Browsing by study line "Varhaiskasvatus"

Tämä kuvaileva kirjallisuuskatsaus tutkii 3–5-vuotiaiden lasten osallisuutta varhaiskasvatuksen liikuntakasvatuksessa. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on kehittää olemassa olevaa teoriaa sekä rakentaa myös uutta teoriaa. Tutkimuskirjallisuuteen perustuva kirjallisuuskatsaus on systemaattinen, täsmällinen ja toistettavissa oleva menetelmä, joka antaa kokonaiskuvaa tutkitusta aiheesta. Kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa aineisto on kerätty tutkimuskirjallisuudesta. Tutkielman aineisto koostuu tieteellisistä tutkimuksista sekä artikkeleista. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten osallisuuden toteutumisesta on löydetty puutteita. Lasten mukaan ottaminen ja kuuleminen koettiin vielä aikaa vievänä ja siten arjessa tuntui lähes mahdottomalta. Keinoja lasten osallistamiseksi kyllä löytyi. Lasten osallisuutta mahdollistaa aktiivinen, läsnä oleva varhaiskasvatuksen ammattilainen, joka huomioi lasten aloitteet ja kiinnostuksen kohteet toiminnan lähtökohtana. Liikuntakasvatus on parhaimmillaan päivittäisissä hetkissä toteutuvaa, yhteisöllistä ja muuhun kytkeytyvää toimintaa, joka rakentuu lasten ideoiden ja aloitteiden ympärille. Lasten osallisuuden toteutuksessa liikuntakasvatuksessa on lopulta kyse siitä, osaako aikuinen soveltaa teoriataustaa ja tavoitteita, kun aloitteetkin tulevat lapsilta. Lapset ovat erilaisia, joten he kokevat osallisuuden myös eri tavoin. Erilaiset tavat reagoida ympäristöä ja oppia, merkitsee myös eroja osallisuuden kokemisessa. Lasten osallisuutta vahvistaa lasten mielipiteiden huomioiminen, jolloin hänelle tulee myönteisiä kokemuksia kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Tutkimuksessa kehitetään keinoja lasten osallisuuden lisäämiseksi varhaiskasvatuksen liikuntakasvatuksessa.

Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata, mitä estäviä ja tukevia tekijöitä varhaiskasvatuksen ammattilaiset kokevat olevan myötätuntotekojen tukemisessa alle 3-vuotiaiden vertaissuhteissa. Myötätuntotekoja pienten lasten vertaissuhteissa ei ole tutkittu paljoa, mutta monet tutkimukset pitävät sitä oleellisena ja sen tukemista tavoiteltavana asiana. Aiemmissa tutkimuksissa on noussut myötätuntotekojen tukemista koskien olennaisina asioina johtamiseen ja työnjakoon liittyvät tekijät, aikuisen läsnäolo ja mallina toimiminen, lapsen aktiivinen rooli myötätuntoteoissa, aikuisena oman toiminnan reflektointi sekä kodin kanssa tehtävä yhteistyö. Menetelmät: Aineisto kerättiin haastattelemalla neljää varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevää henkilöä. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja aineistoa kertyi yhteensä tallenteina 1 tunti ja 51 minuuttia. Analyysimenetelmänä toimi teoriaohjaava sisällönanalyysi, jossa analyysia tehtiin aineistolähtöisesti, mutta siihen yhdistettiin myös teoriasta nousevia asioita. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksessa löytyi estäviksi ja tukeviksi tekijöiksi useita asioita, jotka liittyivät lapseen, aikuiseen, pedagogisiin käytäntöihin sekä kodin ja päiväkodin yhteistyöhön. Keskeisiä myötätuntotekoja estäviä tekijöitä olivat lapseen liittyvät tekijät kuten lapsen kehityksen taso. Myötätuntotekojen tukemiseen tekijöitä ja käytäntöjä nousi liittyen aikuisen rooliin, ryhmän toimintaan, yksilöllisen tukeen, henkilöstön rakenteeseen, yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen, tunneilmaisuun sekä taito- ja taideaineiden eheyttämiseen. Tuloksien perusteella hahmottui, että varhaiskasvatuksen ammattilaiset pitävät estävinä tekijöinä monia lapseen liittyviä tekijöitä. Heillä kuitenkin on osaamista tukea myötätuntotekoja, vaikka estäviä tekijöitä olisi. Kaiken kaikkiaan aikuisen rooli ja pedagogiset käytännöt korostuvat myötätuntotekojen tukemisessa.

