analyserades genom den allmänna tolkningsläran utgående från den hermeneutiska cirkeln. Litteraturen består av facklitteratur om lärande och språkutveckling samt språklig sårbarhet. Dessutom användes styrdokument som Grunderna för läroplanen för den grundläggande utbildningen (2014) och olika artiklar och texter från Skolverket. Pedagogiska verktyg som kan möjliggöra en mera tillgänglig lärmiljö för språkligt sårbara elever kan innebära pedagogisk kartläggning, olika stödnivåer, proaktiva arbetssätt, planering, undervisningens utgångspunkt i förförståelsen, scaffolding, cirkelmodellen, multimedial pedagogik och digitala verktyg. Lärarens språkliga medvetenhet spelar en avgörande roll i skapandet av en språklig tillgänglig lärmiljö för språkligt sårbara elever.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, millaisia hyötyjä kaksi- tai monikielisyys tarjoaa työntekijälle tutkimusten perusteella. Globalisaation myötä kaksi- ja monikielisyys on yhä yleisempi ilmiö, mikä tekee aiheesta erityisen ajankohtaisen. Tutkimuskysymys pohjautuu aikaisempaan tutkimusnäyttöön siitä, että kaksi- tai monikielisyydellä on kognitiivisia etuja myöhemmällä aikuisiällä. Monikielisyys tarjoaa myös kilpailuetua globaaleilla työmarkkinoilla, sillä se kehittää työntekijän kommunikointitaitoja. Menetelmät. Toteutin tutkielmani integroivana kirjallisuuskatsauksena. Se on kuvailevan kirjallisuuskatsauksen muoto, joka sallii eri metodein kerättyjen aineiston analysointia. Aineiston analysointi tapahtui aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten perusteella kaksi- tai monikielisyys paransi työntekijän sopeutumista työmuutoksiin, edisti yritysaktiivisuutta monikulttuurisilla alueilla ja saattoi nostaa palkkaa. Kaksikielisyys oli yhteydessä myös parempiin koulutuksellisiin saavutuksiin sekä ammatilliseen arvovaltaan, tosin tähän vaikutti suuresti kaksikielisyyden tyyppi sekä sukupuoli. Lisäksi se lisäsi työntekijän itsevarmuutta työllistettävyyden, liikkuvuuden ja kielitaidon suhteen. Suurin osa tutkimuksista osoitti kaksi- tai monikielisyyden hyödyttävän työntekijää, mutta erityisesti palkkavaikutuksissa ilmeni ristiriitaisia tuloksia. Tulokset osoittivat sen, että kaksi- tai monikielisyys on todellisuudessa monimutkainen ilmiö. Valitettavasti vain yksi tutkimus tarkasteli monikielisten työntekijöiden kognitiivisia hyötyjä työelämässä, joten ehdotan tämän aiheen sisällyttämistä jatkotutkimuksiin.

Tavoitteet. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaiset johtajuuden piirteet ja toimintatavat ovat yhteydessä sairaanhoitajien työn imun kokemukseen terveydenhuollossa. Työn imu on keskeinen tekijä sairaanhoitajien sitoutumisessa ja työhyvinvoinnissa, ja tutkimus tarkasteli erityisesti eri johtamistyylien vaikutuksia siihen. Teoreettinen viitekehys rakentui työn imun sekä transformationaalisen, transaktionaalisen, arvostavan, autenttisen ja passiivis-välttelevän johtajuuden ympärille. Tutkimuskysymyksenä oli: ”Millaiset johtajuuden piirteet ja toimintatavat ovat yhteydessä sairaanhoitajien työn imun kokemukseen terveydenhoitoalalla?” Menetelmät. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tavoitteena oli koota ja analysoida olemassa olevaa tutkimusta johtajuuden vaikutuksista sairaanhoitajien työn imuun. Aineisto koostui vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista, jotka haettiin Academic Search Complete -tietokannasta vuosilta 2013-2024. Aineistoksi valikoitui viisi artikkelia, joista neljä oli yksittäisiä tutkimuksia ja yksi kirjallisuuskatsaus, joka sisälsi 11 tutkimusta. Aineiston valinnassa painotettiin ajankohtaisuutta, tutkimuskysymyksen kannalta keskeisiä teemoja sekä tutkimusten laatua. Analyysi toteutettiin sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti, minkä avulla tunnistettiin keskeiset johtajuuden piirteet ja niiden yhteydet työn imuun. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että transformationaalinen, transaktionaalinen, arvostava ja autenttinen johtajuus tukivat työn imua, kun taas passiivisvälttelevä johtamistyyli ja johtajuuden puute heikensivät sitä. Transformationaalinen johtajuus edisti selvästi työn imua erityisesti selkeän vision, innovoinnin ja työntekijöiden autonomian tukemisen kautta. Transaktionaalinen johtajuus vahvisti työn imua, kun sitä toteutettiin aktiivisesti esimerkiksi selkeiden tavoitteiden ja palkitsemisen avulla. Autenttinen ja arvostava johtajuus korostuivat avoimen ja oikeudenmukaisen työilmapiirin edistäjinä. Johtopäätöksenä todetaan, että tehokas johtajuus vaatii eri tilanteisiin mukautuvaa ja joustavaa lähestymistapaa. Esihenkilöiden johtamis- ja vuorovaikutustaitojen systemaattinen kehittäminen on keskeistä sairaanhoitajien työhyvinvoinnin ja työn imun vahvistamisessa.

