Browsing by Issue Date

Tenniskyynärpää eli lateraalinen epikondyliitti (LE) on yleinen tuki- ja liikuntaelinvaiva, joka ilmenee kipuna kyynärpään ulkosyrjällä aiheutuen ranteen ojentajien liiallisesta kuormituksesta. Kipu ja heikentynyt puristusvoima ovat tyypillisiä oireita, ja diagnoosi tehdään kliinisin tutkimuksin. Ensisijaisia hoitokeinoja ovat lepo ja rasituksen vähentäminen. Kinesioteippaus tukee lihaksia ja jänteitä tarjoamalla kevyttä ulkoista tukea vaikuttamatta liikkuvuuteen. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää kinesioteippauksella saavutettuja hoitotuloksia lateraalisessa epikondyliitissa ja kirjallisuushaku toteutettiin Pubmed- ja Scopus-tietokannoista ilman ajallisia rajauksia. Hakusanoilla löytyi 56 RCT-tutkimusta, joista rajausten jälkeen katsaukseen valikoitui 14 prospektiivistä tutkimusta, joissa oli yhteensä 643 potilasta. Kontrolliryhmissä potilaat saivat interventiona lumeteippauksen, fysioterapiaa, steroidi-injektion, paineaaltohoitoa, epikondyliittituen tai tulehduskipulääkehoitoa. Tutkimuksissa käytettiin kipu- ja toimintakykymittareina VAS (Visual Analog Scale), NRS (Numeric Rating Scale), PRTEE (Patient-Rated Tennis Elbow Evaluation), GS (grip strength), QDASH ja DASH((Quick) Disabilities of the Arm, Shoulder and Hand). Kinesioteippauksen käyttöaika vaihteli 1-12 viikkoon. Mittauspisteitä oli kolme; tutkimuksen alku, lähimpänä intervention loppua ja loppu. Kinesioteippauksella saavutettiin valtaosassa tutkimuksista tilastollisesti merkitsevä kivun lievittyminen (VAS) ja noin puolessa parannus toimintakykymittareissa (PRTEE, QDASH ja DASH) verrattuna kontrolliryhmiin. Kaikissa tutkimuksissa kinesioteippausryhmässä todettiin tilastollisesti merkitsevä väheneminen kivussa sekä toimintakyvyn paraneminen. Lisäksi puristusvoimaa mitanneista 12 tutkimuksesta yhdeksässä kinesioteippaus paransi puristusvoimaa tilastollisesti merkitsevästi KT-ryhmässä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kinesioteippauksella on potentiaalia lievittää LE:n aiheuttamaa kipua, parantaa toimintakykyä ja puristuvoimaa. LE on usein spontaanisti paraneva ja lyhytkestoinen vaiva, vähän haittavaikutuksia sisältävä kinesioteippaus on hyvä vaihtoehto LE:n hoitoon.

