Browsing by Issue Date
Now showing items 1-20 of 7486
-
(2025)Tavoite. Raskaudenaikainen stressi voi vaikuttaa lapsen kehitykseen pitkäkestoisesti aina varhaislapsuudesta myöhäiseen aikuisuuteen saakka. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, miten raskaudenaikainen stressi ja vanhemmuuskäyttäytyminen vaikuttavat lapsen ulospäin ja sisäänpäin suuntautuviin käyttäytymisoireisiin. Keskeinen tutkimuskysymys koski vanhemmuuden laadun mahdollista roolia raskaudenaikaisen stressin vaikutusten moderoijana ja sisään- ja ulospäin suuntautuvien käyttäytymisoireiden ehkäisijänä. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto pohjautuu PubMed-tietokannan tutkimuksiin, joissa käsiteltiin raskaudenaikaisen stressin, vanhemmuuden ja lasten kehityksen välisiä yhteyksiä. Hakutermit sisälsivät vanhemmuuden laadun (esim. “sensitiivinen vanhemmuus”, “hoiva”), raskaudenaikaisen stressin (“raskaudenaikainen stressi”, “raskaudenaikainen ahdistus”) sekä lasten kehitys- ja käyttäytymisoireet (esim. “tunnesäätely”, “sisäänpäin suuntautuvat oireet”). Yhteenveto ja johtopäätökset. Tulokset tukevat prenatal programming of postnatal plasticity -hypoteesia, jonka mukaan raskaudenaikainen stressi voi lisätä lapsen herkkyyttä postnataalisille ympäristövaikutuksille. Positiivinen, sensitiivinen ja johdonmukainen vanhemmuus moderoi raskaudenaikaisen stressin ja ulospäin suuntautuvien oireiden välistä yhteyttä siten, että positiivinen vanhemmuus oli yhteydessä vähäisempiin ulospäin suuntautuviin oireisiin. Sisäänpäin suuntautuvien oireiden kohdalla tulokset olivat ristiriitaisempia ja viittaavat siihen, että näihin oireisiin voivat vaikuttaa erityisesti biologiset mekanismit, kuten kortisolitasojen muutokset. Tulokset korostavat varhaisten positiivista vanhemmuutta tukevien interventioiden merkitystä erityisesti ulospäin suuntautuvien käyttäytymisoireiden kehittymisen ehkäisemiseen niillä lapsilla, jotka ovat altistuneet raskaudenaikaiselle stressille.
-
(2025)Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten vanhojentanssimekon ompeluprosessissa yhdistetään asiakkaan (tanssijan) toiveet ja ompelijan tekninen osaaminen, millaisia haasteita syntyy työn suunnittelussa ja toteutuksessa toiselle henkilölle, sekä kuinka tärkeää kommunikaatio on suunnittelu- ja ompeluprosessin onnistumisessa. Tutkimus toteutettiin seuraamalla ompeluprosessia neljän sovituskerran aikana ja haastattelemalla asiakasta jokaisen sovituksen lopussa. Menetelmät. Haastattelut toimivat tutkimuksen pääasiallisena aineistona. Jokaisen sovituksen jälkeen asiakkaalle esitettiin seuraavat kysymykset: 1. Tyytyväisyys mekon istuvuuteen ja ulkonäköön. 2. Näkemykset siitä, onko omat toiveet huomioitu. 3. Kokemukset mekon käytettävyydestä ja liikkumisen mukavuudesta. Aineisto analysoitiin teemallisen analyysin avulla, tunnistaen keskeiset teemat, kuten asiakkaan tyytyväisyys, kommunikaation merkitys ja käytännön haasteet. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin FEA-mallia (Functional, Expressive, Aesthetic), joka auttaa analysoimaan ja ymmärtämään vaatetuksen suunnitteluprosessia kolmen näkökulman kautta, joita ovat toiminnallisuus, ilmaisullisuus sekä esteettisyys. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoitti, että vanhojentanssimekon onnistunut toteutus edellyttää tiivistä yhteistyötä ja jatkuvaa kommunikaatiota asiakkaan ja ompelijan välillä. Sovituskertojen aikana tapahtuva palautteenanto auttoi hienosäätämään mekkoa asiakkaan tarpeiden mukaiseksi, mikä korosti prosessin iteratiivisuutta. Ompelijan tekninen osaaminen ja kyky mukautua asiakkaan toiveisiin olivat avainasemassa lopputuloksen onnistumisessa.
