Browsing by Subject "maidontuotanto"

Suuri osa maidon hiilijalanjäljestä syntyy alkutuotannossa märehtijöiden ruuansulatuksessa syntyvästä metaanista. Suomessa metaani muodostaa noin puolet maidontuotannon hiilijalanjäljestä. Alkutuotannon metaanipäästöjä voidaan vähentää tilatasolla muun muassa ruokinnallisin ja eläinten jalostukseen liittyvin keinoin. Jalostuksen kautta voidaan saavuttaa päästövähennyksiä, mutta jalostustyö on suhteellisen hidasta. Nopeampia päästövähennyskeinoja on etsitty lypsylehmien ruokinnan kautta, erityisesti rehun lisäaineista, kuten 3-nitroksipropanolista eli 3-NOPista. Tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa, millaisia taloudellisia vaikutuksia 3-NOP-lisäaineen käyttöönotosta seuraa maitotilalla, ja arvioida, mikä on saavutettavien päästövähennysten suhde kustannuksiin. Lisäksi pohditaan lisäaineen käytön soveltuvuutta erilaisia ruokintajärjestelmiä käyttäville tiloille. Tutkielmassa määritetään 3-NOPin käytöllä saavutettavien metaanipäästövähennysten taloudellinen arvo päästökaupan hintojen perusteella ja 3-NOPia sisältävän dieetin vaikutus tilan kokonaishiilijalanjälkeen, ja pohditaan eri tekijöitä, jotka vaikuttavat yrittäjien haluun sitoutua aineen käyttöön. Tehdyissä tutkimuksissa 3-NOPin metaaninvähennyspotentiaalin on todettu olevan suurempi seosrehuruokinnassa kuin erillisruokinnassa. Kun saavutettu päästövähennys arvotetaan ETS:n päästökaupan hintojen perusteella, lisäaineen käytön kustannuksen kattava päästövähennys on huomattavasti helpompi saavuttaa seosruokinnassa kuin erillisruokinnassa. Mikäli päästökaupan hiilidioksidin hinta nousee ennusteiden mukaan, seosrehuruokinnassa saavutetuilla päästövähennyksillä on suhteellisen helppoa päästä tilanteeseen, jossa vähennyksen arvo kattaa lisäaineen käytöstä syntyneet kustannukset. Erillisruokinnan tapauksessa vaaditaan kuitenkin Bovaerin markkinahinnan huomattava lasku, jotta päästään vastaavaan tilanteeseen. Nykytilanteessa Bovaerin, tai sitä vastaavan rehun lisäaineen, käytön yleistyminen kaikille maitotiloille voi olla haasteellista. Niille tiloille, joilla lisäaineen käyttöönotto kuitenkaan ei vaadi muutoksia käytössä oleviin tuotantojärjestelmiin, 3-NOPia sisältävä lisäaine soveltuu nyt jo yhdeksi päästövähennyskeinoksi, jolla maitotilan kokonaispäästöjä voidaan pienentää merkittävästi. Suurimman haasteen 3-NOP-lisäaineen ja muiden päästövähennyskeinojen käytölle luo niiden aiheuttamat kustannukset, jotka täytyy saada korvattua maatilayrityksille jonkin ansaintalogiikan tai kannustinjärjestelmän kautta.