Kivessyöpä on yleisin nuorten miesten sairastama syöpä. Sen hoitotulokset ovat poikkeuksellisen hyvät ja yli 95 % potilaista selviää syövästään. Koska kivessyöpään sairastutaan muita syöpiä nuorempana, on kivessyöpäselviytyjillä kymmeniä vuosia elämää edessään. Tämän vuoksi kivessyövän hoidossa on viime vuosina kiinnitetty erityistä huomiota hoidon ja seurannan aiheuttamiin haittoihin kivessyöpäpotilaille. Mikäli potilaalla on stage I -tauti, päädytään hoidossa kiveksen poiston jälkeen aktiiviseen seurantaan ja potilas saa sytostaatteja tai sädehoitoa vasta, mikäli syöpä leviää. Tällä vältetään turhien hoitojen aiheuttamia haittavaikutuksia, mutta hoitotulokset ovat yhtä hyviä kuin varmuuden vuoksi hoidetuilla potilailla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yhteensä 161 alle 26-vuotiaan kivessyöpäpotilaan hoitotuloksia ja hoidon aiheuttamia haittoja HUS Syöpäkeskuksessa vuosina 2008–2016. Potilaiden tiedot kerättiin potilasteksteistä diagnoosikoodien perusteella. Tutkimus on osa suurempaa 862 potilaan TECATRON kivessyöpätutkimusta. Potilaiden 10-vuotisennuste oli 96 %. Seminoomapotilaiden (n=39) ennuste (100 %) oli parempi kuin ei-seminoomapotilaiden 94 % (n=106). Aktiivisella seurannalla hoidettujen potilaiden ennuste oli 99 % (n=87). Sytostaatteja saaneista potilaista (n=99) 15 %:n sytostaattihoitoa kevennettiin sen aiheuttamien haittavaikutuksien vuoksi. Seurannan lopetushetkellä 12,4 % potilaista kärsi hoidon aiheuttamasta haittavaikutuksesta. Lisäksi yksi sädehoidettu potilas menehtyi pohjukaissuolen syöpään vuosia seurannan jälkeen. Kivessyöpäpotilaiden ennuste HUS Syöpäkeskuksessa oli yhtä hyvä tai hiukan parempi kuin muualla maailmalla. Aineiston rajallinen koko kuitenkin vaikeuttaa tarkkojen johtopäätösten tekemistä. Lisää tutkimusta erityisesti vanhemmilla potilailla tarvitaan, jotta hoitotuloksia voidaan arvioida merkitsevästi.

Deep neck infections (DNI) are rare, yet potentially life-threatening conditions. Due to their variable clinical characteristics, potentially rapid progression and the fact they may occur at any age, they compose a demanding condition to diagnose. Thus, it is of outmost importance to make the right diagnose and start correct and timely treatment to the extent possible prevent serious complications. Artificial intelligence (AI) has during recent years quickly gained interest in medicine, with prior research showing great potential for AI serving as a precise and effective tool in several medical fields. Therefore, we aimed to investigate whether AI could serv as a helpful tool in diagnosing and managing DNIs. By conducting a systematic review on five different databases, we found two articles in the field, reaching 78.66% and 82.11% prediction accuracy respectively. The sample found is limited, yet both studies show potential and highlights a lack of current research in the field. For making further conclusions or recommendations more research in the field must be done.

Prurigo nodularis eli kyhmykutina on suhteellisen harvinainen (6–100/100 000) krooninen kutiseva tulehduksellinen ihotauti, jolla on merkittäviä vaikutuksia potilaan elämänlaatuun. Taudin tarkka patogeneesi eli syntymekanismi ei ole vieläkään täysin tunnettu, mutta nykytiedon valossa keskeinen oireita ylläpitävä tekijä on jatkuva ja potilasta merkittävästi kuormittava kutina-raapimiskierre. Jatkuvan kutinan lisäksi tautiin liittyy huomattavaa liitännäissairastavuutta. Prurigo nodulariksen liitännäissairastavuudella on suuri vaikutus potilaan elämänlaatuun ja vasta viimevuosina on kiinnitetty huomiota liitännäissairastavuuden tosiasialliseen monimuotoisuuteen sekä laajuuteen. Prurigo nodularis on pitkään ollut vähemmän tunnettu ja ymmärretty ihosairaus niin kliinikoiden kuin myös potilaiden keskuudessa, mutta kirjallisuudessa tauti on kuitenkin ensimmäisen kerran kuvattu jo yli 100 vuotta sitten. Viime vuosina kansainvälisten asiantuntijaryhmien pyrkimykset taudin yhteneväisempään terminologiaan ja tehokkaampaan lääkehoitoon, sekä uusien lääkkeiden kehitys ovat lisänneet tietoisuutta sairaudesta. Prurigo nodulariksen hoitoon käytetään paikallishoitoja, valohoitoja ja systeemilääkkeitä. Toistaiseksi biologinen lääke dupilumabi on kuitenkin ainoa lääke Euroopan unionissa, jolla on virallinen käyttöaihe sairauden hoitoon. Tämän kirjallisuuskatsauksen ajankohtainen tieto on haettu pääasiallisesti avoimesta Pubmed-tietokannasta ja pyritty järjestämään yhtenäiseksi sekä helposti luettavaksi kokonaisuudeksi. Tutkielmassa käydään läpi taudin taustatietoja, oirekokonaisuutta, epidemiologiaa, diagnostiikkaa, patogeneesiä, nykyisiä sekä tulevia hoitovaihtoehtoja. Tutkielma kerää ajankohtaisen ja tiiviin tietopaketin taudista ja sen hoidossa huomioitavista seikoista luettavaksi kaikille kliinikoille ja aiheesta kiinnostuneille.