Huumorin klassisia teorioita ovat yhteensopimattomuus-, huojennus- ja ylemmyysteoria. Martin (2003) kehitti huumorityyleihin pohjautuvan teorian, joka tarkastelee huumorin vaikutuksia yksilön psykososiaalisen hyvinvoinnin ja yhteisön kautta. Nämä teoriat toimivat tämän tutkimuksen pohjateorioina. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millaisena alle kouluikäisten lasten huumori näyttäytyy klassisten huumoriteorioiden ja Martinin huumorityylien valossa. Tarkoituksena on rakentaa kuvaa siitä, kuinka alle kouluikäisten lasten huumori noudattelee klassisten huumoriteorioiden ja huumorityylien teorioita sekä niiden sisältöä. Lisäksi tarkastellaan, miten valitut teoriat selittävät alle kouluikäisten lasten huumoria ja jääkö jotain lasten huumorin erityispiirteitä näiden teorioiden tavoittamattomiin. Tämä laadullinen tutkimus on toteutettu teoriaohjaavana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista, jotka käsittelivät alle kouluikäisten lasten huumoria. Aineistossa esiintyvää lasten huumoria on analysoitu laadullisella sisällönanalyysilla, joka koostui usean analyysiprosessin ketjusta. Aineiston syvälukemisen jälkeen aineistoa on tiivistetty ja selkiytetty värikoodauksella ja luokittelulla ja löydetty näin ilmiötä kuvaavia yhteisiä piirteitä. Luokittelu mukaili pääasiallisesti klassisia huumoriteorioita ja huumorityylejä. Hermeneuttiselle tutkimusprosessille tyypillisesti aineistonkeruu, analyysi, tulkinta ja raportointi olivat osittain päällekkäisiä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yhteensopimattomuusteoria selitti hyvin alle kouluikäisten lasten huumoria. Yhteensopimattomuutta näkyi paljon erityisesti lasten piirustuksissa ja käsityötuotoksissa. Hauskuus syntyi toisiinsa sopimattomien asioiden yhdistämisestä. Yhteensopimattomuudesta syntyvää huumoria näkyi myös arjen tilanteissa, joissa lapset saattoivat toimia vastoin odotuksia esimerkiksi kertomalla vessajuttuja ruokapöydässä tai pukemalla vaatteet tahallaan väärinpäin. Suurin osa aineistosta esille nousseesta lasten huumorista rakensi yhteisöllisyyttä ja/tai toimi positiivisena voimavarana lapselle itselleen. Lasten karnevalistinen huumori, hyperhauskuus ja vessahuumori muodostivat uuden luokan huumorityyleihin, koska niiden vaikutukset yhteisöön mitattiin huumorialoitteen laadun sijaan niiden saamassa responssissa. Varhaiskasvatuksessa on tärkeää mallintaa lapsille huumorin käyttämistä positiivisesti suhteessa yhteisöön ja ympärillä oleviin ihmisiin. Näin edistetään lasten hyvinvointia ja ihmissuhteiden luomista pitkälle tulevaisuuteen.

