Browsing by Subject "äitiys"

Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten suomalaissyntyiset islamiin kääntyneet muslimiäidit kokevat oman äitiytensä ja äidin roolinsa, minkälaisia äitiyteen ja lasten uskontokasvatukseen liittyviä ihanteita heillä on, sekä mihin he pohjaavat näkemyksensä hyvästä äitiydestä ja lastenkasvatuksesta. Tavoitteena on ollut selvittää, miten he monikulttuurisissa perheissään tekevät valintoja eri islamin tulkintojen ja toimintatapojen välillä äitiyteen ja lastenkasvatukseen liittyvissä kysymyksissä, ja miten sekularisoituneessa Suomessa asuminen on vaikuttanut heidän kokemuksiinsa muslimiäitiydestä. Tutkielma sijoittuu islamin tutkimuksen ja äitiystutkimuksen kentille. Haastatteluita on lähestytty etnografisella otteella ja teoreettisia aineksia on otettu sosiologian ja sukupuolentutkimuksen puolelta. Tutkimusaineisto koostuu 7 puolistrukturoidusta haastattelusta, jotka on äänitetty ja litteroitu. Haastattelut on koodattu ja analyysimetodina on käytetty sisällönanalyysia. Tutkimuksessa käy ilmi, että haastatellut äidit ovat tietoisia äitien korkeasta asemasta islamilaisissa lähteissä, mutta äidit eivät toisintaneet kuvaa itsensä uhraavasta äidistä. Äitiyden ja islamin välillä nähtiin yhteys, joka saattaa aiheuttaa paineita joillekin äideille, jotka eivät olisi halunneet lapsia tai eivät koe sopivansa sosiaalisesti konstruoituun ”muottiin”. Kuitenkin suurin osa äideistä nautti äidin roolistaan, eivätkä he kokeneet isoja ristiriitoja eri puolilta tulevien odotusten ja oman äitiytensä välillä. Nykyajan individualistiseen trendiin liittyvä intensiivisen vanhemmuuden kulttuuri näkyi joistakin äideistä ja tämä saattoi aiheuttaa paineita enemmän kuin islamin määrittelemät äidin velvollisuudet. Keinoja käsitellä paineita oli erilaisia. Useampi koki itsensä itsevarmaksi, eivätkä nämä äidit paljon stressanneet mahdollisesta kritiikistä. Jumalan armollisuus mainittiin useamman kerran paineita lievittävänä tekijänä. Jumala odottaa äideiltä näiden omaa parastaan, mutta ei täydellisyyttä. Yksi äiti tulkitsi islamilaisia lähteitä feministisesti osoittaakseen, ettei naisen ja äidin roolin tarvitsisi olla niin kapea. Lastenkasvatuksen ihanteiksi nostettiin universaaleja hyveitä, mutta näitä hyveitä pidettiin islamilaisina tai limittäisinä islamin kanssa. Lapsista haluttiin kasvattaa hyviä ihmisiä ja tämä tapahtui islamin avulla. Lapsia sosiaalistettiin islamiin jo pienestä pitäen, koska sekulaarissa ympäristössä kotikasvatuksella nähtiin olevan enemmän merkitystä lasten islamilaisen identiteetin kehittymiselle kuin muslimienemmistöisessä maassa. Monet pitivät Suomea lähtökohtaisesti islamilaisia arvoja tukevana paikkana asua, mutta kokivat suomalaisen yhteiskunnan sosiaalistavan lapsia vahvasti suomalaisuuteen. Tämän vuoksi he kokivat, että islamiin kasvattaminen jää hyvin paljon vanhempien harteille. Tämä mahdollisesti voisi selittää taipumusta ”holistiseen” kasvatukseen, jossa uskonto on kokonaisvaltainen asia, joka näkyy kaikissa arkielämän toimissa. Mitä tulee islamin tulkintoihin, äidit tunsivat oman uskontonsa hyvin ja luottivat omaan järkeensä ja intuitioonsa päätöksen teossa. Moskeijan järjestämät Koraani-koulut nähtiin metodeiltaan vanhahtavina ja lapsille rankkoina, joten monet lapset opiskelivat islamia kotona vanhempiensa ja internetin materiaalien avulla.

1920-luvun Kuuba oli juuri itsenäistynyt entinen Espanjan siirtomaa Yhdysvaltojen tiiviissä poliittisessa ja taloudellisessa ohjauksessa. Tutkin pro gradu -tutkielmassani Kuuban järjestäytyneen feministisen liikkeen alkua, kansallisia naisten kongresseja, jotka järjestettiin Havannassa vuosina 1923 ja 1925. Kongressit järjesti feministinen kattojärjestö Federación Nacional de Asociaciones Femeninas ja niihin osallistui useita kymmeniä naisjärjestöjä joka puolelta Kuubaa. Olen perehtynyt työssäni naisten kongressien toimintakertomuksiin, jotka sisältävät kongresseissa pidetyt esitelmät sekä yleiset päätökset. Analysoin niiden perusteella, millaisia asioita kuubalaisfeministit ajoivat naisille tärkeinä ja millaisiksi he sitä kautta määrittelivät kuubalaiset naiset. Kongresseihin osallistuneet feministit olivat pääasiassa valkoisia, koulutettuja, keski- ja yläluokkaisia naisia, joista huomattavasti pienempi osa oli naimisissa tai äiti verrattuna kuubalaisnaisten enemmistöön. Heidän ei siis voida katsoa edustaneen keskimääräistä kuubalaisnaista, mutta he ottivat itselleen aseman kaikkien kuubalaisnaisten äänenä. Nostan esiin kaksi isompaa teemaa: poliittiset oikeudet ja äitiyden. Näitä molempia teemoja sitoo yhteen nationalismi, joka oli kuubalaisen feminismin tärkeä tausta-aate. Poliittisilla oikeuksilla feministit tarkoittivat äänioikeutta kaikissa valtiollisissa vaaleissa, joka lopulta kirjattiin Kuuban perustuslakiin 1934 ja ratifioitiin 1940. Äänioikeutta perusteltiin naisten osallistumisella Kuubalaisen yhteiskunnan rakentamiseen ja ylläpitoon sekä edistysajatuksella. Äitiyden kuubalaisfeministit mielsivät naisten olennaiseksi ominaisuudeksi, joka ei liittynyt ainoastaan fyysiseen uuden elämän synnyttämiseen, vaan ilmeni myös yhteiskunnallisena äitiytenä, joka määritti naisen toimintaa yhteiskunnassa. Kuubalaisfeministien näkemys oli, että kansakunta muodostuu miehistä ja naisista, joiden molempien ominaisuuksia tarvitaan yhteiskunnan pitämiseksi tasapainossa. Heidän mukaansa niin kauan, kun naisilta oli kielletty tiettyjä kansalaisoikeuksia, Kuuba ei voinut olla tasapainoinen, moderni valtio. Esitän, että kuubalaisfeministit rakensivat 1923 ja 1925 tietoisesti mielikuvaa lempeästä, uhrautuvasta ja aktiivisesta kuubalaisnaisesta, joka olisi täysien poliittisten ja sosiaalisten oikeuksien arvoinen. He vetosivat retoriikassaan äitiyteen ja kansallismielisyyteen, sillä niihin yhdistyi voimakkaita positiivisia tunnelatauksia. Lisäksi he pyrkivät sitomaan oman agendansa yleiseen poliittiseen uudistusmielisyyteen ja tätä kautta samaistamaan modernin valtion ja naisten oikeudet toisiinsa.

Kodittomuuteen astuminen on käsite, joka merkitsee buddhalaisuudessa luostariyhteisöön liittymistä. Näin kodin avulla määritellään maallikoiden ja hengelliselle elämälle omistautuneiden, maallisen ja hengellisen ero. Nainen on liitetty perinteisesti kotiin, koti symboloi naista, ja hengelliset pyrkimykset ovat olleet naisille paljolti saavuttamattomissa. Naiseus nähdään osaltaan äitiyden kautta, äitiyden merkityskentät koskettavat jokaista naista. Tutkin, millaisia aineksia Machig Lapdrönin (Ma gcig Lab sgron) elämäkerta antaa naisharjoittajan identiteetin muodostamiseen, ja millaisena naiseus, äitiys ja feminiininen kuvautuu elämäkerrassa. Machig Lapdrön (1055 - 1153) on yksi kaikkein arvostetuimmista naisista tiibetinbuddhalaisuuden piirissä. Hänen elämäkertansa eli namtharinsa on poikkeuksellinen siinä, että elämäkerrassa yhdistyvät harjoittajuus ja fyysinen äitiys ja perhe-elämä. Namthar on hagiografia, pyhän elämäkerta, ja sen tarkoitus on kertoa nimenomaan hengellisestä polusta ja valaistumisesta. Se pyrkii antamaan lukijalle tietoa sekä innoitusta omalle harjoituspolulle. Tutkin Machig Lapdrönin tiibetinkielisen namtharin kolmea englanninkielistä käännöstä. Käytän teemoittelua namtharin tutkimisessa. Teemat ovat valikoituneet, yhdistyneet ja muovautuneet teorian ja aineiston yhteisvaikutuksesta. Tarkastelemiani teemoja ovat marginaalisuus, hierarkia, rajan hallinta, naiseuden sisätila ja salaisuus. Nämä liittyvät toisiinsa ja ovat osittain päällekkäisiä tai sisäkkäisiä. Naiseuteen liittyvät käsitykset sinetöityvät dākineissa ja Suuressa äidissä Yum Chenmossa, ja heijastuvat takaisin naisiin luoden assosiaatioita, merkityksiä ja naisten aseman kannalta positiivisia ja negatiivisia seurauksia eri tasoilla ja eri yhteyksissä. Namthar ylistää Machig Lapdrönia ja tämän elämäntyötä. Naiseuden osalta tämä johtaa pyrkimykseen kieltää hänen naiseutensa, ja etsiä miehistä identiteettiä. Fyysinen äitiys näyttäytyy namtharissa ristiriitaisena ja ongelmallisena, samalla kun naiseuden kuvista kunnioittavin on Suuren äidin, Yum Chenmon hahmo. Yum Chenmon asema namtharissa on yllättävän merkittävä.

Tarkastelen tässä maisterintutkielmassa feministisen tutkimuksen, politiikan ja kansalaisyhteiskunnan kentillä 2000-luvulla käytyjä sijaissynnytyskeskusteluja ja tutkin keskusteluiden pohjalta rakentuvia sijaissynnytysdiskursseja. Tutkielmaa ohjaa kysymys siitä, mikä on eri diskurssien suhde altruismiin ja millaisia sukupuoleen ja reproduktioon liittyviä näkemyksiä ne ilmentävät. Tavoitteenani on lisäksi analysoida ja purkaa sellaisia altruistiseen sijaissynnytykseen liittyviä näkemyksiä, oletuksia ja ristiriitaisuuksia, jotka mielestäni kaipaavat kriittistä pohdintaa tilanteessa, jossa sijaissynnytyskiellon purkamista Suomessa harkitaan. Olen tunnistanut kotimaisesta yhteiskunnallisesta sijaissynnytyskeskustelusta kaksi diskursiivista kehystä, jotka molemmat sitoutuvat sijaissynnyttäjään kohdistuvaan altruismin vaatimukseen. Keskustelua hallinnut medikalisaatiodiskurssi tarkastelee sijaissynnytyksiä lääketieteellis-eettisestä näkökulmasta heteronormatiivisesti lapsettomuushoitokontekstissa. Tuoreemman, oikeutta sijaissynnyttäjän käyttöön muillekin