Tausta ja tavoitteet. Alzheimerin taudin (AT) aikainen havaitseminen on äärimmäisen tärkeää, jotta taudin etenemistä hidastava lääkehoito sekä ympäristön tukitoimet voidaan aloittaa. Yksi aikaisista AT:n havaitsemismetodeista on kielellisten taitojen arviointi, koska kielelliset taidot heikkenevät taudin yhteydessä etenevästi jo sen varhaisesta kehitysvaiheesta lähtien. Tässä maisterintutkielmassa käsitellään AT:n semanttis-leksikaalisia muutoksia sekä sujuvuuden (taukojen ja puheen ajankäytön) muutoksia rajatun spontaanin puheentuoton kuvastakerrontatehtävässä. Tutkittavat ja menetelmät. Tämä maisterintutkielma on pitkittäinen tapaustutkimus, jonka mittaukset toteutettiin vuosina 2021–2023. Tutkittava oli 80-vuotias suomalaistaustainen naishenkilö, jolla oli kliinisesti diagnosoitu lievä AT vuonna 2021. Tutkimuksessa käytettiin rajatun spontaanin puheentuoton menetelmänä Bostonin Diagnostisen Afasiatestin (BDAT) Keksivarkaat -kuvastakerrontatehtävää. Kuvastakerrontatehtävän aikana puhuen tuotettu tehtäväsuoritus videokuvattiin, annotoitiin ja analysoitiin sekä kvantitatiivisesti, että kvalitatiivisesti. Tässä tutkimuksessa käytetyt mittausmenetelmät sovellettiin aiempien tutkimusten mittausmenetelmistä vastaamaan sen tavoitteita. Muutoksia mitattiin ja havainnollistettiin vertaamalla mittauskertojen välisiä tuloksia aikajanagraafilla. Tulokset. Tämän tutkielman tulosten perusteella oli havaittavissa, että jokaisella semanttis- leksikaalisia sekä sujuvuuden muutoksia käsittelevällä osa-alueella tapahtui muutoksia mittauskertojen välillä, mutta ei jokaisella mittarilla mitattuna. Merkittävimpiä muutoksia olivat tutkittavan tuottamien tavoiteltujen sanojen määrien väheneminen, epämääräisten ilmausten lisääntyminen, taukojen osuuksien kasvaminen ja sanojen tuoton nopeuden hidastuminen. Mittarit, joilla ei ollut havaittavissa eteneviä muutoksia, olivat toistetut tavoitellut sanat, väärin nimetyt sanat, taukojen jakautuminen keskipitkiin ja pitkiin taukoihin sekä kuvastakerrontatehtävään käytetty aika. Johtopäätökset. Tuloksista voidaan päätellä, että rajatussa spontaanissa puheentuotossa semanttis-leksikaaliset piirteet ja puheen sujuvuus tauoilla sekä puheentuottoon käytetyllä ajalla mitattuna muuttuvat AT:n edetessä. Muutosta on mahdollista mitata rajatulla spontaanin puheentuoton tehtävällä, kuten Keksivarkaat -kuvastakerrontatehtävällä.

