Browsing by Subject "lihasika"
Now showing items 1-7 of 7
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1998)Eri maiden lainsäädännöillä, yhteisöjen säännöksillä ja yritysten laatuluokituksilla on erilaisia näkemyksiä lihasikojen tilantarpeesta. Sikatiheyttä voidaan mitata usealla eri tavalla. Yleensä kasvatustiheys määritellään sikaa kohti varatulla karsina-alalla, makuualalla tai ilmatilalla. Tutkijat ovat pyrkineet määrittelemään sianlihan tuotannon kannalta taloudellisinta ja tehokkainta kasvatustiheyttä. Liian suuren eläintiheyden on havaittu aiheuttaneen sioilla päiväkasvun alentumista tai sairastuvuuden lisääntymistä. Tällä hetkellä LSO 2000-laatuluokassa edellytetään, että karsina-alaa varataan 0,9 m2/sika. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää voidaanko LSO 2000-lihasikoja kasvattaa kesäaikaan kymmentä prosenttia normaalia tiheämmässä kasvun siitä hidastumatta tai sairastuvuuden ja lääkityksentarpeen kasvamatta. Tutkimukseen osallistui 21 LSO 2000-luokan lihasikalaa. Päiväkasvu oli alhaisempi tiheämmissä parttioissa, 838 g (708-919 g), kuin väljemmissä 868 g (750-935 g). Kuolleisuus oli korkeampi tiheämmissä kasvatuserissä, 1,9 % (0,6-4,0 %), kuin väljemmissä, 1,1 % (0,0-2,6 %). Maksahylkäyksiä oli enemmän tiheämmissä parttioissa, 1,8 % (0,0-31,7 %), kuin väljemmissä, 1,0 % (0,0-7,6 %). Samoin osaruhohylkäyksiä oli enemmän tiheämmissä kasvatuserissä, 4,1 % (1,1-8,8 %), kuin väljemmissä, 3,1 % (0,0-6,5 %). Niveltulehduksia oli enemmän tiheämmissä parttioissa, 2,6 % (0,6-9,6 %), kuin väljemmissä, 1,5 % (0,0-4,3 %). Myös märkäpesäkkeitä oli enemmän tiheämmissä kasvatuserissä, 1,7 % (0,0-3,8 %), kuin väljemmissä 1,2 % (0,0-2,0 %). Ruhojen luokituksessa tiheämmin kasvatettujen parttioiden sioista suurempi osa sijoittui vähärasvaisimpaan S-luokkaan verrattuna väljempien parttioiden sikoihin. Väljempien parttioiden sioista taas suurempi osa sijoittui seuraaviin E- ja U-luokkiin verrattuna tiheämpien parttioiden sikoihin. Sikatiheydellä ei ollut vaikutusta ruhojen keskipainoon, kasvatusaikaan /sika, elinhylkäyksiin, kokoruhohylkäyksiin, eikä keuhko- tai keuhkokalvontulehduksiin. Sikatiheydellä ei myöskään ollut vaikutusta sikojen lääkityksentarpeeseen. Tiheämmissä parttioissa sioista lääkittiin 4,6 % (0,4-24,0 %) ja väljemmissä 4,1 % (0,0-30,0 %).
