Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

  • Sten, Ida (2025)
    Tavoite. Raskaudenaikainen stressi voi vaikuttaa lapsen kehitykseen pitkäkestoisesti aina varhaislapsuudesta myöhäiseen aikuisuuteen saakka. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, miten raskaudenaikainen stressi ja vanhemmuuskäyttäytyminen vaikuttavat lapsen ulospäin ja sisäänpäin suuntautuviin käyttäytymisoireisiin. Keskeinen tutkimuskysymys koski vanhemmuuden laadun mahdollista roolia raskaudenaikaisen stressin vaikutusten moderoijana ja sisään- ja ulospäin suuntautuvien käyttäytymisoireiden ehkäisijänä. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto pohjautuu PubMed-tietokannan tutkimuksiin, joissa käsiteltiin raskaudenaikaisen stressin, vanhemmuuden ja lasten kehityksen välisiä yhteyksiä. Hakutermit sisälsivät vanhemmuuden laadun (esim. “sensitiivinen vanhemmuus”, “hoiva”), raskaudenaikaisen stressin (“raskaudenaikainen stressi”, “raskaudenaikainen ahdistus”) sekä lasten kehitys- ja käyttäytymisoireet (esim. “tunnesäätely”, “sisäänpäin suuntautuvat oireet”). Yhteenveto ja johtopäätökset. Tulokset tukevat prenatal programming of postnatal plasticity -hypoteesia, jonka mukaan raskaudenaikainen stressi voi lisätä lapsen herkkyyttä postnataalisille ympäristövaikutuksille. Positiivinen, sensitiivinen ja johdonmukainen vanhemmuus moderoi raskaudenaikaisen stressin ja ulospäin suuntautuvien oireiden välistä yhteyttä siten, että positiivinen vanhemmuus oli yhteydessä vähäisempiin ulospäin suuntautuviin oireisiin. Sisäänpäin suuntautuvien oireiden kohdalla tulokset olivat ristiriitaisempia ja viittaavat siihen, että näihin oireisiin voivat vaikuttaa erityisesti biologiset mekanismit, kuten kortisolitasojen muutokset. Tulokset korostavat varhaisten positiivista vanhemmuutta tukevien interventioiden merkitystä erityisesti ulospäin suuntautuvien käyttäytymisoireiden kehittymisen ehkäisemiseen niillä lapsilla, jotka ovat altistuneet raskaudenaikaiselle stressille.
  • Härkönen, Maria (2025)
    Tavoitteet. Tutkimuksessa tarkasteltiin, mitkä opetusmetodit motivoivat oppilaita varhaisessa vieraiden kielten opetuksessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös varhaisten vieraiden kielten opettajien pedagogisen osaamisen merkitystä oppilaiden motivoimisessa. Vieraita kieliä opiskellaan kouluissa vähenevissä määrin. Tämän takia on tärkeää selvittää, mitkä tekijät motivoivat oppilaita varhaisessa vieraiden kielten opetuksessa, jotta oppilaiden halukkuus opiskella vieraita kieliä säilyy tulevaisuudessakin. Tutkimuksessa esitellään oppilaita motivoi-via opetusmetodeja varhaisessa vieraiden kielten opetuksessa. Opettajan pedagogisen osaamisen merkitys varhaisessa vieraiden kielten opetuksessa tulee myös esitellyksi. Menetelmät. Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimus kartoittaa erilaisia oppilaita motivoiva opetusmetodeja varhaisessa vieraiden kielten opetuksessa sekä paneutuu opettajan pedagogisen osaamisen merkitykseen varhaisessa vieraan kielen ope-tuksessa. Tarkastelin niin englannin- kuin suomenkielisiä tutkimuksia. Aineisto kerättiin pää-osin englanninkielisiä hakutermejä käyttäen, mutta myös suomenkielisiä hakutermejä hyö-dyntäen. Aineistoa kerättiin eri tietokannoista. Tutkimus pyrkii antamaan mahdollisimman laa-jan yleiskuvan tutkittavasta ilmiöstä. Tulokset ja johtopäätökset. Varhaisen vieraan kielen opettajan pedagogiset taidot ovat keski-össä vieraiden kielten opetuksessa. Pedagogisiin taitoihin kuuluu opettajan heittäytymiskyky työhön ja varhaiskasvatuksen pedagogiset taidot. Opettajan tulee innostaa oppilaitaan ja olla halukas kehittämään omaa osaamistaan. Myös varhaisen vieraan kielen opettajan valitsemat opetusmetodit vaikuttavat ratkaisevasti oppilaiden motivaatioon. Motivoivia opetusmetodeja ovat muun muassa erilaiset pelit ja leikit, tarinoiden hyödyntäminen opetuksessa sekä rooli-leikit. Opetusmetodien tulee olla interaktiivisia, rohkaisevia ja niiden tulee olla oppilaiden ikä-tasolle kohdennettuja. Varhaisen vieraan kielen opettajan tulee ottaa oppilaiden persoonalli-suus, kyvykkyys ja erilaiset oppimistyylit huomioon opetusmetodeja valittaessa.