Summary of Background Data. Lenke classification is used to define the curve type in adolescent idiopathic scoliosis (AIS). The association of Lenke classification and long-term postoperative health-related quality of life (HRQoL) remains unclear. Objective. The purpose of this study was to assess the association between Lenke classification and HRQoL in patients who underwent spinal fusion for AIS. Materials and Methods. In all, 146 consecutive patients (mean age 15.1 yr) operated for AIS between 2007 and 2019 with a minimum 2-year follow-up were included. Fifty-three (36%) patients reached the 10-year follow-up. Their HRQoL was assessed with the SRS-24 questionnaire preoperatively, at six months, two years, and 10 years after surgery. Results. The preoperative major curve was the largest in Lenke 3 (mean 63°) and 4 (mean 62°) groups and the lowest in Lenke 5 groups (mean 48°, P<0.05). These curves were corrected to a mean of 15° with no differences between groups. We found no evidence of differences between the preoperative HRQoL scores between the Lenke groups. The self-image domain of SRS-24 was lower in patients with isolated major thoracolumbar scoliosis (Lenke 5) when compared with double-thoracic (Lenke 2) group at the two-year follow-up (mean [95% CI] 3.6 [3.3–3.9] vs. 4.3 [4.1–4.6]). The postoperative satisfaction domain was lower in Lenke 5 group when compared with main thoracic (Lenke 1) group (mean [95% CI] 3.8 [3.5–4.0] vs. 4.3 [4.2–4.5]) and Lenke 2 group (mean 4.4, 95% CI 4.2–4.6) at the two-year follow-up. The mean total score of SRS-24 at the 10-year follow-up was highest in Lenke 1 group (mean 4.06, 95% CI 3.79–4.33) and lowest in Lenke 6 group (mean 2.92, 95% CI 2.22–3.61). Conclusions. Lenke classification and especially its curve type (major thoracic vs. major thoracolumbar scoliosis) was associated with long-term health-related quality of life after instrumented spinal fusion for AIS.

Idiopaattinen keuhkofibroosi (IPF) on krooninen, etenevä keuhkosairaus, jolle ominaista on keuhkokudoksen arpeutuminen, keuhkojen toiminnan heikkeneminen ja potilaan elämänlaadun merkittävä lasku. Yleisimmät oireet ovat yskä sekä hengenahdistus. Jatkuvasti kehittyvistä lääkehoidoista huolimatta IPF-potilaiden ennuste on edelleen huono. Potilaiden keskimääräinen elinaika diagnoosin jälkeen on 2–5 vuotta. Ainoa potilaiden ennustetta parantava hoitomuoto on keuhkonsiirto, johon vain pieni osa potilaista soveltuu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia varhain diagnoosin jälkeen kuolleiden ja verrattain pitkään eläneiden suomalaisten IPF-potilaiden välisiä eroja perustiedoissa, tupakoinnissa, keuhkofunktioissa ja oirekyselyissä. Tutkimuksen aineisto koostuu 69 suomalaisesta IPF-potilaasta, jotka jaettiin elossaolon mukaan kahteen ryhmään. Kategoristen muuttujien analyysiin valittiin Fisherin tarkka testi. Jatkuvien muuttujien analysointiin käytettiin pääasiassa Mann Whitney U -testiä, mutta keuhkofunktioiden kohdalla muuttujat olivat riittävän normaalijakautuneita riippumattomien otosten T-testin käyttämiseksi. Tilastollisesti merkitseväksi arvoksi valittiin p-arvo < 0,05. Varhain diagnoosin jälkeen kuolleet potilaat olivat useammin miehiä, iäkkäämpiä ja tupakoivat enemmän. Heidän keuhkofunktionsa diagnoosihetkellä oli huonompi nopean vitaalikapasiteetin, uloshengityksen sekuntikapasiteetin ja diffuusiokapasiteetin suhteen ja erot pitkään eläneisiin potilaisiin olivat tilastollisesti merkittäviä. MMRC-kyselyllä mitattu hengenahdistus oli varhain kuolleilla vaikeampaa ja heidän oiretaakkansa oli ESAS-kyselyn perusteella suurempi.