Tavoitteet. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, kuinka digitalisaatio ymmärretään varhais kasvatuksen kontekstissa ja onko käsite yksiselitteinen. Digitalisaatio on digitaalisten laittei den käyttöä ja hyödyntämistä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa annetaan tavoitteita digitaalisten laitteiden käytölle ja lapsia pyritään innostamaan toimimaan digitaalisissa ympä ristöissä. Jotta tavoitteisiin päästään on termien oltava selkeitä ja ymmärrettäviä. Viitekehys tutkimukseeni ja sen tarkasteluun tuli Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (2018), sekä digitalisaation määritelmästä. Tutkimuskysymyksiäni olivat, missä yhteydessä digitaalisuus mainitaan varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa, sekä miten digitalisaatio sanana ymmär retään valitun kirjallisuuden perusteella. Menetelmät. Tutkimusmenetelmäksi valitsin analyyttisen diskurssianalyysin ja tutkittavaksi termiksi digitalisaatio-sanan. Diskurssianalyysissä lähtökohtana on kieli ja sen eri tulkinnat. Tämä menetelmä tuki omaa tutkimustani, sillä pureuduin digitalisaatio sanan merkitykseen ja sen erilaisiin tulkintoihin lähdeaineiston pohjalta. Keräsin aineistoa poikkitieteellisesti niin tekniikan, talouden, kuin kasvatustieteen alalta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukseni johtopäätöksenä on, että digitalisaatio ei ole yksise litteinen termi. Tutkimukseni perusteella digitaalisuutta käsitellään varhaiskasvatussuunnitel man perusteissa vain monilukutaidoista sekä tieto- ja viestintätaidoista puhuttaessa. Tällöin digitalisaatio kytkeytyy vain kommunikointiin ja viestintään. Digitaalitekniikkaa voidaan käyttää ja käytetään varhaiskasvatuksessa laajemmin. Tämän vuoksi teknologiakasvatus voisi tarjota paremman alustan digitalisaation opetuksen ja käsittelyyn varhaiskasvatuksen konteks tissa.

Tavoitteet. Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena oli tutkia, esiintyykö varhaiskasvatuksessa toimintaa, jota voidaan kuvailla epäammatilliseksi vallankäytöksi. Työn teoriaosuus rakentui varhaiskasvatusta säätelevien lakien, perusteasiakirjojen, asetusten sekä Varhaiskasvatuksen opettajien liiton (VOL) julkaiseman varhaiskasvatuksen opettajan ammattieettisten ohjeiden sisällön analysoinnin perusteella. Teoriaosuus käsitteli myös kasvatusnäkemystä, käyttö- ja julkiteoriaa sekä ammatillista kasvua, joka katsottiin aihetta sivuavien aikaisempien tutkimusten perusteella vaikuttavan varhaiskasvatuksen laatuun. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää ja tunnistaa niitä mekanismeja, jotka voivat vaikuttaa epäammatillisen vallankäytön esiintymiseen varhaiskasvatuksessa. Menetelmät. Tutkimus suoritettiin laadullisena tutkimuksena, joka hyödynsi fenomenologista tutkimusotetta. Aineiston keruu tapahtui anonyymillä tutkimuslomakkeella. Linkkiä lomakkeeseen jaettiin Varhaiskasvatuksen opettajat- nimisessä suljetussa ryhmässä Facebookissa. Vastauksia lomakkeen aukioloaikana kertyi yhteensä 35 kappaletta. Aineiston analyysi suoritettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä. Tulokset ja johtopäätökset. Saatujen tulosten perusteella varhaiskasvatuksessa on havaittu tapahtuvan toimintaa, joka ei vastaa niitä lakeja, asetuksia ja eettisiä ohjeita, jotka säätelevät varhaiskasvatuksen järjestämistä ja sen sisältöjä. Epäammatillinen vallankäyttö varhaiskasvatuksessa tulee esille lasten toiminnan perusteettomana rajoittamisena, fyysisenä lapsen koskemattomuuden loukkaamisena, lapselle huutamisena sekä esimerkiksi aikuisen suorit-tamana kielenkäyttönä, jolla lasta pyritään nolaamaan lasta vertaisryhmän edessä. Syitä kasvatusvastuullisen varhaiskasvatushenkilöstön lapseen kohdistaman epäammatillisen vallankäytön taustalla ovat tämän tutkimuksen mukaan työntekijöiden puutteellinen kyky mentalisaatioon, sekä kasvatushenkilöstön työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen liittyvät seikat.