  • Mäkinen, Petra (2025)
    Hyvinvointi on laaja ja moniselitteinen käsite, joka pitää sisällään muun muassa ihmisen psyykkisen, sosiaalisen ja fyysisen terveyden sekä onnellisuuden. Lasten kohdalla on tärkeää tarkastella myös kouluhyvinvointia, sillä koulu toimii kodin lisäksi hyvin merkityksellisenä lapsen elinympäristönä. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ne oppilaat, jotka saavat erityistä tukea, eivät ole niin hyvinvoivia kuin vertaisensa. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, mitkä tekijät ovat yhteydessä erityistä tukea saavien oppilaiden kouluhyvinvointiin ja mitkä tekijät painottuvat juuri erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kohdalla. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui viisi englanninkielistä tutkimusartikkelia, joissa tutkittiin erityistä tukea saavien oppilaiden hyvinvointia moniulotteisesti ja koulun kontekstissa. Aineiston sisältöanalyysi toteutettiin teema-analyysina. Teema-analyysin avulla tunnistettiin erityistä tukea saavien oppilaiden kouluhyvinvointiin liittyviä tekijöitä. Lisäksi teemoja analysoitiin Konun ja Rimpelän (2002) luoman koulun hyvinvointimallin näkökulmasta. Tutkimustulosten mukaan erityistä tukea saavat oppilaat olivat tyytymättömimpiä ystävyyssuhteisiinsa ja muuhun saamaansa sosiaaliseen tukeen koulussa sekä koulumenestykseensä. Erityistä tukea saavilla oppilailla oli heikompi itsetunto ja resilienssi. He myös kohtasivat koulussa enemmän kiusaamista kuin vertaisensa. Konun ja Ripmelän (2002) mallista esiin nousi sosiaalisten suhteiden osa-alue. Koulussa olisi syytä painottaa sosioemotionaalisten ja mielenterveystaitojen opettamista ja vahvistamista. Erityisen tuen oppilaiden kouluhyvinvointia olisi syytä tutkia lisää erilaisissa erityisopetuksen konteksteissa, kuten osa-aikaisessa erityisopetuksessa sekä luokkamuotoisessa kokoaikaisessa erityisopetuksessa.
