Browsing by Subject "somalit"

Tutkimuksessa tarkastellaan Suomessa asuvien somalialaistaustaisten maahanmuuttajien rahalähetyksiä sosiaalisessa kontekstissa. Keskeisenä osana tutkimusta ovat somalialaisten transnationaaliset eli ylirajaiset suhteet, jotka muodostavat perustan rahalähetyksille. Rahalähetykset ovat merkittävä osa kaikkea siirtolaisuutta. Erittäin merkittäviä ne ovat yleisesti diasporassa eläville siirtolaisille, joiden perheet tai sukulaiset saattavat elää edelleen epävarmoissa oloissa. On hyvin tavallista, että Somalian ulkopuolella asuvat somalialaiset lähettävät rahaa kotimaahansa. Tutkimuksen tehtävä on tuottaa tietoa rahalähetyksistä erityisesti somalialaistaustaisten maahanmuuttajien itsensä eli lähettäjän näkökulmasta. Tutkimuksen pääasiallinen tutkimuskysymys on: Miten somalialaistaustaiset maahanmuuttajat kokevat rahalähetykset? Tutkimuksessa vastataan myös kysymyksiin: Miksi rahaa lähetetään ja miten lähetettävä summa määräytyy? Ovatko rahalähetykset vapaaehtoisia vai pakollisia? Miten niitä perustellaan itselle ja muille? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii transnationalismi sosiologisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Transnationaalisia suhteita ja rahalähetyksiä tarkastellaan erityisesti jakautuneena huolenpitona sekä sosiaalisesti pakottavana transnationalismina. Myös diasporan käsite kulkee keskeisesti mukana läpi koko tutkielman. Tutkielman aineisto koostuu yhdeksästä puolistrukturoidusta teemahaastattelussa. Kaikki haastateltavat ovat ensimmäisen polven somalialaistaustaisia maahanmuuttajia, jotka ovat asuneet Suomessa alle kymmenen vuotta. Haastattelut on toteutettu kolmella eri paikkakunnalla suhteellisen kaukana pääkaupunkiseudusta ja ne toteutettiin suomen kielellä. Kukaan haastateltavista ei ole palkkatöissä, joten haastateltavien toimeentulo muodostui erinäisistä toimeentulo-, kotoutumis- ja opintotuista. Haastateltujen kertomat asiat otetaan analyysissa vastaan faktatietona, mutta niitä peilataan myös haastattelutilanteiden vuorovaikutustilanteiden läpi. Aineisto on teemoiteltu teorioiden perusteella luotujen kategorioiden alle. Tutkimuksen tuloksena esitetään, että rahalähetyksillä on hyvin merkittävä asema somalialaistaustaisten maahanmuuttajien transnationaalisissa suhteissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että rahalähetykset ovat hyvin tavallisia somalialaistaustaisille maahanmuuttajille siitä huolimatta, että lähettäjien tulot perustuvat ainoastaan sosiaalietuuksiin. Seitsemän yhdeksästä haastattellusta kertoi lähettävänsä rahaa niin paljon kuin vain pystyi. Rahaa lähetetään lähisukulaisille, kuten omille lapsille tai vanhemmille sekä sisaruksille. Rahan lähettäminen kuvataan pakolliseksi ja erittäin merkitykselliseksi perheenjäsenten pärjäämisen kannalta. Se, miten paljon jokainen pystyy lähettämään, määräytyy lähettäjän ja vastaanottajan henkilökohtaisten, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten asioiden perusteella. Kertomansa mukaan kukaan haastateltavista ei pysty lähettämään niin paljon rahaa sukulaisilleen kuin haluaisi. Odotukset ovat kotimaassa usein epärealistiset ja sen ymmärtäminen, ettei Suomessa asuvilla sukulaisilla olisi rahaa lähetettäväksi, voi olla vaikeaa. Ristiriidan kokeminen saa haastateltavat tuntemaan olonsa stressaantuneiksi, syyllisiksi ja surullisiksi. Joskus Somaliasta tuleviin puheluihin ei vastata, jotta ei jouduta kohtaamaan näitä ristiriitaisia tilanteita. Sen enempää rahalähetyksiä kuin transnationalismiakaan ei tulisi nähdä yksiselitteisesti esteenä integraatiolle. Jokaisella lähettäjällä on omat henkilökohtaiset syynsä rahan lähettämiseen, mutta kaikkia mainittuja rahalähetysten syitä yhdistää myös yleisemmän tason selitykset: moraali, uskonto ja kulttuuri. Rahalähetyksiä kuvataan usein pakottavin termein. Pakonomaista transnationalismia ei muodosta niinkään mikään rahalähetyksiä vaativa taho, vaan haastateltavien oma käsitys oikein toimimisesta. Omat ja rahalähetyksiä vastaanottavien sukulaisten taloudelliset ja sosiaaliset tilanteet olivat niin epätasapainoiset, että rahalähettäjät kokevat jopa syyllisyyttä omasta turvallisesta ja hyvinvoivasta asemastaan Suomessa ja velvollisuus omia sukulaisia ja läheisiä kohtaan koetaan pakottavaksi. Tutkielmassa ehdotetaan suomen kielellä kirjoitettaessa pakkotransnationalismi-termin sijasta käytettäväksi termiä sosiaalisesti pakottava transnationalismi. Sosiaalisesti pakottava transnationalismi on terminä neutraalimpi sekä informatiivisempi. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että haastateltaville rahalähetysten keskiössä ei ole niinkään raha, vaan yhteydenpito, välittäminen ja huolenpito. Rahalähetykset voidaan nähdä lahjana, jonka ydin on sosiaalisuus. Transnationaalisia suhteita, moraalisia velvoitteita ja hyvänä muslimina, isänä, poikana tai tyttärenä toimimista ei voi mitata rahassa. Tutkielma tuottaa yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa rahalähetyksen merkityksestä transnationaalisten suhteiden ylläpidossa hiljattain Suomeen muuttaneiden somalialaistaustaisten maahanmuuttajien keskuudessa.

Den centrala forskningsfrågan för pro gradun är: 'Hur upplever de somaliska kvinnorna anpassningsprocessen till det finländska samhället samt vilka strategier använder de för att hantera processen och de utmaningar de möter?' Syftet med studien är att bidra till en större förståelse inom socialt arbete för den process som en somalisk kvinna genomgår när hon blir tvungen att bygga upp ett liv i Finland med olika kulturella referensramar. Genom narrativ metod d.v.s. livsberättelser har jag gett kvinnorna möjlighet att med egna ord berätta om processen. Informanterna är fem kvinnor i åldrarna 20-48 som har upplevt hemlandet i olik utsträckning; allt från endast barndom till största delen av livet. Kvinnorna har bott i Finland 6-18 år. Kvinnor har gått i skola i Somalia och studerar eller arbetar i Finland. Fyra av kvinnorna har minst ett barn och av dem är två gifta och två skilda. En kvinna är ogift utan barn. De centrala teman som kvinnorna reflekterade kring i livsberättelserna är; familjen som stöd eller källa till konflikt, egen barnuppfostran med antingen kontinuitet av kultur eller nya värderingar och bi-kultur som mål, en kontrollerande eller stödjande relationen med den somaliska gruppen samt även vikten av att studera och arbeta för att uppnå självständighet. Vidare så lyfte de i reflektionen kring tillhörighet upp antingen upp bi-kulturell tillhörighet eller den etniska identiteten som främsta utgångspunkt. Relationen till myndigheterna var ett tema som oftast kom upp i externa frågor efter huvudberättelsen. Relationen var ofta förknippad med strategin misstro på grund av opersonlig kontakt eller rädsla för att olika uppfattningar om kultur skulle leda till missförstånd och felbedömningar. En del hade dock ett relativt gott förtroende för myndigheter eftersom kontakten med myndigheter hade upplevts som rättvis. Reflektioner kring kvinnorollen var genomgående i flera teman; en del förespråkade större jämlikhet och avskaffande av gamla traditioner medan andra förespråkade traditionellt levnadssätt t.ex. gällande samlevnad. Den slutsats som har kunnat dras från analysen av livsberättelserna är att kvinnorna kämpar för att kunna hantera de krav som omgivningen Ställer på dem; en del upplever att de uppmanas från samhället att anpassa sig i t.ex. arbetsliv eller också så väljer de själva att anta strategin Anpassning för att passa in med jämnåriga. Detta medan familjen och den somaliska gruppen för en del har fordrat att de skall sträva efter kontinuitet av kultur istället för anpassning. För många har familjen även varit en viktig resurs i anpassningen. En dialogisk kamp (dialogiskt perspektiv, Hajdukowski-Ahmed 2008) för att ordna de intryck som omger dem blir tydlig. Kvinnorna har haft olika uppfattningar om vad som är utmaningar och vad som är stöd under processen och de har antagit olika strategier för att klara av dem. Kvinnorna har för det första ett starkt aktörsskap som underlättat processen. En del av kvinnorna har antagit huvudstrategin självständighet för att bli fri från krafter som försöker påverka dem medan andra har antagit huvudstrategin kontinuitet där tron och den etniska identiteten blir extra stark i exil för att leda dem rätt (modell över aktiv överlevnad, Raghallaigh & Gilligan 2010). En heterogen grupp med varierande stark anknytning till det finländska samhället och den etniska gruppen framträder där alla värdesatte båda kontexterna men i olika grad (integrerad strategi, Berry 1997). Kvinnorna i min studie omskapar uppfattningar om vad som är somaliskt, muslimskt och finländskt. Deras uppfattning om kultur blir en smältdegel där de väljer det de vill ha kvar, det de vill förändra och ta till sig.