Kirjallisuus on tärkeä osa lasten kehitystä useilla eri osa-alueilla. Useat eri kirjallisuutta koskevat tutkimukset tukevat tätä väittämää. Aram ja Shapira (2012) ovat tutkimuksessaan tutkineet lapsen ja vanhemman lukuhetkiä ja hetkien vaikutusta lapsen kehitykseen. Heidän mukaansa lukemisella on runsaasti myönteisiä vaikutuksia lasten kehitykseen (Aram & Shapira, 2012, s. 55, 60–61). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 tuodaan useassa kohtaan esille, kuinka kirjallisuuden tulisi olla osa esiopetusta. Tästä huolimatta Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen varhaiskasvatuksen laatua koskevan raportin tulokset ovat huolestuttavia varhaiskasvatus- ja esiopetuksen opetussuunnitelmaan nähden (Repo, Paananen, Eskelinen, Mattila, Lerkkanen, Gammelgård, Ulvinen, Marjanen, Kivistö & Hjelt, 2019, s. 96, 149). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää esiopetusikäisten lasten ajatuksia kirjallisuudesta, mitä kirjallisuus heille merkitsi, minkälaisesta kirjallisuudesta he pitivät sekä miten he kokivat heille ääneen lukemisen. Tämä tutkimus tehtiin kvalitatiivisella tutkimusotteella ja tutkimuksessa hyödynnettiin fenomenografiaa. Aineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä esiopetusikäistä lasta toukokuussa 2022 kolmessa esiopetuksen yksikössä. Tutkimusaineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä. Tämän tutkimuksen aineiston valossa näyttäisi, että esiopetusikäisillä lapsilla oli myönteinen suhde kirjallisuuteen. Suurin osa piti itse lukemisesta, mutta kaikki pitivät, kun heille luettiin ääneen. Suurin osa koki kirjallisuuden tärkeäksi. Lukemisen merkityksellisyyttä perusteltiin muun muassa sen hyödyllisyydellä oppimisen kannalta. Tutkimukseen osallistuneet lapset pitivät kirjoista, joissa on erilaisia hahmoja sekä sellaisista, jotka herättivät tunteita. Etenkin jännitystä ja huumoria sisältävät kirjat olivat mieluisia. Tutkimustulokset vastasivat melko hyvin aiempia tutkimuksia ja artikkeleita, joiden mukaan lapset ovat esimerkiksi kiinnostuneita eläimistä ja huumorista kirjallisuudesta.

Tavoitteet. Tässä tutkielmassa tarkastellaan varhaiskasvatuksen aloitusta huoltajan näkökulmasta, määrittäen huoltajien kokemia haastavia ja helpottavia tekijöitä. Varhaiskasvatuksen aloitukseen liittyvää tutkimus on lähivuosina lisääntynyt, mutta se ei juurikaan käsittele huoltajien kokemuksia aiheesta. Varhaiskasvatuksen aloitus on kuitenkin koko perhettä koskettava tapahtuma, joten tämän tutkielman tavoitteena on koostaa ajankohtainen yleiskuva aiheesta, jotta huoltajien kokemuksia ymmärrettäisiin paremmin varhaiskasvatuksen kentällä. Menetelmät. Tämä tutkielma on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena ja analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Aineisto koostuu viidestä kansainvälisestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka kattavasti kuvailevat huoltajien kokemuksia varhaiskasvatuksen aloituksesta. Aineiston tutkimusartikkeleiden valinnassa on pyritty ajankohtaisuuteen, joten niiden kaikkien julkaisuvuosi on välillä 2015–2023. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman aineiston analyysissä huoltajien kokemukset jaettiin haastaviin ja helpottaviin tekijöihin, joiden yhdistävistä tekijöistä muodostettiin neljä alaluokkaa. Nämä alaluokat olivat ”henkilöstöön liittyvät tekijät”, ”elämäntilanteeseen liittyvät tekijät”, ”emootioihin liittyvät tekijät” sekä ”ennakkotietoihin ja – käsityksiin liittyvät tekijät”. Tulokset nähtiin merkityksellisinä varhaiskasvatuksen aloituskäytänteiden kehittämisen kannalta, sillä ne valottivat huoltajien ajattelutapoja ja kokemuksia. Aineistossa henkilöstöön liittyvät tekijät saivat huoltajilta eniten mainintoja. Tehtiin johtopäätös, että se on erityisesti osa-alue, johon olisi mahdollista vaikuttaa. Lisäksi todettiin huoltajien kokemuksista heijastuvan tarve osallisuudelle. Tämä tutkielma loi pohjaa jatkotutkimukselle esimerkiksi suomalaisen varhaiskasvatuksen aloituskäytäntöjen toimivuudesta sekä niiden tavoista mahdollistaa huoltajien osallisuus aloituksen yhteydessä.