  • Rossow, Sofia (2025)
    Tavoitteet: Pitkittynyt kipu on maailmanlaajuinen terveysongelma, jota voidaan tarkastella biopsykososiaalisena ilmiönä. Jotta pitkittyneen kivun psykososiaalista hoitoa voidaan kehittää, on tärkeää ymmärtää pitkittynyttä kipua ylläpitäviä mekanismeja. Pitkittyneen kivun biopsykososiaalisen mallin mukaan kognitiivisen prosessoinnin vinoumat ovat yksi pitkittynyttä kipua ylläpitävistä tekijöistä. Tässä katsauksessa tarkastellaan tarkkaavaisuus-, tulkinta- ja muistivinoumia pitkittynyttä kipua kokevilla henkilöillä. Tämän katsauksen tavoitteena oli selvittää, millaista näyttöä on erilaisista kognitiivisen prosessoinnin vinoumista pitkittynyttä kipua kokevilla henkilöillä. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin PubMed tietokannasta. Hakutermeinä käytettiin termiä ”chronic pain” yhdistettynä termeihin ”cognitive bias*”, ”attentional bias*”, ”interpretation bias*” ja ”memory bias*”. Mukaan otettiin vuodesta 2020 eteenpäin julkaistuja vertaisarvioituja artikkeleita. Tulokset ja johtopäätökset: Kirjallisuuskatsauksessa löytyi näyttöä siitä, että pitkittynyttä kipua kokevilla on enemmän kipuun liittyviä tarkkaavaisuus- ja tulkintavinoumia kuin terveillä verrokeilla. Erityisen vahvaa näyttöä löytyi tulkintavinoumien esiintymisestä pitkittynyttä kipua kokevilla, eli pitkittynyttä kipua kokevilla havaittiin taipumusta tulkita monitulkintaiset ärsykkeet kipuun liittyviksi. Ainoassa katsaukseen valikoituneessa pitkittäistutkimuksessa tulkintavinoumien havaittiin olevan yhteydessä siihen, että akuutti kipu muuttui pitkittyneeksi kivuksi. Tämän perusteella vaikuttaa siltä, että tulkintavinoumien muokkaamiseen pyrkivistä interventioista voisi olla hyötyä pitkittynyttä kipua kokeville potilaille. Aiheesta tarvittaisiin vielä lisää pitkittäistutkimusta, jotta saataisiin tietoa kognitiivisten vinoumien ja kivun pitkittymisen syy-yhteyksistä.
  • Könönen, Katariina (2025)
    Aim: The aim was to examine whether there is a connection between experiences of racism during adolescence and criminal behavior, as well as to identify the factors that may influence this relationship. Additionally, the study explored protective factors in the context of racism and criminal behavior. Methods: A literature search was conducted in PubMed, PsychInfo, and Google Scholar databases during the autumn of 2024. The keywords used were crime, culture, racism, ethnicity, criminal behavior, acculturative stress, delinquency, and racial discrimination. Additional literature was searched in the reference lists of the articles found. The focus of the review was limited to adolescents and their experiences of racism. Conclusions: The findings demonstrate a positive relationship between racism experienced by adolescents from ethnic minority backgrounds and criminal behavior. Additionally, the results suggest a causal relationship, wherein experiences of racism in adolescence could increase criminal behavior. Mediating factors identified included negative emotions, delinquent peer groups, attitudes towards relationships and aggressive behavior, neighborhood-related factors, school dropout, and relationships with parents and school. Further research is needed involving youth from various ethnic minority groups to more comprehensively address causal relationships, mechanisms of influence, and protective factors.
  • Naalisvaara, Sandra (2025)
    Luku- ja kirjoitustaito ovat tärkeitä taitoja oppia lapsuudessa. Pisa 22 -tutkimuksen mukaan heikosti suoriutuvien suomalaisten lukijoiden määrä on kuitenkin kasvanut merkittävästi. Aiemmat tutkimukset korostavat, että lukutaidon heikentyminen lisää syrjäytymisen riskiä, minkä lisäksi kirjoittamisen haasteilla on todettu olevan psykososiaalisia ja akateemisia vaikutuksia aikuisuudessa. Kaikkien taitojen rakentuessa valmiuksille ja valmiuksien varhaisille aistikokemuksille, on perusteltua ja tarpeen tarkastella lukemisen ja kirjoittamisen oppimista aistien näkökulmasta. Ammattini toimintaterapeuttina ja sen tuoman työkokemuksen pohjalta kiinnostuin erityisesti proprioseptiivisen aistin merkityksestä lukemisen ja kirjoittamisen kontekstissa. Tutkielmani tehtävänä on koota yhteen tutkittua tietoa proprioseptiivisen aistin vaikutuksesta lukemaan ja kirjoittamaan oppimiseen sekä niiden taustalla olevien valmiuksien