Browsing by Issue Date
Now showing items 21-40 of 2737
-
(2024)Aphasia is a language disorder acquired after language learning, usually caused by a cerebrovascular accident or a stroke. The severity and type of aphasia symptoms vary individually. Naming difficulties are one of the most common and long-lasting symptoms of aphasia. Self-corrections of one's own speech are a significant part of successful interaction, and they indicate the ability to monitor speech. Aphasia symptoms may impair the ability to monitor. The aim of this master's thesis is to examine the self-repairs of participants with varying degrees of aphasia in naming tasks. The aim of the thesis is to examine the quantity, quality and success of self-corrections. The aim of the thesis is also to examine the not-corrected errors of research subjects in naming tasks. The thesis was carried out as a multi-case study. Four participants with different degrees of aphasic symptoms were selected from the existing material of the Opi Sanoja research project. The participants were selected based on their aphasia quotient determined by the WAB test. The material consisted of audio recordings of the performance of the participants in the Boston naming test, and the naming section of the research project's word learning assignment during two different research visits. Notations were formed from the data using ELAN software. The number of self-corrections and the self- correction elements used, as well as the uncorrected errors of the subjects were analysed and categorised. The data was analysed at individual level. The self-repair elements used, as well as the number of self-repair initiatives, varied between the study participants. The most commonly used self-correction element in the entire data was the interruption of the expression, most often followed by the repetition or rephrasing of a word or syllable. All subjects made successful self-corrections in the Boston naming test. Successful corrections were corrections that improved the phrase closer to the target word. In the naming section of the word learning task, two out of four participants made successful self-correction initiatives. In this study, the amounts of not-corrected errors of the participants were in the same order in both tasks. The participant with the most severe aphasia made the most not-corrected errors and the participant with the least severe aphasia made the least. Due to the small number of participants (N = 4), the generalizability of the results is weak. However, in this data, regardless of the severity of aphasia, the participants tended to correct their own expression at least when naming familiar objects, in which case the ability to monitor speech is at least partially preserved. The severity of aphasia also seems to be related to the preservation of speech monitoring ability when examining uncorrected errors.
-
(2024)Tutkimuksen tausta ja tavoite: Hereditaarinen hemorraginen teleangiektasia (HHT) eli Oslerin tauti on geneettisesti periytyvä harvinainen tauti, jota sairastaa keskimäärin yksi viidestätuhannesta henkilöstä. HHT:ssa nähdään poikkeavia verisuonirakenteita ja tauti aiheuttaa lähes kaikille potilaille hankalia nenäverenvuotoja. Osalla potilaista on elinmanifestaatioita maksassa, keuhkoissa, aivoissa sekä ruuansulatuskanavassa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää uuden polidokanoli-injektiohoidon vaikutusta HHT-potilaiden nenäverenvuodoista johtuviin päivystyskäynteihin ja päivystyksellisiin leikkaussalitoimenpiteisiin. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksessa tarkasteltiin retroperspektiivisesti viimeisen 18 vuoden päivystyskäyntien, poliklinikkakäyntien, nenäverenvuotojen ehkäisy- ja tyrehdyttämistoimenpiteiden ja leikkaussalissa tapahtuneiden päivystyksellisien nenäverenvuotojen tyrehdyttämistoimenpiteiden määrien muutoksia vuonna 2015 aloitetun paikallisvalmisteinjektiohoidon myötä. Aineisto kerättiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sähköisestä potilasrekisteristä diagnoosikoodin avulla. Aineistomme koostui 29 HHT-potilaasta, joita hoidettiin HUS:n korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikalla polidokanoli-injektiohoidolla. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksellamme emme pystyneet osoittamaan tilastollisesti merkitseviä muutoksia päivystyskäyntien, poliklinikkakäyntien tai eri toimenpiteiden määrissä. Päivystyksellisesti leikkaussalissa tehtäviä nenäverenvuotojen tyrehdytystoimenpiteitä ei esiintynyt tutkittavalla aikavälillä. Aiemmissa tutkimuksissa on voitu osoittaa paikallishoitojen vähentävän nenäverenvuotojen esiintymistiheyttä ja vaikeusastetta. Nenän paikallishoitojen on arvioitu olevan edullisia hoitomuotoja, sillä niiden tekemiseen ei tarvita yleisanestesiaa tai leikkaussalia. Eri hoitomuotojen kustannuksista tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta.
