Browsing by Issue Date

Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella kodin sosioekonomisen aseman ja kodin lukuympäristön vaikutuksia peruskouluikäisten lasten lukutaitoon. Aiempien tutkimustulosten perusteella tiedetään, että sekä kodin sosioekonominen asema että lukuympäristö vaikuttavat lapsen lukutaitoon. Tämän tutkielman tavoitteena olikin selvittää, millainen ja kuinka merkittävä tämä vaikutus on ja kuinka se ilmenee peruskoulun eri vaiheissa. Tutkielman tutkimusmenetelmänä toimi kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka keinoin tutkimustuloksia analysoitiin ja vertailtiin kriittisesti. Tutkimusaineistona käytettiin tutkimuksia, jotka havainnoivat lapsen lukutaitoa kiinan, englannin ja suomen kieliympäristöissä. Tutkielman tulokset osoittivat, että kodin korkeampi sosioekonominen asema korreloi positiivisesti lapsen paremman lukutaidon kanssa. Vahvin yhteys kodin sosioekonomisella asemalla ja lapsen lukutaidolla oli peruskoulun ensimmäisillä luokilla, mikä viittaa varhaislapsuudessa saadun tuen ja lukemaan oppimista edistävien resurssien merkitykseen varhaislapsuudessa. Sosioekonomisen aseman tekijöistä vanhempien korkeampi tulo-, koulutus- ja ammattitaso olivat kaikki yhteydessä lapsen korkeampaan lukutaidon tasoon. Tuloksista ilmeni myös lukuympäristön olevan yhteydessä lapsen lukutaitoon peruskoulun kaikissa vaiheissa. Vaikutusta oli niin lukuympäristön fyysisillä tekijöillä, kuten kodin kirjojen määrällä, kuin myös asenteisiin ja tapoihin liittyvillä tekijöillä, kuten lapsen ja vanhemman yhteisillä lukuhetkillä. Erot tarkasteltujen ikäluokkien välillä näkyivät lähinnä siinä, mitkä lukutaidon osa-alueet paranivat suotuisamman lukuympäristön myötä. Sekä kodin lukuympäristöä että sosioekonomista asemaa tarkastellessa tulokset olivat vastaavia kieli- ja kulttuurikontekstista riippumatta. Kaiken kaikkiaan tuloksissa korostui perheen roolin merkitys lapsen lukutaidon kehityksessä. Tulokset kannustavat erityisesti sosioekonomisesti haavoittuvassa asemassa olevien perheiden tukemiseen sekä kielellistä kehitystä ja lukutaitoa tukevan lukuympäristön rakentamiseen.

Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena on analysoida, kuinka suomalainen valtamedia kehystää Helsingin yliopiston sijoituksia kansainvälisissä yliopistorankingeissa ja millaisia diskursseja median esitystavat rakentavat. Tarkastelun keskiössä ovat diskurssien vaikutukset lukijoiden käsityksiin yliopiston menestyksestä suhteessa kansainväliseen kilpailuun, resursseihin ja korkeakoulupolitiikkaan. Tutkimus hyödyntää diskurssianalyysiä, jonka avulla selvitetään, miten median käyttämät kieli- ja kehystysstrategiat tuottavat merkityksiä ja vaikuttavat korkea- koulutusta koskevaan julkiseen keskusteluun. Näin tutkimus pyrkii valottamaan yliopistoran- kingien roolia osana laajempia yhteiskunnallisia ja koulutuspoliittisia ilmiöitä. Menetelmät. Tutkimuksessa hyödynnettiin diskurssianalyysiä, joka mahdollistaa kielenkäytön ja diskurssien kautta välittyvien merkitysten tutkimisen. Aineisto koostui suomalaisen valta- median artikkeleista 2020-luvulta, joissa käsitellään Helsingin yliopiston sijoituksia kansain- välisissä yliopistorankingeissa. Diskurssianalyysin avulla tunnistettiin keskeiset diskurssit, kuten menestyksen, resurssipulan ja kansainvälisen kilpailun diskurssit, ja analysoitiin niiden kielellisiä strategioita ja ideologisia painotuksia. Menetelmä tarjosi syvällisen näkökulman sii- hen, kuinka media rakentaa ja välittää käsityksiä Helsingin yliopiston asemasta osana kansainvälistä korkeakoulutuskenttää. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa tunnistettiin neljä keskeistä diskurssia: menestyksen, resurssipulan, kansainvälisen kilpailun ja tulosten laskun diskurssit. Menestyksen diskurssi korostaa Helsingin yliopiston saavutuksia ja sen roolia kansallisena ylpeydenaiheena, kun taas resurssipulan diskurssi liittää ranking-sijoitusten heikkenemisen rahoituksen ja resurssien riittämättömyyteen. Kansainvälisen kilpailun diskurssi painottaa globaalin tiedeyhteisön paineita ja Pohjoismaiden välisiä vertailuja, kun taas tulosten laskun diskurssi rakentaa kuvaa kriisistä ja sen rakenteellisista syistä, jotka haastavat suomalaisen korkeakoulutuksen kestävyyttä ja kehitystä.

