Browsing by Issue Date

Tässä tutkielmassa tutkittiin poliittisen ohjauksen roolia vuosien 1970-2014 perusopetuksen opetussuunnitelmien valmistelussa Suomessa. Keskiössä oli erityisesti vuoden 2014 opetussuunnitelmauudistus. Tavoitteena oli selvittää, kenellä on mahdollisuus päästä vaikuttamaan opetussuunnitelmien sisältöihin. Aiemman tutkimuksen perusteella voidaan todeta suomalaisen koulutuspolitiikan kokeneen muutoksia viimeisten vuosikymmenien aikana. Ensimmäinen perusopetuksen opetussuunnitelma syntyi 1970-luvulla, jonka jälkeen opetussuunnitelma on uudistettu neljä kertaa. Opetussuunnitelma koulutusta ohjaavana dokumenttina on aina ”ajan hengen” mukainen ja heijastelee siten myös kunkin aikakauden poliittista tahtotilaa. Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään, miten eri tahojen poliittiset intressit näkyvät opetussuunnitelmien valmisteluprosesseissa. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Valittu menetelmä mahdollisti kokonaiskuvan muodostamisen tutkittavasta ilmiöstä sekä tutkittavan aiheen kehityskulkujen kuvaamisen. Tutkielman aineisto koottiin olemassa olevasta tutkimuskirjallisuudesta, joka käsitteli perusopetuksen opetussuunnitelmien valmis- teluprosesseja ja opetussuunnitelmien poliittisuutta. Lopullinen aineisto muodostui vertaisarvioiduista artikkeleista, väitöskirjoista, Yliopistopainon (Helsingin yliopisto) julkaisemassa kokoomateoksessa esiintyvistä artikkeleista sekä kasvatusalan tieteellisessä lehdessä julkaistusta puheenvuorosta. Kirjallisuuskatsauksessa aineistoa analysoitiin tutkielman teon eri vaiheissa aina aineiston valinnasta alkaen. Aineiston luokittelussa ja järjestämisessä hyödynnettiin sisällönanalyysia. Kirjallisuuskatsauksen perusteella opetussuunnitelmien valmisteluun kohdistui poliittista ohjausta prosessin eri vaiheissa valtioneuvoston asetuksen valmistelusta aina paikallistason opetussuunnitelmien laatimista koskevaan ohjeistukseen. Opetussuunnitelmaan pyrkivät vaikuttamaan esimerkiksi poliitikot, erinäiset sidosryhmät, tutkijat ja opettajat. Poliittisessa ohjauksessa ei valitun kirjallisuuden perusteella ilmennyt merkittäviä muutoksia eri vuosikymmeninä toteutettujen opetussuunnitelmauudistusten välillä. Eniten vaihtelua valmisteluprosessiin liittyen esiintyi keskitetyn ja hajautetun mallin suhteen. Eri intressiryhmien vaikutusmahdollisuudet vaikuttaa opetussuunnitelmien valmistelussa eivät tutkielman tulosten mukaan olleet käytännössä tasavertaiset. Tulosten perusteella opetussuunnitelmaprosessiin kohdistuva poliittinen ohjaus on Suomessa verrokkimaita vähäisempää, johtuen prosessin virkamiesvetoisuudesta. Tutkielman tuloksissa huomio kiinnittyykin erityisesti Opetushallituksen roolin korostumiseen, joka herättää pohtimaan vallan liialliseen keskittymiseen ja virkamiesten puolueellisuuteen liittyviä mahdollisia ongelmakohtia.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erityisopettajien suhtautumista puhetta tukeviin ja korvaaviin kommunikaatiomenetelmiin (AAC) sekä sitä, millä tavoilla AAC:n käyttöä voidaan tukea koulumaailmassa erityisopettajien näkökulmasta. Aiheesta on tehty ulkomailla tutkimusta, mutta Suomessa aihealuetta ei ole vielä kattavasti selvitetty. Tällä hetkellä kuitenkin AAC:n käyttöä on alettu tutkia myös Suomen tasolla. Suomessa on tehty muun muassa tutkimuksia opettajien ja oppilaiden suhtautumisesta AAC:hen. Menetelmät. Tutkimus tehtiin laadullisin menetelmin. Monitapaustutkimus toteutettiin haastattelemalla kolmea erityisopettajaa, jolla oli kokemusta AAC:n käytöstä. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoituna haastatteluna, jotka litteroitiin äänitysten jälkeen. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa käytettiin induktiivista sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikki tutkimuksessa olleet erityisopettajat kokivat AAC:n käytön hyödylliseksi. Erityisen hyödylliseksi koettiin piirtäminen sekä tukiviittomat. Kaikki haastateltavat kokivat myös tiedon lisäämisen tukevan AAC:n käyttöä koulumaailmassa. Kaksi opettajaa koki myös materiaalien helppouden ja saatavuuden lisäävän AAC:n käytön edistämistä. Kaikki haastateltavat nostivat myös kommunikaattorit esille. Haastateltavista kaksi koki kommunikaattorit haastaviksi ja yksi helposti käytettäväksi. Tutkimuksen mukaan AAC tiedon lisäämiselle on tarve koulumaailmassa ja erityisopettajat suhtautuvat positiivisesti AAC:n käyttöön

Tavoitteet. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella ja koota yhteen ADHD-piirteitä omaavien oppilaiden ja heidän opettajiensa väliseen opettaja–oppilassuhteeseen vaikuttavia tekijöitä. Pyrin selvittämään, mitkä tekijät vaikuttavat ADHD-piirteitä omaavien oppilaiden ja heidän opettajiensa välisen vuorovaikutussuhteen laatuun. ADHD-piirteet voivat aiheuttaa kouluympäristössä oppilaalle monenlaista kuormitusta, mikä voi heijastua myös oppilaan opettaja–oppilassuhteeseen. Tämän takia koin, että on perusteltua tutkia opettaja–oppilassuhteeseen vaikuttavia tekijöitä niiden oppilaiden osalta, jotka kokevat suuremmissa määrin haasteita kouluympäristössä. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistonhakuun käytettiin tietokantoja Scopus ja Web of Science. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka valikoituivat osaksi aineistoa tarkasti valittujen sisään- ja poissulkukriteerien perusteella. Lisäksi katsaus rajattiin ajallisesti käsittelemään vuosina 2000–2023 julkaistuja tutkimusartikkeleita. Aineiston analysointi toteutettiin aineistolähtöisen teemoittelun keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustuloksissa korostuivat erityisesti konfliktien ja läheisyyden ulottuvuudet suhteessa opettaja–oppilassuhteeseen. ADHD-piirteisten oppilaiden ja heidän opettajiensa välisissä opettaja–oppilassuhteissa ilmeni enemmän konflikteja verrattuna vertaisryhmiin. Lisäksi opettajat raportoivat kokevansa vähemmän läheisyyttä opettaja–oppilassuhteessaan ADHD-piirteisten oppilaiden kohdalla. ADHD-piirteisen oppilaan aggressiivinen käytös koettiin opettajien osalta kaikkein haasteellisimmaksi opettaja–oppilassuhteen kannalta, ja stressaavimmaksi tekijäksi opettajille. Opettajan sukupuolta koskevat tutkimustulokset osoittautuivat osittain ristiriitaisiksi keskenään. Oppilaan prososiaalisen käytöksen havaittiin myös olevan vahva opettaja–oppilassuhdetta selittävä muuttuja. Tutkimusaineiston artikkeleista viidessä oli käytetty samaa opettaja–oppilassuhteen laadun mittaria. Lähes kaikissa tutkimusartikkeleissa opettaja–oppilassuhteen laatua oli arvioitu pelkästään opettajan näkökulmasta käsin, joten ADHD-piirteisten oppilaiden omat näkemykset opettaja–oppilassuhteen laadusta jäivät vähäisiksi.

Tämän tutkimuksen teoreettisena taustana käytettiin Banduran sosiaalis-kognitiivista teoriaa, jonka mukaan minäpystyvyydellä tarkoitetaan yksilön arviota omista taidoista suhteessa suoritettavaan tehtävään. Tutkimuksen aiheeksi valikoitui matemaattinen minäpystyvyys, sillä heikentynyt matematiikan osaaminen on herättänyt huolta suomalaisessa yhteiskunnassa. Viimeisimmistä PISA-tuloksista käy ilmi, että matematiikan osaamisen trendi on edelleen laskeva. Aiheessa näkyy yhteiskunnallisen näkökulman lisäksi myös oma kiinnostukseni matematiikan oppimista ja erityisesti sen haasteita kohtaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälainen merkitys minäpystyvyydellä on matematiikan opiskelussa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää matemaattiseen minäpystyvyyteen vaikuttavia tekijöitä. Tämä tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston haussa käytettiin Helkan sekä ERICin hakupalveluita. Tutkimuksen aineisto koostui pääosin ulkomaisesta tutkimuksesta. Aineisto rajattiin koskemaan tutkimuksia, joissa oli tutkittu alakouluikäisiä oppilaita. Tulokset luokiteltiin tutkimuskysymysten mukaan. Matemaattiseen minäpystyvyyteen vaikuttavat tekijät luokiteltiin kolmeen kategoriaan: opettajan, oppilaan ja kodin vaikutuksiin. Matemaattisen minäpystyvyyden oli havaittu vaikuttavan esimerkiksi oppilaiden suorituksiin, ongelmanratkaisutaitoihin, matematiikka-ahdistuksen tasoon, emotionaaliseen ja sosiaaliseen sitoutumiseen oppitunneilla sekä kiinnostukseen matematiikkaa kohtaan. Matemaattiseen minäpystyvyyteen vaikutti esimerkiksi opettajan tekemät pedagogiset valinnat ja tuki, vanhempien osallistuminen lastensa koulutukseen, sosioekonominen tausta sekä oppilaiden aiempi menestys. Oppilaan iän ja sukupuolen vaikutuksesta matemaattiseen minäpystyvyyteen oli keskenään ristiriitaisia tuloksia. Minäpystyvyys on tärkeää ottaa huomioon opetuksessa, jotta oppiminen olisi mahdollisimman tehokasta ja oppilaiden taustalla olisi mahdollisimman vähän vaikutusta oppimiseen. Opettaja voi vaikuttaa oppilaiden minäpystyvyyteen esimerkiksi pedagogisilla valinnoilla opetuksen toteutuksessa. Myös opettajan lämmin suhde oppilaisiin tukee minäpystyvyyden kehitystä. Minäpystyvyys on tekijä, joka tulisi ottaa huomioon jo koulutettaessa tulevia opettajia.

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden tavoitteet ja suositukset toteutuvat heikosti. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, toteutuvatko eri asiakirjoissa varhaiskasvatukselle asetetut suositukset ja tavoitteet Espoon varhaiskasvatuksessa sekä miten Espoossa työskentelevät varhaiskasvatuksen opettajat hyödyntävät liikuntaa oppimisen välineenä. Oman hypoteesini mukaan mielikuvituksellisempi liikunnan yhdistäminen eri oppimisen osa-alueiden tavoitteisiin lisäisi lasten päivittäistä liikuntaa ja varmistaisi paremmin jokaisen lapsen suositusten mukaisen liikkumisen. Keräsin tutkimukseeni tietoa erilaisista varhaiskasvatuksen liikuntaa ohjaavista asiakirjoista ja laeista sekä selvitin, millaisia suosituksia lasten liikunnalle on asetettu. Selvitin myös aiempaa tutkimusta liittyen liikunnan toteuttamiseen ja liikunnan käyttämiseen oppimisen välineenä. Haastattelin tutkimukseeni neljää (4) varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka kaikki työskentelivät Espoossa varhaiskasvatusryhmissä, joissa oli neljävuotiaita lapsia. Aineistoni analyysiin käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimusten tulosten perusteella Espoossa työskentelevät varhaiskasvatuksen opettajat tiedostivat hyvin eri asiakirjojen asettamat suositukset ja tavoitteet varhaiskasvatuksen liikunnalle. Liikunnan määrään liittyvien suositusten toteutumista jokaisella lapsella ei kuitenkaan varhaiskasvatuksessa varmistettu. Espoossa työskentelevät varhaiskasvatuksen opettajat pitivät liikuntaa tärkeänä välineenä lapsen oppimiselle ja käyttivät sitä tietoisesti lähinnä sosiaalisten taitojen tai matemaattisten valmiuksien tukemisessa. Liikunnan käyttäminen oli kuitenkin pääasiassa mielikuvituksetonta ja opettajat toistivat paljon tiettyjä liikunnallisia leikkejä ja toimintoja, eivätkä juurikaan tuoneet liikunnallisia elementtejä muun toiminnan lomaan.

Kotitalouksien kulutusta on tutkittu tavallisesti kotitalouden yhteisenä yksikkönä. Kotitalouksien sisäisen rahankäytön tutkimus on etenkin Suomessa ollut vähäistä. Tämän vuoksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten pariskunnat ja kahden aikuisen lapsiperheet hoitavat raha-asioitaan. Lisäksi tarkastellaan raha-asioiden hoitamista hyvinvoinnin näkökulmasta keskittymällä yhteisten raha-asioiden hoitamiseen liittyvään tyytyväisyyteen ja rahaan liittyviin riitoihin. Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä tapaustutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin marraskuussa 2023 sähköisellä kyselylomakkeella sosiaalisen median palvelun, Facebookin Miesten ja naisten K18 -ryhmästä. Kyselyyn vastasi 114 osallistujaa, joista tarkastelun kohteeksi valikoitui 105 vastausta. Aineisto analysoitiin laadullisesti sisällönanalyysillä sekä määrällisesti taulukoimalla. Tutkimustulokset osoittavat, että yhteisiä raha-asioita hoidetaan moninaisilla tavoilla. Raha-asioiden hoitamisen tavat olivat luokiteltavissa Pahlin (1989) mallin mukaisesti yhteisesti hallinnoituun, osittain yhteisesti hallinnoituun sekä itsenäisesti hallinnoituun rahanjaon malliin. Rahanjaon hallintatavasta riippumatta kommunikaatio ja isoista hankinnoista päättäminen yhdessä puolison kanssa koettiin tärkeänä. Raha-asioiden hoitamiseen oltiin pääasiassa tyytyväisiä ja tyytyväisyyttä edisti hyvä kommunikaatio puolison kanssa. Yleisimmät syyt rahasta riitelyyn olivat rahan riittävyys sekä rahankäyttö. Rahankäytössä riitoja aiheuttivat erilaiset rahankäyttötavat sekä pakollisten kulujen hoitaminen. Tulokset pääasiassa vahvistavat aiempia tutkimustuloksia rahanjakoon sekä rahariitoihin liittyen sekä syventävät tietoa eri rahan hallinnointitavoista. Aiheen tutkiminen on tärkeää, sillä kotitalouksien sisäinen rahanhallinta vaikuttaa parisuhteiden ja perheiden hyvinvointiin. Erityisesti raha-asioiden hoitamiseen ja hyvinvointiin keskittyvää jatkotutkimusta tarvitaan, esimerkiksi yhteisten raha-asioiden tyytyväisyyttä lisäävistä tekijöistä sekä kotitalouksien sisäisistä elintasoeroista.

Tavoitteet. Me elämme yhä monikulttuurisemmassa maailmassa, jossa kulttuurienvälinen kommunikointi ja kulttuurin ymmärrys ovat yhä keskeisemmässä roolissa sujuvan kansainvälisen yhteistyön kannalta. Oppilaiden tulisi oppia koulussa kieliä, mutta samalla myös kohdekielen taustalla vaikuttavaa kulttuuria. Tätä painottavat niin tutkijat kuin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteetkin (2014). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa kulttuurin opettamisen tavoista ja keskeisistä osa-alueista peruskoulussa opettajan uraansa aloitteleville opettajille ja luokanopettajille. Hypoteesina oli, että tutkimustuloksissa painottuisivat erilaiset teemat ja aihepiirit kulttuurinopetuksen keskiössä. Tutkimustehtävänä on selvittää, millä tavoin kulttuuria opetetaan, ja mitä oppilaiden tulisi oppia kulttuurista. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tarkemmin ottaen tutkimus tehtiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena on kuvata käsiteltävää ilmiötä mahdollisimman laajasti, mutta järjestelmällisesti. Aineisto kerättiin eri tietokannoista, kuten Scopuksesta ja Helkasta. Hakusanoina käytettiin aiheeseen soveltuvia sanoja ja hakuja tehtiin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Lopulta artikkeleiksi valikoitu viisi vertaisarvioitua tieteellistä tutkimusta, jotka parhaiten vastasivat tutkimusaihetta tiivistelmänsä perusteella. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen. Siinä aineistosta nousevat teemat ja ajatukset luokiteltiin ensin alaluokiksi ja sen jälkeen isommiksi aihepiireiksi eli yläluokiksi. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa korostui vuorovaikutus niin kulttuurin opettamisen tapana kuin tavoitteenakin. Lisäksi tutkijat korostivat kulttuurisen ymmärtämisen opettamista sekä kriittistä ajattelua. Opetusmetodeissa mainittiin autenttinen materiaali. Kielenoppiminen nähtiin tehokkaimpana autenttisia materiaaleja hyödynnettäessä sekä keskittymällä kommunikointiin. Kulttuurista ymmärrystä taas tarvitaan vuorovaikutuksen toimimiseksi tutkijoiden mielestä. Tuloksista hyötyisivät kieliä opettavat luokanopettajat opetusta suunnitellessaan.

Kandidaatintutkielmani tavoitteena oli selvittää, millä tavalla Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 (POPS2014) kuvataan tulevaisuuteen valmistavien tietojen ja taitojen opetusta sekä oppiainerajat ylittävää opetusta. Teoreettisena viitekehyksenä toimi tulevaisuuskasvatus, tulevaisuuden taidot, opetussuunnitelman perusteet sekä opetussuunnitelmatutkimus. Tutkimustehtäväni oli saada kokonaisvaltainen käsitys siitä, millä tavalla nykyisin voimassa olevaan POPS2014 on kirjattu tulevaisuuteen valmentavat taidot ja niiden opetus, sekä kelle vastuu näiden taitojen oppimisesta on osoitettu. Tutkimuskysymyksinä olivat: ”Miten Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 käsitellään tulevaisuuden taitoja?” sekä ”Millä tavoin Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 ohjaavat oppiainerajat ylittävää opetusta?”. Tutkimus toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimukseen aineistoksi rajautui tutkimusprosessissa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 luvut 1–4. Tutkimuskysymysten tarkasteluun käytettiin tutkimusmenetelmänä aineistopohjaista sisällönanalyysiä eli induktiivista analyysiä. Aineiston analyysissä edettiin induktiivisesti etsien aineistoista lauseita ja lausekokonaisuuksia, jotka koottiin taulukoihin ja teemoiteltiin tutkimuskysymyksittäin ja joita lopulta analysoitiin. Tavoitteena oli mahdollisimman kattavan kuvan muodostaminen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden kirjauksista laaja-alaisia oppimiskokonaisuuksia ja tulevaisuuden taitoja koskien. Tulevaisuuden taitoja kuvattiin aineistossa kokonaisvaltaisesti ja kattavasti niin yleisten perusopetuksen tehtävien ja tavoitteiden kuin laaja-alaisen osaamisen tavoitteiden kautta. Laaja-alainen osaaminen edisti samoja tavoitteita kuin tulevaisuudentaitojen opetus. Perusopetus pyrkii valmistamaan oppilaita tulevaisuuteen ja huomioimaan moninaiset taidot, joita tulevaisuutta varten tarvitaan. Oppiainerajat ylittävää opetusta ohjattiin aineistossa tavoitteiden kautta ja toteutettiin laaja-alaisen osaamisen, eheyttämisen ja monialaisten kokonaisuuksien kautta. Vastuu oppiainerajat ylittävän opetuksen toteutustavoista, tarkemmista tavoitteista, arvioinnista ja kehittämisestä jäi pitkälti paikallisille opetussuunnitelmille. Oppiainerajat ylittävän opetuksen yhdenvertaista toteutumista valtakunnallisesti ei ohjata yhtä voimakkaasti kuin oppiaineiden kohdalla.

Tavoitteet. Trauma voi syntyä tapahtumasta tai tapahtumien sarjasta, joka ylittää keskushermostomme sieto- tai käsittelykyvyn ja muuttaa tapaa, jolla käsittelemme ja muistamme muistoja. Trauma on ilmiönä läsnä siellä, missä on ihmisiä – myös koulussa. Trauma voi vaikuttaa sekä oppilaan oppimiseen, käyttäytymiseen että sosiaalisiin suhteisiin. Tässä tutkielmassa kokoan tietoa siitä, mitä vaikutuksia traumainformoidulla opetuksella on alakouluikäisille oppilaille ja heidän opettajilleen. Traumainformoitu opetus on kansainvälisestikin verrattain nuori aihealue. Aikaisemmissa aihetta käsittelevissä tutkimuksissa on todettu tarve traumainformoidun opetuksen ja sen jalkauttamiseen pyrkivien ohjelmien tarkemmalle tarkastelulle ja laajemmalle tutkimukselle. Menetelmät. Tutkielmassa käytetty tutkimusmenetelmä on systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto koostuu seitsemästä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Kussakin aineiston artikkelissa on tutkittu traumainformoidun opetuksen vaikutuksia, kun koulussa on toteutettu ohjelma, jolla opetus pyritään muuttamaan kohti traumatietoisuutta. Aineiston keräsin sys-temaattisella haulla Scopus-tietokannasta hakulausekkeella ”trauma informed education" OR "trauma informed school" OR "trauma sensitive school" OR "trauma sensitive education" OR "trauma informed practice" AND