Tiivistelmä/Referat – Abstract Investoinnin strategiavaihtojen kannattavuutta arvioidaan erilaisten investointi- ja rahoituslaskelmien avulla. Niiden avulla voidaan tarkastella investoinnin vaikutuksia maitotilan tulokseen, taseeseen ja kassavirtaan. Budjetti toimii investoinnin suunnittelun ja seurannan välineenä. Sen täytyy olla sidoksissa investointisuunnitelmaan, jotta sitä voidaan käyttää johtamisen työvälineenä. On kaikkien osapuolien etu, että investoinnin suunnittelu on käynnistetty ajoissa ja saatavilla on riittävästi informaatiota päätöksen tekemiseen. Maatalouden toimintaympäristön ja -politiikan muutokset tuotavat päätöksen tekoon vaikeasti ennustettavia elementtejä ja täten estävät aukottomien laskelmien laatimisen. Tutkimuksen tarkoituksena oli löytää keinoja, miten investointivaiheen talouden suunnittelua ja seurantaa voisi kehittää ja toimintaa yhtenäistää eri toimijoiden välillä. Tämän tutkimuksen tutkimusmenetelmäksi valittiin teemahaastattelu, joka soveltuu tiedon keräämiseen suoraan tarkoituksen mukaisesti valitulta kohdejoukolta. Tutkimus tehtiin tiiviissä yhteistyössä tuloksia hyödyntävien tahojen kanssa. Tutkimuksen perusteella investoinnin onnistumisen kannalta on tärkeää tarkastella kokonaisuutta talouden ja tuotannon näkökulmista. Kannattavuuden ja taloudellisten vaikutusten simulointiin on ProAgrian asiantuntijoilla käytössä Likwi-ohjelma. Sen avulla voidaan simuloida maksuvalmiuteen vaikuttavia muutoksia ja määrittää esim. kuinka alhaista maidon tuottajahintaa investointi kestäisi. Lisäksi omaan yksityiskäyttöön tarkoitetun pankkitilin avaaminen tulisi olla pakollista suureen investointiin ryhdyttäessä. Investoinnin rahaliikenne olisi muutoinkin hyvä hoitaa oman pankkitilin kautta, jotta pääomalla ei rahoita normaalia tuotantoa tai yksityistalouden menoja. Pankin seurantaan rahoituspäätöksen jälkeen, tulee kehittää systemaattisemmaksi.

Tutkielman tavoitteena oli hankkia tietoa karjakohtaisesta elinikäistuottavuudesta ja siihen kytkeytyvistä tekijöistä Suomessa. Aineisto kerättiin valiolaisilta Tuotosseurantaan kuuluvilta maitotiloilta. Varsinainen tutkimusaineisto koostui yli 120 lehmän tiloista ja aineiston lopullinen määrä oli 191 tilaa. Tutkimusosuus koostui kahdesta osiosta. Tilastoanalyysia varten luotiin uusi yhdistetty muuttuja EKM/elinpäivä maitoa meijeriin, jossa yhdistettiin käytettävissä olevia tuotosindi-kaattoreita. Monimuuttujaisen lineaarisen regressioanalyysimallin avulla testattiin valittujen hyvinvointi- ja tuotosindikaattoreiden yhteyttä luotuun vastemuuttujaan. Tilasto-osuuden jälkeen toteutettiin tapaustutkimus haastattelemalla kymmentä yrittäjää heidän korkeiden elin-ikäistuottavuustietojensa taustoista. Tilastoanalyysissa havaittiin lypsytavan, poistettujen lehmien keski-iän, keskituotoksen, kokonaisjalostusarvon, lehmien ja ensikoiden poistoprosenttien ja poikimavälin selittävän reilun kolmasosan tilojen välisestä vaihtelusta tutkimusaineiston tiloilla. Lypsytapa nousi tuloksissa merkittävimmäksi selittäväksi tekijäksi siten, että asemalypsytiloilla EKM/elinpäivä maitoa meijeriin oli keskimäärin noin 1,56 kg suurempi kuin automaattilypsytiloilla. Taustalla voivat olla automaattilypsytilojen vaatimukset lehmien