Browsing by Issue Date

Tavoitteet. Ihmisen toiminta on vaikuttanut ympäristöön niin voimakkaasti viimeisen kolmen vuosisadan aikana, että voidaan puhua antroposeenista, eli ihmisen ajasta. Ilmastokriisin kiihtyessä on kouluissa pyritty vastaamaan ihmiskeskeisen geologisen aikakauden tuomiin haasteisiin ekososiaalisen sivistyksen keinoin. Ekososiaalinen sivistys korostaa ihmisen ja muun-kuin-ihmisen välistä kestävää yhteyttä erottamattomana osana koulujen arvoperustaa. Ekososiaalinen sivistysajattelu on saanut kasvatustieteellisessä tutkimuksessa nimen ekososiaalinen kasvatus. Etenkin 2020-luvulla ekososiaalisesta kasvatuksesta on tehty enenevissä määrin tutkimusta. Koska ekososiaalisen kasvatuksen tutkimus on tuoretta, on se jokseenkin hajallaan ja vaikeasti jäsenneltävissä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on koota yhteen ekososiaalisesta kasvatuksesta tehtyä tutkimusta ja tarkastella sitä, millaisia asioita ekososiaalisesta kasvatuksesta on tutkittu. Tämän lisäksi tutkielman tavoitteena on tutustua tutkimuskirjallisuuden ehdotuksiin ekososiaalisen kasvatuksen käytännön sovelluksista. Menetelmät. Tämä kirjallisuuskatsaus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto kerättiin kahdesta tietokannasta; Helkasta ja EBSCO:sta. Tietokannasta tutkimusaineisto kerättiin hakusanoilla “Ekososiaalinen sivistys” OR “ekososiaalinen kasvatus” OR “Ecosocial education”. Tämän lisäksi aineistoa täydennettiin lähdeluettelosta löytyneillä artikkeleilla. Tutkielmassa oli mukana 11 ekososiaalista kasvatusta käsittelevää vertaisarvioitua tieteellisiä tutkimusartikkeleita. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla, jonka tuloksena aineistoista tunnistettiin kolme pääteemaa. Tulokset ja johtopäätökset. Ekososiaalisen kasvatuksen kentällä on tutkittu etenkin ekososiaalista näkökulmaa sosialisaatioon kasvatuksessa. Toinen tutkimuksissa toistunut teema oli ihmisen omaan kokemusmaailmaan liittyvät näkökulmat. Tämä piti sisällään individuaation ja autonomian näkökulman. Ekososiaalisen kasvatuksen käytännön sovellusten saralla taidekasvatuksen keinot nousivat vahvasti keskiöön. Tämän lisäksi tutkimuksissa korostettiin opettajan aktiivista ja asiantuntevaa roolia ekososiaalisen kasvatuksen toteutuksessa.

Tarkastelen tutkimuksessani, millaista myötätunto on varhaiskasvatuksessa, sekä miten myötätuntoa tuetaan. Tutkimukysymykset ovat seuraavanlaiset: Millaista myötätunto on varhaiskasvatuksessa? Sekä: Miten myötätuntoa tuetaan varhaiskasvatuksessa? Myötätunto on nouseva ilmiö varhaiskasvatusta koskevissa tutkimuksissa, jota on tutkittu esimerkiksi: myötätuntotekojen rakentumisen näkökulmasta (Salmi, Rajala & Lipponen, 2022) ja myötätuntoisen kosketuksen merkityksen näkökulmasta (Cekaite & Bergnehr, 2018). Näissä molemmissa tutkimuksissa, kuten monessa muussakin on korostunut myötätunnon tärkeys. Aikaisemmassa tutkimuksessa on vahvistettu, kuinka vähäistä myötätuntoon liittyvä tutkimus on varhaiskasvatuksessa (Lipponen, Rajala & Hilppö, 2018). Tutkimusmenetelmänä tässä tutkimuksessa toimi haastattelumenetelmä ja tarkemmin teemahaastattelu. Haastateltavia haettiin sähköpostitse infokirjeellä. Tutkimukseen osallistui kaksi haastateltavaa, joista molemmilla on kasvatustieteiden tutkinto. Toisella haastateltavalla oli varhaiskasvatuksen opettajan tutkinnon lisäksi varhaiskasvatuksen erityisopettajan lisätutkinto. Haastattelut pidettiin päiväkodissa joulukuussa 2024. Haastatteluiden kesto oli yhteensä 52 minuuttia (21 ja 31 minuuttia) ja litteroinnin jälkeen tekstiä kertyi 13 sivullista. Aineisto analysoitiin teema-analyysillä ja muodostetuista teemoista luotiin taulukko ylä- ja alateemoista. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että myötätunto on varhaiskasvatuksen arjessa vahvasti läsnä ja sitä näkyy arjen monissa tilanteissa. Lohdutustilanteissa nousee myötätunnon merkitys vahvasti esille, jossa korostuu myös sensitiivinen toiminta ja lähestyminen. Myötätuntoa tuetaan arjen erilaisissa tilanteissa, joissa varhaiskasvattajan mallintaminen ja sanoitus on erityisen tärkeässä roolissa. Myötätuntoa tuetaan myös suunnitellussa toiminnassa tukemalla siihen liittyviä alueita. Toimintaa ei kuitenkaan suunnitella niin, että tavoitteena olisi suoraan tukea myötätuntoa.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten musiikin ryhmämuotoiset interventiot esikoulussa ja alakoulussa vaikuttavat tutkimuskirjallisuuden mukaan kielellisten valmiuksien kehittymiseen sekä toiminnanohjauksen taitojen vahvistumiseen. Näitä musiikin siirtovaiku tuksia on tutkittu viime vuosikymmeninä laajasti, mutta lähinnä aktiivisen musiikinharrastami sen näkökulmasta. Mielenkiinto viimeisimpien vuosien aikana on kohdistunut myös matalan kynnyksen musiikkitoimintaan, jolla tarkoitetaan koulussa tai esikoulussa toteutettavaa ryh mämuotoista musiikinopiskelua. Tässä tutkimuksessa näkökulma suuntautuu juuri näihin koulussa ja esikoulussa toteutettuihin interventioihin ja niistä saatuun tutkimusnäyttöön. Aihe koskettaa myös yhteiskunnallista koulukeskustelua, sillä esimerkiksi painotetun musiikinope tuksen luokkia ollaan vähentämässä ja musiikin aineenopettajien roolia peruskoulun opetuk sessa kaventamassa. Lisäksi yhteiskunnalliseen keskusteluun on noussut lukutaidon heikke neminen sekä toiminnanohjauksen taitojen heikentyminen, jonka osoittavat esim. lisäänty neet ADHD-diagnoosit. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, voivatko lisätty musiikki ja sen siirtovaikutukset edistää oppilaan oppimista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tutkimuksen menetelmänä toimii integroiva kirjallisuuskatsaus ja metodina aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Varsinainen tutkimusaineisto koostuu esikoulu- ja kouluikäisille toteutetuista interventiotutkimuksista. Kirjallisuuskatsaus painottuu satunnaistettuihin interventiotutkimuk siin sosioekonomisen perhetaustan ja aiemman harrastustaustan vaikutusten minimoiseksi. Tutkimus osoitti, että musiikin lyhytkestoisillakin interventioilla on suuri vaikutus lapsen kielel listen valmiuksien kehittymiseen. Toiminnanohjauksen taitojen osalta tutkimuksessa ilmeni ristiriitaisuuksia, mutta useat pidemmän aikavälin interventiot osoittivat merkittävää kehitystä myös lapsen toiminnanohjauksen taidoissa. Kiistanalaisia tutkimustuloksia löytyi musiikin ja älykkyyden välisistä yhteyksistä sekä sosioemotionaalisten taitojen ja musiikin kausaalisesta yhteydestä.