kehittymiseen. Tarkoituksenani oli narratiivisen kirjallisuuskatsauksen keinoin luoda aiheesta tutkittua tietoa yhteen keräävä tiivis kuvaus. Aineistoon päätyi kuusi vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, joissa tutkittavat olivat 6–14-vuotiaita lapsia ja nuoria. Tutkimukset valikoituivat osaksi aineistoa etukäteen asetettujen sisäänottokriteerien perusteella Helka- ja Eric-tietokannoista, joiden lisäksi kaksi tutkimusta löytyi helmenkasvatusmenetelmän avulla poissuljettujen tutkimusten sisällysluetteloista. Kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustuloksien perusteella proprioseptiivinen aisti on yksi tekijä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen taustalla vaikuttaen niin erilaisten valmiuksien kuin taitojen kehittymiseen. Tulosten mukaan sillä on vaikutusta lukemisen ja kirjoittamisen laatuun ja sujuvuuteen, asennonhallintaan, lihasvoimaan sekä silmien liikkeisiin ja koordinaatioon. Näiden osa-alueiden sisällä merkittävimpiä yhteyksiä proprioseptiivisella aistilla oli käsialan luettavuuteen, tasapainoon, silmien fiksaatioon ja yleisesti lukutaitoon. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia miten kehotietoaistien ja erityisesti proprioseptiivisen aistin jäsentymistä voidaan tukea konkreettisesti luku- ja kirjoitustaitojen opetuksen yhteydessä ja ottaen sen osaksi kouluarjen rutiineja.
  • Mäkelä, Ellen (2025)
    Denna avhandling undersöker implementeringen av Dublinförordningen i Finland genom en analys av flernivåstyrningens roll och påverkan. Dublinförordningen, en central del av EU:s gemensamma asylsystem (CEAS), syftar till att skapa ett rättvist och effektivt system för att avgöra vilken medlemsstat som ansvarar för att pröva en asylansökan. Implementeringen av förordningen präglas dock av betydande utmaningar i Finland, där politiska prioriteringar, administrativa begränsningar och rättsliga konflikter skapar hinder för lyckad integrering av förordningen. Med utgångspunkt i flernivåstyrning som teoretisk referensram analyseras hur politiska intressen, administrativa resurser samt nationell lagstiftning påverkar förordningens implementering i Finland. Genom en kvalitativ innehållsanalys av befintlig forskning och policytexter belyser avhandlingen hur politisk flexibilitet, resursbrist och lagkonflikter försvårar en enhetlig implementering. Särskilt tydligt är bristen på gemensamma mål mellan nivåerna och ineffektivitet i administrativa processer, inklusive handläggning av asylansökningar och överföringar enligt förordningen. Resultaten visar att Finlands implementering av Dublinförordningen präglas av en dynamisk men ofta konfliktfylld flernivåstyrning. Trots EU:s stöd och nationella reformer kvarstår behovet av bättre samarbete och en starkare politisk vilja för att uppnå förordningens mål om rättvisa och effektiva asylprocesser. Avhandlingen bidrar till den akademiska diskussionen om EU:s migrationspolitik genom att belysa hur flernivåstyrningens komplexitet påverkar implementeringen av Dublinförordningen i Finland i praktiken.
  • Leppänen, Hanna (2025)
    Tavoitteet. Yksilöt suosivat erilaisia päätöksentekotyylejä. Päätöksentekotyyleillä on vaikutusta päätösten laatuun, millä on puolestaan vaikutusta päätösten seurauksiin. Useissa ammateissa ratkotaan monimutkaisia ongelmia ja tehdään niihin liittyen vaikutuksiltaan merkittäviä päätöksiä. Tutkielmassa tarkastellaan päätöksentekotyylien yhteyttä päätösten laatuun. Menetelmät. Kirjallisuushaussa etsittiin päätöksentekoon liittyvää lähdemateriaalia painottaen asiantuntijuuteen ja intuitioon liittyvään päätöksentekoon. Lähdemateriaalia haettiin Ovid Medline- ja Scopus- tietokannoista, sekä google scolar haulla käyttäen hakusanoja expertice, intuition, decission-making, judgement, error ja bias. Lisäksi lähdemateriaalia täydennettiin löytyneiden artikkeleiden lähdeluetteloiden ja keenious-aineistohaun avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Rationaalisella päätöksentekotyylillä havaittiin positiivinen yhteys päätösten laatuun ja päätöksentekijän epävarmuuteen liittyvät spontaani ja välttelevä tyyli olivat puolestaan käänteisessä yhteydessä päätösten laatuun. Monimutkaisessa, aikapaineen sisältävässä tehtävässä havaittiin, että joustava intuitiivisen ja rationaalisen tyylin käyttö johtaa parhaaseen lopputulokseen.
