Browsing by Issue Date

Tavoitteet. Tutkimuksessa tarkasteltiin, mitkä opetusmetodit motivoivat oppilaita varhaisessa vieraiden kielten opetuksessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös varhaisten vieraiden kielten opettajien pedagogisen osaamisen merkitystä oppilaiden motivoimisessa. Vieraita kieliä opiskellaan kouluissa vähenevissä määrin. Tämän takia on tärkeää selvittää, mitkä tekijät motivoivat oppilaita varhaisessa vieraiden kielten opetuksessa, jotta oppilaiden halukkuus opiskella vieraita kieliä säilyy tulevaisuudessakin. Tutkimuksessa esitellään oppilaita motivoi-via opetusmetodeja varhaisessa vieraiden kielten opetuksessa. Opettajan pedagogisen osaamisen merkitys varhaisessa vieraiden kielten opetuksessa tulee myös esitellyksi. Menetelmät. Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimus kartoittaa erilaisia oppilaita motivoiva opetusmetodeja varhaisessa vieraiden kielten opetuksessa sekä paneutuu opettajan pedagogisen osaamisen merkitykseen varhaisessa vieraan kielen ope-tuksessa. Tarkastelin niin englannin- kuin suomenkielisiä tutkimuksia. Aineisto kerättiin pää-osin englanninkielisiä hakutermejä käyttäen, mutta myös suomenkielisiä hakutermejä hyö-dyntäen. Aineistoa kerättiin eri tietokannoista. Tutkimus pyrkii antamaan mahdollisimman laa-jan yleiskuvan tutkittavasta ilmiöstä. Tulokset ja johtopäätökset. Varhaisen vieraan kielen opettajan pedagogiset taidot ovat keski-össä vieraiden kielten opetuksessa. Pedagogisiin taitoihin kuuluu opettajan heittäytymiskyky työhön ja varhaiskasvatuksen pedagogiset taidot. Opettajan tulee innostaa oppilaitaan ja olla halukas kehittämään omaa osaamistaan. Myös varhaisen vieraan kielen opettajan valitsemat opetusmetodit vaikuttavat ratkaisevasti oppilaiden motivaatioon. Motivoivia opetusmetodeja ovat muun muassa erilaiset pelit ja leikit, tarinoiden hyödyntäminen opetuksessa sekä rooli-leikit. Opetusmetodien tulee olla interaktiivisia, rohkaisevia ja niiden tulee olla oppilaiden ikä-tasolle kohdennettuja. Varhaisen vieraan kielen opettajan tulee ottaa oppilaiden persoonalli-suus, kyvykkyys ja erilaiset oppimistyylit huomioon opetusmetodeja valittaessa.

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten vanhojentanssimekon ompeluprosessissa yhdistetään asiakkaan (tanssijan) toiveet ja ompelijan tekninen osaaminen, millaisia haasteita syntyy työn suunnittelussa ja toteutuksessa toiselle henkilölle, sekä kuinka tärkeää kommunikaatio on suunnittelu- ja ompeluprosessin onnistumisessa. Tutkimus toteutettiin seuraamalla ompeluprosessia neljän sovituskerran aikana ja haastattelemalla asiakasta jokaisen sovituksen lopussa. Menetelmät. Haastattelut toimivat tutkimuksen pääasiallisena aineistona. Jokaisen sovituksen jälkeen asiakkaalle esitettiin seuraavat kysymykset: 1. Tyytyväisyys mekon istuvuuteen ja ulkonäköön. 2. Näkemykset siitä, onko omat toiveet huomioitu. 3. Kokemukset mekon käytettävyydestä ja liikkumisen mukavuudesta. Aineisto analysoitiin teemallisen analyysin avulla, tunnistaen keskeiset teemat, kuten asiakkaan tyytyväisyys, kommunikaation merkitys ja käytännön haasteet. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin FEA-mallia (Functional, Expressive, Aesthetic), joka auttaa analysoimaan ja ymmärtämään vaatetuksen suunnitteluprosessia kolmen näkökulman kautta, joita ovat toiminnallisuus, ilmaisullisuus sekä esteettisyys. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoitti, että vanhojentanssimekon onnistunut toteutus edellyttää tiivistä yhteistyötä ja jatkuvaa kommunikaatiota asiakkaan ja ompelijan välillä. Sovituskertojen aikana tapahtuva palautteenanto auttoi hienosäätämään mekkoa asiakkaan tarpeiden mukaiseksi, mikä korosti prosessin iteratiivisuutta. Ompelijan tekninen osaaminen ja kyky mukautua asiakkaan toiveisiin olivat avainasemassa lopputuloksen onnistumisessa.

