Browsing by Subject "sanaton viestintä"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2018)Nonverbal communication is an essential part of social skills. Earlier studies show that nonverbal communication can be more effective than verbal communication. Nonverbal messages are more interpreting than verbal messages and are easily understandable for children. The purpose of this study was to clarify how nonverbal communication is seen in day care. In addition, how nonverbal communication can affect the interaction between the adult and the child. The study was a qualitative case study which was made in cooperation with a day-care center in Helsinki. The material was collected by interviewing the kindergarten teacher and by observing eight 4-year-old children. The observation lasted for two hours. The observation material was collected using participant observation where the researcher was physically present, but watched the activity by the side. The interview was guided by a semi-structured approach, in which the interviewee answered to the pre-defined questions. Some of the responses were supplementary questions, for a deeper understanding of the matter. The processing phase of the material started by looking similarities through the themes that were shown in the interview and observations. The study material was analyzed by theming and contenting the analysis part. The study showed that especially positive nonverbal communication has a direct link of creating a close and safe interaction between people. Educational professionals were seen as meaningful examples for children, supporting the development of early communication skills. By observing the group of children, it turned out that nonverbal communication was mostly seen in controlling situations such as pointing something as a gesture instead of using words. Based on the study, it can be said that the versatility of the voice and gestures can be used to create an accepting daycare atmosphere.
-
(2024)Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä varhaiskasvatuksessa tapahtu-vasta vuorovaikutuksesta ja sen vaikutuksista lapsen kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen. Tämä sisältää sekä sanallisen, että nonverbaalisen viestinnän. Tutkin aiempien tutkimusten perusteella, miten varhaiskasvatuksen henkilöstö reagoi ja sitoutuu vuorovaikutukseen lasten kansa arjen tilanteissa, kiinnittäen huomiota erityisesti siihen, miten varhaiskasvatuksen hen-kilöstö vastaa lasten vuorovaikutusaloitteisiin. Pyrin myös selvittämään, millaisia rooleja ja valtasuhteita varhaiskasvatuksen henkilöstö ja lapset omaksuvat vuorovaikutustilanteissa. Menetelmät. Tämä tutkimus on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, jossa analysoin jo ole-massa olevia tutkimuksia. Kirjallisuuskatsauksen avulla, pyrin arvioimaan teoreettista tietoa sekä luomaan kokonaiskuvaa tutkimuskohteestani. Analyysimenetelmänä olen käyttänyt si-sältöanalyysia, jossa olen luokitellut aineiston kolmeen pääkategoriaan. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta ilmeni, että alkuvaiheen sensitiivinen vuorovaikutus auttaa lasta sopeutumaan uuteen ympäristöön, mutta vuorovaikutus voi vähentyä lapsen it-senäistyessä ja sopeutuessa päiväkodin arkeen (Suhonen, 2009). Lapset kommunikoivat mo-nin eri tavoin. Verbaalinen vuorovaikutus sai eniten huomiota henkilöstöltä, kun taas nonver-baaliset viestit jäivät usein huomioimatta (Syrjämäki 2019). Henkilöstön herkkyys huomata ja vastata lasten nonverbaalisiin viesteihin on tärkeää, koska se vaikuttaa lapsen kokemukseen siitä, että hänen tarpeensa huomioidaan ja häntä arvostetaan. Varhaiskasvatuksen henkilös-tön kyky reagoida lasten verbaalisiin ja nonverbaalisiin aloitteisiin luo pohjan vuorovaikutuk-sen pedagogiikalle, joka tukee lapsen kehitystä ja oppimista. Tämän vuoksi henkilöstön kou-lutukseen tulisi kiinnittää huomiota. Henkilöstö ei pystynyt vastaamaan kaikkiin lasten vuoro-vaikutusaloitteisiin, erityisesti suurissa ryhmissä, joissa huomio voi olla rajallista. Aikuisella on suurempi valta vuorovaikutustilanteissa, ja hän usein ohjaa keskustelua kysymyksillä ja pa-lautteella. Vuorovaikutuksen tulee olla tasapainoista, jossa molemmat osapuolet, sekä aikui-nen että lapsi, saavat mahdollisuuden osallistua. Tämä edellyttää aikuisilta kykyä ohjata, mutta myös kuunnella ja kunnioittaa lapsen aloitteita.
-
(2022)Tavoitteet. Varhaiskasvatusikäisten lasten kestävään kehitykseen liittyviä tunteita on tutkittu vähän. Pienten lasten kohdalla kestävän kehityksen kasvatuksessa on keskitytty enemmän toiminnallisuuteen ja pyritty välttämään lasten kuormittamista ympäristö ongelmilla. (Parikka-Nihti & Suomela, 2014). Viime aikoina on kuitenkin tiedostettu ympäristöahdistuksen nousevan yhdeksi keskeiseksi ympäristökasvatuksen haasteeksi (Cantell, Aarnio-Linnavuori & Tani, 2020). Kestävän kehityksen ja tunnekasvatus ovat pinnalla tämän päivän varhaiskasvatuksessa. Tästä syystä halusin tarkastella näitä teemoja yhdessä tässä tutkimuksessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, millaisia tunteita lapsille herää kestävään kehitykseen liittyvien tuokioiden aikana ja miten varhaiskasvatuksen opettaja vastaa näihin tunteisiin. Menetelmät. Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena. Tutkimuksen aineisto on kerätty kuvaamalla viittä eri päiväkodissa toteutettua kestävään kehitykseen liittyvää tuokiota. Tuokiot on kuvattu marraskuun 2021-maaliskuun 2022 aikana. Näistä tuokioista on videomateriaalia havainnoimalla poimittu viisi eri tunneilmaisun kohtaa. Lisäksi videoista poimittiin opettajan vastaukset näihin tunneilmaisuihin. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tunneilmaisujen tulkinnassa käytettiin Nummenmaan (2010) määrittelyä tunteiden ilmaisusta ja niiden havaitsemisesta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineistosta analysoitiin tarkemmin viittä eri tunneilmaisun kohtaa, jossa lapset osoittivat tuntevansa iloa/mielihyvää, surua, ylpeyttä ja inhoa. Lapset osoittivat tunteita sanallisella ilmaisulla, sekä kehonkielen ja ilmeiden välityksellä. Opettaja tulkitsi näitä tunteita sensitiivisesti, vastaamalla niihin yksilöllisesti lapsen tunnetta tukien. Aineiston perusteella opettajan merkitys tunteiden tukemisessa oli huomattava. Tämän tutkimuksen perusteella varhaiskasvatuksen opettajalla olisi hyvä olla taitoa huomioida lasten tunneilmaisuja ja vastata niihin tarvittavalla tavalla, jotta hän voi tukea lasten kasvua kohti ympäristötietoista kansalaisuutta.
Now showing items 1-4 of 4