Browsing by Subject "ruotsin kieli"

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten englannin kieli vaikuttaa ruotsin kieleen. Olen kiinnostunut tutkimaan, millä eri tavoin englannin kieli näyttäytyy ruotsin kielessä sekä kuinka merkittävässä roolissa englannin kieli on ruotsin kielellä kirjoitetuissa kirjoitelmissa. Tarkastelen, kuinka usein ja millä eri tavoin englannin kieli vaikuttaa ruotsin kieleen. Lisäksi tarkastelen, kuinka monella eri tapaa englannin kieli tulee esiin yksittäisissä kirjoitelmissa sekä millaisia eroavaisuuksia kirjoitelmien välillä esiintyy. Tutkielman aineistona on viisikymmentä B1-ruotsin ylioppilaskirjoitusten pidempää kirjoitelmaa. Kirjoitelmat on kirjoitettu syksyn 2019, kevään 2020 ja syksyn 2020 ylioppilaskirjoituksissa. Kirjoitelmien aiheita ovat muun muassa musiikki, opinnot, asuminen, hyvinvointi sekä politiikka ja mielenosoittaminen. Aiheiden lisäksi myös kirjoitelmien muoto vaihtelee. Vaadittava muoto voi olla esimerkiksi kirje, mielipidekirjoitus, blogiteksti, raportti tai artikkeli. Tutkimusmenetelmäni on kielellinen analyysi, jonka avulla olen tarkastellut kirjoitelmien kieltä. Tämän jälkeen olen ryhmitellyt kirjoitelmista havaitsemani englannin kielen vaikutukset sekä pyrkinyt löytämään kirjoitelmien välillä olevia yhteneväisyyksiä sekä eroavaisuuksia. Tulokset osoittavat englannin kielen vaikuttavan ruotsin kieleen merkittävästi. Kirjoitelmat sisältävät kahdeksaa eri englannin kielen vaikutusta. Viidestäkymmenestä kirjoitelmasta kolmekymmentäneljä kirjoitelmaa sisältää englannin kielen vaikutusta. Kirjoitelmat sisältävät vaihtelevasti yhdestä seitsemään eri englannin kielen vaikutusta yhdestä yhdeksääntoista kertaan. Kielten välinen sukulaisuus, opiskelijoiden kielitaitotaso sekä muut kirjoitelmien kirjoitushetkenä vallinneet ulkoiset tekijät voivat vaikuttaa englannin kielen merkittävään vaikutukseen kyseisissä kirjoitelmissa. Tutkimukseni tulokset ovat aiempien tutkimusten tulosten mukaisia. Aineiston suhteellisen suppean määrän vuoksi tämän tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan ole yksinään kovinkaan yleistettäviä. Tutkimus antaa kuitenkin verrattain mielenkiintoisen käsityksen, kuinka englannin kieli vaikuttaa nykypäivänä suomalaisten B1-ruotsin opiskelijoiden ruotsin kieleen.

