Browsing by Author "Korpiola, Ina"

Tutkimuksen tarkoitus: Tehostetun toipumisen malleja on hyödynnetty onnistuneesti usealla eri kirurgian saralla, mutta plastiikkakirurgian osalta Suomessa vasta varsin vähän. Jorvin plastiikkakirurgian yksikkö siirtyi vuonna 2021 Tehostetun toipumisen mallin käyttöön rintarekonstruktiossa DIEP-kielekepotilailla. Uusi toimintamalli pyrkii optimoimaan perioperatiivisen hoitopolun, nopeuttamaan toipumista, vähentämään leikkaukseen liittyviä komplikaatiota ja lyhentämään sairaalassaoloaikaa. Rintarekonstruktiopotilaan uuden toimintamallin kulmakiviä ovat potilaan ravitsemuksen optimointi, vatsan blokkipuudutus (TAP) osana perioperatiivista kivunhoitoa, aikaisempi mobilisointi, anestesian aiempaa tarkempi kontrollointi sekä potilaiden aiempaa kattavampi opastus ja ohjeistus hoitopolun eri vaiheista. Tämän tutkimuksen tarkoitus on tarkastella keskisuuren plastiikkakirurgian yksikön tuloksia uuden protokollan käyttöönoton jälkeen ja verrata niitä potilaisiin, jotka kävivät läpi vastaavan omakudosrintarekonstruktion aiemmin ilman uutta protokollaa. Aineisto ja menetelmät: Vertailuryhmä sisälsi DIEP-rintarekonstruktiopotilaat vuosilta 2018 ja 2019 (N=65) ennen protokollan käyttöönottoa, ja interventioryhmä potilaat vuosilta 2021 ja 2022 (N=68). Potilaista kirjattiin ylös ikä, BMI, aikaisemmat sairaudet, oliko kyseessä välitön- vai myöhäisrekonstruktio, lateraalisuus, leikkauksessa mahdollisesti tehty symmetrisoiva toimenpide, tupakointi, sekä säde- ja/tai sytostaattihoidot. Potilasryhmien välillä verrattiin erilaisten komplikaatioiden määrää, tyhjennysputkien (eng. drains) poistojen ajankohtaa sekä sairaalapäivien kestoa. Tulokset: Kokonaiskomplikaatiot olivat samankaltaisia molemmissa ryhmissä (vertailuryhmä 43.1 % vs. interventioryhmä 32.4 %, p=0.20). Interventioryhmässä esiintyi merkittävästi vähemmän vakavia kirurgisia komplikaatioita kuin vertailuryhmässä (vertailuryhmä 32.3 % vs. interventioryhmä 14.7 %, p=0.016). Pienten kirurgisten komplikaatioiden osalta ei ollut tilastollisesti merkittäviä eroja ryhmien välillä (vertailuryhmä 7.7 % vs. interventioryhmä 17.6 %, p=0.086). Ensimmäisen ryhmän sairaalahoidon keston keskiarvo oli 6.1 päivää (vaihteluväli=4-6, mediaani=6); interventioryhmässä sairaalahoidon keston keskiarvo oli 3.6 päivää (vaihteluväli=3-10, mediaani=3) (p<0.00001). Suurin osa interventioryhmän potilaista kotiutui kolmantena päivänä leikkauksen jälkeen (n=47, 69.1 %). Johtopäätökset: Tehostetun toipumisen malli vähentää merkittävästi sairaalassaoloajan kestoa DIEP-kielekepotilaiden kohdalla. Komplikaatiot eivät lisääntyneet, joka noudattaa täten samoja tuloksia kuin muissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Tutkimuksen johtopäätös on, että uuden protokollan mukaisesti hoidetut potilaat voidaan kotiuttaa sairaalasta aiempaa nopeammin ilman, että potilasturvallisuus vaarantuu.