Browsing by Author "Holopainen, Niko"

Tämä kandidaatin tutkielma käsittelee suomalaisen katsomusopetuksen nykytilaa. Tutkimuksen tavoitteena oli ottaa selvää, mitä ongelmia nykymuotoinen suomalainen katsomusopetuksen malli pitää sisällään. Tavoitteena oli myös kartoittaa mahdollisia ratkaisuja mallin ongelmiin. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet nykyisen, oppilaat katsomusperinteen mukaan eri ryhmiin erottelevan mallin olevan tavalla tai toisella ongelmallinen niin oppilaiden kuin opetuksen järjestäjienkin näkökulmasta. Tutkielma toteutettiin analyyttisenä kirjallisuuskatsauksena ja sen suurimpana inspiraationlähteenä oli Eero Salmenkiven ja Vesa Åhsin vuonna 2022 tekemä selvitys katsomusaineiden nykytilasta ja sen uudistamistarpeista. Aineistoon valikoitui lisäksi muuta ajankohtaista ja nykyisien opetussuunnitelmien kannalta relevanttia kirjallisuutta sekä joitakin hieman vanhempia teoksia, joita voidaan pitää esimerkiksi katsomusopetuksen historian saralla klassikkoina. Aineiston analyysissä käytettiin sisällönanalyysin menetelmiä. Tutkimustulosten mukaan katsomusopetuksen ongelmat voitiin jakaa ainakin seuraaviin: oppilaiden uskonnonvapauteen, opetusryhmiin ja -henkilöstöön sekä oppilaiden väliseen dialogiin liittyviin ongelmiin. Ongelmien ytimessä oli pitkälti kysymys oppilaiden joko positiivisesta uskonnonvapaudesta harjoittaa omaa uskontoaan tai heidän negatiivisesta uskonnonvapaudestaan kieltäytyä uskonnonopetuksesta. Vaihtoehtoisia malleja katsomusopetuksen toteuttamiseen havaittiin tutkimuksessa useita erilaisia, minkä lisäksi tutkimustuloksista kävi ilmi tutkijoiden, kouluhenkilöstön ja oppilaiden tuki osittain integroidun katsomusopetuksen mallille. Tulokset viittaavat siihen, että suomalaisessa katsomusopetuksessa on perustavanlaatuisia ongelmia, eikä minkään yksittäisen mallin voi ajatella niitä korjaavan. Ongelmat kumpuavat kansainvälisen lainsäädännön ja sopimusten tulkinnoista, minkä lisäksi kysymykset uskonnosta ja opetuksen resursseista ovat Suomessakin myös poliittisia kysymyksiä. Selvää on ainakin se, että opetuksen integrointi on saanut jalansijaa katsomusopetukseen liittyvässä keskustelussa ja että sille riittää tukijoita niin tutkijoissa kuin oppilaissakin.