-
(2024)Fragiili-X-oireyhtymä (FXS) on yleisin periytyvän kehitysvammaisuuden aiheuttaja ja tunnettu geneettinen autismin kirjon häiriöiden syy. FXS taustalla on X-kromosomissa sijaitsevan FMR1-geenin CGG-toistojaksoalueen monistumisen aiheuttama metylaatio ja geenin inaktivoituminen, johtaen FMR1-proteiinin (FMRP) puutokseen. FMRP liittyy normaaliin aivojen kehitykseen ja aivosolujen välisten yhteyksien muodostumiseen. Kalsiumsignaalit säätelevät hermosolujen kehitykseen liittyviä prosesseja kuten kypsymistä, erilaistumista ja synapsien muodostumista, ja kalsiumkanavien säätelyn ongelmat on yhdistetty autismin kirjon häiriöihin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää L-tyypin kalsiumkanavien myötävaikutus FXS hermosoluesiasteiden erilaistumisen häiriöihin. Osoitamme, että solun depolarisaatiosta aiheutuvat solunsisäiset kalsiumvasteet korostuvat FXS-potilaiden indusoiduista pluripotenteista kantasoluista (iPCS) ja FMR1-poistogeenisten hiirten aivokudoksesta tuotetuissa hermosolujen esiasteissa. Kalsiumin lisääntynyt sisäänvirtaus nifedipiiniherkkien jänniteriippuvaisten kalsiumkanavien (Cav) kautta myötävaikuttaa liiallisiin depolarisaation ja tyypin 1 metabotrooppisen glutamaattireseptorin (mGluR) aktivaation vasteisiin. FXS patofysiologiaan liittyy tunnetusti tyypin 1 mGluR poikkeava toiminta. L-tyypin/T-tyypin Cav-kanavien ekspression suhde on suurentunut FXS-esiasteissa ja korreloi esiasteiden erilaistumiseen glutamaattiherkiksi soluiksi. Aivoista peräisin olevan hermokasvutekijän (BDNF) vähentäminen FXS-hiirten esiasteissa vähentää Cav-kanavien ilmentymistä ja aktivaatiovasteita, mitkä liittyvät lisääntyneeseen fosfolipaasi C-γ1 -lokaation fosforylaatioon TrkB-reseptoreissa ja erilaistuvien esiastepopulaatioiden muutoksiin. Tuloksemme osoittavat, että lisääntyneellä kalsiumin sisäänvirtauksella L-tyypin Cav-kanavien kautta FXS-hermosolujen esiasteissa on kehityksellisiä vaikutuksia.
-
(2024)Keuhkosyöpä on maailmanlaajuisesti yksi tappavimmista taudeista. Suomessa keuhkosyöpään kuolee vuosittain yli 2200 ihmistä. Keuhkosyövän ennuste on huono, sillä syöpä todetaan usein levinneessä vaiheessa, jolloin keuhkosyövän ainut kuratiivinen hoito eli leikkaus, ei ole mahdollinen. Levinneeseen keuhkosyöpään jarruttavana ja oirehoitona voidaan kokeilla sädehoitoa, solunsalpaajia ja immuno-onkologisia hoitoja. Keuhkosyöpä on heterogeeninen syöpä eli syöpäkudoksen solut ilmentävät erilaisia geenimutaatioita, jotka toimivat täsmälääkkeiden kohteina. Tässä tutkielmassa perehdytään keuhkosyöpäorganoideihin ja niiden kasvattamiseen. Organoidi on itsejärjestyvä solurypäs, joka kasvaa kolmiulotteisesti geelimäisessä kasvatusmatriksissa. Organoideja voidaan kasvattaa jakautumiskykyisistä soluista eli kanta-, kudoskanta- ja syöpäsoluista. Syöpäkudoksesta kasvatettu organoidi ilmentää alkuperäisen syöpäkudoksen rakennetta ja heterogeenisyyttä paremmin kuin klassinen kaksiulotteinen viljely. Näin organoidi soveltuu keuhkosyövän mallintamiseen ja muun muassa yksilölliseen lääketestaukseen klassista keuhkosyöpäsoluviljemää paremmin. Tutkimuksessa kasvatettiin Helsingin yliopiston ja mahdollisesti koko Suomen ensimmäisiä keuhkosyöpäorganoideja. Alkuperäinen tutkimus on edelleen menossa. Kudosnäytteet saatiin HUSissa keuhkosyövän hoidossa olevilta suostumuksen antaneilta potilailta. Näytteet kerättiin hoitoon liittyvistä leikkauksista ja biopsioista. Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan ensimmäisten 164 kudosnäytteen kasvua. Näytteiksi rajatiin patologisanatomisella diagnoosilla varmistettuihin kiinteisiin keuhkosyövän kudosnäytteisiin (n = 93). Hyväksytyistä näytteistä 82 oli kirurgisia resektionäytteitä ja 11 biopsianäytettä. Kudosnäytteet käsiteltiin laboratoriossa ja asetettiin geelimäiseen matriksiin kasvamaan. Kasvatus oli onnistunut, jos organoidi muodostui ja osoitti kasvupotentiaalia. Kokonaiskasvatusprosentiksi saatiin 60,2 %, biopsianäytteissä 9,1 % ja kirurgisissa resektionäytteissä 67,1 %. Kasvatuksen onnistuminen ei ole vielä riittävällä tasolla kliiniseen käyttöön, mutta osoittaa potentiaalia jatkotutkimusta varten.
-
(2024)Objective: Obesity and poor mental health frequently co-occur in adulthood, but their comorbidity and causality during adolescence remain less explored. This study aimed to investigate how symptoms of depression, symptoms of anxiety, self-esteem, and psychological resilience associate to physical growth in Finnish youth. Methods: This study included 1,286 on average 11.2-year-old children (51% girls) from the Finnish Health in Teens (Fin-HIT) cohort study, of which 814 were followed for an average of 4.3 years. Symptoms of depression and symptoms of anxiety were evaluated with Center for Epidemiological Studies Depression Scale for Children (CES-DC) and Screen for Child Anxiety-Related Emotional Disorders (SCARED) at the age of 11. Self-esteem was assessed with Self-Perception Profile for Children (SPPC) at the age of 11. Baseline categorical psychological resilience was cross-classified into four phenotypes based on combination of exposure to early stressful life events (SLEs), assessed with Life Events as Stressors in Childhood and Adolescence, and psychological health, assessed with CES-DC and/or SCARED and SPPC. Weight, height, and waist circumference were self-reported at ages 11 and 15. Sex- and age-specific BMIz was calculated based on IOTF guidelines, and WtHr as waist circumference divided by height. Linear regression models were used to examine the associations between mental health indicators and BMIz/WtHr, while multilevel modeling was used to examine how the mental health indicators associate with change in BMIz/WtHr during the follow-up period. Results: Higher depressive symptoms were associated with a higher WtHr at baseline (p = .001) and a decrease in BMIz (p = .02) and WtHr (p = .001) over the follow-up period. Symptoms of anxiety were associated with a higher WtHr at baseline (p = .017) and a decrease in BMIz (p = .035), and after adjusting for age and sex also with a decrease in WtHr (p = .02). Higher self-esteem was associated with a lower baseline BMIz and WtHr (both p < .001), with a lower follow-up BMIz (p = .041) and WtHr (p = .096), as well as an increasing BMIz (p = .009) and WtHr (p = .016). Belonging to the resilient group was associated with a lower BMIz (p = .04) and WtHr (p = .004) at baseline, as well as a greater increase in BMIz (p = .009) and WtHr (p = .016) during the follow-up period when compared to the non-resilient group. Conclusion: Indicators of mental health and psychological resilience were associated with physical growth in adolescence, and their impact varied over time. These results underline the importance of considering mental health indicators in understanding and addressing adolescent obesity and its dynamics during this critical developmental period.
