Browsing by Subject "työllisyyspolitiikka"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2021)Tiivistelmä - Referat - Abstract Tässä maisteritutkielmassa tarkasteltiin ASKEL työllistymistä edistävän yhteistoimintamallin yhteiskehittämisen työpajoissa luotua toimintaa asiakaslähtöisyyden kannalta ja sitä, miten asiakaslähtöisyys toteutui yhteistoimintamallissa työnhakija asiakkaiden kokemana. Tavoitteena oli selvittää, millaisia asioita yhteiskehittämiseen osallistuneet kehittäjäasiakkaat kokivat olevan asiakaslähtöistä toimintaa ja -tapoja sekä tutkia sitä, miten näitä toteutettiin viranomaistyössä ASKEL toimintamallissa. Aikaisempaa tutkimusta työllistymisen edistämisen asiakaslähtöisestä toiminnasta ei juurikaan ole. Yhteiskehittäminen julkisen palvelun kehittämisessä on uutta työllistymisen palveluissa. Työttömyys koskettaa laajaa joukkoa suomalaisia ja työttömyyden pitkittyessä, se haastaa hyvinvointia yhteiskunnassamme. Maisteritutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkielmassa hyödynnettiin Pohjois-Savon Ely-keskuksen ja Kuopion kaupungin työllisyyspalvelun työllistymisen yhteispalvelu ASKEL hankkeessa yhteiskehittämisessä erilaisissa työpajoissa muodostuneita muistioita, työpajojen tuotoksia sekä työnhakija asiakkaiden puhelinhaastatteluita (N21) ja syvennettyjä teemahaastatteluita (N4). Työpajojen aineistot kerättiin jatkuvana prossina toimintamallin yhteiskehittämisessä ajalla 1.5.2019 — 31.12.2020. Työnhakijoiden puhelinhaastattelut toteutuivat hankkeen arvioitsijan toimesta ja syvähaastattelut AMK—opiskelijoiden toimesta kasvokkain toteutuneina teemahaastatteluina. Haastatteluaineistosta tutkittiin asiakaslähtöisten toimintatapojen toteuttumista. Aineistosta etsittiin laadullisia tekijöitä asiakaslähtöisyydestä. Tutkielma toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysin menetelmällä. Keskeiset tulokset liittyvät kehittäjäasiakkaiden kokemuksiin viranomaisroolin muuttumisesta ASKEL toimintamallissa työelämäkumppaniksi, jolloin asiakaslähtöisyys toteutuu julkisessa palvelussa. Asiakaslähtöisyys perustuu yksilöllisyyteen työnhakijan kohtaamisessa, jatkuvan palvelutarpeen yhteisessä arvioimisessa, työllistymispalveluiden kytkemisestä oikea-aikaisesti ja niiden arvon sanoittamisessa asiakkaalle yksilöllisessä suunnitelmassa. Työllistymiseen liittyvä yksilöllisen suunnitelman merkitys oli tärkeä. Sen avulla sekä työntekijä että asiakas ja muut asiakkaan palvelutarpeen mukaan liittyvät ammattilaiset toimivat tavoitteellisesti. Suunnitelma tukee osallisten toimijuutta. Asiakaslähtöinen toiminta on tavoitteellista ja säännöllistä yhteistä toimintaa. Asiakaslähtöisessä toiminnassa asiakas on aktiivinen toimija, jonka työllistymisen polku muodostuu hänen lähtökohdistansa käsin. Tulosten mukaan työnhakijoita kannattaisi osallistaa julkisten palveluiden kehittämiseen työntekijöiden kanssa. Yhteiskehittämisen avulla pystyttiin luomaan asiakaslähtöisen toiminnan elementtejä, joita voi käyttää organisaatiovapaasti työllistymisen edistämisen kentällä laajemmin. Kehittämistarpeina on käyttäjäjohtoisen kehittämisen huomioiminen julkisten palveluiden kehittämisessä. Asiakaslähtöisen toimintaa tulisi juurruttaa perustyöhön ja olla jatkuvaa systemaattista yhteistoimintaa, kun yhteiskunnallisia rakenteita ollaan uudistamassa.
