Browsing by Subject "Metafora"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2024)Tutkielmassa tarkastellaan Isänmaallisen kansanliikkeen Ajan Suunta -lehdessä vuonna 1933 esiintyneitä metaforia, joissa politiikkaa kuvataan ketunmetsästyksenä. Isänmaallinen kansanliike (IKL) oli osallistumassa ensimmäisiin eduskuntavaaleihinsa kesällä 1933. Ajan Suunnassa vaalikampanjointi näkyi muun muassa iskulauseessa ketunraudat loksahtavat. Tutkielmassa käsitellään tätä iskulausetta sekä muita lehdessä esiintyneitä metaforisia ilmauksia, joissa esiintyy ketunrauta-sana. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat kognitiivinen kielentutkimus sekä kriittinen diskurssintutkimus. Tavoitteena on tarkastella metaforisten ilmausten merkityksiä, käyttöä ja taustoja. Tutkimusaineisto on kerätty Ajan Suunta -sanomalehden numeroista vuodelta 1933. Numerot ovat saatavilla digitoituina Kansalliskirjaston digiaineistoissa. Tutkimusaineisto koostuu 124 tekstikatkelmasta, joissa esiintyy ketunrauta-sana. Tutkimusaineiston kokoamiseen on hyödynnetty Kansalliskirjaston digiaineistojen hakutyökalua. Aineisto on kerätty hakutuloksista, jotka on saatu hakemalla ketunrauta-sanaa vuoden 1933 Ajan Suunnan numeroista. Tutkimuksessa tarkastellaan aineistossa esiintyviä metaforisia ilmauksia. Tarkastelun keskeinen teoreettinen lähtökohta on kognitiivinen metaforateoria. Tutkimusmenetelmänä hyödynnetään kriittistä metafora-analyysiä. Tutkimuksessa havaitaan, että metaforisissa ilmauksissa politiikka esitetään ketunmetsästyksenä. IKL esitetään ketunraudat virittävinä metsästäjinä. Puolueet, jotka IKL näki vastustajinaan, esitetään rautoihin jäävinä kettuina. Kun IKL:n poliittisia vastustajia kuvataan kettuina, heidät esitetään viekkaina ja katalina. Poliittisten vastustajien ”punaisuus” samaistetaan ketun punertavaan turkkiin. Tarkastelun pääpaino on ilmauksissa, joissa esiintyy ketunrauta-sana, mutta tutkimuksessa sivutaan myös muita aineistossa esiintyviä ilmauksia, joilla kuvaillaan IKL:n poliittista vastapuolta. Tutkimuksessa huomataan, että IKL:n poliittisia vastustajia kuvataan useilla dysfemismeillä, eli ilmauksilla, joiden tarkoitus on loukata ja halveerata. Tutkimuksessa päädytään siihen, että Ajan Sunnan kielenkäytöstä voi vuonna 1933 havaita käsitemetaforan POLITIIKKA ON KETUNMETSÄSTYSTÄ. Tämä käsitemetafora oli vakiintunut tietyn yhteisön käyttöön tiettynä ajanjaksona. Metaforalla, jossa politiikkaa kuvataan ketunmetsästyksenä, IKL:n ja IKL:n poliittisten vastustajien välille esitetään asetelma, jossa IKL on aina vastapuolta voimakkaampi ja neuvokkaampi. Politiikkaa kuvataan väkivaltaisena ja raakana selviytymistaisteluna IKL:n poliittisille vastustajille.