-
(2024)Tutkimuksen tavoite: Fonologinen tietoisuus ja erityisesti sen osa-alue äännetietoisuus on yksi vahvimmin lukemaan oppimista sekä lukemisen vaikeuksia ennustavista tekijöistä. Fonologisen tietoisuuden harjoittelun on todettu kehittävän tehokkaasti lukemisen ja kirjoittamisen taitoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää äännetietoisuuden intervention vaikuttavuutta fonologisen tietoisuuden ja lukitaitojen vahvistamisessa suomenkielisillä 3.-5. -luokkalaisilla lapsilla, joilla on ollut vaikeuksia lukemaan oppimisessa. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on tarkentaa kuvaa siitä, miten äännetietoisuuden taidot kehittyvät harjoituksen myötä jo lukemaan oppineilla lapsilla, sekä selvittää, miten kognitiiviset taidot (fonologinen tietoisuus, fonologinen lyhytkestoinen muisti, työmuisti ja yleinen älykkyys) ennustavat oppimista. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimukseen osallistui 34 lasta, jotka satunnaistettiin interventioryhmään (n = 29) ja kontrolliryhmään (n = 14). Fonologinen tietoisuus kehittyi merkitsevästi enemmän äännetietoisuuden interventioryhmässä kuin kontrolliryhmässä (f = 0.35). Sen sijaan lukusujuvuuden, lukutarkkuuden tai oikeinkirjoituksen kehittymisessä ei ollut merkitsevää eroa ryhmien välillä. Tämä osoittaa äännetietoisuuden intervention olevan tehokas fonologisen tietoisuuden vahvistamisessa lapsilla, joilla on ollut vaikeuksia lukemaan oppimisessa. Kapea-alaisesti äännetietoisuuteen keskittyvä interventio ei kehittänyt merkitsevästi lukitaitoja, mutta interventio voisi olla lupaava myös lukitaitojen vahvistamisessa esimerkiksi yhdistettynä laaja-alaisempaan lukitaitojen harjoitteluun. Tämän tutkimuksen perusteella yksilölliseen taitotasoon mukautuva monimutkaisten äännetietoisuustaitojen harjoittelu vaikuttaa soveltuvan hyvin jo lukemaan oppineille lapsille. Äännetietoisuuden taitojen oppiminen eteni useimmilla lapsilla odotetussa järjestyksessä, mutta oppimisen nopeudessa oli huomattavaa yksilöllistä vaihtelua. Nopeampaa äännetietoisuuden oppimista ennustivat merkitsevästi fonologinen tietoisuus ja fonologinen lyhytkestoinen muisti. Siten lapset, joilla nämä taidot ovat vahvat, hyötyvät todennäköisesti enemmän tämänkaltaisesta interventiosta, kun taas taidoiltaan heikommat lapset saattavat tarvita intensiivisempää ja monipuolisempaa harjoittelua oppiakseen samat taidot. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia intervention vaikuttavuutta tarkemmin esimerkiksi lapsilla, joilla on todettu lukivaikeus tai selviä fonologisia vaikeuksia lukivaikeuden taustalla, sekä käyttää vertailuryhmänä aktiivista kontrolliryhmää.
-
(2024)Objective: Accumulating research has shown that severe illness and ICU care seem to affect the cognitive functioning of ICU survivors in many different patient populations. So far, there seems to be little research focusing on the cognitive functioning of circulatory shock patients. The purpose of this thesis was to investigate the cognitive functioning of circulatory shock patients during the first three months after ICU care. The study aimed to compare the level of cognitive functioning of circulatory shock patients with control subjects at the time of ICU discharge and three months thereafter. Further, a temporal viewpoint was added to explore the recovery of cognitive functioning within the first three months following ICU care. Methods: This study is part of the ASSESS-SHOCK 2 project. The sample (N = 99) included 51 circulatory shock patients and 48 control subjects. The cognitive functioning of circulatory shock patients was assessed at ICU discharge and 3 months thereafter with the MoCA test. The assessment 3 months after ICU discharge also included a comprehensive domain-specific neuropsychological evaluation including 23 tests. The control subjects were assessed once with the same methods. Both the performance means, and frequency of cognitive impairment were considered in the analyses. Group differences were studied with general linear models and analysis of covariance, with age and level of education as factors and covariates. The temporal change was studied with a general linear mixed model, with age, level of education, delirium, and severity of illness as factors and covariates. Results and conclusions: This study was one of the first to focus on the post-ICU cognitive functioning of all types of circulatory shock patients. As hypothesised, circulatory shock patients had a lower level of overall cognitive functioning at ICU discharge than the control subjects. The prevalence of cognitive impairment was 77% for the patients at ICU discharge and 43% three months thereafter, compared to 33% for the control subjects. The significant cognitive differences between the two groups disappeared during the first three months after ICU discharge, as the patients’ cognitive functioning seemed to recover during that period. A closer look at the performance on different cognitive domains revealed, however, that circulatory shock patients still seemed to perform worse than the control subjects in the domains of executive functions and attention, and visuomotor and visual functions at the 3-month follow-up. Based on the results, circulatory shock patients seem to be particularly vulnerable to experiencing cognitive difficulties after ICU care. The findings of this study highlight the importance of screening for post-ICU cognitive difficulties in patients treated for circulatory shock. Identifying the cognitive difficulties already at the hospital could help to set up rehabilitation programs, ensuring that the patients would receive the support needed for the best possible recovery.
-
(2024)Sukupuolen kehittyminen on monimutkainen prosessi ja toisinaan sikiönkehityksen aikana sukupuoli ei kehity normaalisti, jolloin lopputuloksena on sukupuolen kehityksen variaatio. Tapauksia, jossa sukupuoli jää tunnistamatta on 0,2%:ssa synnytyksiä ja näistä vain 20%:lle löydetään tarkka molekyyligeneettinen diagnoosi. Tutkittavalla potilaalla on 46,XY-DSD ja eksomisekvensoinnissa löytyi harvinainen homotsygoottinen MAML2-variantti. MAML2 on kirjallisuuden perusteella yhdistetty sukupuolen kehityksen variaatioihin, joten tämä aiheutti tarpeen lisätutkimuksiin. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää in vitro voiko löydetty MAML2-geenivariantti selittää potilaan kliinistä kuvaa. Tutkimme erityisesti MAML2-geenivariantin ja villityypin eroja Notch-ja Wnt-signalointireittien avulla, joissa MAML2 on molemmissa osallisena joko ko-aktivoivana transkriptiotekijänä tai SOX9-välitteisenä estävänä tekijänä. Lisäksi tarkastelimme proteiinin sijoittumista soluissa immunofluoresenssitekniikalla. Emme löytäneet tutkittaessa Notch-ja Wnt-signalointia eroa mutantin ja villityypin välillä, joten näiden perusteella variantti ei vaikuta haitallisesti kyseisiin signalointireitteihin. Havaitsimme kuitenkin toistuvasti MAML2-proteiiniekspressioeroja mutantin ja villityypin välillä. Mutaatio ei tutkimusten perusteella sijaitse geenin promoottorialueella, joten vaaditaan lisäselvityksiä selvittämään mikä saa aikaan tämän ekspressioeron. Mahdollista on, että proteiinien hajoamisnopeuksissa on eroa ja tästä johtuu MAML2-geenivariantin kertyminen soluihin. Toisena jatkotutkimuskohteena on variantin ja villityypin interaktioit muiden proteiinien kanssa. Kokonaisuudessaan MAML2:n rooli sikiönkehityksessä ja DSD:n etiologiassa on vielä laajalti epäselvä ja vaatii lisätutkimuksia.
-
(2024)Refeeding-syndrooma on ravitsemushoidon aloitukseen liittyvä komplikaatio potilailla, joilla on pitkään jatkunut tai vaikea vajaaravitsemustila. Se ilmenee veren elektrolyyttien, kuten fosfaatin-, kaliumin- ja/tai magnesiumin pitoisuuksien laskuna. Refeeding-syndrooman vaihtelevat oireet, mm. lihasheikkous, sydämen rytmihäiriöt, hengenahdistus ja neurologiset komplikaatiot, johtuvat veren elektrolyyttipitoisuuksien muutoksista ja voivat pahimmillaan kehittyä hengenvaarallisiksi. Tässä tutkielmassa arvioidaan refeeding-syndrooman yleisyyttä suusyöpäpotilailla leikkauksen jälkeen. Esiintyvyyttä arvioidaan fosfaattiarvojen perusteella, sillä fosfaattipitoisuuden laskua esiintyy suurimmassa osassa refeeding-syndroomatapauksista. Raja-arvona käytetään fosfaattitason (P-Pi) laskua alle 0,50 mmol/l. Refeeding-oireyhtymän yleisyyttä ei tarkalleen tiedetä, sillä oireyhtymälle ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää ja esiintyvyys vaihtelee tutkimuspopulaation mukaan. Tutkielmassa oletetaan, että refeeding-syndrooma on verrattain yleinen suusyöpäpotilailla. Tulosten mukaan 13 % suusyöpäpotilaista oli refeeding-syndrooma leikkauksen jälkeen. Suusyöpäpotilailla sairaus itsessään sekä sen hoitomuodot lisäävät refeeding-oireyhtymän riskiä. On tärkeää, että suusyöpäleikkaukseen tulevien potilaiden refeeding-syndrooman riski arvioidaan ennen ravitsemushoidon aloitusta, jotta pystytään ennaltaehkäisemään oireyhtymän kehittyminen.