Bronfenbrennerin ekologisen teorian mukaan varhaiskasvatuksen aloitus on ekologinen siirtymä, jossa lapsen kaksi kasvuympäristöä, koti ja varhaiskasvatus, kohtaavat (Puroila & Karila, 2001, s.208–209). Varhaiskasvatuksen aloitukseen liittyviä lapselle ja huoltajille tärkeitä käytäntöjä on jouduttu muokkaamaan pandemiasta johtuvien rajoitusten ja suositusten vuoksi. Varhaiskasvatuk-sessa on jouduttu esimerkiksi rajoittamaan huoltajien pääsyä varhaiskasvatuksen sisätiloihin (Ope-tushallitus, 2022), jolloin lapsen ja huoltajien yhteinen tutustuminen sisätiloissa on siirtynyt ulos. Aiemman tutkimuksen (Poikonen & Lehtipää, 2009, s.75) mukaan huoltajat ovat tyytyväisiä var-haiskasvatukseen sekä kasvatusyhteistyöhön varhaiskasvattajien kanssa. Tutkielman tekeminen täs-tä aiheesta on tärkeää, koska normaalista poikkeavissa oloissa on tärkeä huomioida myös huoltajien kokemukset, jotta varhaiskasvatusta voidaan kehittää yhdessä huoltajien kanssa. Tutkielman tavoit-teena on selvittää, millaisia kokemuksia huoltajilla on varhaiskasvatuksen aloituksesta COVID-19 pandemian aikana. Tutkimuskysymykseni on, millä tavoin huoltajat ovat kokeneet varhaiskasvatuk-sen aloituksen. Tutkielmaani osallistui yhdeksän huoltajaa, joilla oli kokemusta varhaiskasvatuksen aloituksesta pandemia aikana. Rajasin tutkittavaa joukkoani pandemian kunnallisten tartuntamäärien perusteella. Tutkittaviksi kunniksi valikoituivat kolme kuntaa, joissa oli huomattavasti enemmän tartuntoja kuin muualla Suomessa: Espoo, Helsinki ja Vantaa. Keräsin aineistoni verkossa olevalla kyselylomak-keella julkaisemalla kyselylomakkeen linkin Facebookissa Puskaradio espoo, Puskaradio Helsinki sekä Vantaan Puskaradio ja palvelut ryhmissä. Analysoin aineistoni aineistolähtöisellä sisällönana-lyysillä. Huoltajien vastausten perusteella pandemia rajoitteet olivat merkityksellinen osa heidän kokemus-taan varhaiskasvatuksen aloituksesta, etenkin rajoitus, joka koski huoltajien mahdollisuutta tutustua lapsen kanssa sisällä. Osa huoltajista koki aloituksen toteutuneen hyvin, vaikka aloitus oli tapahtu-nut ulkona ja yhteiset keskustelut varhaiskasvattajien kanssa Teamsin välityksellä. Toisille näistä oli jäänyt epävarmuus ryhmän toiminnasta sekä kaipuu päästä näkemään sisätiloja myös siitä syystä, että voisi keskustella niistä lapsen kanssa. Huoltajat kertoivat myös siirtäneensä varhaiskasvatuksen aloitusta myöhemmäksi pandemian vuoksi, kun töihin paluu tai opiskelu mahdollistivat sen. Joiden-kin huoltajien mukaan varhaiskasvatuksen aloitus oli pystytty toteuttamaan normaaliin tapaan sisällä tutustuen, jolloin huoltajat eivät kokeneet siihen liittyvän haasteita.