-
(2025)Hyvinvointi on laaja ja moniselitteinen käsite, joka pitää sisällään muun muassa ihmisen psyykkisen, sosiaalisen ja fyysisen terveyden sekä onnellisuuden. Lasten kohdalla on tärkeää tarkastella myös kouluhyvinvointia, sillä koulu toimii kodin lisäksi hyvin merkityksellisenä lapsen elinympäristönä. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ne oppilaat, jotka saavat erityistä tukea, eivät ole niin hyvinvoivia kuin vertaisensa. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, mitkä tekijät ovat yhteydessä erityistä tukea saavien oppilaiden kouluhyvinvointiin ja mitkä tekijät painottuvat juuri erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kohdalla. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui viisi englanninkielistä tutkimusartikkelia, joissa tutkittiin erityistä tukea saavien oppilaiden hyvinvointia moniulotteisesti ja koulun kontekstissa. Aineiston sisältöanalyysi toteutettiin teema-analyysina. Teema-analyysin avulla tunnistettiin erityistä tukea saavien oppilaiden kouluhyvinvointiin liittyviä tekijöitä. Lisäksi teemoja analysoitiin Konun ja Rimpelän (2002) luoman koulun hyvinvointimallin näkökulmasta. Tutkimustulosten mukaan erityistä tukea saavat oppilaat olivat tyytymättömimpiä ystävyyssuhteisiinsa ja muuhun saamaansa sosiaaliseen tukeen koulussa sekä koulumenestykseensä. Erityistä tukea saavilla oppilailla oli heikompi itsetunto ja resilienssi. He myös kohtasivat koulussa enemmän kiusaamista kuin vertaisensa. Konun ja Ripmelän (2002) mallista esiin nousi sosiaalisten suhteiden osa-alue. Koulussa olisi syytä painottaa sosioemotionaalisten ja mielenterveystaitojen opettamista ja vahvistamista. Erityisen tuen oppilaiden kouluhyvinvointia olisi syytä tutkia lisää erilaisissa erityisopetuksen konteksteissa, kuten osa-aikaisessa erityisopetuksessa sekä luokkamuotoisessa kokoaikaisessa erityisopetuksessa.
-
(2025)Tavoitteet: Pitkittynyt kipu on maailmanlaajuinen terveysongelma, jota voidaan tarkastella biopsykososiaalisena ilmiönä. Jotta pitkittyneen kivun psykososiaalista hoitoa voidaan kehittää, on tärkeää ymmärtää pitkittynyttä kipua ylläpitäviä mekanismeja. Pitkittyneen kivun biopsykososiaalisen mallin mukaan kognitiivisen prosessoinnin vinoumat ovat yksi pitkittynyttä kipua ylläpitävistä tekijöistä. Tässä katsauksessa tarkastellaan tarkkaavaisuus-, tulkinta- ja muistivinoumia pitkittynyttä kipua kokevilla henkilöillä. Tämän katsauksen tavoitteena oli selvittää, millaista näyttöä on erilaisista kognitiivisen prosessoinnin vinoumista pitkittynyttä kipua kokevilla henkilöillä. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin PubMed tietokannasta. Hakutermeinä käytettiin termiä ”chronic pain” yhdistettynä termeihin ”cognitive bias*”, ”attentional bias*”, ”interpretation bias*” ja ”memory bias*”. Mukaan otettiin vuodesta 2020 eteenpäin julkaistuja vertaisarvioituja artikkeleita. Tulokset ja johtopäätökset: Kirjallisuuskatsauksessa löytyi näyttöä siitä, että pitkittynyttä kipua kokevilla on enemmän kipuun liittyviä tarkkaavaisuus- ja tulkintavinoumia kuin terveillä verrokeilla. Erityisen vahvaa näyttöä löytyi tulkintavinoumien esiintymisestä pitkittynyttä kipua kokevilla, eli pitkittynyttä kipua kokevilla havaittiin taipumusta tulkita monitulkintaiset ärsykkeet kipuun liittyviksi. Ainoassa katsaukseen valikoituneessa pitkittäistutkimuksessa tulkintavinoumien havaittiin olevan yhteydessä siihen, että akuutti kipu muuttui pitkittyneeksi kivuksi. Tämän perusteella vaikuttaa siltä, että tulkintavinoumien muokkaamiseen pyrkivistä interventioista voisi olla hyötyä pitkittynyttä kipua kokeville potilaille. Aiheesta tarvittaisiin vielä lisää pitkittäistutkimusta, jotta saataisiin tietoa kognitiivisten vinoumien ja kivun pitkittymisen syy-yhteyksistä.
-
(2025)Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten osallistava johtaminen vaikuttaa varhaiskasva- tuksen henkilöstön työhyvinvointiin. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että osallistava johtaminen lisää työntekijöiden autonomiaa, yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutuksen laatua, mikä parantaa työhyvinvointia erityisesti psyykkisesti kuormittavilla aloilla. Kirjallisuuskatsaus keskittyi analysoimaan osallistavan johtamisen käytäntöjä ja niiden vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointiin. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa kattava kokonaiskuva siitä, miten osallistavaa johtamista voidaan hyödyntää työhyvinvoinnin edistämisessä varhaiskasvatuksen työyhteisöissä. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja sen integroivaa suuntausta hyödyntäen. Aineistona käytettiin kahdeksaa viimeisen 15 vuoden aikana julkaistua artikkelia, jotka käsittelivät osallistavaa johtamista, työhyvinvointia ja varhaiskasvatusta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan teema-analyysin avulla, jossa keskityttiin tunnistamaan osallistavan johtamisen keskeisiä käytäntöjä ja vaikutuksia. Tulokset osoittivat, että osallistava johtaminen lisää työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia ja autonomiaa, vahvistaa yhteisöllisyyttä sekä tukee rakentavaa palautetta ja vuorovaiku- tusta. Nämä tekijät paransivat työntekijöiden sitoutumista, motivaatiota ja kokemusta työn merkityksellisyydestä. Haasteina tunnistettiin resurssien puute ja vastuun epätasainen jakautuminen, jotka voivat heikentää johtamistavan positiivisia vaikutuksia. Johtopäätöksenä todetaan, että osallistava johtaminen tukee työhyvinvointia varhaiskasvatuksen kontekstissa ja voi vähentää työvoiman vaihtuvuutta. Onnistunut toteutus edellyttää kuitenkin huolellista suunnittelua ja riittäviä resursseja. Tulevaisuudessa on tarpeen tarkastella johtamistavan pitkäaikaisia vaikutuksia ja vertailla sitä muihin johtamismalleihin.
