Browsing by Subject "lastensuojelun avohuolto"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2021)Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta/sosiaalitieteet Laitos – Institution – Department Sosiaalityö Tekijä – Författare – Author Aija Kankare Työn nimi – Arbetets titel – Title Avunsaannin kokemuksia lastensuojelun avohuollossa Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiaalityö Työn laji – Arbetets art – Level Maisterintutkielma Aika – Datum – Month and year Kesäkuu 2021 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 71 + liitteet Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkimus käsittelee lastensuojelun avohuollon asiakkaina olevien nuorten sekä heidän vanhempiensa kokemuksia lastensuojelusta. Aineisto on kerätty puolistukturoiduin teemahaastatteluin. Haastateltavina oli kaksi nuorta ja viisi vanhempaa. Heidät on rekrytoitu kahdesta lastensuojelun avohuollon yksiköstä pääkaupunkiseudulta. Tutkimuskysymyksenä oli selvittää, millaisia kokemuksia lastensuojelun avohuollosta asiakkailla on ja miten ne merkityksellistyvät. Teoreettisena viitekehyksenä oli kriittinen realismi ja sosiaalinen konstruktionismi. Kriittistä realismia hyödynnän käytäntötutkimuksen suuntauksen mukaisesti. Sosiaalisessa konstruktionismissa haastattelujen ymmärretään rakentuvan tilanteisesti, ajallisesti ja paikallisesti. Tämä kielellisvälitteisesti syntyvä tieto muodostuu yhteisesti haastattelijan ja haastateltavan merkityksenantoprosessissa. Haastattelut on analysoitu diskursiivisesti virittäytyen luokittelun avulla. Haastatteluaineistossa korostuivat asiakkaiden negatiiviset kokemukset vuorovaikutuksessa sosiaalityöntekijän kanssa. Jokaisella haastateltavalla oli myös hyviä kokemuksia lastensuojelun avohuollosta. Tulokset jaoteltiin kahteen pääluokkaan myönteisten ja kielteisten kokemusten mukaisesti. Positiiviset kokemukset kertoivat autetuksi tulemisesta. Tämä tuli esiin toimivana yhteistyönä, jolloin asiakkaan ja sosiaalityöntekijän suhteelle oli tyypillistä dialogisuus ja palvelunomaisuus. Autetuksi tulemisen kokemuksissa tunnustettiin viranomaisen valta-asema, mutta valtaa käytettiin asiakkaan hyväksi. Tämä ilmeni sosiaalityöntekijän tukena kasvatuksen haasteissa sekä nopeampana pääsynä muihin palveluihin. Autetuksi tulemisen kokemuksissa korostui myös se, että asiakas ja sosiaalityöntekijä jakoivat työskentelyssä yhteiset päämäärät. Negatiivisista kokemuksista muodostui avutta jäämisen pääluokka. Näissä kokemuksissa korostuivat sosiaalityöntekijöiden kiireisyys, vaihtuvuus ja vaikea tavoitettavuus. Asiakkaat suhtautuivat ymmärtäväisesti työntekijöiden kuormittuneisuuteen ja kiireeseen, mikä saattoi johtaa siihen, että heillä oli korkeampi kynnys ottaa työntekijään yhteyttä kriisitilanteissa. Asiakkaat tuottivat puhetta vuorovaikutusongelmista suhteessa sosiaalityöntekijään. Aineistosta nousi esiin kokemuksia, jossa sosiaalityöntekijä oli liittoutunut asiakkaan sijasta edustamansa instituution kanssa ja käytti viranomaisvaltaansa väärin. Haastatteluissa rakentui tarinoita, jotka kuvasivat liiallista byrokratiaa ja vastaanottokeskeisyyttä. Asiakkaille saattoi jäädä moniammatillisista kokouksista tulkinta siitä, ettei heidän läsnäolollaan ollut tilanteessa mitään merkitystä. Osallisuus ei tällaisessa työskentelyssä toteutunut. Merkittävä havainto oli se, etteivät sosiaalityöntekijät kyenneet pääsemään käsiksi asiakkaan elämismaailmaan. Tämä tulisi huomioida sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa, ja tarkastella taidelähtöisten menetelmien mahdollisuuksia opetuksessa. Myös yksinäisyys oli keskeinen aineistossa esiin tullut teema, johon sosiaalityöntekijät eivät asiakkaiden kokemuksen mukaan kyenneet samaistumaan. Asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välinen vallan epäsymmetria koettiin ongelmalliseksi. Moni avutta jäämisen kokemus selittyy sosiaalityötä vaivaavalla resurssipulalla. Keskeisimmiksi parannusehdotuksiksi nousi resurssien lisääminen, kokemusasiantuntijoiden laajempi hyödyntäminen, lastensuojeluasiakkaiden vertaistukiryhmät sekä jalkautuva sosiaalityö. Lastensuojelun asiakkaille tulisi tarjota nykyistä enemmän mahdollisuuksia keskinäiseen, vapaaseen vuorovaikutukseen. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Lastensuojelun avohuolto, asiakaskokemukset, sosiaalinen konstruktionismi, kriittinen realismi
-
(2017)Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä lasten osallisuus ja lapsilähtöisyys ovat lastensuojelun avohuollon sosiaalityössä sosiaalityöntekijöiden arvioimina sekä tarkastella lasten ja sosiaalityöntekijöiden kahdenkeskisten tapaamisten toteutumista. Lisäksi tutkimuksen avulla analysoidaan lasten tukemista heidän vanhempiensa kanssa työskenneltäessä ja selvitetään minkälaisia merkityksiä sosiaalityöntekijät antavat lasten ja vanhempien kanssa tehtävälle työlle. Tutkimus kiinnittyy sosiaalityötä ja lastensuojelua koskevaan tutkimuskenttään. 2000-luvun sosiaalityössä lasten osallisuus ja lapsilähtöisyys ovat olleet kiinnostusta herättäneitä tutkimusaiheita, kun lastensuojelua on haluttu kehittää lapsilähtöisemmäksi lastensuojeluun kohdistuneen kritiikin myötä. Kritiikki on koskenut julkisten auttamisjärjestelmien aikuislähtöisyyttä, jolloin lapsen kohtaamiselle ei ole tarjoutunut sopivia paikkoja ja tilanteita. Tämän tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu osallisuuden ja lapsilähtöisyyden käsitteistä, joita tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti lastensuojelun avohuollon kontekstista käsin. Tutkimuksen aineisto on kerätty järjestämällä kaksi ryhmähaastattelua sekä kymmenen yksilöhaastattelua Helsingin kaupungin avohuollon lastensuojelun sosiaalityöntekijöille. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin avulla. Tutkimukseen osallistuneet sosiaalityöntekijät arvioivat, että lasten osallisuus lastensuojelun avohuollossa on kasvanut. Lasten osallisuuteen ja lapsilähtöisyyteen nähdään kuuluvan lapsen keskiössä pitämisen ja avoimuuden lisäksi se, että lapsia tavataan ja heidän näkemyksiään kuunnellaan ja otetaan vakavasti. Lasten yksilöllisiä ominaisuuksia huomioidaan tapaamisten järjestämisessä. Aineiston analyysi osoittaa, että lapsia tavataan lastensuojelun avohuollossa paljon, mutta tapaamiset toteutuvat pääosin niin, että paikalla ovat myös lasten vanhemmat tai esimerkiksi muuta viranomaisverkostoa. Lasten kanssa työskentelyä pidetään merkittävänä oman työn kannalta, koska lapseen tutustuminen auttaa kokonaiskuvan muodostamisessa ja helpottaa lasten asioiden hoitamista. Tutkimuksessa hahmottuu vanhempien kanssa tehtävän työn merkitys lapsen kannalta. Lastensuojelun avohuollon sosiaalityöstä voidaan puhua rinnakkaisena työskentelynä, johon sisältyy monenlaisia tapaamisia eri kokoonpanoissa. Rinnakkainen työskentely mahdollistaa lapsen kohtaamisen sekä yksilönä että perheenjäsenenä.
Now showing items 1-2 of 2