Tavoitteet. Moniammatillinen yhteistyö on sosiaali- ja terveysalalla merkitykseltään kasvava työskentelytapa. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan ammattilaisten kokemusta työskentelystä moniammatillisessa yhteistyössä lastenneurologisessa kuntoutuksessa. Tarkoituksena on selvittää minkälaisia arvoja moniammatillisen työryhmän jäsenet liittävät omaan työhönsä. Tutkielma myös selvittää miten moniammatillinen yhteistyö toteutuu lastenneurologisessa kuntoutustyöryhmässä ja mitä moniammatillinen yhteistyö vaatii onnistuakseen. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto on nauhoitus ryhmähaastattelusta, jossa kahdeksan moniammatillisen tiimin jäsentä keskustelivat kokemuksestaan moniammatillisessa työryhmässä työskentelystä. Moniammatillisen tiimin jäsenistä haastateltiin puheterapeuttia, fysioterapeuttia, toimintaterapeuttia, AAC-ohjaajaa, ohjaavaa opettajaa, tiimiohjaajaa ja kahta erityisluokanopettajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen temaattisen analyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Temaattisen analyysin pohjalta aineistosta havaittiin neljä yläteemaa ja niitä tukevia alateemoja, joita löydettiin yhteensä kolmetoista. Moniammatillisen työryhmän kuvaamana moniammatillisuus toteutuu arjen työskentelyssä, työntekijöiden jakaessa osaamistaan ja tarjotessaan toisilleen vertaistukea. Myös kuntoutus toteutetaan osana arjen toimintaa. Työryhmän vuorovaikutuksessa korostuu moniammatillisen keskustelun merkitys osana moniammatillista yhteistyötä. Moniammatilliseen yhteistyöhön liittyvään vuorovaikutukseen liitetään myös sääntöjen ja rajanvedon sekä ohjeistamisen merkitys. Ammattilaisilla on eroavia kokemuksia omasta roolista työryhmässä. Työryhmän kokemuksen mukaan moniammatillinen yhteistyö kehittyy ja muuttuu sujuvammaksi ajan kanssa, kun työryhmän jäsenet tutustuvat toisiinsa. Työryhmä kehittyy myös oppimalla toisiltaan jatkuvasti. Moniammatillisen yhteistyön onnistumiseen liittyy sekä yksilön että tiimin kehittyminen. Moniammatillisten työntekijöiden yhdessä työskentely asettaa vaateita sekä yksilölle että organisaatiolle. Tutkimuksen perusteella voidaan havaita, että moniammatillisuus koetaan työryhmässä mieluisana työskentelytapana ja työntekijät liittävät siihen lukuisia hyötyjä. Moniammatillisen työskentelytavan onnistuminen vaatii aikaa ja sopivia ihmisiä sekä oikeita organisaation tarjoamia olosuhteita.

Objectives. According to previous research higher level of early attachment security is associated with lower level of externalizing symptoms later in childhood and adolescence. The aim of this Master´s Thesis was to study whether the early attachment between the mother and the child as well as the father and the child is associated with externalizing symptoms in children in middle childhood. In addition, the aim was to study whether there is a difference in the association between the child´s externalizing symptoms and maternal versus paternal attachment security. Methods. The data used is a part of the PREDO cohort study (Prediction and Prevention of Preeclampsia and Intrauterine Growth Restriction). Two samples of data were selected: maternal sample (n=1662) and paternal sample (n = 1027). Each parent filled in a questionnaire assessing the security of the parent´s attachment to their child during the first year of the child´s life. The child´s level of externalizing symptoms in middle childhood was assessed with the CBCL questionnaire filled in by the mother. The association between early attachment security and externalizing symptoms was studied using linear and gamma regression models. Results and Conclusions. According to the results higher level of early mother-child attachment security was associated with lower level of externalizing symptoms in children in middle childhood. However, early paternal attachment security was not associated with the level of externalizing symptoms in children. Externalizing symptoms are common and can lead to harmful consequences for the individual over the life course. Thus, the finding that the level of externalizing symptoms can possibly be reduced through supporting the mothers’ attachment to their child in the first year is important.

