Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "länsisuomenkarja"

Sort by: Order: Results:

  • Länsisuomenkarjan populaation nykytilanne ja vanhojen sonnien käyttö sukusiitosasteen nousun hillitsijänä 
    Sjöblom, Kateriina (2017)
    Länsisuomenkarja on pienilukuinen populaatio, joka on altistunut sukulaistumiselle ja suku-siitosasteen nousulle. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää länsisuomenkarjan populaation nykytilanne laskemalla tehollinen populaatiokoko, sukusiitosasteen kehitys vuosina 1950‒2014 sekä sukusiitosasteen muutos sukupolvea kohden eri ajanjaksoina. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella vanhojen 1960‒80-luvulla syntyneiden sonnien käytön vaikutusta populaati-on perinnölliseen tasoon sekä sukulaistumisen ja sukusiitoksen rajoittamiseen. Populaatioparametrien laskennassa käytettiin sovelluksia RelaX2 ja EVA. Länsisuo-menkarjan teholliseksi populaatiokooksi saatiin 103, mikä on suositusten (50‒100) rajoissa. Niin ikään sukusiitosasteen muutos sukupolvea kohden vuosina 1950‒2014 oli 0,58 %, mikä on suositusten rajoissa (0,5‒1 %). Kuitenkin sukusiitosasteen muutos sukupolvea kohden viime vuosikymmeninä on ollut hieman yli suositusten (1,2 %). Länsisuomenkarjan populaation keskimääräinen sukusiitosaste on noussut tasaisesti vuodesta 1970 alkaen. Sonneista, joilla vielä on annoksia varastossa, alhaisimmat sukulaisuudet nuoriin naarai-siin olivat seuraavilla sonneilla: Ryhti 0,22 %, Viinamäen Akvaviitti 0,33 % ja Lehmon-niemen Aromi 0,49 %. Suurimmat geneettiset kontribuutiot nykyiseen sukupolveen olivat seuraavilla sonneilla: Opari 15,0 %, Tahto 12,6 % ja Pennalan Vekkuli 9,8 %. Simuloitu vanhojen sonnien käyttö parituksissa sai aikaan keskimääräisen sukulaisuuden laskun sekä sukusiitosasteen nousun hidastumisen. Vanhojen sonnien käytöllä oli kuitenkin odotettu negatiivien vaikutus perinnölliseen edistymiseen (kokonaisjalostusarvoon). Lyhyellä aikajänteellä tarkasteltuna länsisuomenkarjan populaatio vaikuttaisi olevan suhteellisen hyvässä tilassa. Kuitenkin sukusiitosasteen nousu saattaa uhata populaation monimuotoisuutta pitkällä tähtäimellä. Vanhojen sonnien harkittu käyttö kahden tai kol-men uuden nuorsonnin tuottamiseksi sukupolvea kohti saattaisi olla järkevä ratkaisu.
  • Suomenkarjan genomiarvostelu 
    Siltala, Enni (2021)
    The breeding of dairy cattle has changed due to genomic evaluation. Breeding values can be evaluated for young animals who don’t yet have phenotypic data or offspring. However, achieving a high reliability for genomic breeding values requires a large reference population. In the case of rarer breeds, such as Finncattle, acquiring a large reference population can be difficult. In a small population genomic evaluation can thus lead to results with poor reliabilities. The aim of this study was to find out if adding genomic data to the breeding evaluation of Western Finncattle would increase the reliability of the breeding values. The phenotype used in this study was the energy corrected 305-day milk yield of the first lactation and the observations were fixed to the environment factors. Phenotypic data had observations for 26 258 Finncattle cows. Genomic data had the imputed genotypes of 728 Western Finncattle. Estimated breeding values (EBV) were obtained using a single trait BLUP-animal model and genomic estimated breeding values (GEBV) were obtained using a single trait genomic ssGBLUP animal model. The results were standardised, and a validation was carried out. The milk yield of Western Finncattle was better than the yield of the other Finncattle breeds and the yield had also steadily increased. Likewise, the genetic trend of Western Finncattle had been increasing. The breeding values of bulls were lower than those of the cows and the genetic trend of bulls was uneven due to the small number of bulls in the study. In addition, the correlation between EBV and GEBV was lower in bulls than in cows. The correlations were higher in older animals than in younger ones. Cows with an observation had a higher correlation than those without an observation. Similarly, the non-genotyped animals had higher correlations than the genotyped individuals. For genotyped bulls, the correlation increased with the number of offspring. The addition of genomic data to the evaluation increased the reliability of the values in the validation. Despite the small population of Western Finncattle, the reliability of breeding values can be increased by adding genomic data to the evaluation. This reliability can be further increased by increasing the size of the reference population. The limited number of bulls in the population of Western Finncattle resulted in unreliable results in this study and acquiring enough genomic data from bulls can prove to be difficult. Therefore, it could be reasonable to focus on cows in the genomic evaluation of Western Finncattle

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO