Browsing by Subject "seksuaalivähemmistöt"

Tavoitteet: Itsetuhoisuus on vakava mielenterveyttä heikentävä tekijä, joka on erityisen yleistä seksuaalivähemmistöön kuuluvien keskuudessa verrattuna muuhun väestöön. Itsetuhoisuuden tausta on monietiologinen, mutta eräs itsetuhoisuutta lisäävä riskitekijä on lapsuuden kaltoinkohtelu. Seksuaalivähemmistöön kuuluvien lasten ja nuorten on havaittu olevan heterolapsia ja -nuoria alttiimpia lapsuuden kaltoinkohtelulle, mutta yhteyttä lapsuuden kaltoinkohtelun ja itsetuhoisuuden välillä ei ole juuri tutkittu seksuaalivähemmistöjen parissa. Tämän katsauksen tavoitteena oli tarkastella, kuinka lapsuuden kaltoinkohtelu vaikuttaa itsetuhoisuuteen seksuaalivähemmistöillä. Menetelmät: Kirjallisuushaku toteutettiin PsychInfo-, PubMed-, Scopus- ja Web of Science –tietokannoissa hakusanoilla ("sexual minorit*" OR homosexual* OR gay OR lesbian OR bisexual* OR lgb* OR queer OR "sexual identit*" OR "sexual orientation”) AND (“child* maltreatment” OR “child* abuse” OR abuse OR "adverse childhood experience*”) AND (suicid* OR suicidal* OR self-harm* OR "self-destructive behavior" OR "self-injury"). Katsaukseen valikoitui yhteensä yhdeksän tutkimusta. Tulokset ja johtopäätökset: Katsauksen mukaan itsetuhoisuus oli yleisempää seksuaalivähemmistöjen sisällä niiden keskuudessa, joita oli kaltoinkohdeltu lapsena. Ristiriitaisempia tuloksia saatiin sen suhteen, vaikuttaako lapsuuden kaltoinkohtelu itsetuhoisuuteen seksuaalivähemmistöön kuuluvilla eri tavalla kuin heteroilla. Tulokset viittaavat siihen, että kaltoinkohtelun vaikutus itsetuhoisuuteen riippuu kaltoinkohtelun muodosta, kaltoinkohdellun sukupuolesta sekä tiettyyn seksuaalivähemmistöön kuulumisesta. Niinpä jatkotutkimusten tulisi keskittyä vertailemaan tuloksia niiden välillä, jotka kuuluvat eri seksuaalivähemmistöihin ja eri sukupuoliin. Lisäksi tulisi kehittää keinoja kaltoinkohtelun ennaltaehkäisemiseen nimenomaan seksuaalivähemmistöön kuuluvien lasten ja nuorten parissa, sillä tähän vähemmistöön kuuluvien riski kaltoinkohtelulle on muita lapsia ja nuoria merkittävästi suurempi.

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia seksuaalivähemmistöjen representaatiota 2020-luvulla julkaistussa suomalaisessa lastenkirjallisuudessa kirjojen kuvissa ja teksteissä sekä hahmojen kehityskaarta niin kuvissa kuin tekstissä. Tutkimuksen toisena tarkoituksena on nostaa esille lastenkirjallisuus ja sen merkitys niin varhaiskasvatuksen työvälineenä kuin itse lapsille. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Mitä seksuaalivähemmistöjä on edustettuna kirjoissa? 2. Miten hahmot ja niiden tarinat on tuotu esille sekä kuinka ne kehittyvät kirjoissa niin teksteissä kuin kuvissa? Tutkimus toteutetaan empiirisenä tutkimuksena, jossa on tehty laadullinen sisällönanalyysi. Sisällönanalyysin aineisto koostuu kahdesta kuvakirjasarjasta ja yhdestä lastenromaanisarjasta. Lisäksi tutkimuksen teoriatausta koostuu aikaisempaan tutkimukseen perustuvasta kirjallisuudesta, artikkeleista, verkkojulkaisuista ja asiakirjoista kuten Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Teorian lähdemateriaali on haettu Google Scholarin, Helkan sekä Helmeti

Keskityn tässä tutkielmassa analysoimaan viiden suomalaisen peruskoulun laatimien viimeisimpien toiminnallisten tasa-arvosuunnitelmadokumenttien diskursseja ja representaatioita sukupuolen moninaisuudesta, seksuaalivähemmistöistä ja sukupuolitietoisuudesta. Analysoin lisäksi sitä, millainen sukupuoli- ja seksuaalisuuskäsitys suunnitelmista välittyy ja millaista valtaa nämä representaatiot heijastelevat: esiintyvätkö suunnitelmissa esimerkiksi pääosin sukupuolibinäärin ja heteronormatiivisuuden asetelmat, vai ottavatko suunnitelmat diskursseissaan huomioon sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden ja näitä tukevan sukupuolitietoisuuden. Käsittelen aihetta tarkastellen samalla etenkin Opetushallituksen laatimaa tasa-arvotyöopasta Tasa-arvotyö on taitolaji (Jääskeläinen ym., 2015) ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteita (2014). Analyysimenetelmänäni toimii Michelle Lazarin (2007) teoretisoima feministinen kriittinen diskurssianalyysi, ja tuen analyysiäni queer-teorian tarjoamalla sukupuolen ja seksuaalisuuden käsitteistöllä. Tällöin tutkitaan normikriittisellä näkökulmalla sitä, ketkä tuodaan diskursiivisesti näkyväksi ja ketkä sen sijaan jätetään diskurssin ulkopuolelle, sekä millä tavoin sukupuolen ja seksuaalisuuden kategorioita rakennetaan. Tutkimustulokseksi muotoutui etenkin suunnitelmien representaatioiden vaihtelevuus. Sukupuolen moninaisuutta ja sukupuolitietoisuutta käsitellään laajasti kolmessa suunnitelmassa viidestä, kun taas seksuaalivähemmistöjen representaatiot ovat tätä marginaalisemmassa asemassa: aihe sisällytetään esimerkiksi syrjinnän ehkäisyn ja hyväksyvän toimintakulttuurin käsittelyn yhteyteen. Binääri cisnormatiivisuus tiivistyy yhdessä suunnitelmassa, ja yksi suunnitelma kuvaa aihetta siteeraten Opetushallituksen dokumenttien sisältöä. Sukupuolitietoisuus, jolle opetuksen tulee perustua, ymmärretään suunnitelmissa pääosin Opetushallituksen määritelmien mukaisesti mutta osittain myös binääristen sukupuolierojen näkökulmasta. Suunnitelmat, jotka käsittelevät laajemmin sukupuolen moninaisuutta, seksuaalivähemmistöjä ja sukupuolitietoisuutta, ovat informatiivisesti kattavia ja korostavat ihmisyyden moninaisuuden kunnioitusta sekä tietoisuuden lisäämistä. Kyseiset diskurssit hajottavat siis osittain sukupuolen ja seksuaalisuuden normatiivisia kategorioita. Tasa-arvosuunnittelua tulisi tulevaisuudessa standardoida. Jatkotutkimusta tulisi toteuttaa valtakunnallisessa kuin kunnallisessakin perspektiivissä. Intersektionaalinen tutkimusnäkökulma antaisi mahdollisuuden aiheen moniulotteisempaan käsittelyyn. Lisäksi lisätutkimus oppilaitosten henkilökunnan ja oppilaiden kokemuksista ja osaamisesta aiheeseen liittyen voisi hyödyttää tasa-arvosuunnittelun tulevaisuuden kehitystä.