-
(2025)Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten tyttöjen ja vulvallisten sukuelimistä ja seksuaalisesta nautinnosta kerrotaan yläkoulun terveystiedon oppikirjassa vuodelta 2024. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että vulvallisten nautintoa ei ole tuettu riittävästi terveystiedon oppikirjoissa esimerkiksi jättämällä mielihyvän kannalta olennainen klitoris esittelemättä tai kertomalla rajoittuneita käsityksiä seksiakteista tai tyttöjen seksuaalisesta toimijuudesta. Taustakontekstina tutkimukselle on tyttöjen historiallisesti huonompi asema seksuaalioikeuksien, nautinnon ja niitä tukevan tiedon suhteen. Menetelmät. Toteutin laadullisen tutkimuksen, jossa tutkin empiirisesti Sanoma Pron kustantamaa yläkoulun terveystiedon oppikirjaa Lähde 7–9 Terveystieto (OPS 2016, painos 2024). Käytin kriittisen diskurssianalyysin menetelmää, jossa havainnoin sanavalintojen ja sanomatta jätettyjen tietojen merkitystä tyttöjen ja vulvallisten nautinnolle ja ymmärrykselle omista sukuelimistään. Diskurssianalyysia pohjustaa sosiaalisen konstruktivismin teoriasuuntaus, jonka mukaan todellisuus rakentuu sosiaalisissa ja kielellisissä käytänteissä. Painotin analyysia tyttöjen ja vulvallisten seksuaalisen hyvinvoinnin kannalta ongelmallisiin sisältöihin, joita vertasin pojista ja miestyypillisistä kehoista kerrottaviin tietoihin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimassani oppikirjassa Lähde 7–9 Terveystieto ei ollut aiempiin tutkimuksiin verrattuna yhtä ehdottomia narratiiveja tyttöjen nautinnosta. Oppikirjan voi kuitenkin nähdä ylläpitävän vulvallisten sukuelimistä koettavaa häpeää, joka estää heidän nautintoaan. Klitoris mainittiin, mutta sen rakennetta ei esitelty, vaikka niin tehtiin vastaavista miestyypillisistä sukuelimistä. Anatomisessa kuvassa klitoris näytettiin virheellisesti vain sen ulkoisina osina. Tekstissä ei kuvattu vulvan häpyhuulia tai niiden muutoksia murrosiässä toisin kuin peniksen ja kivesten osalta tehtiin. Vulvallisten kiihottumisnesteen alkuperää ei selitetty, mutta peniksellisen siemennesteen muodostuminen esiteltiin. Seksiaktien tai pornon määrittely ei tukenut tyttöjen nautintoa, mutta selitysten kapeus ei ollut sukupuolisidonnaista.
-
(2025)Denna avhandling undersöker implementeringen av Dublinförordningen i Finland genom en analys av flernivåstyrningens roll och påverkan. Dublinförordningen, en central del av EU:s gemensamma asylsystem (CEAS), syftar till att skapa ett rättvist och effektivt system för att avgöra vilken medlemsstat som ansvarar för att pröva en asylansökan. Implementeringen av förordningen präglas dock av betydande utmaningar i Finland, där politiska prioriteringar, administrativa begränsningar och rättsliga konflikter skapar hinder för lyckad integrering av förordningen. Med utgångspunkt i flernivåstyrning som teoretisk referensram analyseras hur politiska intressen, administrativa resurser samt nationell lagstiftning påverkar förordningens implementering i Finland. Genom en kvalitativ innehållsanalys av befintlig forskning och policytexter belyser avhandlingen hur politisk flexibilitet, resursbrist och lagkonflikter försvårar en enhetlig implementering. Särskilt tydligt är bristen på gemensamma mål mellan nivåerna och ineffektivitet i administrativa processer, inklusive handläggning av asylansökningar och överföringar enligt förordningen. Resultaten visar att Finlands implementering av Dublinförordningen präglas av en dynamisk men ofta konfliktfylld flernivåstyrning. Trots EU:s stöd och nationella reformer kvarstår behovet av bättre samarbete och en starkare politisk vilja för att uppnå förordningens mål om rättvisa och effektiva asylprocesser. Avhandlingen bidrar till den akademiska diskussionen om EU:s migrationspolitik genom att belysa hur flernivåstyrningens komplexitet påverkar implementeringen av Dublinförordningen i Finland i praktiken.