-
(2024)Tavoitteet: Matriksin metalloproteinaasit ovat biomarkkereita, jotka osallistuvat elimistössä lukuisiin tulehdusreaktioihin ja patologisiin tiloihin. Tuolinvierustestiä aktiivisen matriksin metalloproteinaasi-8 (aMMP-8) konsentraation määrittämiseksi suuhuuhdenäytteessä voidaan käyttää täydentämään parodontiitin ja muiden systeemisten tulehduksellisten tilojen diagnostiikkaa. Pilottitutkimuksen tavoitteena oli kokeilla tuolinvierustestin käytön soveltuvuutta suu- ja leukakirurgian potilaiden hoidossa ja selvittää syljen aMMP-8-konsentraatioita eri potilasryhmissä. Materiaalit ja menetelmät: aMMP-8-näytteitä kerättiin suu- ja leukakirurgian potilailta yhden kuukauden ajan. aMMP-8-pitoisuudet analysoitiin suuhuuhteesta vieritestillä ja digitaalisen lukijan avulla. Kliinisesti merkittävät potilastiedot kerättiin ja saadut muuttujat arvioitiin. Yli 20ng/ml aMMP-8-pitoisuudet katsottiin olevan kohonneet. Tulokset: Yhteensä haastateltiin 115 potilasta, joista 112 suostui testiin (97,4%). Kohonneita aMMP-8 pitoisuuksia havaittiin 58 potilaalla (51,8%). Luukatoa todettiin 75 (67%) potilaalla, joista 47:llä (62,7%) aMMP-8-pitoisuudet olivat koholla. Potilailla, joilla oli lisääntynyt infektioriski, oli keskimäärin 35,5% korkeammat aMMP-8-arvot verrattuna potilaisiin, joilla ei ollut aiempia sairauksia. Johtopäätökset: aMMP-8-vieritestillä voidaan luotettavasti ja non-invasiivisesti mitata aMMP-8-pitoisuuksia. Tulevissa tutkimuksissa on syytä arvioida aMMP-8-pitoisuuksien yhteyttä ja kliinistä merkitystä spesifisten potilasryhmien välillä. Avainsanat: aMMP-8, metalloproteinaasi, infektio, pilottitutkimus, suu- ja leukakirurgia
-
(2024)Tavoitteet ja tausta. Tässä maisterintutkielmassa kuvataan afasian saaneiden henkilöiden kertovan puheen itsekorjauksia ja korjaamattomia ongelmajaksoja sekä sitä, onko puheen niillä yhteyttä uuden sanaston oppimisen kykyyn afasian subakuutissa vaiheessa, kun aivoverenkiertohäiriöstä on kulunut 0–3 kuukautta. Afasia on tavallinen aivoverenkiertohäiriön jälkitila, joka ilmenee vaikeutena ymmärtää ja tuottaa puhuttua tai kirjoitettua kieltä. Afasian saaneiden henkilöiden kyky oppia uusia sanoja on vaihtelevaa, mutta kroonisestikin afaattiset henkilöt pystyvät oppimaan uutta sanastoa. Puheen itsekorjaukset ovat puheenvuorojen hetkiä, joissa puhuja keskeyttää lausumansa ja muotoilee sen uudelleen. Alustavien tutkimusten perusteella afaattisen henkilön kyvyn monitoroida ja korjata omaa puhettaan on huomattu olevan yhteydessä kielelliseen toipumiseen. Tutkimusaihe on logopedisesti arvokas, sillä mikäli afasian saaneiden henkilöiden itsekorjauksilla ja uusien sanojen oppimiskyvyllä on yhteys, ne kannattaisi nostaa osaksi logopedistä afasian arviointia. Tutkittavat ja menetelmät. Tutkimusaineiston muodostivat 10 eriasteisesti afaattisen tutkittavan kertovan puheen näytteet sekä sanaston oppimiskokeen tulokset. Tutkittavat osallistuivat Helsingin yliopiston Opi sanoja -hankkeen tutkimukseen 0–3 kuukauden jälkeen sairastumisestaan. Oppimisaineisto kerättiin tietokoneavusteisella oppimistehtävällä, jossa tutkittavien tavoitteena oli oppia uusien sanojen ja piirroskuvien välinen assosiaatio. Itsekorjausaineisto koottiin tutkittavien puhenäytteistä kuvakerrontatehtävästä sekä sairastumiskertomuksesta. Näytteistä tehtiin keskustelunanalyyttiset notaatiot ja itsekorjauksia tarkasteltiin laadullisesti ja määrällisesti. Korjausten sekä korjaamattomien jaksojen yhteyttä oppimisen tuloksiin analysoitiin ryhmätasolla. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten perusteella afasian vaikeusaste on yhteydessä itsekorjausten esiintyvyyteen puheessa, mutta osuuksissa on yksilöllistä vaihtelua. Vaikeimmin afaattinen tutkittava tuotti kerronnassaan eniten itsekorjauksia ja korjaamattomia jaksoja, kun taas neljän lievemmin afaattista tutkittavan puhe ei sisältänyt ollenkaan korjaamattomia jaksoja. Tavallisin itsekorjaustyyppi oli sanan uudelleenmuotoilu, ja myös sanan keskeytys, epäröintiäänne, korjauspartikkeli sekä tauko olivat tavallisia korjauksen ja sanahaun keinoja. Neljä kymmenestä tutkittavasti osoitti kykyä oppia pitkäkestoisesti uutta sanastoa. Tilastollisesti merkitsevää yhteyttä sanaston oppimiskyvyn ja puheen itsekorjausten tai korjaamattomien ongelmajaksojen välillä ei tässä tutkimuksessa löytynyt.