jalka- ja utarerakenteen suhteen. Näiden eläimen rakenteeseen yhdistyvien tekijöiden heikko laatu oli myös tapaustutkimuksessa usein poiston taustalla. Tilakohtaisessa tapaustutkimusosuudessa tärkeimmiksi tekijöiksi elinikäistuottavuuden taustalla nousivat matala hoitokynnys, ennakoiva eläinterveydenhuolto ja varhainen puuttuminen jo sairauden subkliinisessä vaiheessa. Toisaalta haastatteluissa kävi ilmi myös yrittäjien myönteinen suhtautuminen työhönsä, arvostus lehmiään kohtaan ja korkea motivaatio panostaa eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Tähän tutkimukseen luotua yhdistettyä muuttujaa EKM/elinpäivä maitoa meijeriin voidaan tietynlaisena osatuottavuusmittarina. Sen avulla voidaan kuitenkin tarkastella karjakohtaisen kestävyyden ja tuottavuuden yhdistelmää ja niiden muodostumista. Nykyaikaisen maitotilan toiminnassa voidaankin ajatella yhdistyvän kolme osa-aluetta: taloudellinen kannattavuus, ekologisuus ja eläinten hyvinvointi. Toisaalta eri osa-alueet voivat myös tukea toisiaan, kun tilan toiminta on oikein johdettua ja toimenpiteet osataan kohdistaa oikein ja eri osa-alueiden toimintamekanismeista ja kytköksistä toisiinsa on riittävästi tietoa. Vaikka elinikäistuottavuutta ei tässä tutkimuksessa kytketty taloudelliseen kannattavuuteen, voidaan kestävien, pitkäikäisten lehmien ajatella avaavan mahdollisuuksia myös jalostusvalinnan tehostamiseen. Maidontuotantoon voidaan valita vain parhaiden lehmäyksilöiden vasikat, kun uudistustarve pienenee ja jalostukseen käytettävät lehmät voidaan valita suuremmasta joukosta eläimiä. Tutkimus tulee tällaisenaan Valion Voimalehmä-hankkeen käyttöön.

Maidon tuottajahinnan vaihtelu on lisääntynyt viime vuosina myös Suomessa. Rakenneke-hityksen myötä suomalaisessa maidontuotannossa tilakoko kasvaa ja tilojen määrä vähenee koko ajan. Tästä syystä jatkavilta tiloilta odotetaan tulevaisuudessa mittavia investointeja. Lisääntyneet hintavaihtelut ja maailmanmarkkinoiden epävakaus aiheuttavat sen, että mai-dontuotannon hintariskit on syytä ottaa huomioon entistä tarkemmin erityisesti investoivilla tiloilla Tutkimuksessa selvitettiin, millä todennäköisyydellä investointi uuteen tuotantorakennuk-seen on kannattava investointituella ja ilman investointitukea. Tämän selvittämiseen käytet-tiin MARISKI-laskuria, joka ottaa huomioon investointiin liittyvän hintariskin. Tutkimuk-sessa selvitettiin myös, mikä on kannattavan investoinnin enimmäishinta investointituella ja ilman investointitukea. Tämän selvittämiseen käytettiin reaalioptiomenetelmää joka ottaa huomioon myös investointiin liittyvän epävarmuuden. Riskienhallintakeinoina tarkasteltiin tuottajan ja meijerin välistä hintasopimusta sekä katevakuutusta. Tämä tutkimus toteutettiin ”Hintavaihtelut riski maidontuotannon investointien kannattavuudelle – riskin arviointi ja hallinta uuteen tarkasteluun” -hanketta (MARISKI). Tutkimuksen perusteella tuotantorakennusinvestointien tekeminen ilman investointitukea ei kannata. Maidon hintariskin hallintaan tuottajan ja meijerin välinen hintasopimus on kate-vakuutusta hieman parempi ratkaisu. Investointia ei kuitenkaan saa nykyisillä investointi-kustannuksilla kannattavaksi, vaikka käytössä olisi erilaisia riskienhallintakeinoja.