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten vanhojentanssimekon ompeluprosessissa yhdistetään asiakkaan (tanssijan) toiveet ja ompelijan tekninen osaaminen, millaisia haasteita syntyy työn suunnittelussa ja toteutuksessa toiselle henkilölle, sekä kuinka tärkeää kommunikaatio on suunnittelu- ja ompeluprosessin onnistumisessa. Tutkimus toteutettiin seuraamalla ompeluprosessia neljän sovituskerran aikana ja haastattelemalla asiakasta jokaisen sovituksen lopussa. Menetelmät. Haastattelut toimivat tutkimuksen pääasiallisena aineistona. Jokaisen sovituksen jälkeen asiakkaalle esitettiin seuraavat kysymykset: 1. Tyytyväisyys mekon istuvuuteen ja ulkonäköön. 2. Näkemykset siitä, onko omat toiveet huomioitu. 3. Kokemukset mekon käytettävyydestä ja liikkumisen mukavuudesta. Aineisto analysoitiin teemallisen analyysin avulla, tunnistaen keskeiset teemat, kuten asiakkaan tyytyväisyys, kommunikaation merkitys ja käytännön haasteet. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin FEA-mallia (Functional, Expressive, Aesthetic), joka auttaa analysoimaan ja ymmärtämään vaatetuksen suunnitteluprosessia kolmen näkökulman kautta, joita ovat toiminnallisuus, ilmaisullisuus sekä esteettisyys. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoitti, että vanhojentanssimekon onnistunut toteutus edellyttää tiivistä yhteistyötä ja jatkuvaa kommunikaatiota asiakkaan ja ompelijan välillä. Sovituskertojen aikana tapahtuva palautteenanto auttoi hienosäätämään mekkoa asiakkaan tarpeiden mukaiseksi, mikä korosti prosessin iteratiivisuutta. Ompelijan tekninen osaaminen ja kyky mukautua asiakkaan toiveisiin olivat avainasemassa lopputuloksen onnistumisessa.

Hyvinvointi on laaja ja moniselitteinen käsite, joka pitää sisällään muun muassa ihmisen psyykkisen, sosiaalisen ja fyysisen terveyden sekä onnellisuuden. Lasten kohdalla on tärkeää tarkastella myös kouluhyvinvointia, sillä koulu toimii kodin lisäksi hyvin merkityksellisenä lapsen elinympäristönä. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ne oppilaat, jotka saavat erityistä tukea, eivät ole niin hyvinvoivia kuin vertaisensa. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, mitkä tekijät ovat yhteydessä erityistä tukea saavien oppilaiden kouluhyvinvointiin ja mitkä tekijät painottuvat juuri erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kohdalla. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui viisi englanninkielistä tutkimusartikkelia, joissa tutkittiin erityistä tukea saavien oppilaiden hyvinvointia moniulotteisesti ja koulun kontekstissa. Aineiston sisältöanalyysi toteutettiin teema-analyysina. Teema-analyysin avulla tunnistettiin erityistä tukea saavien oppilaiden kouluhyvinvointiin liittyviä tekijöitä. Lisäksi teemoja analysoitiin Konun ja Rimpelän (2002) luoman koulun hyvinvointimallin näkökulmasta. Tutkimustulosten mukaan erityistä tukea saavat oppilaat olivat tyytymättömimpiä ystävyyssuhteisiinsa ja muuhun saamaansa sosiaaliseen tukeen koulussa sekä koulumenestykseensä. Erityistä tukea saavilla oppilailla oli heikompi itsetunto ja resilienssi. He myös kohtasivat koulussa enemmän kiusaamista kuin vertaisensa. Konun ja Ripmelän (2002) mallista esiin nousi sosiaalisten suhteiden osa-alue. Koulussa olisi syytä painottaa sosioemotionaalisten ja mielenterveystaitojen opettamista ja vahvistamista. Erityisen tuen oppilaiden kouluhyvinvointia olisi syytä tutkia lisää erilaisissa erityisopetuksen konteksteissa, kuten osa-aikaisessa erityisopetuksessa sekä luokkamuotoisessa kokoaikaisessa erityisopetuksessa.