  • Andelin, Johannes (2025)
    Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten positiivinen pedagogiikka voisi hyödyttää pedagogista johtamista varhaiskasvatuksessa sekä miten nämä hyödyt voisivat näkyä tai miten niitä voisi hyödyntää käytännössä. Keskeisenä teoriana käytettiin Seligmanin PERMA-teoriaa. Kysymyksen asettelu syntyi, kun kiinnostuin positiivisesta psykologiasta, jonka kaut-ta löysin positiivisen pedagogiikan ja huomasin, miten vähän niitä hyödynnetään tietoisesti. Varhaiskasvatuksessa työskennellään jatkuvan paineen alla isojen lapsiryhmien kanssa ja monesti henkilöstövajeella. Tällöin pedagogisen johtamisen merkitys lisääntyy. Aiemmat tut-kimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että positiivisesta pedagogiikasta ja positiivisesta psyko-logiasta on hyötyä oppilaiden ja opettajien keskuudessa eri kouluasteilla. Tästä syystä halusin tutkia asiaa varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jota peilattiin PER-MA-teoriaan. Kirjallisuuskatsauksen narratiivin, positiviisen pedagogisen johtamisen, mukai-sesti aineistoksi valikoitui Wenströmin ym. tutkimus positiivisesta johtamisesta ammatillisten opettajien kontekstissa, E. Leskisenojan tutkimus PERMA-teorian hyödyntämisessä 6.-luokkalaisten opetuksen kontekstissa sekä E. Fonsénin väitöskirja pedagogisesta johtami-sesta. Aineisto analysoitiin aineistolähteisen sisällönanalyysin menetelmää hyödyntäen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoitti, että positiivisesta psykologiasta ja positiivisesta johtamisesta sekä positiivisesta pedagogiikasta on ollut hyötyä. Kaikissa tapauksissa tekijät ovat olleet yhteneväisiä inhimillisiä tekijöitä, kuten yhteisöllisyys, merkityksellisyys ja sitou-tuminen, ilo ja onnellisuus. Näistä tekijöistä päätellen uskaltaa todeta, että tämän kaltaiset hyödyt ovat niin perustavanlaatuisia, että ne ovat toistettavissa myös varhaiskasvatuksen kontekstissa positiivisella johtamisella. Positiivista pedagogiikkaa hyödynnetään jo esimer-kiksi vahvuuksia tukemalla, sopivalla haastavuustasolla sekä tiimipalaverien muodossa. Tie-toisempi hyödyntäminen voisi tuoda uutta, kehittävää näkökulmaa varhaiskasvatuksen joh-tamiseen.
  • Helsing, Sofia (2025)
    Finland har en åldrande befolkning samtidigt som födslotalen minskar. Det innebär att allt färre arbetstagare i framtiden ska finansiera välfärden. Vi måste därför finna nya lösningar inom socialvården. Familjevård för äldre kunde vara en pusselbit i sammanhanget. Serviceformen innebär att en äldre person flyttar in i familjevårdarens privata hem för boende, vård och omsorg. Familjevård kan också betyda att vård och omsorg ges i klientens eget hem och/eller endast under delar av dygnet. Forskning visar att i ett välfungerande familjehem förbättras klientens funktionsförmåga. Samtidigt är serviceformen samhällsekonomiskt resurseffektiv. Fokuset ligger på vad det finns för finländsk forskning om familjevård för äldre. En annan målsättning är att ta reda på vad forskningen säger om klientens valfrihet, delaktighet och självbestämmande. Metoden som används är litteraturöversikt och innehållsanalys. Resultatet visar att det finns mycket lite finländsk forskning om familjevård för äldre. Merparten av den forskning som gjorts har utförts av en och samma forskare och fokuserar på familjevårdarens perspektiv. Forskning ur klientperspektiv saknas. Den forskning som berör klientens valfrihet, delaktighet och självbestämmande inom familjevård för äldre påvisar att det finns motstridigheter på lagstiftningsnivå. I Finland är familjevård för äldre en ännu outvecklad serviceform med potential. Serviceformen är bra så till vida att den i ett välfungerande familjehem stärker klientens funktionsförmåga. Det är därför olyckligt att det råder brist på familjevårdare och att verksamheten inte utvecklats mer. För att utveckla familjevården borde allmänhetens kunskap om serviceformen öka, ansvarspersoner i välfärdsområdena utses och familjevårdarens arbetsvillkor förbättras. Slutligen borde familjevårdslagen uppdateras för att säkerställa klientens självbestämmanderätt.