It is necessary actively seek effective ways to reduce agricultural emissions so that the proportion of agricultural greenhouse gas emissions in total national emissions does not increase. The aim of this study was to evaluate with carbon footprint calculators different options for reducing greenhouse gas emissions of dairy production and the carbon footprint of energy-corrected milk. The scenarios included the changes in the dietary concentrate proportion, the proportion of grass in cultivation, the digestibility of roughage and the level of milk production. In addition, the effect of temperature on methane emissions from manure was examined. Data of a dairy farm located in Central Ostrobothnia from year 2020 were utilized in the study. The assessment was carried out by using the carbon footprint calculator developed by the European Commission and the Valio Carbo® environmental calculator. According to the results of both calculators, the effect of the changes in the concentrate proportion in the diet on the carbon footprint of milk was very small. Reducing the proportion of concentrate in the diet reduced total emissions. Reducing the proportion of rapeseed meal in feeding reduced total emissions more than reducing the proportion of barley. Increasing the proportion of grass in cultivation reduced the carbon footprint of milk and the total amount of greenhouse gas emissions with both calculators. According to the European Commission carbon calculator, increasing grass yield and also increasing the proportion of grain in cultivation reduced the carbon footprint of milk and the total amount of greenhouse gas emissions. With Valio Carbo® environmental calculator, increasing the proportion of grain in cultivation increased the carbon footprint of milk and the total emissions. According to European Commission calculator, the total emissions and the carbon footprint of milk decreased when the digestibility of roughage decreased. The increase of milk production level also clearly reduced the carbon footprint of milk with both calculators. However, the change in the milk production level had only a small effect on the amount of emissions produced. Reducing the conversion factor describing the effect of temperature on methane formation from slurry reduced the carbon footprint of milk. The decrease in the conversion factor reduced the emissions from the manure system by 51.3 percentage and reduced the milk carbon footprint from 1.21 to 1.15 kg CO2e/kg ECM. In conclusion, there are many feasible opportunities to reduce the carbon footprint. The most effective ways to reduce total emissions at farm level are to increase the proportion of grass in cultivation and to increase the yield of grass. Raising the milk production level effectively reduces the carbon footprint, but in the future the calculations must take into account that the dry matter intake is higher as the milk yield increases. The main differences between the calculators are currently in the coefficients they use. When comparing the results given by the calculators, it is important to note that the calculation principles cannot fully take into account the possible opposite effects of different factors. The results should be looked critically with a caution that the results given by different calculators are not directly comparable.

Tällä hetkellä luomusektorilla on ongelmana epäsuhta peltoviljelyn ja kuluttajalle tarjolla olevan luomuvalikoiman kesken. Nykyisin luomutiloilla on yleistä se, että kasvintuotantoa harjoitetaan luonnonmukaisesti ja kotieläintuotantoa ei. Näin ollen valtaosa luomurehusta käytetään tavanomaisen kotieläintuotannon rehuna. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko erilaisten maitotilojen kannattavuudessa eroa. Vertailtavina ovat luomumaitotilat, tavanomaiset maitotilat sekä tilat, joilla lypsykarja on tavanomaisessa tuotannossa ja pellot ovat luomutuotannossa. Viimeisenä esitetystä ryhmästä käytetään tutkimuksessa nimitystä välitilat. Kannattavuutta tarkastellaan käyttäen eri kannattavuustunnuslukuja. Tutkimuksen tavoitteena on lisäksi selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat näiden ryhmien eroihin, jos eroja löytyy. Tutkimuksen aineistona käytetään kvantitatiivista MTT:n kannattavuuskirjanpitotilojen aineistoja vuosilta 2008–2012. Tuotantoryhmistä etsitään samankaltaisia tiloja käyttäen propensity score matching -menetelmää (PSM). Tutkimuskysymyksiin etsitään vastausta käyttämällä kuvailevaa tilastotiedettä sekä tilastollisia analyysejä. Syitä mahdollisille kannattavuuseroille etsitään käyttämällä tuotantofunktioita ja regressioanalyysiä sekä tarkastelemalla tuotto- ja kulurakenteita. Kannattavuuden tunnuslukuja tarkasteltaessa luomutilat ovat ainoita, jotka eroavat muista tarkasteluryhmistä. Luomutilojen kannattavuuskertoimet sekä työtuntiansiot ovat korkeampia, kuin tavanomaisten tai välitilojen vastaavat arvot. Väli- ja tavanomaiset tilat ovat kannattavuutta tarkasteltaessa samankaltaisia. Luomutilat ovat suurempia ja töitä tehdään vähemmän, joten luomutiloilla tuotto työtuntia kohden on paremmalla tasolla kuin muissa ryhmissä. Luomutilat saivat keskimäärin eniten tukia ja näin ollen tuotot olivat keskimäärin suurimmat tässä ryhmässä. Luomu- ja välitilojen kustannusrakenne oli hyvin samankaltainen. Tavanomaisilla tiloilla tarvikekustannukset olivat muita ryhmiä suuremmat. Luomu- ja välitilojen konekustannukset olivat tavanomaisten vastaavia suuremmat. Maitotilojen lehmämäärä vaikuttaa tavanomaisilla ja välitiloilla tuotokseen enemmän verrattuna luomutiloihin. Lehmämäärän vaikutus väli- ja tavanomaisten tilojen välillä vaihteli riippuen siitä, mitä mallia estimoinnissa käytettiin. Tavanomaisilla ja välitiloilla ostorehujen kustannusten vaikutus tuotokseen on suurempaa kuin luomutiloilla.