Ympäristökriisi on globaali ja yhteiskunnallisesti tärkeä asia, sillä se vaikuttaa merkittävästi jokaisen hyvinvointiin. Yhtenä ilmastonmuutosta ja luonnonvarojen liiallista käyttöä kiihdyttävänä tekijänä on liiallinen kuluttaminen, jota voidaan pyrkiä hillitsemään muuttamalla kulutustottumuksia vastuullisemmaksi. Kulutustottumuksien syntyminen ja muuttuminen liittyy vahvasti kuluttajan identiteettiin. Kuluttamisen avulla luodaan omaa identiteettiä ja sosiaalista todellisuutta sekä tuodaan esiin omia arvoja ja yhteiskunnallista asemaa. Identiteetin yhtenä osana voi olla esimerkiksi kuva itsestä vastuullisena kuluttajana, joka kertoo yksilön arvoista. Identiteettiin vaikuttavat myös sosiaaliset tekijät, kuten sosiaaliset vaikuttajat sekä sosiaaliset verkostot. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kotitaloustieteen näkökulmasta, millaisia vaikutuksia identiteetillä ja erityisesti sosiaalisella identiteetillä voi olla vastuulliseen kuluttamiseen. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koottiin käyttämällä avainsanoja, joiden avulla etsittiin tutkimuksia, artikkeleita ja teoksia hakupalveluista, kuten Google, Google Scholar, Helka ja Vaski. Aineisto koostui kulutuksen, vastuullisen kulutuksen, eettisen kulutuksen, identiteetin, sosiaalisen identiteetin ja kuluttajaidentiteetin aihepiireistä tehdystä aiemmasta tutkimuksesta. Tutkielman tulosten mukaan identiteetin ja sosiaalisen identiteetin vaikutukset vastuulliseen kuluttamiseen ovat moninaiset. Aiemmasta tutkimuksesta voitiin päätellä, että sosiaalinen identiteetti, sosiaaliset ryhmät sekä sosiaaliset vaikuttajat ovat merkittävässä asemassa vastuullisen kuluttajaidentiteetin rakentumisessa. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että sosiaalisen ryhmän yhteinen ympäristöystävällinen ideologia vahvistaa vastuullista kuluttajaidentiteettiä ja vastuullinen kuluttaminen näkyy myös ostopäätöksissä. Tukea ja vahvistusta vastuulliseen kuluttamiseen on saatavilla esimerkiksi sosiaalisen median alustoilla. Toisaalta sosiaalisen median vaikuttajilla nähdään olevan merkittävä vaikutus erityisesti nuorten kuluttajaidentiteetin rakentumiseen kuitenkaan edistämättä vastuullista kuluttamista. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää vastuullisen kuluttamisen tukemisessa. Lisäksi tutkimus osoittaa tarpeen huomioida sosiaalinen identiteetti, kun kuluttajia ohjataan kohti vastuullista kuluttamista.