Tutkin suomalaisen virallisen työvoimapalvelun suomenruotsalaisen palvelusivuston (TE-palvelut/ Yrkesinfo.fi) ja vastaavan ruotsalaisen palvelusivuston (Arbetsförmedlingen.se/Yrken A–Ö) sisältösivujen ammattia kuvaavia haastatteluja. Tutkielman tavoitteena on selvittää millaisia tekstityyppejä, yhteensä 12 ammatinkuvausta Webbissä, edustavat. Tutkielmani metodinen lähtökohta on diskurssianalyyttinen (Van Leeuwen 2005, 2008 ym.). Sovellan tekstianalyyttisessä tutkimuksessani sekä määrällistä että laadullista metodia. Aikamuodot ja puhujan näkökulma ovat tekstin rakenneosia, joiden kautta tutkin tekstien yhteyttä eri tekstipiirteisiin ja tekstityyleihin, sekä millä tavoin tekstit viestivät läheisyyttä (persoonallinen tyyli). Laadullinen analyysini perustuu määrällisten tulosten tulkintaan teoreettisen viitekehyksen avulla. Tutkin tekstejä osana viestinnän prosessia (Hadenius & Weibull 2003; 2008). Tutkimusmateriaali edustaa tyylillisesti monenkirjavia tekstejä, joten tulkitsen niitä sekä käyttöteksti- että kirjallisuustieteen teorioiden kautta (Hallberg 1992 ym.) huomioiden erityispiirteet, joita Webbiteksteissä ja viranomaisviestinnässä on havaittu (Karlsson 2006; Nyström Höög & al. 2012). Tulokset osoittavat, että kaikissa tutkituissa teksteissä on kertomuksen piirteitä, mikä ilmenee eri aikamuotojen käytössä. Preesensin runsas käyttö yhdistää kaikkia tekstejä. Suomenruotsalaisissa teksteissä (yht.7092 sanaa) käytetään kokonaisuutena tarkastellen enemmän eri aikamuotoja, ruotsalaisissa teksteissä (yht.4351 sanaa) käytetään kaikkia muita aikamuotoja paitsi pluskvamperfektiä. Tulosten perusteella ilmenee neljässä suomenruotsalaisessa ja kolmessa ruotsalaisessa tekstikokonaisuudessa enemmän persoonallista tyyliä, suhteessa ei-persoonalliseen tyyliin. Puhujan näkökulmia suomenruotsalaisissa teksteissä esiintyy 1-3, kun taas ruotsalaisissa teksteissä niitä esiintyy 3-5. LIX-vertailussa tekstit sijoittuvat helppo- tai keskivaikeaan luettavuuskategoriaan. Tulkitsen tulosten perusteella viidessä ruotsalaisessa ja kahdessa suomenruotsalaisessa tekstikokonaisuudessa kaunokirjalliselle tyylille ominaisia piirteitä. Minämuotoinen kerronta on hallitseva piirre neljässä suomenruotsalaisessa tekstissä, tekstimuotoista dialogia esiintyy kahdessa ruotsalaisessa tekstikokonaisuudessa.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Suomen ja Pohjoismaiden etnisiä vähemmistöjä esitetään ruotsin oppikirjoissa. Tarkastelen, mitä etnisiä vähemmistöjä representoidaan oppikirjoissa ja millaisia diskursseja oppikirjat tuottavat näistä vähemmistöistä. Diskurssi tarkoittaa tässä yhteydessä kirjallisen ja kuvallisen esittämisen tapaa. Lisäksi vertaan, miten oppikirjat täyttävät nykyisen opetussuunnitelman (POPS 2014) vaatimukset kulttuurisen moninaisuuden esiintymisestä sekä kulttuurisen kompetenssin kehittämisestä. Tutkielman aineistona on kaksi B-ruotsin oppikirjasarjaa, Megafon ja På gång, jotka on tarkoitettu 6.–9. vuosikurssille. Tutkielman rajallisuuden vuoksi keskityn ainoastaan tekstikirjoihin, eli tehtäväkirjat eivät sisälly aineistooni. Tutkimusmenetelmänä käytän kriittistä diskurssianalyysia. Olen ensin havainnoinut etnisten vähemmistöjen representaatioita oppikirjojen teksteissä, kuvissa ja henkilöhahmoissa. Tämän jälkeen olen tarkastellut, millaisia diskursseja representaatioista muodostuu. Kriittisen diskurssianalyysin mukaisesti olen tarkastellut, keiden näkökulmasta etniset vähemmistöt esitetään ja millaisia piileviä asenteita diskursseihin liittyy. Tutkimustulokset osoittavat, että Megafon- ja På gång -oppikirjoihin sisältyy maahanmuuttajien, saamelaisten ja ruotsinsuomalaisten representaatioita. Oppikirjat esittävät näitä vähemmistöjä neljän diskurssin avulla: vähemmistöt esitetään joko ihailun kohteena eli julkisuudenhenkilöinä, stereotypioina, tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä tai anonyymeina kuvituskuvina. Tutkimustuloksien perusteella on ilmeistä, että etnisten vähemmistöjen representaatiot eivät ole tarpeeksi monipuolisia tai samastuttavia, vaikka jotkut vähemmistöön kuuluvat henkilöhahmot ovat onnistuneita. Tutkimuksen aineistona olleet oppikirjat eivät täysin saavuta opetussuunnitelman vaatimuksia kulttuurisesta moninaisuudesta eivätkä oppikirjat yksinään anna tarpeeksi välineitä oppilaiden kulttuurisen kompetenssin kehittämiseen.