Tavoitteet. Tutkimuksessa tarkasteltiin, mitkä opetusmetodit motivoivat oppilaita varhaisessa vieraiden kielten opetuksessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös varhaisten vieraiden kielten opettajien pedagogisen osaamisen merkitystä oppilaiden motivoimisessa. Vieraita kieliä opiskellaan kouluissa vähenevissä määrin. Tämän takia on tärkeää selvittää, mitkä tekijät motivoivat oppilaita varhaisessa vieraiden kielten opetuksessa, jotta oppilaiden halukkuus opiskella vieraita kieliä säilyy tulevaisuudessakin. Tutkimuksessa esitellään oppilaita motivoi-via opetusmetodeja varhaisessa vieraiden kielten opetuksessa. Opettajan pedagogisen osaamisen merkitys varhaisessa vieraiden kielten opetuksessa tulee myös esitellyksi. Menetelmät. Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimus kartoittaa erilaisia oppilaita motivoiva opetusmetodeja varhaisessa vieraiden kielten opetuksessa sekä paneutuu opettajan pedagogisen osaamisen merkitykseen varhaisessa vieraan kielen ope-tuksessa. Tarkastelin niin englannin- kuin suomenkielisiä tutkimuksia. Aineisto kerättiin pää-osin englanninkielisiä hakutermejä käyttäen, mutta myös suomenkielisiä hakutermejä hyö-dyntäen. Aineistoa kerättiin eri tietokannoista. Tutkimus pyrkii antamaan mahdollisimman laa-jan yleiskuvan tutkittavasta ilmiöstä. Tulokset ja johtopäätökset. Varhaisen vieraan kielen opettajan pedagogiset taidot ovat keski-össä vieraiden kielten opetuksessa. Pedagogisiin taitoihin kuuluu opettajan heittäytymiskyky työhön ja varhaiskasvatuksen pedagogiset taidot. Opettajan tulee innostaa oppilaitaan ja olla halukas kehittämään omaa osaamistaan. Myös varhaisen vieraan kielen opettajan valitsemat opetusmetodit vaikuttavat ratkaisevasti oppilaiden motivaatioon. Motivoivia opetusmetodeja ovat muun muassa erilaiset pelit ja leikit, tarinoiden hyödyntäminen opetuksessa sekä rooli-leikit. Opetusmetodien tulee olla interaktiivisia, rohkaisevia ja niiden tulee olla oppilaiden ikä-tasolle kohdennettuja. Varhaisen vieraan kielen opettajan tulee ottaa oppilaiden persoonalli-suus, kyvykkyys ja erilaiset oppimistyylit huomioon opetusmetodeja valittaessa.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten osallistava johtaminen vaikuttaa varhaiskasva- tuksen henkilöstön työhyvinvointiin. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että osallistava johtaminen lisää työntekijöiden autonomiaa, yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutuksen laatua, mikä parantaa työhyvinvointia erityisesti psyykkisesti kuormittavilla aloilla. Kirjallisuuskatsaus keskittyi analysoimaan osallistavan johtamisen käytäntöjä ja niiden vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointiin. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa kattava kokonaiskuva siitä, miten osallistavaa johtamista voidaan hyödyntää työhyvinvoinnin edistämisessä varhaiskasvatuksen työyhteisöissä. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja sen integroivaa suuntausta hyödyntäen. Aineistona käytettiin kahdeksaa viimeisen 15 vuoden aikana julkaistua artikkelia, jotka käsittelivät osallistavaa johtamista, työhyvinvointia ja varhaiskasvatusta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan teema-analyysin avulla, jossa keskityttiin tunnistamaan osallistavan johtamisen keskeisiä käytäntöjä ja vaikutuksia. Tulokset osoittivat, että osallistava johtaminen lisää työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia ja autonomiaa, vahvistaa yhteisöllisyyttä sekä tukee rakentavaa palautetta ja vuorovaiku- tusta. Nämä tekijät paransivat työntekijöiden sitoutumista, motivaatiota ja kokemusta työn merkityksellisyydestä. Haasteina tunnistettiin resurssien puute ja vastuun epätasainen jakautuminen, jotka voivat heikentää johtamistavan positiivisia vaikutuksia. Johtopäätöksenä todetaan, että osallistava johtaminen tukee työhyvinvointia varhaiskasvatuksen kontekstissa ja voi vähentää työvoiman vaihtuvuutta. Onnistunut toteutus edellyttää kuitenkin huolellista suunnittelua ja riittäviä resursseja. Tulevaisuudessa on tarpeen tarkastella johtamistavan pitkäaikaisia vaikutuksia ja vertailla sitä muihin johtamismalleihin.