The aim of this study was to examine the economic development of Finnish bookkeeping dairy farms from the point of view of investment impacts. The study was made in co-operation with the Central Union of Agricultural Producers and Forest Owners (MTK) Standard Cow House-project. The milk production environment and the reasons for investment needs were described as a back-ground of the study. This study also described the most essential determinants currently involved to investments, such as the current agricultural policies, investment and production control, the cost of investing and the uncertainty for incomes in the future. The country quota for milk production has been increased in recent years and the quota system will be completely abolished in April 2015. Literature survey showed that maintaining current produc-tion level in Finland will require a large number of investments in the near future, but the increasing investment costs, product- and input price volatility and uncertainty about future agriculture policy responses makes it challenging for farmers to develop their production. Empirical data included accounting, production and labor information of years 2000-2010 from 151 dairy farms. In the first part of the empirical study farms were divided into groups based on the in-vestment ratio. Economical development was surveyed with financial indicators and groups were compared with Kruskal-Wallis one-way ANOVA test. In the second part of the study, farms which had invested more than 300 000 € to a cattle building during years 2005-2007 were studied more closely. The study found that a higher rate of investment had some positive effects on economic success in the long run. Higher investment rate had a positive effect on livestock-work productivity and the return on capital. A closer look to cattle-building investments revealed that financing the investment makes liquidity tight, but solvency is maintained at a healthy level. A sharp increase in the number of working hours were found as well as loss in the average milk yield during the investment process and even after it. These factors caused adjustment costs and it took 2-3 year period before the real- and monetary process recovered to the level before the investment.

Microalgae are unicellular organisms with excellent nutritional composition, ability to efficiently produce biomass and low environmental demands. The use of microalgae in animal feeds is common in aquaculture and newly introduced to animal husbandry. There is a growing need for alternative protein feeds to diminish the environmental cost of feed production and competition with food production. This research examined if soy protein can be replaced with microalgal protein in concentrate feeding of dairy cows. The effect of protein source on feed intake, milk production, milk composition, amino acid intake and use in mammary gland as well as plasma metabolites were evaluated. The feeding experiment was conducted in the research farm of the University of Helsinki in the summer of 2014. The study design was a 4x4 Latin square with four multiparous ayrshire dairy cows and four different experimental diets (isonitrogenously soybean meal (Glycine max), Spirulina platensis, Chlorella vulgaris or 1:1 mixture of Chlorella and Nannochloropsis gaditana as protein feed). The experimental concentrates (12.5 kg/d) were based on cereals and molassed sugarbeet pulp. The cows were given grass silage ad libitum. The physiological feeding experiment lasted for 12 weeks, with four experimental periods of three weeks. Feed intake was recorded and samples of feed, milk, feces and blood were taken to determine the effect of the experimental feeds on the cows. Inclusion of microalgae lowered the intake of concentrate feeds, but overall dry matter intake remained unchanged as the intake of grass silage was increased. The only effect on milk production and milk composition was the slightly higher fat concentration of milk when microalgal feeds were fed. In plasma, acetic acid and free fatty acid concentrations were higher and insulin concentrations lower when feed included microalgae, and also the mammary metabolism of these metabolites was affected by the experimental diets. The results refer to slight changes in rumen fermentation and mammary gland metabolism when microalgae replaced soy in the feeds. The effects of different feeds on amino acid metabolism were minor. Based on mammary uptake-output ratio, the most limiting amino acid in all diets seemed to be methionine. Based on the results of this experiment, microalgal feeds are equal or even slightly superior to soy as a protein feed of dairy cows when it comes to nutritional composition and productive responses. Inferior palatability of microalgae compared to soy, high production costs of microalgal feeds and lack of systematic scientific research are nevertheless hindering the large-scale commercial use of microalgae in domestic animal feeds.