school. Aineiston analysoin aineistolähtöisellä teemoittelulla. Tutkimuskysymykseen vastaavat havainnot jaoin viiteen kategoriaan. Tulokset ja johtopäätökset. Traumainformoidulla opetuksella havaittiin olevan myönteisiä vaikutuksia opettajan traumatietoisuuteen, traumainformoitujen käytäntöjen soveltamiseen, opettajan itsestään huolehtimisen taitoihin sekä opettajien ja oppilaiden sosioemotionaalisiin taitoihin. Traumainformoidun opetuksen ohjelmat vaikuttivat myönteisesti sekä yksittäisen opettajan että koko koulun opetushenkilöstön traumatietouteen. Opettajien havaittiin soveltavan aikaisempaa enemmän traumainformoituja käytäntöjä, ja tutkijat raportoivat opettajan itsestään huolehtimisen taitojen lisääntyneen. Oppilaiden oppimiseen liittyviä havaintoja raportoitiin melko vähän. Yksittäisessä tutkimuksessa havaittiin oppilaiden oppimiskyvyn ja tehtävien parissa vietetyn ajan lisääntyneen sekä opettajan ymmärryksen lisääntyneen sen suhteen, miten trauman kanssa elävän oppilaan oppimista voi tukea. Opettajien tai muiden koulun henkilöstöön kuuluvien aikuisten omasta traumataustasta ja sen vaikutuksista ei raportoitu. Tutkielman tulosten valossa traumainformoidulla opetuksella näyttäisi olevan myönteisiä vaikutuksia sekä oppilaiden että heidän opettajiensa hyvinvoinnille, oppilas-opettajasuhteelle, koulun henkilöstön ja oppilaiden keskinäiselle vuorovaikutukselle sekä osin myös oppimiselle.

Tavoitteet. Osallisuus on perusopetuksen opetussuunnitelman läpileikkaava käsite ja lasten keskeinen ihmisoikeus. Tässä tutkielmassa osallisuuden näkökulma yhdistettiin ulko-opetukseen, joiden teoreettisena taustana nähdään sosiokulttuurinen oppimiskäsitys. Tutkielman tavoitteena on kartoittaa osallisuuden elementtejä peruskoulukontekstissa tehdyistä ulko-opetusta koskevista tutkimuksista ja tarkastella niitä osallisuuden teoreettisten mallien valossa. Aiempien tutkimusten mukaan ulkona oppilailla on enemmän tilaa osallistua, tehdä aloitteita ja vaikuttaa yhteiseen toimintaan ja asettua aktiivisen toimijan rooliin. Toisaalta näyttää, ettei ulko-opetusta ole laajalti tutkittu koulukontekstissa juuri osallisuuden näkökulmasta. Menetelmät. Tutkielman tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus ja analyysimenetelmänä teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimusaineiston muodosti kahdeksan peruskoulukontekstissa tehtyä ulko-opetusta koskevaa eurooppalaista ja kanadalaista tutkimusartikkelia, jotka oli julkaistu vuosina 2013–2020. Aineisto koostettiin eri tietokannoista hyödyntäen eri hakusanoja ja lähdeluetteloita. Tutkimusartikkelit analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin soveltaen teorioina Shierin (2001) osallisuuden tasomallia ja Turjan (2020) osallisuuden ulottuvuuksien mallia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman analyysi osoitti, että ulko-opetuksessa on havaittavissa osallisuuden elementtejä, kuten vallan jakamista, yhteisöllisyyttä ja sitoutuneisuutta, jotka linkittyvät osin oppilaslähtöisiin opetusmenetelmiin, mutta myös opettajien lähestymistapoihin. Tutkielman pohjalta voidaan tulkita, että ulko-opetus luo mahdollisuuksia osallisuuden näkökulman huomioimiseen, vuorovaikutuksellisuuteen, yhteisöllisyyteen ja opettajan auktoriteettiaseman madaltamiseen. Tutkielman johtopäätöksenä oli, että erityisesti opettajan tietoinen lähestymistapa ja vapaa leikki olivat yhteydessä lasten osallisuuden kokemuksiin. Toisaalta tutkielman pohjalta ilmeni, etteivät osallisuuden teoreettiset mallit välttämättä sovellu yksittäisten osallisuuden elementtien tarkasteluun, etenkin kun osallisuus ei ollut analysoiduissa tutkimuksissa keskiössä. Lisäksi ilmeni, ettei tutkielmassa tarkasteltua arkista osallisuutta ole helppo kuvata kokonaisvaltaisesti osallisuuden tasomallien kautta.