-
(2023)Tämän tutkielman lähtökohtana on se, että kielifilosofisessa metaforatutkimuksessa hyvin harvasta asiasta vallitsee konsensus. Näin on etenkin kielifilosofisten metaforakysymysten osalta, jotka koskevat metaforan olemusta, merkitystä, toimintaperiaatetta ja totuutta. Tässä tutkielmassa metaforaa tarkastellaan Robert Brandomin kielifilosofian avulla. Tutkielman ensisijaisena tavoitteena on Brandomin kielifilosofisen järjestelmän laajentaminen siten, että se selittäisi kielen metaforisen käytön. Tutkielman toissijaisena tavoitteena on edellä mainittuihin kielifilosofisiin metaforakysymyksiin vastaaminen muodostetun metaforateorian perustalta. Tutkielma tukeutuu keskeisesti Brandomin kielifilosofiseen merkkiteokseen Making it Explicit (1994), jossa hän esittää systemaattisen ja pragmatistisen teorian kielellisestä käytännöstä. Brandom pyrkii tunnistamaan sosiaalisten käytänteiden rakenteen, jota niiden on välttämättä ilmennettävä, jotta ne olisivat laskettavissa juuri kielellisiksi käytänteiksi. Näiden perustavien käytänteiden käsitetään antavan semanttisen sisällön tiloille, teoille ja ilmaisuille, joilla on sopiva rooli kyseisissä käytänteissä. Tuloksena on päättelyllisen roolin semanttinen teoria, joka on juurrutettu pragmaattiseen teoriaan kielenkäytöstä puheaktien tuottamisena ja kuluttamisena. Mallillaan kielellisestä käytännöstä Brandom pyrkii vastaamaan valtavaan määrään filosofisia kysymyksiä. Lisäksi hän ilmaisee sitoumuksensa siihen, että mallilla on voitava selittää kehittyneempiä kielellisiä käytänteitä, joita malli ei huomioi; metaforinen kielenkäyttö näyttäytyy vastaavina käytänteinä. Tämän mukaisesti tutkielmassa määritetään käytänteet metaforiselle kielenkäytölle. Tutkielma osoittaa, että Brandomin kielifilosofista mallia voidaan laajentaa harmonisesti metaforan selittämiseksi siten, ettei mitään Brandomin esittämää tarvitse muuttaa. Metaforan osoitetaan olevan mielekkäästi käsiteltävissä Brandomin mallissa tukeutumalla siihen, miten Brandom käsittelee demonstratiivi-ilmaisuja. Tämä tarkoittaa olennaisesti tietynlaista selityksellisten pyrkimysten rajausta, jossa keskeiseksi kysymykseksi käsitetään se, mistä koostuu ilmaisun kohteleminen metaforana. Vastaavan kysymyksenasettelun perustalta metafora näyttäytyy ilmaisuna, jolle kieliyhteisön osallisten on annettava tulkinnassa uusi merkitys, joka johdetaan metaforisen kantailmaisun merkityksestä. Tämän perustalta metaforan osoitetaan olevan semanttisesti alimääräytynyt ilmaisu, jolla on kuitenkin tietyssä tulkinnassaan määrätty merkitys; kyseisen merkityksen määräytyneisyyden nojalla metafora ei uhkaa sen käsittävän lauseen propositionaalisuutta tai totuuskelpoisuutta. Lisäksi tutkielmassa esitetään, miten metaforinen merkitys voi konventionaalistua ilmaisun uudeksi merkitykseksi. Yleisesti tutkielma esittää, miten moni metaforan piirteistä voidaan riisua arvoituksellisuudestaan Brandomin kielifilosofian avulla. Etenkin kielifilosofisiin metaforakysymyksiin kyetään vastaamaan pitkälti tyydyttävästi. Suurimpana haasteena on metaforan toimintaperiaatteen muotoilu, mikä myös ilmentää metaforan teoreettista haastavuutta. Brandomin filosofisen hankkeen osalta tutkielma alleviivaa sitä, että implisiittisesti Brandom on rajautunut tarkastelemaan kirjaimellista kielenkäyttöä. Samalla kuitenkin osoitetaan, miten metafora kuvaannollisen kielenkäytön muotona on mielekkäästi jäsennettävissä hänen mallinsa avulla. Brandomin sitoumus siihen, että hänen mallinsa on laajennettavissa kehittyneempien kielenkäytön muotojen ymmärtämiseen, tulee tässä metaforan osalta siis lunastetuksi.