The aim of supplementary protein feeding of dairy cattle is to increase dry matter intake and milk yield. In Finland, rapeseed (Brassica rapa L. oleifera, Brassica napus L. oleifera) is commonly used protein feed in animal nutrition. However, low self-sufficiency of supplemental protein and a changing climate increase the need to find alternatives for conventional protein feeds. Micro algae might be potential protein feed for dairy cattle. The aim of the study was to evaluate if protein feeding and replacing rapeseed meal by micro algae Spirulina platensis as a protein supplement affect feed intake, milk production and milk fatty acid composition of dairy cows. The study was conducted in the Viikki research farm of the University of Helsinki. Eight multiparous Finnish Ayrshire cows (186 d in milk on average) were used in balanced, replicated 4x4 Latin square with 21-d periods. There were four experimental concentrate feedings (12 kg/d). The control treatment was negative control without a protein supplement. Three other treatments were supplemented isonitrogenously with rapeseed meal, Spirulina or a mixture of rapeseed meal and Spirulina (1:1 on the crude protein basis). Cows were offered 2nd cut grass silage (D-value 656 g/kg dry matter) ad libitum and concentrates were given separately. In the study, protein supplementation tended to increase silage intake compared to control feeding. However, treatment had no effect on total dry matter intake. The substitution of the rapeseed meal by Spirulina decreased concentrate intake and it also tended to decrease milk protein yield. There was no difference in milk, ECM or milk fat yield between the treatments. In milk production, lack of response to protein feeding might be explained by a shortage of energy in the rumen due to low D-value of the silage. Because the diets were low in fat, there were only minor changes in milk fatty acid composition. Changes in milk fatty acid composition reflected the differences in the fatty acid composition of the protein feeds. Substitution of the rapeseed meal by Spirulina decreased stearic acid (end-product of oleic acid ruminal biohydrogenation) but increased palmitic and γ-linolenic acid proportion in milk fat. Spirulina lipid contains γ-linolenic acid more than conventional animal feeds. According to this study, it is possible to replace rapeseed meal by Spirulina partly or completely without a decrease in total dry matter intake or milk yield on separate feeding. However, in this study protein supplementation did not increase dry matter intake or milk yield of dairy cattle in mid-lactation.

Efforts must be made to reduce greenhouse gas emissions from dairy and beef production in order to curb climate change. The aim of this study was to investigate the impact of milk yield, longevity, fertility and live weight of dairy cows, calf mortality and feeding of dairy cows on greenhouse gas emissions of dairy and beef production. The analysis was carried out by production systems and by the total bovine sector, with total annual milk and beef production in each scenario being constant. The research method used was the Global Livestock Environmental Assessment Model (GLEAM) based on Life Cycle Assessment (LCA) developed by FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations). Calculations were made using the GLEAM-i -tool. The results showed that greenhouse gas emissions from milk production fell as average milk yield increased, cow longevity improved and live weight decreased. Decreased calf mortality or improved fertility of dairy herds did not affect milk output. The focus of beef production varied between the milk system and suckler cow production in the scenarios, which also led to a shift of greenhouse gas emissions from one system to another. Total bovine sector emissions decreased as average milk yields increased, cow fertility improved, calf mortality decreased and dairy cows live weight decreased. Increasing the proportion of concentraits in dairy cattle feeding reduced the greenhouse gas emissions of milk. Regarding feeding results, it should be noted that the calculation does not include land use change or carbon capture in feed production. Based on this study, it is possible to reduce the greenhouse gas emissions of Finnish milk production and the main breeding goals of dairy cattle support the promotion of climate efficiency. The live weight of dairy cows should possibly be limited. However, the interconnectedness of milk and beef production should be taken into account and the changes in emissions in dairy and beef cattle should be monitored simultaneously.