-
(2013)Utgångspunkten för denna studie är att undersöka ifall de faktorer som kommuner betonar gällande integrationen av invandrare i arbetslivet samt hur de organiserar sitt integrationsarbete överensstämmer med Human Resource Management -teorin (HRM) som handlar om arbetsliv, organisationsutveckling, ledarskap och arbetstillfredsställelse. Studien intresserar sig även för ifall det finns skillnader i kommuners rekryteringsstrategier då det gäller sysselsättning av invandrare och vad dessa skillnader i så fall beror på. Bakgrunden till denna studie är den utmaning som det finska samhället står inför då det gäller tillgång till tillräcklig och kunnig arbetskraft idag och i framtiden. Flera kommuner lider redan nu av brist på arbetskraft och inom det närmaste åren kommer allt fler kommuner att drabbas av detta. Det är redan klart att Finland och dess kommuner i framtiden kommer att behöva börja rekrytera arbetskraft utomlandsifrån, men före detta är det desto viktigare att utnyttja och ta tillvara en stor resurs som redan finns i samhället, invandrarbefolkningen. På lokal nivå är det kommunen som ansvarar för och organiserar integrationsarbetet och denna utmaning kräver att kommunernas integrationsstrategier och -aktiviteter är utformade på ett optimalt och välfungerande sätt för att ge bästa möjliga nytta och resultat. HRM-teorin, som växte fram under 1980- och 1990-talet, behövs för att strukturera organisationer till välfungerande system och ger kommunerna många viktiga och hjälpfulla riktlinjer för att utforma effektiva och välfungerande integreringsstrategier och -aktiviteter. De fem kommuner som undersöks i denna studie är Helsingfors, Esbo, Vanda, Åbo och Tammerfors. I studien används en komparativ analys som jämför ifall de faktorer som dessa kommuner betonar gällande sitt integreringsarbete av invandrarna i arbetslivet överensstämmer med den s.k. HR-cykeln, som beskriver de centrala delarna av HRM. Dessa delar är rekrytering, arbetsprocess, utvärdering, belöningssystem samt Human Resource Development (utvecklings- och utbildningsinsatser) och dess fyra fundament; kompetens, lärande, förändring och kultur. Studien tar även upp ledarskap ur ett HRM-perspektiv. Som material används de olika kommunernas integrationsprogram, sysselsättningspolitiska program, andra politiska program, stadsstrategier, uppföljnings- och utvecklingsrapporter av integrationsprogrammen samt andra program och projekt som berör sysselsättningen av invandrare. Studien redogör även för hurdana bestämmelser det finns på statlig nivå gällande integrering av invandrare i det finska samhället och i det finska arbetslivet genom att se på regeringens invandrarpolitiska program, lagstiftningen gällande integration, statens program för integrationsfrämjande samt Kommunförbundets invandrarpolitiska program och linje- dragningar. Resultaten visar att kommunerna tar upp de flesta delarna i HR-cykeln. Alla kommuner tar upp följande sex delar; rekrytering, arbetsprocess, utvärdering, ledarskap samt lärande och förändring som hör till HRD. Kultur tas upp av tre kommuner och detsamma gäller kompetens. Belöningssystem tas endast upp av en kommun. Resultaten visar även att det finns vissa variationer att märka i de olika kommunernas rekryteringsstrategier, men man kan dock inte tala om drastiska skillnader. Dessa variationer beror t.ex. på antalet invandrare i kommunen, invandrarnas arbetslöshetsgrad i kommunen samt invandringens längd i kommunen. Resultaten visar även att alla kommunerna som undersökts är starkt inriktade på framtiden och ser invandringen som något positivt samt lägger stor vikt vid integrationsarbetet för att främja sysselsättningen av invandrarna.