-
Päätöksentekotyylien vaikutus asiantuntija-arvion laatuun monimutkaisessa päätöksentekotilanteessa (2025)Tavoitteet. Yksilöt suosivat erilaisia päätöksentekotyylejä. Päätöksentekotyyleillä on vaikutusta päätösten laatuun, millä on puolestaan vaikutusta päätösten seurauksiin. Useissa ammateissa ratkotaan monimutkaisia ongelmia ja tehdään niihin liittyen vaikutuksiltaan merkittäviä päätöksiä. Tutkielmassa tarkastellaan päätöksentekotyylien yhteyttä päätösten laatuun. Menetelmät. Kirjallisuushaussa etsittiin päätöksentekoon liittyvää lähdemateriaalia painottaen asiantuntijuuteen ja intuitioon liittyvään päätöksentekoon. Lähdemateriaalia haettiin Ovid Medline- ja Scopus- tietokannoista, sekä google scolar haulla käyttäen hakusanoja expertice, intuition, decission-making, judgement, error ja bias. Lisäksi lähdemateriaalia täydennettiin löytyneiden artikkeleiden lähdeluetteloiden ja keenious-aineistohaun avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Rationaalisella päätöksentekotyylillä havaittiin positiivinen yhteys päätösten laatuun ja päätöksentekijän epävarmuuteen liittyvät spontaani ja välttelevä tyyli olivat puolestaan käänteisessä yhteydessä päätösten laatuun. Monimutkaisessa, aikapaineen sisältävässä tehtävässä havaittiin, että joustava intuitiivisen ja rationaalisen tyylin käyttö johtaa parhaaseen lopputulokseen.
-
(2025)Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten positiivinen pedagogiikka voisi hyödyttää pedagogista johtamista varhaiskasvatuksessa sekä miten nämä hyödyt voisivat näkyä tai miten niitä voisi hyödyntää käytännössä. Keskeisenä teoriana käytettiin Seligmanin PERMA-teoriaa. Kysymyksen asettelu syntyi, kun kiinnostuin positiivisesta psykologiasta, jonka kaut-ta löysin positiivisen pedagogiikan ja huomasin, miten vähän niitä hyödynnetään tietoisesti. Varhaiskasvatuksessa työskennellään jatkuvan paineen alla isojen lapsiryhmien kanssa ja monesti henkilöstövajeella. Tällöin pedagogisen johtamisen merkitys lisääntyy. Aiemmat tut-kimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että positiivisesta pedagogiikasta ja positiivisesta psyko-logiasta on hyötyä oppilaiden ja opettajien keskuudessa eri kouluasteilla. Tästä syystä halusin tutkia asiaa varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jota peilattiin PER-MA-teoriaan. Kirjallisuuskatsauksen narratiivin, positiviisen pedagogisen johtamisen, mukai-sesti aineistoksi valikoitui Wenströmin ym. tutkimus positiivisesta johtamisesta ammatillisten opettajien kontekstissa, E. Leskisenojan tutkimus PERMA-teorian hyödyntämisessä 6.-luokkalaisten opetuksen kontekstissa sekä E. Fonsénin väitöskirja pedagogisesta johtami-sesta. Aineisto analysoitiin aineistolähteisen sisällönanalyysin menetelmää hyödyntäen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoitti, että positiivisesta psykologiasta ja positiivisesta johtamisesta sekä positiivisesta pedagogiikasta on ollut hyötyä. Kaikissa tapauksissa tekijät ovat olleet yhteneväisiä inhimillisiä tekijöitä, kuten yhteisöllisyys, merkityksellisyys ja sitou-tuminen, ilo ja onnellisuus. Näistä tekijöistä päätellen uskaltaa todeta, että tämän kaltaiset hyödyt ovat niin perustavanlaatuisia, että ne ovat toistettavissa myös varhaiskasvatuksen kontekstissa positiivisella johtamisella. Positiivista pedagogiikkaa hyödynnetään jo esimer-kiksi vahvuuksia tukemalla, sopivalla haastavuustasolla sekä tiimipalaverien muodossa. Tie-toisempi hyödyntäminen voisi tuoda uutta, kehittävää näkökulmaa varhaiskasvatuksen joh-tamiseen.
-
(2025)Finland har en åldrande befolkning samtidigt som födslotalen minskar. Det innebär att allt färre arbetstagare i framtiden ska finansiera välfärden. Vi måste därför finna nya lösningar inom socialvården. Familjevård för äldre kunde vara en pusselbit i sammanhanget. Serviceformen innebär att en äldre person flyttar in i familjevårdarens privata hem för boende, vård och omsorg. Familjevård kan också betyda att vård och omsorg ges i klientens eget hem och/eller endast under delar av dygnet. Forskning visar att i ett välfungerande familjehem förbättras klientens funktionsförmåga. Samtidigt är serviceformen samhällsekonomiskt resurseffektiv. Fokuset ligger på vad det finns för finländsk forskning om familjevård för äldre. En annan målsättning är att ta reda på vad forskningen säger om klientens valfrihet, delaktighet och självbestämmande. Metoden som används är litteraturöversikt och innehållsanalys. Resultatet visar att det finns mycket lite finländsk forskning om familjevård för äldre. Merparten av den forskning som gjorts har utförts av en och samma forskare och fokuserar på familjevårdarens perspektiv. Forskning ur klientperspektiv saknas. Den forskning som berör klientens valfrihet, delaktighet och självbestämmande inom familjevård för äldre påvisar att det finns motstridigheter på lagstiftningsnivå. I Finland är familjevård för äldre en ännu outvecklad serviceform med potential. Serviceformen är bra så till vida att den i ett välfungerande familjehem stärker klientens funktionsförmåga. Det är därför olyckligt att det råder brist på familjevårdare och att verksamheten inte utvecklats mer. För att utveckla familjevården borde allmänhetens kunskap om serviceformen öka, ansvarspersoner i välfärdsområdena utses och familjevårdarens arbetsvillkor förbättras. Slutligen borde familjevårdslagen uppdateras för att säkerställa klientens självbestämmanderätt.