Tavoitteet. Tutkielman tarkoituksena on kuvata, analysoida ja tulkita muuttuneen työelämän haasteita työhyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkielmani keskittyy tarkastelemaan sitä, miten informaatio- ja viestintäteknologian käyttö työperäisiin tarkoituksiin ulottuu vapaa-ajalle ja millainen merkitys työperäisellä käytöllä voi olla hyvinvoinnille, etenkin työn ja vapaa-ajan rajan hallinnan ja palautumisen näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen tausta on rakennettu keskeisten teemojen ympärille, joita tässä tutkielmassa ovat työhyvinvointi sekä informaatio- ja viestintäteknologian käyttö työn välineenä. Menetelmät. Tutkielmassa hyödynnettiin menetelmänä narratiivista kirjallisuuskatsausta, joka mahdollisti aiheen laaja-alaisen kuvaamisen. EBSCO, Scopus ja EBSCOhost- tietokannoista valikoitui ennalta määriteltyjen kriteerien ja hakutermien avulla yhteensä kuusi vertaisarvioitua tutkimusartikkelia tutkielman aineistoksi. Aineiston laatua arvioitiin valintaprosessin aikana ja aineistoon pyrittiin valitsemaan mahdollisimman tuoreita tutkimuksia, kuitenkin aikaisintaan vuodelta 2017. Aineistosta poimittiin teemoittelun avulla tutkimuskysymyksiin vastaavat kohdat. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman tulokset osoittivat, että muuttunut työelämä ja sen myötä yleistynyt työperäinen informaatio- ja viestintäteknologian käyttö on hämärtänyt työn ja vapaa-ajan rajoja merkittävästi. Tulokset nostivat keskiöön rajan hallinnan keinot ja tarpeen vastuun jakamisesta yksilön lisäksi myös organisaatioille. Palautumista tarkasteltaessa tulokset osoittivat, että työperäistä informaatio- ja viestintäteknologian käyttöä tulisi tarkastella korkeista työn vaatimuksista kumpuavana käytöksenä, eikä niinkään stressitekijänä. Lähtökohtaisesti työperäinen käyttö nähtiin palautumista heikentävänä, mutta joissain olosuhteissa myös palautumisen mahdollistavana tekijänä. Tutkielman rajoitteet tunnistettiin ja niiden pohjalta ehdotettiin jatkotutkimuksien aiheita.

Yrittäjyys on levinnyt osaksi arkipuhetta ja sitä sovelletaan nykyään kaikilla ihmisen elämän osa-alueilla. Yrittäjyydestä on muodostunut lähes synonyymi aktiivisuudelle, tehokkuudelle ja luovuudelle. Nämä piirteet mielletään elämässä selviytymisen välineinä ja täten ne näkyvät myös koulutuksessa yrittäjyyskasvatuksena. Yrittäjyyskasvatuksella pyritään vastaamaan muuttuvan työelämän tarpeisiin, sekä tarjoamaan yksilöille mahdollisuudet itsensä jatkuvaan kehittämiseen. Tutkimuksen tehtävä on tarkastella millaista subjektiviteettia yrittäjyyskasvatus rakentaa koulutuksessa. Lisäksi tarkastelen millaisia yhteiskunnallisia normeja ja odotuksia yksilöön heijastuu yrittäjyyskasvatuksen myötä. Tutkimuksessa yrittäjyyskasvatusta tarkasteltiin diskursiivisena hallinnan keinona, Michel Foucault´n hallintavallan teorian näkökulmasta. Teorian tarkoituksena on taustoittaa hallintaa ja vallankäyttöä yhteiskunnassa. Teoria sopii yrittäjyyskasvatuksen tarkasteluun, sillä yrittäjyyskasvatus pyrkii muovaamaan yksilöistä yhteiskunnan tarpeita vastaavia. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksessa tutkittiin: Millaisia tavoitteita yrittäjyyskasvatus rakentaa koulutuksessa ja mitä yhteiskunnallisia odotuksia ne heijastavat? Millaista kansalaissubjektin roolia yrittäjyyskasvatus luo yksilöille yhteiskunnassa? Kirjallisuuskatsauksessa käytetty aineisto koostui kuudesta vertaisarvioidusta tutkimuksesta. Valitut aineistot analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen. Yrittäjyyskasvatus kuvattiin luonnollisena ja positiivisena asiana yhteiskunnassa. Se korosti taloudellisen kilpailun edistämistä sekä yksilöiden hyvinvoinnin lisäämistä. Yrittäjyyskasvatus muokkasi akateemista opettaja- opiskelija suhdetta asiakkuusmallin mukaiseksi. Yrittäjyyskasvatus korostaa yksilön omaa vastuuta omasta oppimisestaan. Yrittäjyyskasvatusta kritisoitiin yhteiskunnan normatiivisia paineita lisäävänä tekijänä. Tulevaisuudessa yhteiskunnan valtasuhteiden huomioiminen on tärkeää, jotta yrittäjyyskasvatuksella voidaan vähentää eriarvoisuutta koulutuksessa.