Browsing by Subject "lapuanliike"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2024)Tutkielma käsittelee kommunistien yhdenvertaisuuden mahdottomuutta radikaalioikeistolaistuvassa valkoisessa Suomessa vuosina 1929–1936. Tutkimus pyrkii vastaamaan tutkimuskysymyksiin muodostamalla synteesin kuudesta keskenään tiiviisti nivoutuvasta teemasta: sisällissodan vaikutus (1) kommunistien (2) kansalaisoikeuksiin (3) oikeistoradikalisoituvassa (4) valkoisessa Suomessa (5) vuosina 1929–1936, joita tutkitaan hallitusmuodon 5 §:n yhdenvertaisuuskansalaisoikeuden (6) näkökulmasta. Tutkimus peilaa kommunistien epäyhdenvertaisuutta lain edessä samanaikaisesti nousseen oikeistoradikaalin Lapuanliikkeen ja sen seuraajan Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) saamaan poliittiseen vaikutusvaltaan ja pyrkii hahmottamaan syitä äärioikeiston ja äärivasemmiston erilaiseen kohteluun. Tutkimus soveltaa nykyaikaisessa fasismitutkimuksessa hyväksyttyjä fasismin määritelmiä valkoisen Suomen, Lapuanliikkeen ja IKL:n ideologisiin ainesosiin pyrkien valottamaan niiden välisiä yhteyksiä, sekä näiden nykytutkimuksessa tunnistettujen fasismipiirteiden heijastumista antikommunistiseen lainsäädäntöön ja siitä käytyyn eduskuntakeskusteluun. Tutkimus määrittelee fasismin ja fasistisuuden spektriksi eri tavoin ilmeneviä fasismin piirteitä. Tutkimuksen lähestymistapa on monitieteinen. Se hyödyntää kontekstuaalisen oikeushistorian, fasismitutkimuksen sekä kriittisen diskurssianalyysin menetelmiä, joita se soveltaa erityisesti valtiopäiväasiakirjojen ja puolueohjelmien analysoimiseen. Tutkimus pyrkii havainnollistamaan eduskuntapuheenvuoroista nousevien argumenttien sisältöä ja samankaltaisuuksia ennen ja jälkeen Lapuanliikkeen nousun osoittaakseen Lapuanliikkeen sinänsä kiistattoman vaikutuksen antikommunistiseen lainsäädäntöön olleen kuitenkin suhteellinen ja kytkeytyneen valkoisen Suomen arvoihin. Keskusteluista nousseet kommunistien epäyhdenvertaisuuden legitimoivissa argumenteissa toistuivat säännönmukaisesti ja eri yhteyksissä sisällissotaan, kansalaisoikeuksien väärinkäyttöön, yhteiskuntajärjestyksen suojelemiseen ja voimassa olevan lain puutteisiin liittyvät perustelut. Vuosina 1932–1936 hallitusvaltaa Suomessa piti Kansallisen Edistyspuolueen Toivo Kivimäen vähemmistöhallitus. Vuoden 1932 Mäntsälän kapinan seurauksena lakkautetun Lapuanliikkeen seuraaja IKL nousi eduskuntaan vuonna 1933 ja teki vuonna 1934 toivomusaloitteen, jonka innoittamana Kivimäen hallitus laati lakiesityksen kuolemanrangaistuksen palauttamisesta maanpetosrikoksista myös rauhan aikana. Tämä esitys nostatti merkittävän yhteiskunnallisen ja antifasistisen vastareaktion, joka lopulta vaikutti Kivimäen hallituksen kaatumiseen vuonna 1936.