Tavoitteet. Toisen kielen oppii altistumalla kielelle ja käyttämällä sitä itse vuorovaikutuksessa. Suomea toisena kielenä opiskelevat oppilaat jakautuvat epätasaisesti. Suomessa on kouluja, joissa yli puolet oppilaista opiskelevat suomi toisena kielenä -oppimäärää (S2), ja kouluja, joissa S2-oppimäärää opiskelevia ei ole ollenkaan. Tällöin S2-oppimäärää opiskeleva ei välttämättä altistu tarpeeksi suomen kielelle. Suomalaiset opettajat ovat huolissaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kielitaidon riittävyydestä elämässä etenemiseen. Lisäksi suomalaiset opettajat kaipaavat resursseja ja keinoja S2-opetukseen. Tämän tutkielman tavoit-teena oli edistää suomen oppimista toisena kielenä kokoamalla menetelmiä toisen kielen oppimisen tukemiseen. Tutkielmassa esitetään menetelmiä toisen kielen oppimisen tukemiseen tilanteessa, jossa oppilas altistuu kielelle niukasti. Menetelmät. Tässä laadullisessa tutkimuksessa hyödynnettiin menetelmänä narratiivista kirjallisuuskatsausta. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen keinoin pyrittiin kokoamaan tutkimustietoon perustuvia menetelmiä toisen kielen opetukseen. Tutkimukseen valikoitui 7 artikkelia, joista 4 esitteli tutkimustietoa, ja 3 ehdotti aiempaan tutkimukseen nojaten pedagogisia ratkaisuja opetukseen. Tutkielmaan valittiin artikkeleita, joissa käsiteltiin toisen kielen oppimisen tukemista perusopetuksen aikana tai yleisesti. Tutkielman aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin teorian mukaisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten mukaan opettaja voi varmistaa laadukkaan toisen kielen opetuksen ja tukea toisen kielen oppimista useilla eri keinoilla. Tutkimustulosten menetelmän painottuivat siihen, miten opettaja voi suunnitella ja toteuttaa opetusta koulussa. Tutkimustuloksista nousi kuitenkin esiin myös keinoja, joilla opettaja voi lisätä oppilaan altistumista toiselle kielelle myös koulun ulkopuolella. Menetelmät ovat eriteltynä kappaleessa 5. Tutkimustulokset ja niiden tulkintaa. Tutkielman tulokset ja aiempi tutkimus painottavat altistumisen merkitystä toisen kielen oppimisessa. Tässä tutkielmassa esiin tulleilla keinoilla opettaja voi lisätä altistusta toiselle kielelle niin koulussa kuin oppilaan vapaa-ajallakin, mutta tarvitaan muitakin ratkaisuja toisen kielen oppimisen tukemiseen kuin menetelmien antaminen opettajille.