Hen on Ruotsin Akatemian vuonna 2015 sanakirjaansa lisäämä pronomini, joka aiheutti jo ennen virallistamistaan kiivasta keskustelua. Kyseessä on sukupuolineutraali pronomini yksikön kolmannessa persoonassa ja lisäys jo olemassa olleiden kahden sukupuolisidonnaisen pronominin rinnalle. Tutkielma tarkastelee hen-pronominin käyttöä nykypäivänä. Keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat: 1) kuinka yleinen hen on arkikielessä, 2) keneen hen viittaa ja 3) milloin hen-pronominia käytetään. Lisäksi tutkielmassa selvitetään miksi ihmiset käyttävät tai ovat käyttämättä hen-pronominia ja mitä ilmauksia käytetään hen-pronominin sijaan. Hen on ollut useamman tutkimuksen aiheena, mutta aiempi käyttöön liittyvä tutkimus on toteutettu samana vuonna, kun pronomini virallistettiin ja keskustelu sen ympärillä oli vielä voimakasta. Analysoitava materiaali on kerätty kyselylomakkeella, joka jaettiin ruotsinkielisessä Facebook-ryhmässä. Ryhmään voi liittyä kaikki muut paitsi miehet, mikä tarkoittaa sitä, ettei kyselyyn osallistunut yhtäkään miestä. Vastaajia tutkielmassa on 57, joista 56 ovat naisia ja yksi muunsukupuolinen. Vastausten analysointi on pääasiassa määrällistä ja saadut tulokset ovat nähtävissä taulukoissa ja kuvaajissa. Kyselylomake alkaa kolmella kaikille yhteisellä taustakysymyksellä, joiden jälkeen kysymykset riippuvat siitä, käyttääkö vastaaja hen-pronominia vai ei. Peräti 45 vastaajaa (79 %) ilmoitti käyttävänsä hen-pronominia ja 12 (21 %) puolestaan kielsi käyttävänsä sitä. Saatujen tulosten perusteella hen on yleisin 20–29-vuotiaiden keskuudessa. Hen-pronominia käyttävien vastauksista käy ilmi, että kyseistä pronominia käytetään kaikissa annetuissa tilanteissa. Sukupuolineutraalin pronominin käyttö on yleisintä puhuttaessa henkilöstä, joka haluaa hänestä käytettävän hen-pronominia, kun sukupuoli halutaan salata tai se ei ole tiedossa. Hen on lähes yhtä yleinen sekä kirjoitetussa kuin puhutussakin kielessä, mutta keskustelukumppanin iällä on merkitystä. Tilanteissa, joissa keskustelukumppani on vastaajaa vanhempi, on hen-pronominin käyttämättömyys huomattavasti yleisempää kuin muissa tilanteissa. Hen-pronominin käyttöä perustellaan muun muassa sillä, että sen avulla voi kunnioittaa heitä, jotka eivät identifioi itseään mieheksi tai naiseksi, ja toisaalta sen helppoudella verrattuna esimerkiksi kaksoismuotoon ”han eller hon”. He, jotka eivät käytä hen-pronominia, korvaavat pronominin useimmin sanoilla den (se), han (hän, maskuliini), hon (hän, feminiini) tai person (henkilö). Päätös olla käyttämättä sukupuolineutraalia hen-pronominia perustuu usein siihen, että sanaa pidetään tarpeettomana tai siitä ei pidetä.

Tämän maisterintutkielman tavoitteena on tutkia, miten Aino Havukaisen ja Sami Toivosen teosten Tatu ja Patu päiväkodissa (2004) ja Tatun ja Patun outo unikirja (2008) kuvituksissa olevia humoristisia tekstejä on käännetty saksaksi ja ruotsiksi. Tutkimus pyrkii selvittämään, millaisilla keinolla verbaalista ja visuaalista, usein myös vahvan kulttuurisidonnaista huumoria on käännetty, minkä lisäksi käsitellään lyhyesti typografian käyttöä kieliversioissa. Lasten- ja kuvakirjojen huumori on yleinen tutkimusaihe, mutta Tatu ja Patu -sarjaa ei ole tästä näkökulmasta tutkittu. Teoriataustaan kuuluu multimodaalisuuteen ja lastenkirjallisuuteen, etenkin kuvakirjoihin, liittyvää yleistä tutkimuskirjallisuutta, näiden molempien kääntämiseen liittyvää teoriaa, huumoriin ja sanaleikkeihin ja näiden kääntämiseen liittyvää teoriaa sekä typografiaa käsittelevää kirjallisuutta. Aineistoa analysoitiin ensisijaisesti tekstisisällön pohjalta verraten käännöksiä alkutekstiin ja osin keskenään ottaen kuva huomioon tarpeen mukaan. En hyödyntänyt tarkkarajaisia luokitteluja, sillä tämä osoittautui hankalaksi aineistoni kohdalla. Analyysissä kävi ilmi, että ruotsin- ja saksankielisissä käännöksissä on tehty huumorin ja erityisesti sanaleikkien kohdalla ratkaisuja, jotka eroavat niin alkutekstistä kuin keskenään. Monessa tapauksessa humoristinen ilmaus käännettiin neutraalimmalla vastineella tai suoraan, jolloin huumori ei enää välittynyt. Kotouttaminen on yleistä erityisesti tuotemerkkien kohdalla. Havaitsin lisäksi, että typografian käyttö erosi merkittävästi kieliversioiden välillä.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen asema ruotsin kielellä on julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla Suomessa vuoden 2019 lopussa ja mitä muita kieliä tarvitaan suomalaisilla työmarkkinoilla. Aineistona käytetään työpaikkailmoituksissa esitettyjä kielitaitovaatimuksia. Aiemmat tutkimukset ja kirjallisuus ovat keskittyneet tarkastelemaan ruotsin kieltä ja sen käyttöä julkisissa ja yksityisissä organisaatioissa (ks. esim. Tandefelt 2003; Lassus & Tanner 2019). Tietääkseni ruotsin kielen asemaa ei ole tutkittu aiemmin kolmannen sektorin organisaatioissa. Ruotsin kielen asemaa on perusteltua tutkia sektoreittain, sillä kielitaitovaatimusten taustalla voidaan nähdä eri tekijöitä eri sektoreilla, kuten taloudellisia syitä ja kielilainsäädännön velvoitteita (ks. laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (423/2003)). Tutkielma on määrällinen sisällönanalyysi, jossa tutkitaan eksplisiittisiä kielitaitovaatimuksia 88 työpaikkailmoituksessa Uudeltamaalta ja 14 Pohjanmaalta. Tutkielmassa tutkitaan myös 30 työpaikkailmoituksen avulla, mitkä taitotasot ja kielitaidon osa-alueet esiintyvät ruotsin kielen vaatimusten ohessa. Analyysi perustuu työpaikkailmoituksissa esiintyvien, taitotasoja kuvaavien adjektiivien ja kielitaidon osa-alueisiin viittaavien ilmaisujen ryhmittelystä valtionhallinnon kielitutkinnoissa (ks. valtioneuvoston asetus 481/2003) määriteltyihin taitotasoihin (tyydyttävä, hyvä, erinomainen) ja kielitaidon