-
(2023)Kustannuskriisillä on ollut vaikutusta sianlihantuotantoketjuun. Kohonneiden kustannusten vuoksi tuottajien olisi hyvä kiinnittää huomiota tuottoja vähentäviin ja kustannuksia lisääviin tekijöihin mahdollisuuksiensa mukaan. Teurashylkäykset ovat tuoton menetys, johon tuottajat voivat joltain osin vaikuttaa. Teuraslaadulla on suuri merkitys koko tuotantoketjun kannattavuudelle, koska teurashylkäykset aiheuttavat tappiota niin alkutuotannolle kuin teurastamollekin. Jos tulevaisuudessa olisi mahdollista tuottaa konkreettisia lukuja sikatiloille teurashylkäysten aiheuttamista taloudellisista menetyksistä, tuottajat voisivat motivoitua parantamaan teuraslaatuaan. Tällä olisi positiivinen taloudellinen vaikutus, joka samalla edesauttaisi sikojen hyvinvointia. Hännänpurenta on yleinen ongelma sianlihantuotannossa. Suomi ja Ruotsi ovat ainoat maat, joissa noudatetaan EU:n lainsäädäntöä eikä typistetä häntiä. Hännänpurennan arvioinnin merkitystä lisää se, että häntäpurruilta sioilta löytyy usein normaalia enemmän muitakin teurashylkäyksiä ja vuodesta 2023 eteenpäin tilat voivat saada hyvinvointikorvausta, jos teuraslinjalla alle 5 %:lla sioista on häntävaurioita. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella teurashylkäysten vaihtelua ja siihen vaikuttavia tekijöitä tilastollisin menetelmin lihasikateurasaineiston pohjalta. Tutkimuksen aineistona oli suomalaisen teurastamon 1.8.-30.11.2022 teurastettujen verkostojen lihasikojen teurasdata, joka käsittää 16 verkostoa, 57 sikalaa ja 109 121 lihasikaa. Tutkimusmenetelminä hyödynnettiin logistista ja lineaarista regressioanalyysiä. Logistisen regression avulla tutkittiin teurashylkäysten ja lihantarkastusmerkintöjen todennäköisyyksiä sekä eri verkostojen välillä että kunkin verkoston sisällä, sekä hännänpurennan yhteyttä muihin teurashylkäyksiin/lihantarkastusmerkintöihin ja rodun vaikutusta hännänpurentaan. Lineaarisen regression avulla tukittiin teurashylkäyskilojen, -kustannuksien, päiväkasvun ja kuolleisuuden vaihtelua verkostojen välillä, teurashylkäyskilojen ja -kustannuksien vaihtelua verkostojen sisällä sekä lihakkuutta suhteessa rotuun. Verkostojen välillä oli eroja. Teurashylkäysten todennäköisyyksissä, kiloissa ja kustannuksissa oli yli kaksinkertainen ero pienimmän ja suurimman hylkäysten todennäköisyyden välillä. Myös verkostojen sisällä oli vaihtelua tilojen kesken, eli omalla toiminnalla ja olosuhteilla on ollut vaikutusta teurashylkäyksiin. Osa verkostoista oli kaikkien hylkäysperusteiden osalta huonoimpien tai parhaimpien joukossa. Sama ilmiö havaittiin myös yksittäisten verkostojen tiloja verrattaessa. Tutkimustulosten perusteella hännänpurennalla oli yhteyttä muiden teurashylkäysten esiintymiseen. Eniten sillä oli yhteyttä keuhkotulehdusten esiintymisen kanssa. Tanskalaisen rodun teurailla oli parempi lihakkuus ja vähemmän hännänpurentaa kuin hollantilaisnorjalaisen rodun teurailla.
-
(2022)Kotieläimille on viime vuosina alettu kehittämään vaihtoehtoisia rehuja. Vaihtoehtoiset rehut voivat vähentää esimerkiksi kotieläintuotannon rehuviljelyyn käytettävän maa-alan sekä veden tarvetta ja muuttaa näin kotieläintuotantoa kestävämpään suuntaan. Vaihtoehtoiset rehut sisältävät usein paljon kuitua. Sikojen rehuissa on lähtökohtaisestikin kuitua ja kuidulla on monia terveyttä edistäviä vaikutuksia, mutta rehun korkeiden kuitupitoisuuksien on aiemmissa tutkimuksissa todettu vaikuttavan negatiivisesti mm. sikojen kasvuun. Kuidun antiravitsemukselliset ominaisuudet johtuvat siitä, että sika ei yksimahaisena eläimenä pysty kunnolla sulattamaan ravintokuitua ja hyödyntämään sitä energianlähteenä. Ravintokuitu voi myös vähentää muiden ravintoaineiden imeytymistä. Ravintokuiduksi luokitellaan mm. selluloosa, hemiselluloosa, β-glukaanit ja arabinoksylaanit. Mikrokiteinen selluloosa (microcrystalline cellulose, MCC) on jauhemaisessa muodossa olevaa selluloosaa, mikä on valmistettu voimakkaan happohydrolyysin