-
(2012)Tutkielmassa tarkastellaan vuoden 1987 työllisyyslain syntyprosessia. Vuonna 1987 eduskunta sääti pitkän odotuksen jälkeen vaalikauden viimeisinä hetkinä uuden työllisyyslain. Lailla mm. säädettiin julkiselle sektorille alle 20-vuotiaiden nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisvelvoite. Kalevi Sorsan IV hallitus oli päässyt yksimielisyyteen lakiesityksestä elokuun alussa 1986 pitkään jatkuneen kiistan jälkeen. Tutkielman tavoitteena on rekonstruoida työllisyyslain synnyn poliittinen prosessi ja valottaa Lex Leppäsestä syntyneen poliittisen kiistan vallankäyttöä, kompromissin ehtoja ja eduskunnan suhtautumista työllisyyslakikysymykseen. Tutkimustehtävä on moniosainen. Tutkielma jakautuu ajallisesti Sorsan IV:n hallituksen aikaan 1983–1987 ja sitä edeltävään aikaan. Tutkielmassa selvitetään, miten työllisyyslaki syntyi ja millaisia kompromisseja hallituksessa oli tehtävä, jotta saatiin aikaiseksi lakiesitys, joka kelpasi kaikille hallitusryhmille. Toiseksi selvitetään eduskunnassa tapahtunutta lainsäätämistä ja sitä, miten eduskunta suhtautui hallituksen esitykseen ja mistä eduskunnassa kiisteltiin työllisyyslain käsittelyn aikana. Tämän lisäksi selvitetään niitä pidemmän aikavälin kehityslinjoja ja edellytyksiä, jotka mahdollistivat vuoden 1987 työllisyyslain syntymisen. Tärkeitä arkistoaineistoja valmisteluvaiheen osalta ovat hallituksen, työvoimaministeriön valtiovarainministeriön asiakirjat ja sosialidemokraattisen puolueen puoluetoimikunnan kokousten keskustelumuistiot ja sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän kokouspöytäkirjat. Eduskuntakäsittelyn osalta on käytetty valtiopäiväasiakirjoja ja sosiaalivaliokunnan pöytäkirjoja. SMP:n poliittisen toiminnan kuvauksessa on hyödynnetty SMP:n arkistoa. Asiakirjalähteistä ja tutkimuskirjallisuudesta syntyvää kuvaa on täydennetty sanomalehtiartikkeleilla, TV:n uutismateriaalilla, haastatteluilla, aikalaiskirjallisuudella ja muistelmilla. Työllisyyslakiesitys syntyi hallituksen kompromissin tuloksena keväällä ja kesällä 1986. Keskeisin kiista koski lakiin kaavailtua julkisen sektorin velvoitetyöllistämistä, jonka työvoimaministeri Urpo Leppänen olisi alkuperäisessä mallissaan ulottanut koskemaan kaikkia työikäisiä työttömiä. Tätä muut hallituspuolueet, etunenässä SDP, eivät voineet hyväksyä. Velvoitetyöllistämisen huomattava rajoittaminen ja sen kohdentaminen kohderyhmiin oli kompromissin edellytys SDP:lle. Kun tästä oli sovittu, hallituksessa keskusteltiin mm. velvoitetyöllistämisen toimeenpanosta, työllistämisvastuista ja lain rahoituksesta. SDP:n johdon päätöstä päästää läpi työllisyyslakiesitys vauhditti myös se, että SDP:ssa koettiin sen poliittisen profiilin kannalta mahdottomaksi estää työllisyyslaki ja se, että keskusta ajoi lakiin omia vaatimuksiaan. Keskusta olisi voinut jättää työllisyyslakiesityksen antamatta. SMP:lle oli lopulta tärkeintä, että työllisyyslaki annetaan, niinpä se luopui yleisestä julkisen sektorin velvoitetyöllistämisestä. Eduskunnassa keskusteltiin velvoitetyöllistämisen lisäksi mm. sekä julkisen että yksityisen sektorin roolista työvoimapolitiikassa, työllistämisvastuista, rahoituksesta, pakkotyöllistämisestä, kuntien taloudesta ja tehtävistä ja perustuslain toteutumisesta. Hallitusrintama vei esityksen läpi haluamassaan muodossa. Lakiin tehtiin sosiaalivaliokunnassa muutamia korjauksia ja selvennyksiä. Puolueiden suhtautuminen lakiin vaihteli suuresti. Kannattajat ylistivät lakia historialliseksi käänteeksi ja kriitikot pitivät lakia täysin turhana, turmiollisena tai vesitettynä kompromissina. Suurin osa puolueista sijoittui näiden mielipiteiden välimaastoon. Työvoimapolitiikan perinteisen työlinjan alasajo 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa, perustuslaillisen työn oikeuden vahvistuminen 1972 ja työttömyyden kasvu 1970-luvulla olivat tekijöitä, jotka avasivat SMP:lle poliittista pelitilaa. SMP kykeni entistä enemmän profiloitumaan työllisyydellä ja sai kosketuspinnan oppositiopolitiikkaan, kun työllisyyslakiesitystä ei 1970-luvun lopulla kuulunut ja SMP:n parlamentaarinen voima kasvoi. SMP:n poliittinen toiminta osaltaan vaikutti siihen, että työn perusoikeuden toteuttamista uudella työllisyyslailla alettiin vaatia. Vuoden 1983 käänteessä, kun SMP otettiin hallitukseen, se kykeni neuvottelemaan hallitusohjelmaan työllisyyslain antamisen. Toteutunutta kompromissia, Lex Leppästä, voi luonnehtia modernisoiduksi lapiolinjaksi.