Tässä tutkielmassa tutkittiin poliittisen ohjauksen roolia vuosien 1970-2014 perusopetuksen opetussuunnitelmien valmistelussa Suomessa. Keskiössä oli erityisesti vuoden 2014 opetussuunnitelmauudistus. Tavoitteena oli selvittää, kenellä on mahdollisuus päästä vaikuttamaan opetussuunnitelmien sisältöihin. Aiemman tutkimuksen perusteella voidaan todeta suomalaisen koulutuspolitiikan kokeneen muutoksia viimeisten vuosikymmenien aikana. Ensimmäinen perusopetuksen opetussuunnitelma syntyi 1970-luvulla, jonka jälkeen opetussuunnitelma on uudistettu neljä kertaa. Opetussuunnitelma koulutusta ohjaavana dokumenttina on aina ”ajan hengen” mukainen ja heijastelee siten myös kunkin aikakauden poliittista tahtotilaa. Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään, miten eri tahojen poliittiset intressit näkyvät opetussuunnitelmien valmisteluprosesseissa. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Valittu menetelmä mahdollisti kokonaiskuvan muodostamisen tutkittavasta ilmiöstä sekä tutkittavan aiheen kehityskulkujen kuvaamisen. Tutkielman aineisto koottiin olemassa olevasta tutkimuskirjallisuudesta, joka käsitteli perusopetuksen opetussuunnitelmien valmis- teluprosesseja ja opetussuunnitelmien poliittisuutta. Lopullinen aineisto muodostui vertaisarvioiduista artikkeleista, väitöskirjoista, Yliopistopainon (Helsingin yliopisto) julkaisemassa kokoomateoksessa esiintyvistä artikkeleista sekä kasvatusalan tieteellisessä lehdessä julkaistusta puheenvuorosta. Kirjallisuuskatsauksessa aineistoa analysoitiin tutkielman teon eri vaiheissa aina aineiston valinnasta alkaen. Aineiston luokittelussa ja järjestämisessä hyödynnettiin sisällönanalyysia. Kirjallisuuskatsauksen perusteella opetussuunnitelmien valmisteluun kohdistui poliittista ohjausta prosessin eri vaiheissa valtioneuvoston asetuksen valmistelusta aina paikallistason opetussuunnitelmien laatimista koskevaan ohjeistukseen. Opetussuunnitelmaan pyrkivät vaikuttamaan esimerkiksi poliitikot, erinäiset sidosryhmät, tutkijat ja opettajat. Poliittisessa ohjauksessa ei valitun kirjallisuuden perusteella ilmennyt merkittäviä muutoksia eri vuosikymmeninä toteutettujen opetussuunnitelmauudistusten välillä. Eniten vaihtelua valmisteluprosessiin liittyen esiintyi keskitetyn ja hajautetun mallin suhteen. Eri intressiryhmien vaikutusmahdollisuudet vaikuttaa opetussuunnitelmien valmistelussa eivät tutkielman tulosten mukaan olleet käytännössä tasavertaiset. Tulosten perusteella opetussuunnitelmaprosessiin kohdistuva poliittinen ohjaus on Suomessa verrokkimaita vähäisempää, johtuen prosessin virkamiesvetoisuudesta. Tutkielman tuloksissa huomio kiinnittyykin erityisesti Opetushallituksen roolin korostumiseen, joka herättää pohtimaan vallan liialliseen keskittymiseen ja virkamiesten puolueellisuuteen liittyviä mahdollisia ongelmakohtia.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erityisopettajien suhtautumista puhetta tukeviin ja korvaaviin kommunikaatiomenetelmiin (AAC) sekä sitä, millä tavoilla AAC:n käyttöä voidaan tukea koulumaailmassa erityisopettajien näkökulmasta. Aiheesta on tehty ulkomailla tutkimusta, mutta Suomessa aihealuetta ei ole vielä kattavasti selvitetty. Tällä hetkellä kuitenkin AAC:n käyttöä on alettu tutkia myös Suomen tasolla. Suomessa on tehty muun muassa tutkimuksia opettajien ja oppilaiden suhtautumisesta AAC:hen. Menetelmät. Tutkimus tehtiin laadullisin menetelmin. Monitapaustutkimus toteutettiin haastattelemalla kolmea erityisopettajaa, jolla oli kokemusta AAC:n käytöstä. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoituna haastatteluna, jotka litteroitiin äänitysten jälkeen. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa käytettiin induktiivista sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikki tutkimuksessa olleet erityisopettajat kokivat AAC:n käytön hyödylliseksi. Erityisen hyödylliseksi koettiin piirtäminen sekä tukiviittomat. Kaikki haastateltavat kokivat myös tiedon lisäämisen tukevan AAC:n käyttöä koulumaailmassa. Kaksi opettajaa koki myös materiaalien helppouden ja saatavuuden lisäävän AAC:n käytön edistämistä. Kaikki haastateltavat nostivat myös kommunikaattorit esille. Haastateltavista kaksi koki kommunikaattorit haastaviksi ja yksi helposti käytettäväksi. Tutkimuksen mukaan AAC tiedon lisäämiselle on tarve koulumaailmassa ja erityisopettajat suhtautuvat positiivisesti AAC:n käyttöön