osa-alueisiin (suullinen, kirjallinen, ymmärtäminen). Tutkielmassa tutkitaan myös erikseen 14 ruotsinkielistä työpaikkailmoitusta. Tarkoitus on selvittää, millainen suhde kirjoittajan ja lukijan välillä on ja esitetäänkö ruotsin kielen taito ilmoituksissa vaatimuksena vai etuna. Aineistoa tutkitaan pääasiassa systeemis-funktionaalisen kieliteorian ideationaalisen (tässä tutkimuksessa: osallistujaroolit) ja interpersoonaisen metafunktion (tässä tutkimuksessa: modaliteetti) avulla. Aineistoa tutkitaan myös perinteisen kieliopin avulla. Tutkielman tulokset osoittavat, että suomalaisilla työmarkkinoilla tarvitaan kolmea kieltä, suomea, ruotsia ja englantia. Erityisesti englannin kielen asema korostuu tutkielmassa niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Ruotsin kielellä on tulosten mukaan suhteellisesti vahvin asema julkisella sektorilla. Vertailtaessa Uudenmaan kielitaitovaatimuksia Pohjanmaan kielitaitovaatimuksiin, voidaan havaita viitteitä siitä, että ruotsin kielen asema vaihtelee alueittain, sillä ruotsin kieli mainitaan suhteellisesti useammin Pohjanmaalla. Tutkielmassa käytetyn aineistonkeruumenetelmän myötä kolmannen sektorin työpaikkailmoitusten määrä osoittautui vähäiseksi, minkä vuoksi tämän tutkimuksen avulla ei voida vetää suuria johtopäätöksiä kolmannen sektorin kielitaitotarpeista. Työpaikkailmoitusten (30 kpl) avulla voidaan havaita viitteitä siitä, että ruotsin kielen taitotasovaatimus vaihtelee sektoreittain. Julkisen sektorin ilmoituksissa mainitaan useimmiten vaatimuksena tyydyttävä ruotsin kielen taito, yksityisen sektorin ilmoituksissa erinomainen kielitaito ja kolmannen sektorin ilmoituksissa hyvä kielitaito. Materiaalin pienen koon ja kvalitatiivisten aineistonkeruumenetelmien valossa on kuitenkin syytä suhtautua kriittisesti tähän tulokseen. Tulokset osoittavat myös, että ruotsin kielen taitoa ei suurimmassa osassa ilmoituksista määritellä viittaamalla erikseen suulliseen tai kirjalliseen kielitaitoon, tai kykyyn ymmärtää sitä. Tämä voi johtua siitä, että vaatimus ruotsin kielen osaamisesta sisältää itsessään nämä kielitaidon osa-alueet, jolloin näitä ei erikseen mainita. Ruotsinkielisten ilmoitusten analyysi osoittaa, että suhde kirjoittajan ja lukijan välillä on etäinen. Havainto tukee Helgessonin (2011 a & b) toteamusta siitä, että työpaikkailmoituksessa osapuolet ovat lähtökohtaisesti tuntemattomia toisilleen, ja niille on tyypillistä kohteliaisuus ja etäisyys. Vain osassa ilmoituksista käytetään kielellisiä keinoja, joiden avulla lähennetään kirjoittajan ja lukijan välistä suhdetta, kuten persoonapronominin ”me” (på svenska ”vi”) käyttö, kun organisaatio viittaa itseensä ja lukijan sinuttelu. Molemmat on aiemmissa tutkimuksissa esitetty lisäävän läheisyyttä kirjoittajan ja lukijan välillä (Lassus 2010; Norrby, Nilsson & Nyblom 2007). Modaalianalyysi osoittaa, että velvoittavuus ilmoituksissa on korkea eli ruotsin kieli voidaan nähdä vaatimuksena. Tämä johtuu mitä todennäköisimmin siitä, että ilmoitukset ovat ruotsinkielisiä ja jo niiden ymmärtäminen vaatii ruotsin kielen taitoa.