Tavoitteet. Toisen kielen oppii altistumalla kielelle ja käyttämällä sitä itse vuorovaikutuksessa. Suomea toisena kielenä opiskelevat oppilaat jakautuvat epätasaisesti. Suomessa on kouluja, joissa yli puolet oppilaista opiskelevat suomi toisena kielenä -oppimäärää (S2), ja kouluja, joissa S2-oppimäärää opiskelevia ei ole ollenkaan. Tällöin S2-oppimäärää opiskeleva ei välttämättä altistu tarpeeksi suomen kielelle. Suomalaiset opettajat ovat huolissaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kielitaidon riittävyydestä elämässä etenemiseen. Lisäksi suomalaiset opettajat kaipaavat resursseja ja keinoja S2-opetukseen. Tämän tutkielman tavoit-teena oli edistää suomen oppimista toisena kielenä kokoamalla menetelmiä toisen kielen oppimisen tukemiseen. Tutkielmassa esitetään menetelmiä toisen kielen oppimisen tukemiseen tilanteessa, jossa oppilas altistuu kielelle niukasti. Menetelmät. Tässä laadullisessa tutkimuksessa hyödynnettiin menetelmänä narratiivista kirjallisuuskatsausta. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen keinoin pyrittiin kokoamaan tutkimustietoon perustuvia menetelmiä toisen kielen opetukseen. Tutkimukseen valikoitui 7 artikkelia, joista 4 esitteli tutkimustietoa, ja 3 ehdotti aiempaan tutkimukseen nojaten pedagogisia ratkaisuja opetukseen. Tutkielmaan valittiin artikkeleita, joissa käsiteltiin toisen kielen oppimisen tukemista perusopetuksen aikana tai yleisesti. Tutkielman aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin teorian mukaisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten mukaan opettaja voi varmistaa laadukkaan toisen kielen opetuksen ja tukea toisen kielen oppimista useilla eri keinoilla. Tutkimustulosten menetelmän painottuivat siihen, miten opettaja voi suunnitella ja toteuttaa opetusta koulussa. Tutkimustuloksista nousi kuitenkin esiin myös keinoja, joilla opettaja voi lisätä oppilaan altistumista toiselle kielelle myös koulun ulkopuolella. Menetelmät ovat eriteltynä kappaleessa 5. Tutkimustulokset ja niiden tulkintaa. Tutkielman tulokset ja aiempi tutkimus painottavat altistumisen merkitystä toisen kielen oppimisessa. Tässä tutkielmassa esiin tulleilla keinoilla opettaja voi lisätä altistusta toiselle kielelle niin koulussa kuin oppilaan vapaa-ajallakin, mutta tarvitaan muitakin ratkaisuja toisen kielen oppimisen tukemiseen kuin menetelmien antaminen opettajille.

Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella kodin sosioekonomisen aseman ja kodin lukuympäristön vaikutuksia peruskouluikäisten lasten lukutaitoon. Aiempien tutkimustulosten perusteella tiedetään, että sekä kodin sosioekonominen asema että lukuympäristö vaikuttavat lapsen lukutaitoon. Tämän tutkielman tavoitteena olikin selvittää, millainen ja kuinka merkittävä tämä vaikutus on ja kuinka se ilmenee peruskoulun eri vaiheissa. Tutkielman tutkimusmenetelmänä toimi kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka keinoin tutkimustuloksia analysoitiin ja vertailtiin kriittisesti. Tutkimusaineistona käytettiin tutkimuksia, jotka havainnoivat lapsen lukutaitoa kiinan, englannin ja suomen kieliympäristöissä. Tutkielman tulokset osoittivat, että kodin korkeampi sosioekonominen asema korreloi positiivisesti lapsen paremman lukutaidon kanssa. Vahvin yhteys kodin sosioekonomisella asemalla ja lapsen lukutaidolla oli peruskoulun ensimmäisillä luokilla, mikä viittaa varhaislapsuudessa saadun tuen ja lukemaan oppimista edistävien resurssien merkitykseen varhaislapsuudessa. Sosioekonomisen aseman tekijöistä vanhempien korkeampi tulo-, koulutus- ja ammattitaso olivat kaikki yhteydessä lapsen korkeampaan lukutaidon tasoon. Tuloksista ilmeni myös lukuympäristön olevan yhteydessä lapsen lukutaitoon peruskoulun kaikissa vaiheissa. Vaikutusta oli niin lukuympäristön fyysisillä tekijöillä, kuten kodin kirjojen määrällä, kuin myös asenteisiin ja tapoihin liittyvillä tekijöillä, kuten lapsen ja vanhemman yhteisillä lukuhetkillä. Erot tarkasteltujen ikäluokkien välillä näkyivät lähinnä siinä, mitkä lukutaidon osa-alueet paranivat suotuisamman lukuympäristön myötä. Sekä kodin lukuympäristöä että sosioekonomista asemaa tarkastellessa tulokset olivat vastaavia kieli- ja kulttuurikontekstista riippumatta. Kaiken kaikkiaan tuloksissa korostui perheen roolin merkitys lapsen lukutaidon kehityksessä. Tulokset kannustavat erityisesti sosioekonomisesti haavoittuvassa asemassa olevien perheiden tukemiseen sekä kielellistä kehitystä ja lukutaitoa tukevan lukuympäristön rakentamiseen.

Tiivistelmä - Abstrakt - Abstract Mål. Hästbranschen har på sista tiden varit målgrupp för kritik vad gäller användning av hästar i sport och hobbyverksamhet. Attityderna i samhället förändras och diskussionen om djurvälfärd har lyfts fram i medier och allmänna debatter. Syftet med avhandlingen har varit att undersöka behovet av utveckling och uppdatering av undervisningen om hästvälfärd i de finländska yrkesskolor som erbjuder undervisning inför yrkesexamen inom hästhushållning. Min forskningsfråga är: Hur ser yrkeslärare på hästvälfärd och undervisningen i hästvälfärd vid yrkesutbildningen i Finland? För att kunna definiera begreppet hästvälfärd, har jag som teoretisk referensram använt mig av The Five Domains Model (Mellor m.fl., 2020), som är en modell för bedömning av djurvälfärd. Avhandlingen ger en inblick i vilka åtgärder som kunde tänkas utveckla undervisningen i de finländska yrkesskolorna så att undervisningen ännu bättre motsvarar det vi idag genom forskning vet att ökar välfärden hos hästar. Metoder. Undersökningen genomfördes som en halvstrukturerad kvalitativ intervjustudie. I intervjun deltog tre (3) lärare från tre (3) olika yrkesskolor i Finland som erbjuder undervisning inför yrkesexamen inom hästhushållning. Intervjuerna genomfördes via Microsoft Teams videosamtal som spelades in. Efter intervjuerna transkriberades materialet och analyserades med hjälp av ATLAS.ti. Efter kandidatavhandlingens godkännande förstörs intervjumaterialet. Resultat och slutsatser. Resultaten tyder på att definitionen av begreppet hästvälfärd är svårgreppat. Hästarnas fysiska grundläggande behov är kända och uttalade men hur hästar upplever sin omgivning och vilka faktorer, till exempel i människans handlande, som påverkar hästens välmående antingen positivt eller negativt, är inte lika entydiga och därför inte heller lika konkreta att undervisa om. Enligt lärarna finns ett behov av enhetligt och gemensamt undervisningsmaterial. Yrkesutbildningens roll som vägvisare i frågan om hästvälfärd ansågs vara ganska väl uppdaterad men man kunde ändå av svaren tolka en önskan om att yrkesutbildningen ännu tydligare skulle vara den sektor som ger den senaste informationen om tillgänglig forskning i ämnet hästvälfärd. Resultaten visade också att lärarna upplevde att de hade för lite tid för egen fortbildning på arbetstid. Även om lärarna nog upplevde att arbetsgivaren gav möjlighet till uppdatering av den egna kunskapen. Utgående från resultaten finns ett behov av att utveckla och uppdatera undervisningen om hästvälfärd i de finländska yrkesskolorna. En enhetligare linje om definitionen på hästvälfärd och gemensamt undervisningsmaterial som stöder den är ett utvecklingsförslag. Det krävs dock mer djupgående och bredare forskning i ämnet för att kunna göra mera allmänna slutsatser.