Asiantuntijakulttuuri on laajentunut, ja sen myötä perinteisten tieteellisten asiantuntijoiden rinnalle on noussut uusia toimijoita. Tämä ilmiö herätti mielenkiintoni, ja halusin tutkia tarkemmin, mitä asiantuntijuus tarkoittaa ja millaista osaamista asiantuntijan rooli edellyttää tällä hetkellä. Kandidaatin tutkielmani tarkoituksena on koostaa tietoa asiantuntijuutta tarkastelleista tutkimuksista integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Aikaisemmissa tutkimuksissa asiantuntijuus määriteltiin yksilön erityisosaamisena ja lahjakkuutena, jota vahvistetaan akateemisella koulutuksella ja työkokemuksella. Teoreettisessa taustassa kuvailen kolmea erilaista asiantuntijuutta sekä niiden kehittymistä. Koska asiantuntijuuden käsite on laaja, olen rajannut näkökulman koskemaan työelämään kytkeytyvää asiantuntijuutta. Tarkastelen kandidaatin tutkielmassani asiantuntijuus käsitettä ja tekijöitä, jotka vaikuttavat asiantuntijuuden kehittymiseen työpaikalla. Tutkimus tehtävänä on muodostaa monipuolinen kokonaiskuva asiantuntijuudesta työympäristössä. Tutkimuskysymykseni ovat 1) Millä eri tavoin asiantuntijuus voidaan määritellä? ja 2) Millaisista palasista asiantuntijuus rakentuu työympäristössä? Toteutin tutkielman integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoni muodostuu 11.vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista, jotka ovat sekä määrällisiä että laadullisia. Artikkelit ovat englannin kielisiä, ja ne kerättiin EBSCOhost-tietokannasta. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällön analyysinä, käytännössä yliviivaamalla ja ryhmittelemällä aineistoa tutkimuskysymyksien ohjaamana. Analysoinnin myötä tutkielman tulokset muodostuivat suhteessa tutkimuskysymyksiin. Tutkimus tulosten perusteella, asiantuntijuus koostuu monista erilaisista tekijöistä, kuten tietämyksestä, taidoista ja kokemuksesta sekä se vaihtelee eri ammateissa, rooleissa ja ympäristöissä. Asiantuntijaksi kehittyminen voi olla seurausta esimerkiksi tietoisesta kehityksestä tai kokemuksen kautta hankitusta oppimisesta. Kehitystä aloittelijasta asiantuntijaksi kuvattiin prosessina, joka kehittyy ajan myötä koulutuksen, pitkäaikaisen kokemuksen, tukevan oppimisympäristön ja henkilökohtaisen motivaation kautta.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia yhteyttä peruskoulun oppilaiden subjektiivisen hyvinvoinnin ja heidän osallistumisensa välillä. Tutkimusongelmana on selvittää, millainen yhteys oppilaiden kokeman hyvinvoinnin ja heidän osallistumisensa ja sen oikeuksien välillä on. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan sitä, millaisia eri osallistumisen muotoja ja mahdollisuuksia oppilailla on koulussa, ja mitkä niistä ovat tärkeimpiä oppilaiden hyvinvointia edistämässä. Työn teoreettinen tausta sisältää Allardtin (1976) klassista tutkimusta hyvinvoinnin ulottuvuuksista, sekä tuoreempaa kouluhyvinvoinnin tutkimusta Janhusen (2013) tutkimuksesta kouluhyvinvoinnista oppilaiden perspektiivistä. Lisäksi käsittelen osallistumisen ja osallisuuden teoreettista taustaa, sekä oppilaiden vaikuttamisen keinoja. Tämän työ on narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Tässä kirjallisuuskatsauksen tyypissä tutkija valitsee aineistonsa tukemaan tiettyä näkökulmaa, ja tällä tavoin pyrkii vastaamaan asettamaansa tutkimuskysymykseen kooten yhteen aikaisempaa, relevanttia tutkimusta valitsemastaan aiheesta. Tähän työhön on siis koottu aineistoa, joka tutkii yhteyttä osallistumisen ja hyvinvoinnin välillä, ja siitä on tehty teemoiteltua analyysiä. Aineistona toimii kymmenen tutkimusartikkelia, jotka ovat vertaisarvioituja ja tutkivat osallistumisen ja hyvinvoinnin yhteyttä peruskoulun oppilaissa. Jokaisessa analysoidussa tutkimusartikkelissa osallistuminen oli yhteydessä hyvinvointiin. Hyvinvoinnin kannalta keskeinen konsepti on sosiaaliset suhteet, eli perhe, ystävät ja oppilas-opettaja-suhde. Lisäksi osallistuminen aktiviteetteihin on selvästi yhteydessä hyvinvoinnin kokemukseen, etenkin nuoremmilla oppilailla. Vanhempien oppilaiden kannalta sosiaalisilla suhteilla on suurempi painoarvo.