-
(2025)Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena on analysoida, kuinka suomalainen valtamedia kehystää Helsingin yliopiston sijoituksia kansainvälisissä yliopistorankingeissa ja millaisia diskursseja median esitystavat rakentavat. Tarkastelun keskiössä ovat diskurssien vaikutukset lukijoiden käsityksiin yliopiston menestyksestä suhteessa kansainväliseen kilpailuun, resursseihin ja korkeakoulupolitiikkaan. Tutkimus hyödyntää diskurssianalyysiä, jonka avulla selvitetään, miten median käyttämät kieli- ja kehystysstrategiat tuottavat merkityksiä ja vaikuttavat korkea- koulutusta koskevaan julkiseen keskusteluun. Näin tutkimus pyrkii valottamaan yliopistoran- kingien roolia osana laajempia yhteiskunnallisia ja koulutuspoliittisia ilmiöitä. Menetelmät. Tutkimuksessa hyödynnettiin diskurssianalyysiä, joka mahdollistaa kielenkäytön ja diskurssien kautta välittyvien merkitysten tutkimisen. Aineisto koostui suomalaisen valta- median artikkeleista 2020-luvulta, joissa käsitellään Helsingin yliopiston sijoituksia kansain- välisissä yliopistorankingeissa. Diskurssianalyysin avulla tunnistettiin keskeiset diskurssit, kuten menestyksen, resurssipulan ja kansainvälisen kilpailun diskurssit, ja analysoitiin niiden kielellisiä strategioita ja ideologisia painotuksia. Menetelmä tarjosi syvällisen näkökulman sii- hen, kuinka media rakentaa ja välittää käsityksiä Helsingin yliopiston asemasta osana kansainvälistä korkeakoulutuskenttää. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa tunnistettiin neljä keskeistä diskurssia: menestyksen, resurssipulan, kansainvälisen kilpailun ja tulosten laskun diskurssit. Menestyksen diskurssi korostaa Helsingin yliopiston saavutuksia ja sen roolia kansallisena ylpeydenaiheena, kun taas resurssipulan diskurssi liittää ranking-sijoitusten heikkenemisen rahoituksen ja resurssien riittämättömyyteen. Kansainvälisen kilpailun diskurssi painottaa globaalin tiedeyhteisön paineita ja Pohjoismaiden välisiä vertailuja, kun taas tulosten laskun diskurssi rakentaa kuvaa kriisistä ja sen rakenteellisista syistä, jotka haastavat suomalaisen korkeakoulutuksen kestävyyttä ja kehitystä.
-
(2025)Tavoitteet. Tutkimuksessa tarkasteltiin, mitkä opetusmetodit motivoivat oppilaita varhaisessa vieraiden kielten opetuksessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös varhaisten vieraiden kielten opettajien pedagogisen osaamisen merkitystä oppilaiden motivoimisessa. Vieraita kieliä opiskellaan kouluissa vähenevissä määrin. Tämän takia on tärkeää selvittää, mitkä tekijät motivoivat oppilaita varhaisessa vieraiden kielten opetuksessa, jotta oppilaiden halukkuus opiskella vieraita kieliä säilyy tulevaisuudessakin. Tutkimuksessa esitellään oppilaita motivoi-via opetusmetodeja varhaisessa vieraiden kielten opetuksessa. Opettajan pedagogisen osaamisen merkitys varhaisessa vieraiden kielten opetuksessa tulee myös esitellyksi. Menetelmät. Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimus kartoittaa erilaisia oppilaita motivoiva opetusmetodeja varhaisessa vieraiden kielten opetuksessa sekä paneutuu opettajan pedagogisen osaamisen merkitykseen varhaisessa vieraan kielen ope-tuksessa. Tarkastelin niin englannin- kuin suomenkielisiä tutkimuksia. Aineisto kerättiin pää-osin englanninkielisiä hakutermejä käyttäen, mutta myös suomenkielisiä hakutermejä hyö-dyntäen. Aineistoa kerättiin eri tietokannoista. Tutkimus pyrkii antamaan mahdollisimman laa-jan yleiskuvan tutkittavasta ilmiöstä. Tulokset ja johtopäätökset. Varhaisen vieraan kielen opettajan pedagogiset taidot ovat keski-össä vieraiden kielten opetuksessa. Pedagogisiin taitoihin kuuluu opettajan heittäytymiskyky työhön ja varhaiskasvatuksen pedagogiset taidot. Opettajan tulee innostaa oppilaitaan ja olla halukas kehittämään omaa osaamistaan. Myös varhaisen vieraan kielen opettajan valitsemat opetusmetodit vaikuttavat ratkaisevasti oppilaiden motivaatioon. Motivoivia opetusmetodeja ovat muun muassa erilaiset pelit ja leikit, tarinoiden hyödyntäminen opetuksessa sekä rooli-leikit. Opetusmetodien tulee olla interaktiivisia, rohkaisevia ja niiden tulee olla oppilaiden ikä-tasolle kohdennettuja. Varhaisen vieraan kielen opettajan tulee ottaa oppilaiden persoonalli-suus, kyvykkyys ja erilaiset oppimistyylit huomioon opetusmetodeja valittaessa.