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten tyttöjen ja vulvallisten sukuelimistä ja seksuaalisesta nautinnosta kerrotaan yläkoulun terveystiedon oppikirjassa vuodelta 2024. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että vulvallisten nautintoa ei ole tuettu riittävästi terveystiedon oppikirjoissa esimerkiksi jättämällä mielihyvän kannalta olennainen klitoris esittelemättä tai kertomalla rajoittuneita käsityksiä seksiakteista tai tyttöjen seksuaalisesta toimijuudesta. Taustakontekstina tutkimukselle on tyttöjen historiallisesti huonompi asema seksuaalioikeuksien, nautinnon ja niitä tukevan tiedon suhteen. Menetelmät. Toteutin laadullisen tutkimuksen, jossa tutkin empiirisesti Sanoma Pron kustantamaa yläkoulun terveystiedon oppikirjaa Lähde 7–9 Terveystieto (OPS 2016, painos 2024). Käytin kriittisen diskurssianalyysin menetelmää, jossa havainnoin sanavalintojen ja sanomatta jätettyjen tietojen merkitystä tyttöjen ja vulvallisten nautinnolle ja ymmärrykselle omista sukuelimistään. Diskurssianalyysia pohjustaa sosiaalisen konstruktivismin teoriasuuntaus, jonka mukaan todellisuus rakentuu sosiaalisissa ja kielellisissä käytänteissä. Painotin analyysia tyttöjen ja vulvallisten seksuaalisen hyvinvoinnin kannalta ongelmallisiin sisältöihin, joita vertasin pojista ja miestyypillisistä kehoista kerrottaviin tietoihin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimassani oppikirjassa Lähde 7–9 Terveystieto ei ollut aiempiin tutkimuksiin verrattuna yhtä ehdottomia narratiiveja tyttöjen nautinnosta. Oppikirjan voi kuitenkin nähdä ylläpitävän vulvallisten sukuelimistä koettavaa häpeää, joka estää heidän nautintoaan. Klitoris mainittiin, mutta sen rakennetta ei esitelty, vaikka niin tehtiin vastaavista miestyypillisistä sukuelimistä. Anatomisessa kuvassa klitoris näytettiin virheellisesti vain sen ulkoisina osina. Tekstissä ei kuvattu vulvan häpyhuulia tai niiden muutoksia murrosiässä toisin kuin peniksen ja kivesten osalta tehtiin. Vulvallisten kiihottumisnesteen alkuperää ei selitetty, mutta peniksellisen siemennesteen muodostuminen esiteltiin. Seksiaktien tai pornon määrittely ei tukenut tyttöjen nautintoa, mutta selitysten kapeus ei ollut sukupuolisidonnaista.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten osallistava johtaminen vaikuttaa varhaiskasva- tuksen henkilöstön työhyvinvointiin. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että osallistava johtaminen lisää työntekijöiden autonomiaa, yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutuksen laatua, mikä parantaa työhyvinvointia erityisesti psyykkisesti kuormittavilla aloilla. Kirjallisuuskatsaus keskittyi analysoimaan osallistavan johtamisen käytäntöjä ja niiden vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointiin. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa kattava kokonaiskuva siitä, miten osallistavaa johtamista voidaan hyödyntää työhyvinvoinnin edistämisessä varhaiskasvatuksen työyhteisöissä. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja sen integroivaa suuntausta hyödyntäen. Aineistona käytettiin kahdeksaa viimeisen 15 vuoden aikana julkaistua artikkelia, jotka käsittelivät osallistavaa johtamista, työhyvinvointia ja varhaiskasvatusta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan teema-analyysin avulla, jossa keskityttiin tunnistamaan osallistavan johtamisen keskeisiä käytäntöjä ja vaikutuksia. Tulokset osoittivat, että osallistava johtaminen lisää työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia ja autonomiaa, vahvistaa yhteisöllisyyttä sekä tukee rakentavaa palautetta ja vuorovaiku- tusta. Nämä tekijät paransivat työntekijöiden sitoutumista, motivaatiota ja kokemusta työn merkityksellisyydestä. Haasteina tunnistettiin resurssien puute ja vastuun epätasainen jakautuminen, jotka voivat heikentää johtamistavan positiivisia vaikutuksia. Johtopäätöksenä todetaan, että osallistava johtaminen tukee työhyvinvointia varhaiskasvatuksen kontekstissa ja voi vähentää työvoiman vaihtuvuutta. Onnistunut toteutus edellyttää kuitenkin huolellista suunnittelua ja riittäviä resursseja. Tulevaisuudessa on tarpeen tarkastella johtamistavan pitkäaikaisia vaikutuksia ja vertailla sitä muihin johtamismalleihin.