Lastenkirjojen välityksellä on mahdollista tarkastella vallitsevaa lapsikäsitystä ja kasvatusihanteita, ja toisaalta lastenkirjat myös osallistuvat lapsikuvan muodostumiseen välittämällä aikuisten luomia representaatioita lapsista ja heidän toiminnastaan. Ilmastonmuutoksen koskettaessa vääjäämättä 2000-luvun lasten nykyisyyttä ja tulevaisuutta, tämän opinnäytteen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia lapsihahmoja ja heidän toimintaansa viimeaikaisissa ilmastoteemaisissa lasten kuvakirjoissa esiintyy. Tavoitteena on lisätä lastenkirjoja työssään lasten kanssa käyttävien aikuisten ja lastenkirjojen tekijöiden ymmärrystä siitä, minkälaista kuvaa lukijoille välittyy lasten ilmastonmuutokseen liittyvästä toiminnasta, taidoista ja tunteista kirjojen lapsipäähenkilöiden kautta. Lisäksi opinnäyte esittelee kirjojen parissa toimiville aikuisille yhden keinon tarkastella lastenkirjojen lapsihahmoja ilmastotoimijuuden näkökulmasta. Aineistona oli kolme suomalaista lasten kuvakirjaa, jotka haettiin Lastenkirjainstituutin verkkosivujen kautta käyttäen hakusanaa ’ilmasto’. Sisäänottokriteerinä oli muun muassa, että kirjan tuli olla kuvakirja ja päähenkilön tuli olla lapsi. Kirjojen tekstit analysoitiin laadullisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä atlas.ti-ohjelmaa apuna käyttäen. Analyysia ohjaavana teoriana käytettiin kokonaisvaltaista ilmastokasvatuksen polkupyörämallia. Kirjojen kuvitus analysoitiin käyttäen kuvien tulkintaan sovellettua sisällönanalyysin menetelmää. Analysoiduissa kirjoissa lapsihahmot kokivat negatiivisia tunteita, kuten huolta ja surua, suhteessa ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin. He kokivat suuttumusta aikuisia kohtaan, joiden toiminta kuvattiin syyksi ilmastonmuutokselle. Lapsihahmot kuvattiin myös erittäin motivoituneina ilmastotoimijoina ja heillä kuvattiin olevan laaja-alaisia taitoja käsitellä ja kohdata ilmastonmuutoksen ilmiö. Hahmot saivat myös osakseen osallisuuden kokemuksia ja he kokivat positiivisia tunteita, jotka syntyivät yhdessä toimimisesta ja onnistumisista. Analysoidut kirjat luovat osin realistiselta vaikuttavaa kuvaa lapsesta, mutta toisaalta kuvaavat myös representaatioita, joita lukijan tulee osata tulkita, jotta kirjojen tuottama lapsikäsitys ja kuva lapsesta ilmastotoimijana ei muodostu liioitelluksi. Analysoidun kolmen kirjan välityksellä vaikuttaa myös siltä, että 2000-luvulla lapsuutta on varjostamassa ilmastonmuutoksen aiheuttama huoli tulevaisuudesta.