-
(2024)Tavoitteet: Post-traumaattista stressihäiriötä, eli PTSD:tä, sairastavilla esiintyy runsaasti heikkoa hoitovastetta. Häiriön yksilöllistä oireilua saattavat hallita traumaan liittyvät tunnetilat, jolloin niiden uniikkeihin toimintamekanismeihin tulisi kohdentaa tarkoin valittua hoitoa. Yksi näistä PTSD:ssä usein toistuvista, hallitsevista tunnetiloista on häpeä. Itsemyötätunnon harjoittamista tulisi tutkia häpeäpainotteisen PTSD:n hoidossa, sillä niiden on todettu lieventävän häpeälle tyypillisiä itsekriittisiä ja itseä tuomitsevia toimintamalleja. Tutkielman pääasiallisena tavoitteena on selvittää, auttavatko itsemyötätuntoiset menetelmät häpeäpainotteisen PTSD:n oirekuvan lievittymisessä. Samalla kartoitetaan PTSD-oireiden, häpeän ja itsemyötätunnon välisiä kahdenkeskisiä yhteyksiä sekä selvitetään, vaikuttaako itsemyötätuntoisuus eri tavoin geneeriseen kuin traumaan liittyvään häpeään. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuutta haettiin Google Scholar, Ovid Medline, PubMed sekä Helka -tietokannoista. Käytettyjä hakusanoja ja niiden yhdistelmiä olivat “ptsd”, “self-compassion”, “shame” ja “trauma”. Tulokset ja johtopäätökset: Itsemyötätuntoiset menetelmät vaikuttivat lupaavilta häpeäpainotteisen PTSD:n hoidossa. Traumaan liittyvä häpeä sääteli itsemyötätunnon ja PTSD-oireiden välistä yhteyttä. PTSD-oireet, häpeä ja itsemyötätunto ilmensivät mielekkäitä kahdenkeskisiä yhteyksiä. Lisäksi itsemyötätuntoisuus osoitti samankaltaista yhteyttä niin geneeriseen kuin traumaan liittyvään häpeään. Tulokset itsemyötätunnon traumaan liittyvää häpeää sekä siitä kärsivien PTSD-oireita lievittävistä vaikutuksista saattavat olla yleistettävissä ainoastaan interpersonaalista väkivaltaa kokeneisiin yksilöihin. Tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia lisää itsemyötätunnon ja häpeäpainotteisen PTSD:n yhteyttä myös toisenlaista traumaa kokeneiden populaatiossa sekä keskittää huomioita erilaisiin PTSD:tä ylläpitäviin ja sen oirekuvaa hallitseviin tunnetiloihin.
-
(2024)Tavoitteet: Autismikirjon häiriön diagnoosin saaneet tekevät keskimäärin muuta väestöä enemmän itsemurhia. Koirilla on positiivisia vaikutuksia mielenterveyteen ja itsemurhien ehkäisyyn. Avustajakoiria sekä koira-avusteista terapiaa on alettu hiljattain hyödyntää autismikirjon henkilöiden, sekä lasten että aikuisten, tukemiseen. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää, voidaanko itsemurhia ehkäistä autismikirjon häiriössä koirien avulla. Menetelmät: Kirjallisuushaku suoritettiin PubMed- ja Google Scholar -tietokannoissa hakusanoilla “autism spectrum disorder/ASD/autism”, “suicide/mental health” ja “assistance dog/dog ownership/dog therapy” syksyn 2023 aikana. Katsaukseen otettiin mukaan vain tuoreita, vuoden 2010 jälkeen ilmestyneitä, vertaisarvioituja julkaisuja. Tulokset ja johtopäätökset: Avustajakoirilla, koiranomistajuudella sekä koira-avusteisella terapialla havaittiin olevan myönteinen vaikutus autismikirjon potilaiden mielenterveyteen ja niiden huomattiin vähentävän riskiä tehdä itsemurha. Koirien havaittiin myös laskevan sekä ASD-lasten että heidän vanhempiensa stressitasoja. Tulosten perusteella olisi suotavaa, että useampi autismikirjon potilas saisi mahdollisuuden avustajakoiraan tai koira-avusteiseen terapiaan.
-
(2024)Tavoitteet. Yhteisillä perheaterioilla on merkittävämyönteinen rooli lasten ja nuorten elämässä. Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkasteltiin sitä, millainen merkitys television katselulla ja älylaitteiden käytöllä perheaterioiden aikana on lapsille ja nuorille, erityisesti heidän hyvinvointinsa, ruokailutottumustensa ja perheen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Menetelmät. Tämä kandidaatin tutkielma on tehty kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Työ on narratiivinen kuvaus siitä, millaista tutkimusta aiheesta on tehty. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostuu yhdestä laajasta katsausartikkeleja tarkastelevasta metakatsauksesta, sekä tätä täydentävistä itsenäisistä tutkimuksista. Tutkimuskysymykset johtivat aineiston valintaa, mutta lopullinen aineisto hioi tutkimuskysymykset lopulliseen muotoonsa. Metakatsauksen kautta tulleen aineiston lisäksi käyttämäni lähteet ovat Google Scholarin kautta löytyneitä. Tulokset ja johtopäätökset. Television katselu ja älylaitteet ruokailun aikana vaikuttavat perheaterian dynamiikkaan. Ruutujen käyttö ruokailutilanteessa voidaan yhdistää huonompaan ravitsemukseen kasvaneeseen ylipainon riskiin, riskikäyttäytymiseen, syömishäiriöihin sekä mielenterveysongelmiin. Vaikuttaa siltä, että yhteisten perheaterioiden liittyvät myönteiset ilmiöt heikentyvät television katselulla ja älylaitteiden käytöllä ruokapöydässä. Tulokset korostavat tarvetta mahdollisen ruokailun aikaisen television katselun tai älylaitteiden katselun tiedostamiselle ja perheiden välistä vuorovaikutusta edistävien käytäntöjen vahvistamiselle.