avulla. Happohydrolyysin seurauksena syntyy mikrokiteitä. Patentoidussa AaltoCell- menetelmässä MCC:tä valmistetaan pehmeästä havupuusellusta rikkihapon avulla. Mikrokiteisellä selluloosalla on laajat käyttömahdollisuudet eri teollisuudenaloilla, kuten lääketeollisuudessa. Viime vuosina mikrokiteisen selluloosan käyttömahdollisuuksia on alettu tutkimaan myös rehuteollisuudessa. Tutkimuksessa halutiin selvittää mikrokiteisen selluloosan vaikutusta lihasikojen kasvuun sekä rehunkulutukseen ja rehuhyötysuhteeseen. Tutkimuksen taustalla oli aiemmin tehdyistä broilerikokeista saadut positiiviset tutkimustulokset. Broileritutkimusten perusteella haluttiin selvittää, olisiko mikrokiteisellä selluloosalla mahdollisesti positiivisia vaikutuksia myös sikojen tuotantotuloksiin. Tutkimuksessa oli kaksi erillistä, keskenään samanlaista osakoetta, joissa neljä koostumukseltaan hieman poikkeavaa rehua. Molemmat osakokeet kestivät 42 päivää. Yksi rehuista oli kontrollirehu ilman mikrokiteistä selluloosaa, muut rehut sisälsivät MCC:tä joko 5 kg/t, 10 kg/t tai 20 kg/t rehun koostumuksen pysyessä muuten samana. Sioilla oli molempien osakokeiden aikana jatkuvasti vettä sekä rehua tarjolla. Tutkimus toteutettiin yhdessä Alimetrics Oy:n kanssa ja tutkimus tehtiin Alimetrics Oy:n yhteistyösikalassa Koski TL:ssä kevään ja kesän 2020 aikana. Mikrokiteisellä selluloosalla oli tutkimuksen aikana vain vähän merkitsevää vaikutusta sikojen kokonaiskasvuun ja -rehunkulutukseen. Rehuhyötysuhteeseen MCC:llä ei ollut vaikutusta. Rehulla oli merkitsevää vaikutusta sikojen rehunkulutukseen, päiväkasvuun (g) sekä kasvukiloihin (kg) päivien 21-42 aikana, mutta ei koko tutkimuksen ajanjaksolta mitattuna. Tässä tutkimuksessa oli viitteitä siitä, että siat kasvoivat paremmin, mutta söivät myös rehua enemmän, kun MCC:tä oli rehussa. Tulokset eivät olleet kovin merkitseviä, mutta toisaalta MCC:tä ei todettu olevan sioille haittaakaan.
-
(2019)Nurmi kasvaa Suomessa hyvin, ja siitä saatu säilörehu on hyvä valkuaisen lähde. Nurmisäilörehun nestejakeen soveltuvuudesta sikojen ravitsemuksen täydentäjänä tiedetään vähän. Mehu sisältää erilaisia aminohappoja, kuten lysiiniä ja metioniinia, joten puristemehu voisi korvata osan sikojen täydennysvalkuaisen tarpeesta. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää säilörehumehupuristeen soveltuvuutta lihasikojen liemiruokinnan täydentäjänä ja kartoittaa siitä aiheutuneita tuotantovaikutuksia. Lisäksi tutkielmassa selvitettiin, voisiko säilörehumehu toimia kotoisena valkuaisenlähteenä ja soijan korvaajana. Tutkielma tehtiin osana Innofeed-hanketta. Koe toteutettiin loppukasvatuksen aikana Etelä-Pohjalaisessa lihasikalassa alkuvuodesta 2018. Kokeessa siat jaettiin kahteen ruokintaryhmään; kontrolli- ja koeryhmiin. Kokeeseen valittiin 256 lihasikaa, jotka jaettiin 16 ruokintaventtiilille. Koemallina käytettiin satunnaistettua vertailukoetta, ja havaintoyksikön muodostivat yhden ruokintaventtiilin siat. Säilörehumehu tuotettiin kaksoisruuvipuristimella. Kokeessa yhtä sikaa kohden säilörehumehua lisättiin liemirehun joukkoon ensimmäisen viikon aikana 32 g/kg ka, kolmen seuraavan viikon aikana 65 g/kg ka ja loppukokeen aikana 96 g/kg ka. Säilörehumehun kuiva-aine oli 70 g/kg, raakavalkuainen 279 g/kg ka, raakarasva 3,4 g/kg ka, kalium 70,7 g/kg ka ja pH 4,04. Kontrollirehun kuiva-aine oli 286 g/kg ja rehumehua sisältävän koerehun 273 g/kg. Koerehu sisälsi raakavalkuaista 10 g/kg ka enemmän kuin kontrollirehu. Aminohapoista lysiiniä koerehu sisälsi 0,7 g/kg ka vähemmän kuin kontrollirehu. Koerehun nettoenergia (NE) oli 0,16 MJ/kg matalampi kuin kontrollirehussa. Loppujakson kuiva-aineen saanti oli koeryhmässä 0,17 kg ka/eläin/päivä matalampi kuin kontrolliryhmällä (P<0,05). Tässä tutkimuksessa koeryhmän päiväkasvu oli loppujaksolla 40 g/ sika matalampi kuin kontrolliryhmän sikojen (P<0,01). Koeruokinnalla olleilla sioilla oli hieman kontrolliryhmää paremmat teurastulokset, kuten