Browsing by Subject "nimeäminen"

Keskustelu ja koulutuspolitiikan suuntaukset koskien inkluusiota lisäävät kouluissa paineita puheen sensitiivisyydelle. Samalla kuitenkin erityisoppilaiden kasvavasta ja laajenevasta joukosta on osattava puhua oikein termein, ja heidän erilaisia tarpeitansa on resurssien kannalta tärkeää sanoittaa. Tutkimuksen tarkoituksena on siis ymmärtää erityisopettajan tuottamaa nimeämistä ja hänen käyttämiään termejä erityisoppilaista. Lisäksi selvittää erityisopettajan näkökulmien kautta nimeämisen tarvittavuutta, ja siitä mahdollisesti seuraavaa leimautumisen mahdollisuuksia. Tutkimusta lähestytään kysymyksellä: Miten erityisopettaja nimeää eritysoppilaita koulun kontekstissa? Koska kyseessä oli empiirinen tutkimus osana laadullisen tutkimuksen kenttää, aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastatteluun valikoitunut henkilö oli erityispedagogiikan alalla pitkään toiminut opettaja. Kun haastattelu oli saatu litteroitua, aineisto oli selkeästi jaettavissa teemoittain kolmeen eri luokkaan, jonka jälkeen sitä voitiin temaattisesti analysoida. Tutkimustulosten perusteella erityisoppilaiden nimeämistä ja heidän ongelmien ja haasteiden esille tuomista keskustelussa voidaan selittää usean näkökulman kautta. Erityisopettajan mukaan nimeämisessä ja ongelmien tai haasteiden sanoittamisessa on kyseessä usein kuitenkin luonnollinen tarve sanoittaa asioita. Oppilaiden kuulen on tärkein löytää kaikista kannustavimmat ja kuvailevimmat sanat, mutta tilanteissa, kuten ammatillisessa yhteistyössä asioista on osattava puhua niiden oikeilla sanoilla. Ei-erityisopettajien tapaa tuottaa puhetta erityisoppilaista toisaalta voi olla selittämässä edelleen heidän lähtökohtansa kohdata erilaisuutta.

Tavoitteet. Anomiaa eli sananlöytämisen vaikeutta ilmenee lähestulkoon kaikilla afaattisilla henkilöillä ja se on afasian pysyvin oire. Nimeämisen kuntoutuksen taustalla tiedetään olevan monimutkainen molemmat aivopuoliskot käsittävä hermoverkosto. Kuntoutuksen hermostolliset mekanismit ovat kuitenkin monelta osin vielä epäselviä ja saadut tulokset osin ristiriitaisia. Tämän integroidun kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on kartoittaa, miten nimeämisen kuntoutus näkyy aivotasolla kroonisessa afasiassa ja millaiset hermostolliset tekijät ovat yhteydessä kuntoutuksen vaikuttavuuteen. Menetelmä. Kandidaatintutkielman menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Artikkelit haettiin Ovid Medline -tietokannasta. Hakusanoina käytettiin englanninkielisiä termejä aphasi* (afasia), treatment (hoito), therap* (terapia), rehabilitation (kuntoutus), anomia, naming (nimeäminen), "word-finding" (sanan löytäminen), neural (hermostollinen), neuroimaging (aivokuvantaminen), plasticity (muovautuvuus), reorganization (uudelleen järjestäytyminen). Rajausten jälkeen tutkimusaineistoon valikoitui seitsemän tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella kroonisessa afasiassa voidaan saavuttaa merkittäviä tuloksia nimeämisen kuntoutuksella. Tulosten perusteella kummankin aivopuoliskon alueilla on keskeinen rooli nimeämisen kuntoutuksessa. Kuntoutuksen seurauksena on havaittavissa paljon yksilöiden välistä vaihtelua aivojen hermostollisissa muutoksissa. Kuntoutuksen seurauksena voidaan havaita vasemman ja oikean aivopuoliskon aktivaation kasvua, joka viittaa aivojen toiminnalliseen uudelleen aktivaatioon ja uudelleen järjestäytymiseen. Toisaalta osalla kuntoutujista on havaittavissa vasemman ja/tai oikean aivopuoliskon aktivaation laskua, joka näyttäisi viittaavan tehostuneeseen tiedonkäsittelyyn. Saatujen tulosten perusteella vasemman ja oikean puolen alin otsalohkopoimu (inferior frontal gyrus, IFG) on keskeinen aivoalue nimeämisen kuntoutuksessa. Kuntoutuksen aikana voidaan havaita aktivaatiomuutoksia kummankin aivopuoliskon IFG-alueella. Lisäksi ennen kuntoutusta havaittu vasemman puolen IFG-alueen aktivaatiotaso ja alueen mahdollinen vaurio näyttävät olevan keskeisiä tekijöitä kuntoutusennusteen kannalta.