Tavoitteet. Ihmisen toiminta on vaikuttanut ympäristöön niin voimakkaasti viimeisen kolmen vuosisadan aikana, että voidaan puhua antroposeenista, eli ihmisen ajasta. Ilmastokriisin kiihtyessä on kouluissa pyritty vastaamaan ihmiskeskeisen geologisen aikakauden tuomiin haasteisiin ekososiaalisen sivistyksen keinoin. Ekososiaalinen sivistys korostaa ihmisen ja muun-kuin-ihmisen välistä kestävää yhteyttä erottamattomana osana koulujen arvoperustaa. Ekososiaalinen sivistysajattelu on saanut kasvatustieteellisessä tutkimuksessa nimen ekososiaalinen kasvatus. Etenkin 2020-luvulla ekososiaalisesta kasvatuksesta on tehty enenevissä määrin tutkimusta. Koska ekososiaalisen kasvatuksen tutkimus on tuoretta, on se jokseenkin hajallaan ja vaikeasti jäsenneltävissä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on koota yhteen ekososiaalisesta kasvatuksesta tehtyä tutkimusta ja tarkastella sitä, millaisia asioita ekososiaalisesta kasvatuksesta on tutkittu. Tämän lisäksi tutkielman tavoitteena on tutustua tutkimuskirjallisuuden ehdotuksiin ekososiaalisen kasvatuksen käytännön sovelluksista. Menetelmät. Tämä kirjallisuuskatsaus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto kerättiin kahdesta tietokannasta; Helkasta ja EBSCO:sta. Tietokannasta tutkimusaineisto kerättiin hakusanoilla “Ekososiaalinen sivistys” OR “ekososiaalinen kasvatus” OR “Ecosocial education”. Tämän lisäksi aineistoa täydennettiin lähdeluettelosta löytyneillä artikkeleilla. Tutkielmassa oli mukana 11 ekososiaalista kasvatusta käsittelevää vertaisarvioitua tieteellisiä tutkimusartikkeleita. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla, jonka tuloksena aineistoista tunnistettiin kolme pääteemaa. Tulokset ja johtopäätökset. Ekososiaalisen kasvatuksen kentällä on tutkittu etenkin ekososiaalista näkökulmaa sosialisaatioon kasvatuksessa. Toinen tutkimuksissa toistunut teema oli ihmisen omaan kokemusmaailmaan liittyvät näkökulmat. Tämä piti sisällään individuaation ja autonomian näkökulman. Ekososiaalisen kasvatuksen käytännön sovellusten saralla taidekasvatuksen keinot nousivat vahvasti keskiöön. Tämän lisäksi tutkimuksissa korostettiin opettajan aktiivista ja asiantuntevaa roolia ekososiaalisen kasvatuksen toteutuksessa.

Tavoitteet. Me elämme yhä monikulttuurisemmassa maailmassa, jossa kulttuurienvälinen kommunikointi ja kulttuurin ymmärrys ovat yhä keskeisemmässä roolissa sujuvan kansainvälisen yhteistyön kannalta. Oppilaiden tulisi oppia koulussa kieliä, mutta samalla myös kohdekielen taustalla vaikuttavaa kulttuuria. Tätä painottavat niin tutkijat kuin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteetkin (2014). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa kulttuurin opettamisen tavoista ja keskeisistä osa-alueista peruskoulussa opettajan uraansa aloitteleville opettajille ja luokanopettajille. Hypoteesina oli, että tutkimustuloksissa painottuisivat erilaiset teemat ja aihepiirit kulttuurinopetuksen keskiössä. Tutkimustehtävänä on selvittää, millä tavoin kulttuuria opetetaan, ja mitä oppilaiden tulisi oppia kulttuurista. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tarkemmin ottaen tutkimus tehtiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena on kuvata käsiteltävää ilmiötä mahdollisimman laajasti, mutta järjestelmällisesti. Aineisto kerättiin eri tietokannoista, kuten Scopuksesta ja Helkasta. Hakusanoina käytettiin aiheeseen soveltuvia sanoja ja hakuja tehtiin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Lopulta artikkeleiksi valikoitu viisi vertaisarvioitua tieteellistä tutkimusta, jotka parhaiten vastasivat tutkimusaihetta tiivistelmänsä perusteella. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen. Siinä aineistosta nousevat teemat ja ajatukset luokiteltiin ensin alaluokiksi ja sen jälkeen isommiksi aihepiireiksi eli yläluokiksi. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa korostui vuorovaikutus niin kulttuurin opettamisen tapana kuin tavoitteenakin. Lisäksi tutkijat korostivat kulttuurisen ymmärtämisen opettamista sekä kriittistä ajattelua. Opetusmetodeissa mainittiin autenttinen materiaali. Kielenoppiminen nähtiin tehokkaimpana autenttisia materiaaleja hyödynnettäessä sekä keskittymällä kommunikointiin. Kulttuurista ymmärrystä taas tarvitaan vuorovaikutuksen toimimiseksi tutkijoiden mielestä. Tuloksista hyötyisivät kieliä opettavat luokanopettajat opetusta suunnitellessaan.