teuraspaino ja lihaprosentti (P<0,01). Säilörehumehua sisältävä liemirehu soveltui sikojen liemiruokintaan hyvin. Koerehu vaikutti vähän sikojen tuotantotuloksiin, koska koeruokinnalla olleet siat kasvoivat kontrolliryhmää hieman huonommin. Tämä selittyy koeryhmän matalammalla kuiva-aineen ja nettoenergian saannilla. Myös koeryhmän paremmat teurastulokset johtuivat todennäköisesti siitä, että koeryhmä sai vähemmän energiaa ja ne eivät tämän vuoksi rasvoittuneet. Tämän tutkimuksen perusteella säilörehumehua voidaan pitää potentiaalisena vaihtoehtona tulevaisuudessa liemirehun täydentäjänä. Valkuaisomavaraisuuden nostajana säilörehumehu olisi ekologinen vaihtoehto, nurmen viljely mahdollistaisi sikatiloilla viljelykierron ja kiintojae voisi toimia biojalostamon syötteenä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1997)Sikaruusu on maailmanlaajuisesti levinnyt Erysipelothrix rhusiopathie -bakteerin aiheuttama infektiosairaus, joka yleisimmin aiheuttaa taudin sialle. Myös muut eläimet voivat sairastua. Tauti ilmenee akuuttina, subakuuttina tai kroonisena muotona. Akuutin muodon oireita ovat kuume, punaiset ihovauriot ja apatia. Sairauden kroonisessa muodossa esiintyy nivel- ja sydänläppätulehduksia. Taudin akuuttia muotoa pystytään ehkäisemään tehokkaasti rokotusten avulla, mutta kroonisen muodon niveltulehduksia sen ei ole todettu vähentävän. Muita yleisiä lihasikojen niveltulehdusten aiheuttajia ovat osteokondroosi, Mycoplasmahyosynoviae, Haemophilus parasuis, streptokokit ja Actinomyces pyogenes. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, vähentääkö lihasioille annettu sikaruusurokotus niveltulehdusten hoitotarvetta sikalassa ja ruhohylkäyksiä teurastamolla. Lisäksi seurattiin rokotettujen ja rokottamattomien sikojen muista sairauksista aiheutuneita lääkityksiä sekä kasvunopeutta. Tutkimuksessa oli mukana kymmenen kertatäytteisen lihasikalan kaksi peräkkäistä parttiaa, joista toinen rokotettiin ja toista ei. Parttiakohtaiset tiedot lääkityksistä saatiin terveysseuranta-kaavakkeista ja tiedot ruhohylkäyksistä sekä kasvunopeuksista teurastamon tuloslaskelmista. Rokotettujen ja rokottamattomien sikojen välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa niveltulehdus- ja muiden sairauksien lääkitysten, ruhohylkäysten eikä kasvunopeuden suhteen.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2015)Hännänpurenta on yleinen ja maailmanlaajuinen sikojen hyvinvointia alentava ongelma. Hännänpurentaa on tutkittu useiden vuosikymmenten ajan erilaisista koeasetelmista. Tutkimuksia tehdään edelleen runsaasti, koska ongelma on moniselitteinen ja altistavia tekijöitä useita. Tutkielman aiheeksi valittiin sikojen hännänpurennan yhteys suolistoinfektioihin, koska aiemmin toteutetuissa tutkimuksissa on todettu tilatason terveysongelmien olevan yhteydessä hännänpurennan esiintymiseen. Joitain yksittäisiä viitteitä siitä, että suolistoinfektiot saattavat olla yhteydessä hännänpurentaan, on löydetty. Varsinaisesti aihetta on kuitenkin tutkittu hyvin vähän. Kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin hännänpurennan ja suolistoinfektioiden yhteyttä. Lisäksi sivuttiin muitakin maha-suolikanavan ongelmia, kuten mahahaavaa. Tällä hetkellä saatavilla olevien tutkimustulosten perusteella ei kuitenkaan löydetty selvää yhteyttä hännänpurennan ja suolistoinfektioiden välillä. Tutkielmassa käytiin läpi erilaisia altistavia tekijöitä sen suhteen laukaiseeko suolistoinfektiot mahdollisesti hännänpurennan tai toisin päin. Tarkastelun kohteeksi otettiin tartunnallisista suolistotulehduksista erityisesti proliferatiivinen enteropatia ja E.colin aiheuttama ripuli. Lisäksi tarkasteltiin ruokinnallisia tekijöitä, jotka voivat altistaa hännänpurennalle. Suoraa yhteyttä ei pystytty osoittamaan, mutta huomattiin, että sekä hännänpurennan että suolistoinfektioiden taustalla on samoja altistavia tekijöitä. Se viittaisi siihen, että niiden välilläkin saattaa olla yhteyttä.