-
(2024)Summary of Background Data. Lenke classification is used to define the curve type in adolescent idiopathic scoliosis (AIS). The association of Lenke classification and long-term postoperative health-related quality of life (HRQoL) remains unclear. Objective. The purpose of this study was to assess the association between Lenke classification and HRQoL in patients who underwent spinal fusion for AIS. Materials and Methods. In all, 146 consecutive patients (mean age 15.1 yr) operated for AIS between 2007 and 2019 with a minimum 2-year follow-up were included. Fifty-three (36%) patients reached the 10-year follow-up. Their HRQoL was assessed with the SRS-24 questionnaire preoperatively, at six months, two years, and 10 years after surgery. Results. The preoperative major curve was the largest in Lenke 3 (mean 63°) and 4 (mean 62°) groups and the lowest in Lenke 5 groups (mean 48°, P<0.05). These curves were corrected to a mean of 15° with no differences between groups. We found no evidence of differences between the preoperative HRQoL scores between the Lenke groups. The self-image domain of SRS-24 was lower in patients with isolated major thoracolumbar scoliosis (Lenke 5) when compared with double-thoracic (Lenke 2) group at the two-year follow-up (mean [95% CI] 3.6 [3.3–3.9] vs. 4.3 [4.1–4.6]). The postoperative satisfaction domain was lower in Lenke 5 group when compared with main thoracic (Lenke 1) group (mean [95% CI] 3.8 [3.5–4.0] vs. 4.3 [4.2–4.5]) and Lenke 2 group (mean 4.4, 95% CI 4.2–4.6) at the two-year follow-up. The mean total score of SRS-24 at the 10-year follow-up was highest in Lenke 1 group (mean 4.06, 95% CI 3.79–4.33) and lowest in Lenke 6 group (mean 2.92, 95% CI 2.22–3.61). Conclusions. Lenke classification and especially its curve type (major thoracic vs. major thoracolumbar scoliosis) was associated with long-term health-related quality of life after instrumented spinal fusion for AIS.
-
(2024)Objectives. According to previous research higher level of early attachment security is associated with lower level of externalizing symptoms later in childhood and adolescence. The aim of this Master´s Thesis was to study whether the early attachment between the mother and the child as well as the father and the child is associated with externalizing symptoms in children in middle childhood. In addition, the aim was to study whether there is a difference in the association between the child´s externalizing symptoms and maternal versus paternal attachment security. Methods. The data used is a part of the PREDO cohort study (Prediction and Prevention of Preeclampsia and Intrauterine Growth Restriction). Two samples of data were selected: maternal sample (n=1662) and paternal sample (n = 1027). Each parent filled in a questionnaire assessing the security of the parent´s attachment to their child during the first year of the child´s life. The child´s level of externalizing symptoms in middle childhood was assessed with the CBCL questionnaire filled in by the mother. The association between early attachment security and externalizing symptoms was studied using linear and gamma regression models. Results and Conclusions. According to the results higher level of early mother-child attachment security was associated with lower level of externalizing symptoms in children in middle childhood. However, early paternal attachment security was not associated with the level of externalizing symptoms in children. Externalizing symptoms are common and can lead to harmful consequences for the individual over the life course. Thus, the finding that the level of externalizing symptoms can possibly be reduced through supporting the mothers’ attachment to their child in the first year is important.
-
(2024)BACKGROUND: Perinatal asphyxia often leads to hypoxic-ischemic encephalopathy (HIE) with a high risk of neurodevelopmental consequences. While moderate and severe HIE link to high morbidity, less is known about brain effects of perinatal asphyxia with no or only mild HIE. Here, we test the hypothesis that cortical activity networks in the newborn infants show a dose-response to asphyxia. METHODS: We performed EEG recordings for infants with perinatal asphyxia/HIE of varying severity (n = 52) and controls (n = 53) and examined well-established computational metrics of cortical network activity. RESULTS: We found graded alterations in cortical activity networks according to severity of asphyxia/HIE. Furthermore, our findings correlated with early clinical recovery measured by the time to attain full oral feeding. CONCLUSION: We show that both local and large-scale correlated cortical activity are affected by increasing severity of HIE after perinatal asphyxia, suggesting that HIE and perinatal asphyxia are better represented as a continuum rather than the currently used discreet categories. These findings imply that automated computational measures of cortical function may be useful in characterizing the dose effects of adversity in the neonatal brain; such metrics hold promise for benchmarking clinical trials via patient stratification or as early outcome measures.