-
(2011)Suomen tasavalta joutui kovan haasteen eteen 1930-luvun vaihteessa. Oikeistoradikalismin nousu sai aikaan tilanteen, jossa tasavaltalainen valtiojärjestys oli uhattuna. Oikeiston uhka kiteytyi kansalaisliikkeessä, jota kutsuttiin lapuanliikkeeksi. Käsittelen tutkimuksessani lapuanliikkeen aikaa, pääpiirteissään marraskuusta 1929 huhtikuuhun 1932. Kansallinen Edistyspuolue, jonka nuorsuomalaiset tasavaltalaiset olivat perustaneet joulukuussa 1918, seisoi vahvasti laillisuuden takana. Tutkimukseni pääosassa on edistyspuolueen keskeisten henkilöiden toiminta. Tässä toiminnassa korostuu pienen helsinkiläisyhdistyksen, Vapaamielisten Klubin, rooli. Edistyspuolueen poliittista perintöä ei tänä päivänä jatka yksikään puolue. Tämän vuoksi sen toiminnasta ei ole olemassa vastaavaa historiankirjoitusta kuin muista puolueista. Tutkimukseni täydentää kuvaa Suomen puoluejärjestelmän historiasta ja 1920–1930-lukujen vaihteen sisäpolitiikasta. Tutkimus kuuluu aatehistoriallisen tutkimuksen piiriin, nuorsuomalaisuuden tutkimuksen perinteeseen. Selvitän tutkimuksessani, miten Suomen tasavaltalaisen hallitusmuodon ja laillisuuden kannattajat pyrkivät puolustamaan isänmaataan lapuanliikkeen muodostamaa uhkaa vastaan. Tutkimuskysymykseni ovat: Miten edistyspuolueen aktiivit vastustivat lapuanliikettä? Kuka vastusti ja mistä syystä? Kuvaan myös sitä, millaiset eri puolueiden kannattajista koostuneet ryhmittymät lapuanliikkeen vaiheissa olivat vastakkain. Tutkimukseni keskittyy nimenomaan lapuanliikkeen porvarillisiin vastustajiin. Käytän teoreettisena viitekehyksenä sukupolviteoriaa, jonka avulla hahmotan eri ryhmittymien syntymisen syitä ja niiden sisäistä jakoa. Lapuanliikkeen aikaan aktiivisina toimivat eri-ikäiset, eri ikäpolvien aktiivit. Kun lapualaiset alkoivat suuntautua yhä enemmän laittomuuden ja oman käden oikeuden puolelle, alkoivat vastaavasti tasavallan puolesta taistelleet pitää yhtä. He perustivat aktiivista lapualaisvastarintaa tekemään Isänmaan ja Lain Puolesta -järjestön. Lapuanliikettä vastaan nousivat toisaalta vanhat, suurlakon aikuisiällä kokeneet valtiomiehet sekä lapualaisten ikätoverit, joille laillisuus, tasavalta ja sisällissodan punaiset–valkoiset -leirijaon hälventäminen olivat tärkeitä. Mäntsälän kapinassa talvella 1932 taistelu tasavallasta kulminoitui. Vastakkain olivat nuorsuomalaisen tradition kaksi vahvaa fraktiota: aktivistifraktio, joka nojasi aktiivisen vastarinnan ja valkoisen Suomen – vapaussodan – kokemuksiinsa, ja tasavaltalais-laillisuusfraktio, joka nojasi laillisuusperinteeseen ja hallitusmuototaistelun tasavaltalaisuuteen. Kaiken taustalla oli vanhemman sukupolven mentaliteetti, jota nuorempien sukupolvien fraktiot seurasivat – sukupolviteorian mukaan tulkittuna ne olivat liittyneet vanhemman sukupolven poliittiseen traditioon. Vapaamielisten Klubin, Kansallisen Edistyspuolueen ja Isänmaan ja Lain Puolesta -järjestön yhteys on ollut hyvin tiivis. Tämä johtuu ratkaisevan paljon niissä toimineista henkilöistä. Tärkeimmän alkuperäislähteen muodostaa Vapaamielisten Klubin arkisto. Aiemmista tutkimuksista tärkeimmät ovat Matti Virtasen Fennomanian perilliset, Vesa Vareksen ja Timo Soikkasen Sukupolvi selittäjänä Suomen historiassa sekä Juha Siltalan Lapuan liike ja kyyditykset 1930.
Now showing items 1-2 of 2