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten positiivinen pedagogiikka voisi hyödyttää pedagogista johtamista varhaiskasvatuksessa sekä miten nämä hyödyt voisivat näkyä tai miten niitä voisi hyödyntää käytännössä. Keskeisenä teoriana käytettiin Seligmanin PERMA-teoriaa. Kysymyksen asettelu syntyi, kun kiinnostuin positiivisesta psykologiasta, jonka kaut-ta löysin positiivisen pedagogiikan ja huomasin, miten vähän niitä hyödynnetään tietoisesti. Varhaiskasvatuksessa työskennellään jatkuvan paineen alla isojen lapsiryhmien kanssa ja monesti henkilöstövajeella. Tällöin pedagogisen johtamisen merkitys lisääntyy. Aiemmat tut-kimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että positiivisesta pedagogiikasta ja positiivisesta psyko-logiasta on hyötyä oppilaiden ja opettajien keskuudessa eri kouluasteilla. Tästä syystä halusin tutkia asiaa varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jota peilattiin PER-MA-teoriaan. Kirjallisuuskatsauksen narratiivin, positiviisen pedagogisen johtamisen, mukai-sesti aineistoksi valikoitui Wenströmin ym. tutkimus positiivisesta johtamisesta ammatillisten opettajien kontekstissa, E. Leskisenojan tutkimus PERMA-teorian hyödyntämisessä 6.-luokkalaisten opetuksen kontekstissa sekä E. Fonsénin väitöskirja pedagogisesta johtami-sesta. Aineisto analysoitiin aineistolähteisen sisällönanalyysin menetelmää hyödyntäen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoitti, että positiivisesta psykologiasta ja positiivisesta johtamisesta sekä positiivisesta pedagogiikasta on ollut hyötyä. Kaikissa tapauksissa tekijät ovat olleet yhteneväisiä inhimillisiä tekijöitä, kuten yhteisöllisyys, merkityksellisyys ja sitou-tuminen, ilo ja onnellisuus. Näistä tekijöistä päätellen uskaltaa todeta, että tämän kaltaiset hyödyt ovat niin perustavanlaatuisia, että ne ovat toistettavissa myös varhaiskasvatuksen kontekstissa positiivisella johtamisella. Positiivista pedagogiikkaa hyödynnetään jo esimer-kiksi vahvuuksia tukemalla, sopivalla haastavuustasolla sekä tiimipalaverien muodossa. Tie-toisempi hyödyntäminen voisi tuoda uutta, kehittävää näkökulmaa varhaiskasvatuksen joh-tamiseen.

Tavoite. Raskaudenaikainen stressi voi vaikuttaa lapsen kehitykseen pitkäkestoisesti aina varhaislapsuudesta myöhäiseen aikuisuuteen saakka. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, miten raskaudenaikainen stressi ja vanhemmuuskäyttäytyminen vaikuttavat lapsen ulospäin ja sisäänpäin suuntautuviin käyttäytymisoireisiin. Keskeinen tutkimuskysymys koski vanhemmuuden laadun mahdollista roolia raskaudenaikaisen stressin vaikutusten moderoijana ja sisään- ja ulospäin suuntautuvien käyttäytymisoireiden ehkäisijänä. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto pohjautuu PubMed-tietokannan tutkimuksiin, joissa käsiteltiin raskaudenaikaisen stressin, vanhemmuuden ja lasten kehityksen välisiä yhteyksiä. Hakutermit sisälsivät vanhemmuuden laadun (esim. “sensitiivinen vanhemmuus”, “hoiva”), raskaudenaikaisen stressin (“raskaudenaikainen stressi”, “raskaudenaikainen ahdistus”) sekä lasten kehitys- ja käyttäytymisoireet (esim. “tunnesäätely”, “sisäänpäin suuntautuvat oireet”). Yhteenveto ja johtopäätökset. Tulokset tukevat prenatal programming of postnatal plasticity -hypoteesia, jonka mukaan raskaudenaikainen stressi voi lisätä lapsen herkkyyttä postnataalisille ympäristövaikutuksille. Positiivinen, sensitiivinen ja johdonmukainen vanhemmuus moderoi raskaudenaikaisen stressin ja ulospäin suuntautuvien oireiden välistä yhteyttä siten, että positiivinen vanhemmuus oli yhteydessä vähäisempiin ulospäin suuntautuviin oireisiin. Sisäänpäin suuntautuvien oireiden kohdalla tulokset olivat ristiriitaisempia ja viittaavat siihen, että näihin oireisiin voivat vaikuttaa erityisesti biologiset mekanismit, kuten kortisolitasojen muutokset. Tulokset korostavat varhaisten positiivista vanhemmuutta tukevien interventioiden merkitystä erityisesti ulospäin suuntautuvien käyttäytymisoireiden kehittymisen ehkäisemiseen niillä lapsilla, jotka ovat altistuneet raskaudenaikaiselle stressille.