-
(2024)Hammaslääketieteen yliopistollinen opetus on haasteen edessä: miten kehittää opetusta ja tukea oppimista vaikuttavilla tavoilla digitalisoituvassa maailmassa, jossa media ubikisoituu eli kaikkiallistuu yhä enemmän? Videopohjainen oppiminen (Video Based Learning, VBL) tarjoaa lupaavia pedagogisia mahdollisuuksia erityisesti ottaen huomioon uudet, mediaa natiivisti kuluttavat sukupolvet. Merkittävä osa viime vuosina Suomessa valmistuneista hammaslääkäreistä kokee kiinteän protetiikan osaamisensa vajavaiseksi. Tämä opinnäytetyö pyrkii vastaamaan tähän puutokseen kehittämällä ja monipuolistamalla kiinteän implantologian opetusmateriaaleja ja pedagogisia lähestymistapoja VBL:n keinoin. Tämä opinnäytetyö koostuu opetusvideoproduktiosta, digitaalisesta oppimisalustasta ja kirjallisuuskatsauksesta. Produktiota varten kuvattiin yli 7 tuntia videomateriaalia maalis–marraskuussa 2022. Materiaali leikattiin 18 opetusvideoksi, joiden yhteiskesto on kaksi tuntia. Videosarja dokumentoi todelliselle potilaalle toteutetun implanttihoidon ensimmäisestä tutkimuskäynnistä implantointiin ja valmiin implantin kontrollikäyntiin asti. Sarja seuraa hammaslääkäreiden kliinisen työn lisäksi röntgenhoitajan työtä KKTT-kuvan otossa sekä hammasteknikkojen työskentelyä hammasteknisissä laboratorioissa. Sarja esittelee myös kaksi keskenään vaihtoehtoista implanttihoidon välivaiheen toteutustapaa: perinteisen jäljentämisen ja digitaalisen jäljentämisen menetelmät. Opetusvideoilla esiintyvät henkilöt ovat antaneet kirjallisen suostumuksensa materiaalin julkaisuun opetuskäyttöön. Digitaalinen oppimisalusta toteutettiin verkkosivuna. Se toimii käyttöliittymänä videoiden katselulle ja esittää videot kronologisessa järjestyksessä polkuna, joka haarautuu käyttäjän valitseman jäljentämismenetelmän mukaan. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin, millä keinoin VBL:n vaikuttavuutta oppimistuloksiin voidaan edistää. Katsaukseen koottiin lukuisia suosituksia VBL-tuotantojen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Lisäksi tarkasteltiin, mitä muita hyötyjä ja toisaalta haasteita ja heikkouksia VBL:llä pedagogisena lähestymistapana on verrattuna muihin opetusmenetelmiin. VBL tarjoaa paitsi runsasta toteuttamatonta potentiaalia opetuksen laadun ja kvantitatiivisten oppimistulosten kehittämiseen, myös mahdollisuuden laajempaan opetuksen ja oppimisen laadulliseen paradigmamuutokseen transmissiivisesta pedagogisesta filosofiasta konstruktivistiseen filosofiaan. VBL ei kuitenkaan itsessään takaa oppimistuloksia, vaan ollakseen vaikuttavia VBL-tuotannot on toteutettava riittävän laadukkaasti ja integroitava saumattomasti muuhun opetukseen. Ne ovat myös aina osa laajempaa pedagogista ekosysteemiä ja opetuksen ja oppimisen kulttuuria.
-
(2024)Tavoitteet. Moniammatillinen yhteistyö on sosiaali- ja terveysalalla merkitykseltään kasvava työskentelytapa. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan ammattilaisten kokemusta työskentelystä moniammatillisessa yhteistyössä lastenneurologisessa kuntoutuksessa. Tarkoituksena on selvittää minkälaisia arvoja moniammatillisen työryhmän jäsenet liittävät omaan työhönsä. Tutkielma myös selvittää miten moniammatillinen yhteistyö toteutuu lastenneurologisessa kuntoutustyöryhmässä ja mitä moniammatillinen yhteistyö vaatii onnistuakseen. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto on nauhoitus ryhmähaastattelusta, jossa kahdeksan moniammatillisen tiimin jäsentä keskustelivat kokemuksestaan moniammatillisessa työryhmässä työskentelystä. Moniammatillisen tiimin jäsenistä haastateltiin puheterapeuttia, fysioterapeuttia, toimintaterapeuttia, AAC-ohjaajaa, ohjaavaa opettajaa, tiimiohjaajaa ja kahta erityisluokanopettajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen temaattisen analyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Temaattisen analyysin pohjalta aineistosta havaittiin neljä yläteemaa ja niitä tukevia alateemoja, joita löydettiin yhteensä kolmetoista. Moniammatillisen työryhmän kuvaamana moniammatillisuus toteutuu arjen työskentelyssä, työntekijöiden jakaessa osaamistaan ja tarjotessaan toisilleen vertaistukea. Myös kuntoutus toteutetaan osana arjen toimintaa. Työryhmän vuorovaikutuksessa korostuu moniammatillisen keskustelun merkitys osana moniammatillista yhteistyötä. Moniammatilliseen yhteistyöhön liittyvään vuorovaikutukseen liitetään myös sääntöjen ja rajanvedon sekä ohjeistamisen merkitys. Ammattilaisilla on eroavia kokemuksia omasta roolista työryhmässä. Työryhmän kokemuksen mukaan moniammatillinen yhteistyö kehittyy ja muuttuu sujuvammaksi ajan kanssa, kun työryhmän jäsenet tutustuvat toisiinsa. Työryhmä kehittyy myös oppimalla toisiltaan jatkuvasti. Moniammatillisen yhteistyön onnistumiseen liittyy sekä yksilön että tiimin kehittyminen. Moniammatillisten työntekijöiden yhdessä työskentely asettaa vaateita sekä yksilölle että organisaatiolle. Tutkimuksen perusteella voidaan havaita, että moniammatillisuus koetaan työryhmässä mieluisana työskentelytapana ja työntekijät liittävät siihen lukuisia hyötyjä. Moniammatillisen työskentelytavan onnistuminen vaatii aikaa ja sopivia ihmisiä sekä oikeita organisaation tarjoamia olosuhteita.
-
(2024)Mitochondrial encephalomyopathy, lactic acidosis, and stroke-like episodes (MELAS) syndrome is one of the most common mitochondrial diseases. The manifestations are tissue-specific and correlate with the mutation load of mitochondrial DNA (mtDNA), known as heteroplasmy. While cerebrovascular events constitute one of the manifestations of the disease, the role of endothelial cells (ECs) in disease pathogenesis is not yet fully understood. In this study, we utilized human induced pluripotent stem cell (hiPSC) derived ECs carrying the 3243A>G mutation as a model for investigating endothelial dysfunction in MELAS. Here, we report a distinct cell morphology among hiPS-ECs carrying a high mutational load in comparison to isogenic controls. In addition, gene expression analysis revealed a heteroplasmy-associated upregulation of genes related to angiogenesis and the insulin-like growth factor (IGF) pathway in MELAS hiPS-ECs. Our data suggests that heteroplasmy-trigged transcriptomic and phenotypic changes in ECs might serve as a mechanism behind the endothelial dysfunction seen in MELAS patients.