Hammaslääketieteen yliopistollinen opetus on haasteen edessä: miten kehittää opetusta ja tukea oppimista vaikuttavilla tavoilla digitalisoituvassa maailmassa, jossa media ubikisoituu eli kaikkiallistuu yhä enemmän? Videopohjainen oppiminen (Video Based Learning, VBL) tarjoaa lupaavia pedagogisia mahdollisuuksia erityisesti ottaen huomioon uudet, mediaa natiivisti kuluttavat sukupolvet. Merkittävä osa viime vuosina Suomessa valmistuneista hammaslääkäreistä kokee kiinteän protetiikan osaamisensa vajavaiseksi. Tämä opinnäytetyö pyrkii vastaamaan tähän puutokseen kehittämällä ja monipuolistamalla kiinteän implantologian opetusmateriaaleja ja pedagogisia lähestymistapoja VBL:n keinoin. Tämä opinnäytetyö koostuu opetusvideoproduktiosta, digitaalisesta oppimisalustasta ja kirjallisuuskatsauksesta. Produktiota varten kuvattiin yli 7 tuntia videomateriaalia maalis–marraskuussa 2022. Materiaali leikattiin 18 opetusvideoksi, joiden yhteiskesto on kaksi tuntia. Videosarja dokumentoi todelliselle potilaalle toteutetun implanttihoidon ensimmäisestä tutkimuskäynnistä implantointiin ja valmiin implantin kontrollikäyntiin asti. Sarja seuraa hammaslääkäreiden kliinisen työn lisäksi röntgenhoitajan työtä KKTT-kuvan otossa sekä hammasteknikkojen työskentelyä hammasteknisissä laboratorioissa. Sarja esittelee myös kaksi keskenään vaihtoehtoista implanttihoidon välivaiheen toteutustapaa: perinteisen jäljentämisen ja digitaalisen jäljentämisen menetelmät. Opetusvideoilla esiintyvät henkilöt ovat antaneet kirjallisen suostumuksensa materiaalin julkaisuun opetuskäyttöön. Digitaalinen oppimisalusta toteutettiin verkkosivuna. Se toimii käyttöliittymänä videoiden katselulle ja esittää videot kronologisessa järjestyksessä polkuna, joka haarautuu käyttäjän valitseman jäljentämismenetelmän mukaan. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin, millä keinoin VBL:n vaikuttavuutta oppimistuloksiin voidaan edistää. Katsaukseen koottiin lukuisia suosituksia VBL-tuotantojen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Lisäksi tarkasteltiin, mitä muita hyötyjä ja toisaalta haasteita ja heikkouksia VBL:llä pedagogisena lähestymistapana on verrattuna muihin opetusmenetelmiin. VBL tarjoaa paitsi runsasta toteuttamatonta potentiaalia opetuksen laadun ja kvantitatiivisten oppimistulosten kehittämiseen, myös mahdollisuuden laajempaan opetuksen ja oppimisen laadulliseen paradigmamuutokseen transmissiivisesta pedagogisesta filosofiasta konstruktivistiseen filosofiaan. VBL ei kuitenkaan itsessään takaa oppimistuloksia, vaan ollakseen vaikuttavia VBL-tuotannot on toteutettava riittävän laadukkaasti ja integroitava saumattomasti muuhun opetukseen. Ne ovat myös aina osa laajempaa pedagogista ekosysteemiä ja opetuksen ja oppimisen kulttuuria.