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella ja koota yhteen ADHD-piirteitä omaavien oppilaiden ja heidän opettajiensa väliseen opettaja–oppilassuhteeseen vaikuttavia tekijöitä. Pyrin selvittämään, mitkä tekijät vaikuttavat ADHD-piirteitä omaavien oppilaiden ja heidän opettajiensa välisen vuorovaikutussuhteen laatuun. ADHD-piirteet voivat aiheuttaa kouluympäristössä oppilaalle monenlaista kuormitusta, mikä voi heijastua myös oppilaan opettaja–oppilassuhteeseen. Tämän takia koin, että on perusteltua tutkia opettaja–oppilassuhteeseen vaikuttavia tekijöitä niiden oppilaiden osalta, jotka kokevat suuremmissa määrin haasteita kouluympäristössä. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistonhakuun käytettiin tietokantoja Scopus ja Web of Science. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka valikoituivat osaksi aineistoa tarkasti valittujen sisään- ja poissulkukriteerien perusteella. Lisäksi katsaus rajattiin ajallisesti käsittelemään vuosina 2000–2023 julkaistuja tutkimusartikkeleita. Aineiston analysointi toteutettiin aineistolähtöisen teemoittelun keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustuloksissa korostuivat erityisesti konfliktien ja läheisyyden ulottuvuudet suhteessa opettaja–oppilassuhteeseen. ADHD-piirteisten oppilaiden ja heidän opettajiensa välisissä opettaja–oppilassuhteissa ilmeni enemmän konflikteja verrattuna vertaisryhmiin. Lisäksi opettajat raportoivat kokevansa vähemmän läheisyyttä opettaja–oppilassuhteessaan ADHD-piirteisten oppilaiden kohdalla. ADHD-piirteisen oppilaan aggressiivinen käytös koettiin opettajien osalta kaikkein haasteellisimmaksi opettaja–oppilassuhteen kannalta, ja stressaavimmaksi tekijäksi opettajille. Opettajan sukupuolta koskevat tutkimustulokset osoittautuivat osittain ristiriitaisiksi keskenään. Oppilaan prososiaalisen käytöksen havaittiin myös olevan vahva opettaja–oppilassuhdetta selittävä muuttuja. Tutkimusaineiston artikkeleista viidessä oli käytetty samaa opettaja–oppilassuhteen laadun mittaria. Lähes kaikissa tutkimusartikkeleissa opettaja–oppilassuhteen laatua oli arvioitu pelkästään opettajan näkökulmasta käsin, joten ADHD-piirteisten oppilaiden omat näkemykset opettaja–oppilassuhteen laadusta jäivät vähäisiksi.

Asiantuntijakulttuuri on laajentunut, ja sen myötä perinteisten tieteellisten asiantuntijoiden rinnalle on noussut uusia toimijoita. Tämä ilmiö herätti mielenkiintoni, ja halusin tutkia tarkemmin, mitä asiantuntijuus tarkoittaa ja millaista osaamista asiantuntijan rooli edellyttää tällä hetkellä. Kandidaatin tutkielmani tarkoituksena on koostaa tietoa asiantuntijuutta tarkastelleista tutkimuksista integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Aikaisemmissa tutkimuksissa asiantuntijuus määriteltiin yksilön erityisosaamisena ja lahjakkuutena, jota vahvistetaan akateemisella koulutuksella ja työkokemuksella. Teoreettisessa taustassa kuvailen kolmea erilaista asiantuntijuutta sekä niiden kehittymistä. Koska asiantuntijuuden käsite on laaja, olen rajannut näkökulman koskemaan työelämään kytkeytyvää asiantuntijuutta. Tarkastelen kandidaatin tutkielmassani asiantuntijuus käsitettä ja tekijöitä, jotka vaikuttavat asiantuntijuuden kehittymiseen työpaikalla. Tutkimus tehtävänä on muodostaa monipuolinen kokonaiskuva asiantuntijuudesta työympäristössä. Tutkimuskysymykseni ovat 1) Millä eri tavoin asiantuntijuus voidaan määritellä? ja 2) Millaisista palasista asiantuntijuus rakentuu työympäristössä? Toteutin tutkielman integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoni muodostuu 11.vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista, jotka ovat sekä määrällisiä että laadullisia. Artikkelit ovat englannin kielisiä, ja ne kerättiin EBSCOhost-tietokannasta. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällön analyysinä, käytännössä yliviivaamalla ja ryhmittelemällä aineistoa tutkimuskysymyksien ohjaamana. Analysoinnin myötä tutkielman tulokset muodostuivat suhteessa tutkimuskysymyksiin. Tutkimus tulosten perusteella, asiantuntijuus koostuu monista erilaisista tekijöistä, kuten tietämyksestä, taidoista ja kokemuksesta sekä se vaihtelee eri ammateissa, rooleissa ja ympäristöissä. Asiantuntijaksi kehittyminen voi olla seurausta esimerkiksi tietoisesta kehityksestä tai kokemuksen kautta hankitusta oppimisesta. Kehitystä aloittelijasta asiantuntijaksi kuvattiin prosessina, joka kehittyy ajan myötä koulutuksen, pitkäaikaisen kokemuksen, tukevan oppimisympäristön ja henkilökohtaisen motivaation kautta.