-
(2024)To prevent blood donors from developing iron deficiency (ferritin <15 μg/l) and subsequent anaemia (haemoglobin <120 g/l), blood services rely on information about known risk factors, including the donor’s sex and age. Menstrual blood loss is not accounted for in blood donation interval recommendations, despite being a known risk factor of iron deficiency. We aim to investigate to what extent menstrual bleeding is associated with ferritin and haemoglobin levels in female blood donors, and whether other menstruation-related factors (i.e. use of hormonal contraception, heavy menstrual bleeding) are associated with risk of iron deficiency or anaemia. The study population consisted of 482 premenopausal and 499 postmenopausal Dutch whole blood donors. Exclusion criteria were current pregnancy, BMI ≥50, ferritin ≥200, PBAC ≥400 and age <18 or ≥70 years. Menstrual blood loss was quantified using a pictorial blood assessment chart (PBAC), a semi- objective method to evaluate the number of used menstrual products and the degree of staining. We identified predictors of log(ferritin)/haemoglobin and iron deficiency/anaemia using Bayesian linear and logistic regression models, and quantified the average percentage of variance in log(ferritin) and haemoglobin explained by the co-variates. Menstrual blood loss explained the majority of the variance in haemoglobin (7.5 %) and second only to the number of days since last donation for ferritin (8 %). Heavy menstrual bleeding (PBAC ≥150, OR = 3.67 [1.52, 8.86]) was associated with anaemia, and use of levonorgestrel-releasing intrauterine device was negatively associated with iron deficiency (OR = 0.06 [0.01, 0.78]). Age was not associated with iron status. Menstrual blood loss and blood donation were the most important determinants of iron status in premenopausal women. Thus, results suggest that accounting for menstrual blood loss in donation interval guidelines may benefit blood donors.
-
(2024)Abstract Background Musculoskeletal (MSK) disorders represent a remarkable burden to society and an unpleasant burden for the individual. Physical activity (PA) can prevent MSK disorders while conferring other beneficial effects on health. The present study aimed to investigate associations between device-measured PA and perceived MSK disorders among young adult men. Methods Participants’ physical behavior was measured with a hip-worn accelerometer in a sample of 422 young adult Finnish men aged 26 (SD 7) years. Incidences of three common MSK disorders (knee pain, lumbar radiating pain, and lumbago pain) during the last month were inquired by a questionnaire. Binary logistic regression was used to examine the associations between the MSK outcomes and explanatory PA variables (PA times at different intensity levels, standing, and sedentary times). Age, education, smoking, BMI, and maximal oxygen uptake were controlled for in the models. Results PA and sedentary times were not significantly associated with the incidence of perceived MSK pain during the last month, except for lumbago pain. For lumbar radiating pain, the odd ratio (OR) was 1.02 (95% CI 0.96 to 1.09), and for knee pain, the OR was 1.02 (95%CI 0.96 to 1.08). Lumbago pain was more probable if the relative time spent in light PA increased, even after adjusting for potential confounding factors, including moderate-to-vigorous physical activity. However, the OR was yet small, only 1.07 (95% CI 1.02 – 1.14). Conclusions The lack of significant and clinically meaningful associations between device-measured PA and common MSK disorders observed in by young adult men was surprising and requires further confirmation.
-
(2024)Background. Aphasia is a language disorder caused by brain damage that occurs in up to 40% of stroke survivors. People with aphasia (PWA) often experience abnormalities in learning, short-term memory, and auditory processing, which are interconnected with their language processing deficits. Rehabilitation can induce changes in the auditory processing of PWA, and those changes can be linked also to language recovery. Singing abilities can be preserved in aphasia, which enables enjoyable and sociable therapy models for aphasia. This electroencephalography (EEG) study set out to explore the effects of multimodal choir-singing intervention on the implicit auditory processing capacities of PWA, reflected by the mismatch negativity (MMN), and whether the effect is correlated with changes in communicational abilities and verbal learning. Methods. 34 PWA took part in a 16-week intervention, which comprised of choir singing, melodic intonation therapy and home training. Participants trained one of two novel songs during the intervention. Before and after the intervention, the participants’ brain responses were recorded with EEG, while they listened to modulated versions of the two novel songs, one of which was rehearsed during the intervention. In this passive oddball-design, the songs contained deviations in pitch and phonemes. Communicational abilities and verbal learning were also assessed before and after the intervention. Linear mixed models were used to analyze the change that occurred during the intervention in the MMN response for both trained and untrained songs. Those changes were correlated with changes in communication and learning. Results and conclusions. The intervention had a statistically significant effect on the MMN to phoneme deviations in the trained and untrained songs in the left frontotemporal area. The amplitude of the MMN to phoneme deviations in the trained song decreased, while the amplitude of the MMN to phoneme deviations in the untrained song increased. Furthermore, the attenuation of the MMN to the trained song was correlated with improvement in language performance. These results imply that singing intervention can affect implicit auditory processes in PWA, and that changes in those processes can be accompanied by improved communication abilities.
Now showing items 21-40 of 2737