-
(2024)Tavoitteet: Vaikka psykoterapiat ovat tehokkaita hoitoja, niiden vaikuttavuudessa on parannettavaa. Yksi ratkaisukeino on potilaan rutiininomainen tulosten seuranta routine outcome monitoring eli ROM. ROM:n avulla mitataan hoidon kannalta asiaankuuluvia tulosmuuttujia kuten potilaan oireita ja tämän pohjalta hoitoa sopeutetaan vastaamaan paremmin potilaan tarpeisiin. Vaikka ROM:n hyödystä hoidon vaikuttavuuteen on empiiristä näyttöä, osa terapeuteista vastustaa menetelmää. Katsaukseni tavoite on tutkia terapeuttien kielteisiä asenteita ROM:ia kohtaan sekä pohtia mahdollisia tekijöitä asenteiden taustalla. Pohdin myös keinoja asenteiden muuttamiseksi. Menetelmät: Kirjallisuushaku tehtiin syksyllä 2023 Scopus ja Google Scholar tietokantoihin termein (ROM OR ”routine outcome monitoring”) AND (therapist OR clinician) sekä (ROM OR ”routine outcome monitoring”) AND (implementation). Katsaus rajattiin mielenterveystyön ammattilaisten asenteiden tarkasteluun. Tulokset ja pohdinta: Terapeuttien havaittiin olevan huolissaan erityisesti ROM:iin liittyvistä käytännönjärjestelyistä. Menetelmän mahdollinen vaikutus työnkuvaan, asemaan ja terapiasuhteeseen herättävät myös epäilyksiä. Asenteissa ROM:ia kohtaan löytyi eroja tutkimuksen toteutusmaasta, terapeutin teoreettisesta suuntauksesta ja käyttömäärästä riippuen. Katsauksessa keskustellaan ROM:n käyttöönottoa helpottavista tekijöistä.
-
(2024)Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erityisopettajien suhtautumista puhetta tukeviin ja korvaaviin kommunikaatiomenetelmiin (AAC) sekä sitä, millä tavoilla AAC:n käyttöä voidaan tukea koulumaailmassa erityisopettajien näkökulmasta. Aiheesta on tehty ulkomailla tutkimusta, mutta Suomessa aihealuetta ei ole vielä kattavasti selvitetty. Tällä hetkellä kuitenkin AAC:n käyttöä on alettu tutkia myös Suomen tasolla. Suomessa on tehty muun muassa tutkimuksia opettajien ja oppilaiden suhtautumisesta AAC:hen. Menetelmät. Tutkimus tehtiin laadullisin menetelmin. Monitapaustutkimus toteutettiin haastattelemalla kolmea erityisopettajaa, jolla oli kokemusta AAC:n käytöstä. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoituna haastatteluna, jotka litteroitiin äänitysten jälkeen. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa käytettiin induktiivista sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikki tutkimuksessa olleet erityisopettajat kokivat AAC:n käytön hyödylliseksi. Erityisen hyödylliseksi koettiin piirtäminen sekä tukiviittomat. Kaikki haastateltavat kokivat myös tiedon lisäämisen tukevan AAC:n käyttöä koulumaailmassa. Kaksi opettajaa koki myös materiaalien helppouden ja saatavuuden lisäävän AAC:n käytön edistämistä. Kaikki haastateltavat nostivat myös kommunikaattorit esille. Haastateltavista kaksi koki kommunikaattorit haastaviksi ja yksi helposti käytettäväksi. Tutkimuksen mukaan AAC tiedon lisäämiselle on tarve koulumaailmassa ja erityisopettajat suhtautuvat positiivisesti AAC:n käyttöön
-
(2024)Tavoitteet: Valemuistot ovat normaali osa adaptiivista muistitoimintaa, ja niitä aiheuttavat usein ulkoiset häiriötekijät ja muistin rekonstruktiivisuus. Valemuistot ovat suuri ongelma rikosoikeudelle erityisesti virheellisten silminnäkijätunnistusten vuoksi, jotka ovat johtaneet lukemattomien syyttömien henkilöiden tuomitsemiseen. Vielä ei ole kuitenkaan löydetty luotettavaa keinoa erottaa valemuistoja todellisista muistoista. Valemuistojen syntymekanismeja on tutkittu paljon, mutta niiden neuraalisesta perustasta tiedetään vasta vähän. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella valemuistoja koskevia neurotieteen löydöksiä kognitiivisten teorioiden valossa sekä arvioida, voisiko neurotieteen aivotutkimusmenetelmillä havaita valemuistoja rikosoikeudessa. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuutta haettiin Ovid Medline, PubMed, APA PsycInfo ja Google Scholar -tietokannoista hakusanoilla ”false memory”, ”neuroscience”, ”imaging” ja ”neural” sekä aiheeseen liittyvien artikkelien lähdeluetteloista. Tuloksista rajattiin pois tutkimukset, joissa valemuistot olivat syntymekanismiltaan patologisia, sekä tutkimukset, joissa aivokuvantaminen oli suoritettu mieleen painamisen aikana. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäytön perusteella valemuistot ja todelliset muistot aktivoivat aivoja osittain samalla tavalla, mutta huomattavia eroavaisuuksiakin on havaittavissa. Valemuistojen kannalta keskeisiä aivoalueita vaikuttavat olevan erityisesti etuotsalohkojen ja limbisen järjestelmän rakenteet. Aiheeseen liittyvä tutkimusnäyttö on kuitenkin vielä vähäistä ja jokseenkin ristiriitaista, ja siihen liittyy monia käytännön ongelmia. Jatkotutkimusta vaaditaan ennen kuin aivotutkimusmenetelmiä voidaan luotettavasti hyödyntää rikosoikeudessa todellisten muistojen ja valemuistojen erottamiseen.