kuin lääketieteellisin perustein lapsettomille ryhmille vaativa ja medikalisaatiodiskurssin heteronormatiivisuuden haastavan kehyksen olen nimennyt yhdenvertaisuusdiskurssiksi. Kolmas, kriittiseksi feministiseksi diskurssiksi nimeämäni kehys pohjautuu 2000-luvulla ilmestyneeseen feministiseen tutkimukseen. Se kyseenalaistaa monet sijaissynnytyskeskustelulle ominaiset vakiintuneet totuudet ja suhtautuu kriittisesti altruismin vaatimukseen, sen taustalla vaikuttaviin sukupuolittuneisiin normeihin ja kaupallisten toimijoiden altruismin edellytyksestä saamaan hyötyyn. Diskurssi pyrkii osoittamaan, että sijaissynnytystä on mahdollista tarkastella produktiivisen työn kontekstissa ja ehdottaa, että sijaissynnytys käsitteellistettäisiin joko ammatilliseksi hoivaksi tai biotalouden kontekstissa tehtäväksi kliiniseksi työksi. Tutkielmani keskeinen, feminististä diskurssia mukaileva johtopäätös on, ettei sijaissynnytyskiellon mahdollista purkamista voi tehdä altruismin vaateeseen nojaten ilman, että päädytään uusintamaan ja hyödyntämään naisia koskevia sukupuolittuneita stereotypioita ja odottamaan heiltä itsensä uhraamista muiden hyväksi. Vaikka en ota kantaa siihen, tulisiko sijaissynnytyskielto purkaa, katson, että mikäli siihen päädytään, tulisi sijaissynnytystä tarkastella produktiivisen työn kontekstissa kliinisenä työnä ja tunnustaa sijaissynnyttäjien keskeinen merkitys myös taloudellisesti. Katson, että kliinisen työn käsitteeseen pohjautuvalla sijaissynnytysmallilla olisi hoivatyömallia paremmat mahdollisuudet paitsi tunnistaa sijaissynnyttäjien keskeinen asema ja merkitys sijaissynnytysprosessissa, myös haastaa sijaissynnytykseen ja sijaissynnyttäjiin liitetyt sukupuolistereotypiat ja näkemykset, jotka ylläpitävät käsitystä sijaissynnytyksestä intiimin ja epäpoliittisen alueelle kuuluvana toimintana, jossa sijaissynnyttäjä sukupuolelleen ominaisesti täyttää kanssaihmistensä tarpeet omat etunsa sivuuttaen.

Suurin osa maailman väestöstä toivoo saavansa lapsia. Kun pariskunta on yrittänyt lasta kahdentoista kuukauden ajan, voidaan puhua tahattomasta lapsettomuudesta. Tahaton lapsettomuus on kivulias kokemus, joka voi tuntua yksinäiseltä, uuvuttavalta ja arvaamattomalta. Tahaton lapsettomuus altistaa yksilön ja pariskunnan sosiaaliselle, taloudelliselle ja emotionaaliselle stressille, jonka seurauksena tuen saamisen tarve kasvaa. Tukea, yhteisöä ja tietoa voidaan antaa ja etsiä digitaalisen kulttuurin tilassa, kuten esimerkiksi videopalvelu YouTubessa. Lapsettomuusvloggaaminen on siellä oma kategoriansa päiväkirjamaisille videoille, joita tekevät lapsettomuudesta kärsivät ihmiset. Tutkielmani päämääränä on analysoida ja pyrkiä ymmärtämään lapsettomuusvloggaamisen kulttuuria keskittyen sukupuolen ja vanhemmuuden, kehollisuuden ja terveyden sekä kielellä luotujen merkitysten teemoihin. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni on miten sukupuoli, vanhemmuus sekä kehollisuus näyttäytyvät lapsettomuusvlogeissa ja miten niitä voidaan tulkita. Toiseksi kuvailen ja tulkitsen lapsettomuusvloggaajien tapaa sanoittaa kokemustaan. Lopuksi esitän, millaista aineistoni lapsettomuusvloggamisen kulttuuri on ja miten sitä voidaan ymmärtää. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kolmea lapsettomuusvlogikanavaa Youtubessa: Ayla and Caleb (Kanada), Tim and Celeste (Australia) sekä Jules Furness (Iso-Britannia). Aineisto koostuu yhteensä 84 englanninkielisestä, vuosien 2016-2018 aikana julkaistusta videosta, joissa puhutaan lapsettomuuden kokemuksesta, tuotetaan lapsettoman naisen identiteettiä ja etsitään muita samassa tilanteessa olevia. Videot analysoidaan sisällönanalyysia käyttäen teemoitellen ja tyypitellen, jolloin saadaan kattava kuva siitä, mistä vloggaajat puhuvat. Lisäksi vloggaajien Instagram-tilejä ja internet-kauppoja hyödynnetään toissijaisena aineistona. Lapsettomuusvloggaajat puhuvat vanhemmuuden kaipuusta ja äitiysidentiteetin tärkeydestä sekä kehoon liittyvistä pettymyksen tunteista. He tuottavat kiitollista ja armollista puhetta omaa elämäntilannettaan ja kehoaan kohtaan, mutta kokevat samanaikaisesti itsensä epäonnistuneiksi. Vloggaajat tuottavat lääketieteellisesti tarkkaa puhetta diagnooseista ja hoidoista, ja kääntyvät lapsettomuusvlogiyhteisöihin tiedon ja neuvojen toivossa. He luovat inspiroivaa ja rohkaisevaa tunnelmaa tahattoman lapsettomuuden ympärille, mutta ilmaisevat myös negatiivisia tunteitaan vapautuneesti. Lapsettomuusvloggaajat identifioituvat lapsettomuussotureiksi sekä äideiksi, joilla ei ole lapsia. Lapsettomuusvloggaaminen tekee näkyväksi äitiyden tärkeyden naiselle, kun äitiysidenteetistä muodostuu näiden naisyhteisöjen kantava teema. Kun isyyttä ja mieheyttä ei käsitellä lähes lainkaan, näyttäytyy lapsettomuusvloggaaminen naisten maailmana, jossa naiset tuottavat lapsen ja raskauden kaipuuseen liittyvää sisältöä muille naisille – siitä huolimatta, että vlogikanavien nimissä myös miehet ovat usein läsnä. Vloggaajat sanoittavat lapsettomuuden kokemustaan spesifillä tavalla: he käyttävät termejä matka (journey), vuoristorata (rollercoaster) ja sateenkaari (rainbow) kuvaamaan lapsettomuuden kokemuksen vaihtelevaa ja arvaamatonta luonnetta. He puhuvat itsestään ja vertaisistaan lapsettomuussotureina, ja korostavat naisyhteisöjen tärkeyttä inspiroivissa lainauksissa sekä hashtageissa ivfsisters ja ttcsisters. Lapsettomuusvloggaajat haluavat toisaalta näyttää tahattoman lapsettomuuden tuskan, mutta toisaalta he korostavat soturinaisen pystyvyyttä ja voimaa: he haluvat tulla nähdyiksi vahvoina sotureina, jotka haavoistaan huolimatta jatkavat eteenpäin. Lapsettomuusvloggaajat kertovat katsojalle yksityiskohtaisesti tilanteestaan ja diagnooseistaan sekä suunnitelmistaan tulevien hoitojen suhteen. He jakavat lapsettomuuden herättämiä tunteita, pyrkivät lisäämään tietoa lapsettomuudesta sekä tuottavat aktiivisesti inspiroivaa ja rohkaisevaa puhetta YouTuben julkisessa tilassa. Yhteisön ja tuen kääntöpuolena vloggarit tuntevat myös paineita tietynlaisen tarinan kertomisesta ja positiivisen tunnelman tuottamisesta. Lapsettomuusvlogien tekeminen on silti mahdollisuus jakaa oma kokemus tarinamaisesti täsmälleen omilla ehdoilla ja saada liki välitöntä palautetta ja rohkaisua katsojilta. Lapsettomuusvlogeissa tuotetaan sisältöä, joka näyttää, että lapsettoman naisen kokemus on arvokas ja tärkeä, eikä siinä ole mitään hävettävää.