-
(2019)Pro gradu -tutkielma tutkii, miten suomenkieliset metaforat ja vertaukset on käännetty viron, latvian ja liettuan kielille. Tutkielman ala on käännöstutkimus, tarkemmin metaforien kääntäminen. Suomalais-ugrilaisen ja indoeurooppalaisen kieliperheen välillä on myös merkittäviä eroja, mikä tekee kielten vertailusta mielenkiintoista ja haastavaa. Kieliperheiden välisistä eroista johtuen oletuksena onkin, että suomesta latvian ja liettuan kielille käännettäessä kääntäjä joutuu tekemään enemmän muutoksia kuin suomesta viroksi käännettäessä. Oletuksena on myös, että viron kielen metaforat ovat lähempänä suomen kielen metaforia kuin latvian tai liettuan kielen metaforat. Tutkimus perustuu Sofi Oksasen romaanin Puhdistus (2008) sekä sen vironkielisen käännöksen Puhastus (2009), latviankielisen käännöksen Attīrīšanās (2011) ja liettuankielisen käännöksen Valymas (2010) analysointiin. Tutkimusaineistoksi on valittu 120 metaforaa tai vertausta lähtökielisen kirjan sivuilta 5–375 sekä kohdekielisten kirjojen sivuilta 3–318. Aineisto sisältää myös 42 kandidaatin-tutkielmassa analysoimaani metaforaa tai vertausta. Löytyneiden metaforien ja vertausten alkuperäistä muotoa verrataan viron-, latvian- ja liettuankielisiin käännöksiin osoittaen niin sanastollisia kuin kieliopillisia eroavaisuuksia. Esimerkkikohdat jaetaan käännösten vastaavuuden perusteella kolmeen eri ryhmään: kirjaimellisesti käännetyt, osittain eroavat käännökset ja täysin eroavat käännökset. Teoriaosassa määritellään metaforan käsite ja esitellään kognitiivinen metaforateoria sekä Andrew Chestermanin teoria eri käännösstrategioista, jotka muodostavat tutkielman teoriapohjan. Analyysissa eritellään esimerkkien avulla, millaisia muutoksia eri strategioiden käyttö on saanut aikaan. Käännösstrategioiden käyttöä tarkastellaan Chestermanin jaottelemien syntaktisten, semanttisten ja pragmaattisten strategioiden osalta. Analyysiosiossa esitellään lyhyesti myös aineistossa esiintymättömät strategiat. Koska tutkielman tarkoitus on selvittää, millaisia käännösstrategioita viron-, latvian- ja liettuankielisissä käännöksissä on käytetty, tarkastellaan tutkimusaineistoa niin syntaksin, semantiikan kuin sanaston näkökulmasta. Lisäksi tutkielmassa etsitään syitä eri käännösstrategioiden valitsemiseen. Kielen rakenne, kääntäjän vaikutus, maiden väliset kielikontaktit sekä eri kulttuuripiirit vaikuttavat osaltaan käännösstrategioiden valintaan. Aineiston perusteella todetaan, että suomen, viron, latvian ja liettuan kielistä löytyy useita samoja metaforia. Osa metaforista on täysin samoja, osa taas perustuu samaan pohjametaforaan (käsitteelliseen metaforaan), vaikka eivät vastaisi toisiaan leksikaalisella tasolla. Osaa aineistossa olevista suomen kielen metaforista ei löydy lainkaan viron, latvian tai liettuan kielestä. Liettuan kielelle käännettäessä on suomen kielen metafora jouduttu selittämään auki useammin kuin viron tai latvian kielelle käännettäessä. Lisäksi todetaan, että suomen ja latvian kielen väliset erot ovat oletettua vähäisemmät, sillä latviankielinen käännös vastaa melko usein suomenkielistä alkutekstiä ja monesti myös vironkielistä käännöstä
Now showing items 1-3 of 3