Tiivistelmä – Sammandrag – Abstract Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään englanninkielisten lainasanojen käyttöä ruotsalaisen muotibloggaajaThérèse Hellströmin blogikirjoituksissa. Tutkimusaineisto koostuu 179 blogipostauksesta, jotka on kirjoitettu 8.5.–30.11.2019 välisenä aikana. Tutkimuksessa keskitytään lainasanoihin, jotka ovat tulleet ruotsin kieleen vuoden 1986 jälkeen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä lainasanoja blogiteksteissä esiintyy sekä analysoida miten ja missä määrin lainasanat mukautuvat ruotsin kieleen. Tutkimukselle on asetettu seuraavat tutkimuskysymykset: Miten lainasanat jakautuvat eri lainasanakategorioiden mukaan? Millaisia yksittäiset lainasanat ovat ja miksi niitä käytetään? Jos ja miten lainasanat ovat morfologisesti ja ortografisesti mukautuneet ruotsin kielen järjestelmään? Tutkimus on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Tutkimuksen kvalitatiivisessa osassa tarkastellaan englanninkielisiä lainasanoja sekä analysoidaan ja tulkitaan miten lainasanat ovat mukautuneet ruotsin kieleen. Tutkimuksen kvantitatiivisessa osassa puolestaan luokitellaan lainasanat eri kategorioihin ja mitataan missä määrin lainasanat ovat mukautuneet ruotsin kieleen. Teoriaosassa esitellään kontaktilingvistiikka tutkimusalana ja määritellään tutkimuksen kannalta keskeiset käsitteet. Teoriaosassa tarkastellaan myös englannin kielen vaikutusta ruotsin kieleen ja sen asemaan, sekä käsitellään tämän päivän ruotsalaisen yhteiskunnan kielipolitiikkaa ja kielenhuoltoa. Aineistossa esiintyy 223 lainasanaa, joista 169 on lainattu suoraan englannin kielestä. Yhdyssanoja, jotka muodostuvat sekä ruotsin- että englanninkielisestä sanasta, on yhteensä 53. Suurin osa lainasanoista on substantiiveja, mutta myös verbit ja adjektiivit ovat melko yleisiä. Yleisimpiä syitä englanninkielisten sanojen lainautumiseen ja käyttöön ovat assosiaatioiden luominen ja nimityksen antaminen uudelle esineelle tai ilmiölle. Substantiiveista, verbeistä ja adjektiiveista 37% on mukautunut ruotsin kieleen taivutuksen avulla. Sanaluokista verbit taipuvat eniten ruotsin kielen sääntöjen mukaan, kun taas adjektiivit mukautuvat vain harvoin ruotsin kielen taivutusjärjestelmään. Useimmat substantiivit saavat yksikössä en-suvun ja monikossa ne säilyttävät englannin kielen monikon päätteen -s. Suurin osa lainasanoista on kirjoitettu englannin kielen kirjoitusasun mukaisesti. Ainoastaan muutamien lainasanojen kirjoitusasu on mukautunut ruotsin kielen sääntöjä vastaaviksi. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että blogissa käytetyt lainasanat ovat vain vähissä määrin mukautuneet ruotsin kielen järjestelmään. Monet sanoista ovat ns. muotisanoja, jotka eivät ole vakiintuneet ruotsin kieleen. Lainasanaa käytetään myös usein, vaikka sanalle löytyy ruotsinkielinen vastine. Syynä tähän lienee englanninkielisten sanojen trendikkyys, helppous ja kätevyys sekä englannin kielen ja angloamerikkalaisen kulttuurin korkea status.

Tutkielmassa tarkastellaan geneeristä du-pronominia saksan- ja ruotsinkielisissä foorumikeskusteluissa. Kyseessä on kontrastiivinen tutkimus, jonka tarkoitus on selvittää yhtäältä, mitä referenttejä ja funktioita geneerisellä du-pronominilla on saksassa ja ruotsissa, toisaalta, mitä eroja du-pronominin käytössä on kielten välillä. Teoriataustana toimivat tutkimukset, jotka käsittelevät geneeristä yksikön toista persoonaa yleisesti sekä sen referenssiä ja funktioita eri kielissä. Aiempi tutkimus nostaa esiin, että ilmiön tulkinta sijoittuu jatkumolle geneerisen ja kuulijaviitteisen väliin ja että tulkinta on aina vahvasti kontekstisidonnainen. Lisäksi tutkielmassa esitellään foorumitekstit tekstilajina ja kontrastiivisen kielitieteen peruskäsitteitä ja periaatteita. Tutkimus on kontrastiivinen ja pääasiassa kvalitatiivinen, mutta sitä havainnollistetaan kvantitatiivisin tuloksin vertailun tukena. Aineistona on käytetty World of Warcraft -peliin liittyviä foorumikeskusteluja, joista on kerätty kaksisataa du-pronominia kummastakin kielestä. Pronominit luokitellaan referenssi- ja funktiokategorioihin, jotka perustuvat aiemmissa tutkimuksissa käytettyihin kategorioihin sekä itse aineistoon. Saksankieliset du-pronominit viittaavat aineistossa yhteensä neljään eri referenttiin: yleiseen mutta rajattuun ryhmään, lukijaan ja yleiseen rajattuun ryhmään, kirjoittajaan itseensä sekä kirjoittajaan itseensä ja yleiseen rajattuun ryhmään. Ruotsinkieliset du-pronominit viittaavat kuuteen eri referenttiin: yleiseen rajaamattomaan ryhmään, yleiseen rajattuun ryhmään, lukijaan ja yleiseen rajattuun ryhmään, kirjoittajaan itseensä, kirjoittajaan itseensä ja yleiseen rajattuun ryhmään sekä kolmanteen persoonaan. Du-pronominin funktiot on jaettu primääreihin eli yleisiin sekä sekundääreihin eli kontekstisidonnaisiin funktioihin, jotka on nimetty esiintymiskontekstinsa mukaan. Primäärit ja sekundäärit funktiot esiintyvät aina samanaikaisesti ja päällekkäin. Primäärejä funktioita ovat sekä saksan- että ruotsinkielisessä aineistossa samaistuminen, yleistäminen ja itsestä etäännyttäminen. Saksan aineistossa sekundäärejä funktioita ovat neuvo, fakta, mielipide, hypoteesi, kokemus ja itsenpuhuttelu. Ruotsin aineistossa esiintyvät samat sekundäärit funktiot paitsi itsenpuhuttelu. Primäärien ja sekundäärien funktioiden ulkopuolelle jää tehtävä, joka toteutuu pronominien vaihtelussa referenssin ja funktioiden suuntaamisena tai rajaamisena. Tutkielman lopulla kuvataan, kuinka konteksti, referenssi ja funktiot nivoutuvat toisiinsa. Tutkimuksen tulos on, että saksankielistä du-pronominia käytetään lukijaviitteisemmin, kun taas ruotsinkielistä käytetään viittaamaan yleisempään referenttiin. Saksankielisissä keskusteluissa funktiot painottuvat samaistumiseen neuvoissa ja faktoissa. Ruotsinkielisissä keskusteluissa funktiot painottuvat niin ikään samaistumiseen neuvoissa ja faktoissa mutta myös samaistumiseen hypoteeseissa ja itsestä etäännyttämiseen kokemuksissa. Tutkielmassa päädytään siihen johtopäätökseen, että saksassa pronominilla pyritään voimakkaammin, henkilökohtaisemmin ja autoritäärisemmin samaistamaan neuvoihin ja faktoihin ja hyväksymään ne. Ruotsinkielisissä keskusteluissa tavoite on välttää omien kokemusten tai itsen korostamista, ja niissä pyritään solidaarisuuteen, yhteisymmärrykseen, kokemusten jakamiseen ja niihin samaistamiseen.