-
(2020)Sikojen tummaa kyynelvuotoa on aiemmin pidetty lähinnä merkkinä kliinisestä sairaudesta tai huonosta ilmanlaadusta. Viimeaikaisissa tutkimuksissa vuoto on kuitenkin yhdistetty myös erilaisiin stressitekijöihin. Mikäli kyynelvuodon määrä kertoo eläimen kokemasta stressistä, voisi se olla hyödyllinen apuväline arvioitaessa sikojen hyvinvointia tilaolosuhteissa. Silmävuodon käyttöä hyvinvoinnin arvioinnin apuvälineenä on aiemmin käytetty yleisesti rotilla, joilla nopeasti kehittyvän punaisen kyynelvuodon aiheuttaa Harderin rauhasen aktivaatio. Sama rauhanen löytyy myös sioilta, joten on mahdollista, että ilmiön taustalla on samankaltainen mekanismi molemmilla lajeilla. Tämän lisensiaatintyön kirjallisessa osassa kuvattiin sikojen kyynelvuotoon liittyvät anatomiset ja fysiologiset tekijät sekä nykytietämys silmävuodon yhteydestä stressiin. Työn kokeellisessa osassa tutkittiin lihasikojen silmävuodon kehittymistä tilaolosuhteissa sekä sen yhteyttä ikään, kasvuun, sukupuoleen ja kokeellisesti aiheutettuihin stressitekijöihin. Tutkimus tehtiin kolmessa erässä, yhteensä mukana oli 80 karsinaa ja 1160 sikaa. Kussakin erässä eläimet jaettiin tutkimuskarsinoihin hännän tyypin (typistetyt hännät tai typistämättömät hännät), virikemateriaalitarjonnan (150 g olkea päivittäin eläintä kohti tai ei lainkaan olkea) sekä elintilan (1,21 m2 tai 0,73 m2 tilaa eläintä kohti) mukaan. Kyynelvuodon määrä pisteytettiin yksilöllisesti erikseen kummastakin silmästä asteikolla 1-4 pienemmästä vuodosta suurempaan, kolme kertaa viikossa yhdeksän viikon ajan. Samalla arvioitiin myös eläinten häntävauriot. Jokaisella tutkimusviikoilta valittiin tilastoanalyysiin kultakin yksilöltä korkein havaittu pisteluku. Kerätty data analysoitiin käyttäen logistista regressiomallia erikseen jokaiselle neljälle pisteluvulle. Pisteiden 1 ja 2 määrät vähenivät tutkimusjakson aikana ja korreloivat negatiiviseti keskimääräisen päiväkasvun kanssa. Pisteiden 4 määrä sen sijaan kasvoi tutkimusjakson aikana ja korreloi positiivisesti keskimääräisen päiväkasvun kanssa. Sukupuolella, oljen tarjoamisella tai elintilalla ei ollut vaikutusta pisteisiin. Tutkimuksessa pisteiden 1 määrä väheni ja pisteiden 4 määrä nousi selkeän häntävaurion ilmenemistä edeltävän viikon aikana. Tulokset viittaavat kyynelvuodolla olevan yhteys sian ikään, kasvuun ja koettuun stressiin. Elintilalla tai oljen tarjoamisella ei ollut tutkimuksessa vaikutusta kyynelvuotoon. Mikäli kyynelvuotoa halutaan käyttää sikojen hyvinvoinnin arvioinnissa, tulee huomioida iän ja kasvun vaikutus vuodon määrään.
Now showing items 1-7 of 7