-
(2012)Marshallin kansalaisuuden teoria muodostaa tutkimuksen teoreettisen lähtökohdan. Globaali markkinatalous ja yhteiskunnalliset muutokset ovat haastaneet teorian tasa-arvon periaatteen. Kansainvälinen sosialidemokraattinen kritiikki edellyttää sosiaalisten oikeuksien perustamista tasa-arvon toteutumiseksi. Uusliberalismia edustava taho kritisoi stabiilia tasa-arvoa, koska käsite ei ota huomioon markkinatalouden vaikutuksia. Suomalainen tutkimus osoittaa uusliberalismin 90-luvun laman jälkeiset vaikutukset muun muassa työvoimahallinnossa ja viranomaiskäytänteissä. Kotimaisen yhteiskuntakeskustelun sosialidemokraattinen pohjavire näkyy kriittisenä yhteiskunnan tarkasteluna. Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalisen kansalaisuuden rakentumista työllisyyslain (1987) ja työvoimapalvelulain (2003) valiokuntakäsittelyssä. Tutkimusaineisto koostuu kyseisten lakiesitysten hallituksen esityksistä, mietintövaliokunnan mietinnöistä ja mietintövaliokunnille jätetyistä kirjallisista asiantuntijalausunnoista. Tutkimusmenetelmänä on käytetty temaattista analyysiä ja tyypittelyä. Tutkimustulos osoittaa, kuinka työllisyyslain (1987) tematiikka vastaa kokonaisvaltaisemmin Marshallin teorian ja sosialidemokraattisen hyvinvointijärjestelmän perusperiaatteita. Sosiaalisen kansalaisuuden tasa-arvo nojautuu perusoikeuksiin. Työllisyyslain sosialidemokraattisen perinteen asema näkyy pyrkimyksinä perustaa sosiaalisia oikeuksia kansalaisten perusoikeuksien ja tasa-arvon toteutumiseksi. Työvoimapalvelulain (2003) valiokuntakäsittely osoittaa työvoimapolitiikan uusliberalistisen käänteen. Yhtäältä sosiaalisen kansalaisuuden tasa-arvo perustuu edelleen perustuslaillisiin oikeuksiin. Toisaalta kansalaisuuden tematiikan poistaminen heikentää retorisesti ajatusta kansakunnan yhtenäisyydestä. Käytännössä työvoimapalvelulaki sitoutuu markkinaehtoisuuteen, jossa kansalaisten työllistyminen ehdollistuu työmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan mukaan. Tutkimus osoittaa, kuinka 2000-luvun sosiaalinen kansalaisuus on ennen kaikkea työkansalaisuutta. Kääntäen syrjäytyminen on syrjäytymistä työmarkkinoilta, ei yhteiskunnasta. Tutkimustulos palauttaa keskustelun suomalaisen yhteiskuntakeskustelun perushavaintoihin siitä, että sosiaalista kansalaisuutta käsittelevässä poliittisessa keskustelussa tulisi tarkemmin määritellä yhteiskuntakäsite ja kriittisemmin tarkastella uusliberalismin ideologisia juuria.
Now showing items 1-4 of 4