-
(2024)Asiantuntijakulttuuri on laajentunut, ja sen myötä perinteisten tieteellisten asiantuntijoiden rinnalle on noussut uusia toimijoita. Tämä ilmiö herätti mielenkiintoni, ja halusin tutkia tarkemmin, mitä asiantuntijuus tarkoittaa ja millaista osaamista asiantuntijan rooli edellyttää tällä hetkellä. Kandidaatin tutkielmani tarkoituksena on koostaa tietoa asiantuntijuutta tarkastelleista tutkimuksista integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Aikaisemmissa tutkimuksissa asiantuntijuus määriteltiin yksilön erityisosaamisena ja lahjakkuutena, jota vahvistetaan akateemisella koulutuksella ja työkokemuksella. Teoreettisessa taustassa kuvailen kolmea erilaista asiantuntijuutta sekä niiden kehittymistä. Koska asiantuntijuuden käsite on laaja, olen rajannut näkökulman koskemaan työelämään kytkeytyvää asiantuntijuutta. Tarkastelen kandidaatin tutkielmassani asiantuntijuus käsitettä ja tekijöitä, jotka vaikuttavat asiantuntijuuden kehittymiseen työpaikalla. Tutkimus tehtävänä on muodostaa monipuolinen kokonaiskuva asiantuntijuudesta työympäristössä. Tutkimuskysymykseni ovat 1) Millä eri tavoin asiantuntijuus voidaan määritellä? ja 2) Millaisista palasista asiantuntijuus rakentuu työympäristössä? Toteutin tutkielman integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoni muodostuu 11.vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista, jotka ovat sekä määrällisiä että laadullisia. Artikkelit ovat englannin kielisiä, ja ne kerättiin EBSCOhost-tietokannasta. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällön analyysinä, käytännössä yliviivaamalla ja ryhmittelemällä aineistoa tutkimuskysymyksien ohjaamana. Analysoinnin myötä tutkielman tulokset muodostuivat suhteessa tutkimuskysymyksiin. Tutkimus tulosten perusteella, asiantuntijuus koostuu monista erilaisista tekijöistä, kuten tietämyksestä, taidoista ja kokemuksesta sekä se vaihtelee eri ammateissa, rooleissa ja ympäristöissä. Asiantuntijaksi kehittyminen voi olla seurausta esimerkiksi tietoisesta kehityksestä tai kokemuksen kautta hankitusta oppimisesta. Kehitystä aloittelijasta asiantuntijaksi kuvattiin prosessina, joka kehittyy ajan myötä koulutuksen, pitkäaikaisen kokemuksen, tukevan oppimisympäristön ja henkilökohtaisen motivaation kautta.
-
(2024)Tunteet eli emootiot ohjaavat käyttäytymistämme monin tavoin. Emootioiden synnystä on historian aikana esitetty useita teorioita. Viimeisen 30 vuoden aikana kahdella teoriasuuntauksella, perustunneteorialla ja konstruktionistisella tunneteorialla, on ollut suurin painoarvo affektiivisessa neurotieteessä. Perustunneteorian mukaan ihmisillä on pieni määrä evolutiivisesti kehittyneitä emootioita, joille voidaan löytää toisistaan erottuvat fysiologiset ja neuraaliset korrelaatit. Konstruktionistisen teorian mukaan emootiot muodostuvat tilannesidonnaisesti aiemman kokemuksen ja kehon fysiologisen tilan perusteella. Sen mukaan eri emootiot syntyvät samoissa neuraalisissa järjestelmissä, ja myös sama emotionaalinen kokemus voi syntyä eri tavoin aivoissa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa vertaillaan näitä teorioita aivokuvantamisnäytön pohjalta ja tarkastellaan, onko perustunneteoria enää ajankohtainen. Katsauksessa esitellyissä tutkimuksista osa on fMRI-datasta tehtyjä meta-analyyseja ja osa yksittäisiä aivotutkimuksia. Vaihtelevista teoreettisista oletuksista ja metodologiasta johtuen tutkimukset ovat tuottaneet ristiriitaisia tuloksia. Aivokuvantamisnäytön perusteella on kuitenkin selvää, että emootiot syntyvät laaja-alaisissa ja monelta osin päällekkäisissä neuroverkostoissa, tukien enemmän konstruktionistista teoriaa. Teoriat eivät silti ole välttämättä toisiaan poissulkevia. Aivojemme monimutkaisuus mahdollistaa sekä synnynnäisten että opittujen tekijöiden yhteispelin emotionaalisissa prosesseissa. Perustunteiden ja konstruktionistisen tunneteorian yhdistäminen tai uudet mallit voivat tuoda syvempää ymmärrystä siitä, miten aivot prosessoivat tunteita eri tilanteissa.
Now showing items 1-20 of 7486