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää aikaisempien tutkimusten avulla minkälaisia yhteyksiä lapsen itsenäistymisen tukemisella on lapsen itsetunnon muodostumiseen varhaiskasvatusympäristössä.Lapsen osallisuutta ja kykyä vaikuttaa varhaiskasvatuksen sisältöön on pidetty viime vuosien aikana merkittävänä pedagogisena tekijänä. Tämän tutkielman avulla pyritään lisäämään tietoa niistä keinoista, joilla varhaiskasvatuksen työntekijät pystyvät tukemaan lapsen itsenäisyyttä ja hyvinvointia .Montessoripedagogiikan vaikutuksesta lapsen itsetunnon muodostumiseen, voidaan mahdollisesti tulkita myönteisiä vaikutuksia siltä osin, että juuri itsetuntoon vaikuttavien asioiden osalta montessorikasvatuksessa korostuu ne arvot, jotka myös itsetunnon muodostumisessa olivat merkittäviä. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineistoksi muodostui 10 tutkimusartikkelia jotka käsittelevät itsenäistymistä ja sen vaikutusta lapsen itsetuntoon. Tutkimuksen tuloksissa avataan niitä keinoja, joilla lapsen itsenäistymistä voidaan varhaiskasvatuksessa tukea, ja miten ne vaikuttavat lapsen itsetunnon muodostumiseen. Tutkimusten mukaan ammatillinen tietämys lapsen kehityksen vaiheista, emotionaalinen läsnäolo, vuorovaikutteinen kohtaaminen ovat avainsanoja lapsen hyvinvoinnille.

Tarkastelen tutkimuksessani, millä tavoin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) ohjeistukset huomioivat lapsen kielellisen kehityksen tarpeita. Kieli vaikuttaa yksilön elämään monella eri tapaa. Se on välineemme kommunikoida toistemme kanssa ja välittää tietoa muille. Nykymaailmassa tarvitsemme sitä myös opintiellämme koulussa. Ei ole siis yhdentekevää, mihin suuntaan yksilön kielellinen kehitys kulkeutuu. Varhaislapsuus on merkittävää aikaa kehityksessämme, joten kotona tapahtuvan kasvatuksen lisäksi myös varhaiskasvatuksen laadulla on vaikutusta lapsen kielelliseen kehitykseen. Suomessa varhaiskasvattajien työtä ohjailee Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, johon on kirjattu ohjeistukset siitä, kuinka varhaiskasvatusta tulisi suunnitella, toteuttaa ja arvioida. Tässä tutkimuksessa selvitän, millä tavoin vuoden 2018 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ohjeistuksia hyödyntämällä voidaan edistää lapsen kielellistä kehitystä. Tutkimus suoritettiin laadullisena sisällönanalyysina, jonka aineistona toimi vuoden 2018 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden Opetushallituksen internetsivuilta löytyvä verkkojulkaisu. Saatujen tulosten valossa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) ohjeistuksia noudattamalla lapsen kielellistä kehitystä voidaan tukea hyvin kokonaisvaltaisesti. Kielellistä kehitystä voitiin tukea kognitiivisten taitojen kehittämisen, vuorovaikutussuhteiden, oppimisympäristön, fyysisen kasvun edistämisen sekä henkilökunnan ja lapsen huoltajien välillä olevan kasvatuskumppanuuden kautta. Kielellisen kehityksen kannalta kyse ei ole siis organisoidusti järjestetystä kielen opettamisesta, vaan lähes jokaisessa arkielämän hetkessä tapahtuvasta ilmiöstä. Ymmärtämällä kielellistä kehitystä tukevia tekijöitä paremmin, pystymme myös kehittämään varhaiskasvatusta siten, että jokainen lapsi saisi parhainta mahdollista tukea omalle kielelliselle kehitykselleen.