Tässä tutkielmassa tutkittiin poliittisen ohjauksen roolia vuosien 1970-2014 perusopetuksen opetussuunnitelmien valmistelussa Suomessa. Keskiössä oli erityisesti vuoden 2014 opetussuunnitelmauudistus. Tavoitteena oli selvittää, kenellä on mahdollisuus päästä vaikuttamaan opetussuunnitelmien sisältöihin. Aiemman tutkimuksen perusteella voidaan todeta suomalaisen koulutuspolitiikan kokeneen muutoksia viimeisten vuosikymmenien aikana. Ensimmäinen perusopetuksen opetussuunnitelma syntyi 1970-luvulla, jonka jälkeen opetussuunnitelma on uudistettu neljä kertaa. Opetussuunnitelma koulutusta ohjaavana dokumenttina on aina ”ajan hengen” mukainen ja heijastelee siten myös kunkin aikakauden poliittista tahtotilaa. Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään, miten eri tahojen poliittiset intressit näkyvät opetussuunnitelmien valmisteluprosesseissa. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Valittu menetelmä mahdollisti kokonaiskuvan muodostamisen tutkittavasta ilmiöstä sekä tutkittavan aiheen kehityskulkujen kuvaamisen. Tutkielman aineisto koottiin olemassa olevasta tutkimuskirjallisuudesta, joka käsitteli perusopetuksen opetussuunnitelmien valmis- teluprosesseja ja opetussuunnitelmien poliittisuutta. Lopullinen aineisto muodostui vertaisarvioiduista artikkeleista, väitöskirjoista, Yliopistopainon (Helsingin yliopisto) julkaisemassa kokoomateoksessa esiintyvistä artikkeleista sekä kasvatusalan tieteellisessä lehdessä julkaistusta puheenvuorosta. Kirjallisuuskatsauksessa aineistoa analysoitiin tutkielman teon eri vaiheissa aina aineiston valinnasta alkaen. Aineiston luokittelussa ja järjestämisessä hyödynnettiin sisällönanalyysia. Kirjallisuuskatsauksen perusteella opetussuunnitelmien valmisteluun kohdistui poliittista ohjausta prosessin eri vaiheissa valtioneuvoston asetuksen valmistelusta aina paikallistason opetussuunnitelmien laatimista koskevaan ohjeistukseen. Opetussuunnitelmaan pyrkivät vaikuttamaan esimerkiksi poliitikot, erinäiset sidosryhmät, tutkijat ja opettajat. Poliittisessa ohjauksessa ei valitun kirjallisuuden perusteella ilmennyt merkittäviä muutoksia eri vuosikymmeninä toteutettujen opetussuunnitelmauudistusten välillä. Eniten vaihtelua valmisteluprosessiin liittyen esiintyi keskitetyn ja hajautetun mallin suhteen. Eri intressiryhmien vaikutusmahdollisuudet vaikuttaa opetussuunnitelmien valmistelussa eivät tutkielman tulosten mukaan olleet käytännössä tasavertaiset. Tulosten perusteella opetussuunnitelmaprosessiin kohdistuva poliittinen ohjaus on Suomessa verrokkimaita vähäisempää, johtuen prosessin virkamiesvetoisuudesta. Tutkielman tuloksissa huomio kiinnittyykin erityisesti Opetushallituksen roolin korostumiseen, joka herättää pohtimaan vallan liialliseen keskittymiseen ja virkamiesten puolueellisuuteen liittyviä mahdollisia ongelmakohtia.