Kandidaatintutkielmani tavoitteena oli selvittää, millä tavalla Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 (POPS2014) kuvataan tulevaisuuteen valmistavien tietojen ja taitojen opetusta sekä oppiainerajat ylittävää opetusta. Teoreettisena viitekehyksenä toimi tulevaisuuskasvatus, tulevaisuuden taidot, opetussuunnitelman perusteet sekä opetussuunnitelmatutkimus. Tutkimustehtäväni oli saada kokonaisvaltainen käsitys siitä, millä tavalla nykyisin voimassa olevaan POPS2014 on kirjattu tulevaisuuteen valmentavat taidot ja niiden opetus, sekä kelle vastuu näiden taitojen oppimisesta on osoitettu. Tutkimuskysymyksinä olivat: ”Miten Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 käsitellään tulevaisuuden taitoja?” sekä ”Millä tavoin Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 ohjaavat oppiainerajat ylittävää opetusta?”. Tutkimus toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimukseen aineistoksi rajautui tutkimusprosessissa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 luvut 1–4. Tutkimuskysymysten tarkasteluun käytettiin tutkimusmenetelmänä aineistopohjaista sisällönanalyysiä eli induktiivista analyysiä. Aineiston analyysissä edettiin induktiivisesti etsien aineistoista lauseita ja lausekokonaisuuksia, jotka koottiin taulukoihin ja teemoiteltiin tutkimuskysymyksittäin ja joita lopulta analysoitiin. Tavoitteena oli mahdollisimman kattavan kuvan muodostaminen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden kirjauksista laaja-alaisia oppimiskokonaisuuksia ja tulevaisuuden taitoja koskien. Tulevaisuuden taitoja kuvattiin aineistossa kokonaisvaltaisesti ja kattavasti niin yleisten perusopetuksen tehtävien ja tavoitteiden kuin laaja-alaisen osaamisen tavoitteiden kautta. Laaja-alainen osaaminen edisti samoja tavoitteita kuin tulevaisuudentaitojen opetus. Perusopetus pyrkii valmistamaan oppilaita tulevaisuuteen ja huomioimaan moninaiset taidot, joita tulevaisuutta varten tarvitaan. Oppiainerajat ylittävää opetusta ohjattiin aineistossa tavoitteiden kautta ja toteutettiin laaja-alaisen osaamisen, eheyttämisen ja monialaisten kokonaisuuksien kautta. Vastuu oppiainerajat ylittävän opetuksen toteutustavoista, tarkemmista tavoitteista, arvioinnista ja kehittämisestä jäi pitkälti paikallisille opetussuunnitelmille. Oppiainerajat ylittävän opetuksen yhdenvertaista toteutumista valtakunnallisesti ei ohjata yhtä voimakkaasti kuin oppiaineiden kohdalla.

Tutkimuksessa perehdytään tiimin johtajuuteen varhaiskasvatuksessa ja niihin liittyviin näkökulmiin. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, miten varhaiskasvatustiimi toimii ja millaisia haasteita tiimin johtamisessa esiintyy sekä miten pedagogiikka näkyy tiimissä. Tarkoituksena oli myös tutkia henkilöstön pätevyyden merkitystä ja siihen liittyviä haasteita, jotka vaikuttavat tiimin toimivuuteen. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena ja aineisto rajattiin koskemaan vain Suomen varhaiskasvatuksen tuloksia. Tutkimusaineisto koostui pääosin 2020-luvulla julkaistuista tutkimuksista, vanhimpien tutkimusten ollessa vuodelta 2014. Tätä vanhempaa tutkimusaineistoa ei analyysissa käytetty. Aineiston analyysin perusteella varhaiskasvatustiimin tiimivastaavana toimiva opettaja tarvitsee koulutusta pystyäkseen johtamaan ja koordinoimaan tiimiään tehokkaasti. Tutkimuksessa ilmeni, että johtajuuden rooli on tiimissä usein epäselvä eikä tiimin vetäjällä ole aina tehtävien koordinointitaitoja. Tulokset tarjoavat myös jatkotutkimusaiheita, kuten miten tiimin toimintatapoja voisi selkeyttää, jotta myös muu kasvatushenkilöstö voisi ottaa enemmän vastuuta tiimistä.