Pelillistäminen on ilmiönä saanut jalansijaa työelämässä sen motivoivan ja innostavan luonteen vuoksi. Varsinkin työntekijöiden viihtyvyyttä on pyritty lisäämään miellyttävän tekemisen kautta. Aikaisempi tutkimustieto kertoo pelillistettyjen menetelmien nostaneen työskentelytehokkuutta työpaikoilla, mutta tutkimusta nimenomaan työnhakijoiden motivoimisesta ei kuitenkaan ole vielä tehty paljoa. Tarve innostaa ja motivoida työnhakijoita on kuitenkin suuri niin hakijoiden, kuin rekrytointia tekevien yritysten näkökulmasta. Sen vuoksi tämä tutkielma pyrkii vastaamaan ja muodostamaan olemassa olevasta tiedosta käsityksen siitä, millainen on pelillistettyjen arviointimenetelmien suhde työnhakijan motivaatioon. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten niillä voidaan motivoida työnhakijoita sitoutumaan prosessiin ja mahdollisesti osallistumaan sellaiseen uudestaan; mitkä osallistujien taustatekijät, pelielementit, sekä oikeudenmukaisuussäännöt lisäksi vaikuttavat motivaation kokemukseen. Tutkielmassa tehtiin narratiivinen kirjallisuuskatsaus kerättyyn aineistoon, joka koostui kuudesta eri vertaisarvioidusta ja ajankohtaisesta tutkimusartikkelista. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen mukaisesti tutkielmassa koottiin olemassa olevaa tietoa, etsittiin yhteneväisyyksiä ja tehtiin tulkinnanvaraisia johtopäätöksiä. Tutkimukset käsittelivät toisistaan eroavien, pelillistettyjen arviointimenetelmien herättämiä reaktioita tutkimuksiin osallistuneissa henkilöissä. Tuloksia analysoitiin teoriaohjaavasti, eli aineistoja tarkasteltiin olemassa olevien mallien avulla, tässä tapauksessa teoreettisen viitekehyksen kautta, mutta yhtäläisyyksiä ja eroja selittäviä muuttujia ja niiden vaikutuksia tarkasteltiin aineistolähtöisesti. Jokaisesta tutkimuksesta kerättiin tärkeimmät tiedot kuten konteksti, otos, sekä taustatekijät ja lopulta tuloksista tehtiin yhteenveto, sekä mietittiin niiden rajoituksia pohdinnassa. Tuloksissa tuli ilmi, että erilaisten pelillistettyjen arviointimenetelmien vaikutus motivaatioon oli vaihteleva. Taustatekijöiden, kuten demografisten tietojen vaikutus oli suhteellisen vähäistä, mutta teoreettisen viitekehyksen kontekstissa proseduraalisen oikeudenmukaisuuden kokemukset säätelivät motivaation kokemusta merkittävästi. Arviointimenetelmät koettiin pääosin miellyttäväksi, kunhan niiden yhteys ajateltuun työnkuvaan koettiin riittäväksi, eikä ”pelejä” koettu liian abstrakteiksi. Tulokset, vaikkakin jatkotutkimusta vaativat, voivat siis auttaa työnantajia ja rekrytoinnin ammattilaisia valitsemaan sopivia arviointimenetelmiä tulevaisuudessa.