  • Pulliainen, Brita (2025)
    Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena on analysoida, kuinka suomalainen valtamedia kehystää Helsingin yliopiston sijoituksia kansainvälisissä yliopistorankingeissa ja millaisia diskursseja median esitystavat rakentavat. Tarkastelun keskiössä ovat diskurssien vaikutukset lukijoiden käsityksiin yliopiston menestyksestä suhteessa kansainväliseen kilpailuun, resursseihin ja korkeakoulupolitiikkaan. Tutkimus hyödyntää diskurssianalyysiä, jonka avulla selvitetään, miten median käyttämät kieli- ja kehystysstrategiat tuottavat merkityksiä ja vaikuttavat korkea- koulutusta koskevaan julkiseen keskusteluun. Näin tutkimus pyrkii valottamaan yliopistoran- kingien roolia osana laajempia yhteiskunnallisia ja koulutuspoliittisia ilmiöitä. Menetelmät. Tutkimuksessa hyödynnettiin diskurssianalyysiä, joka mahdollistaa kielenkäytön ja diskurssien kautta välittyvien merkitysten tutkimisen. Aineisto koostui suomalaisen valta- median artikkeleista 2020-luvulta, joissa käsitellään Helsingin yliopiston sijoituksia kansain- välisissä yliopistorankingeissa. Diskurssianalyysin avulla tunnistettiin keskeiset diskurssit, kuten menestyksen, resurssipulan ja kansainvälisen kilpailun diskurssit, ja analysoitiin niiden kielellisiä strategioita ja ideologisia painotuksia. Menetelmä tarjosi syvällisen näkökulman sii- hen, kuinka media rakentaa ja välittää käsityksiä Helsingin yliopiston asemasta osana kansainvälistä korkeakoulutuskenttää. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa tunnistettiin neljä keskeistä diskurssia: menestyksen, resurssipulan, kansainvälisen kilpailun ja tulosten laskun diskurssit. Menestyksen diskurssi korostaa Helsingin yliopiston saavutuksia ja sen roolia kansallisena ylpeydenaiheena, kun taas resurssipulan diskurssi liittää ranking-sijoitusten heikkenemisen rahoituksen ja resurssien riittämättömyyteen. Kansainvälisen kilpailun diskurssi painottaa globaalin tiedeyhteisön paineita ja Pohjoismaiden välisiä vertailuja, kun taas tulosten laskun diskurssi rakentaa kuvaa kriisistä ja sen rakenteellisista syistä, jotka haastavat suomalaisen korkeakoulutuksen kestävyyttä ja kehitystä.
  • Anttila, Tiina (2025)
    Tavoitteet. Toisen kielen oppii altistumalla kielelle ja käyttämällä sitä itse vuorovaikutuksessa. Suomea toisena kielenä opiskelevat oppilaat jakautuvat epätasaisesti. Suomessa on kouluja, joissa yli puolet oppilaista opiskelevat suomi toisena kielenä -oppimäärää (S2), ja kouluja, joissa S2-oppimäärää opiskelevia ei ole ollenkaan. Tällöin S2-oppimäärää opiskeleva ei välttämättä altistu tarpeeksi suomen kielelle. Suomalaiset opettajat ovat huolissaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kielitaidon riittävyydestä elämässä etenemiseen. Lisäksi suomalaiset opettajat kaipaavat resursseja ja keinoja S2-opetukseen. Tämän tutkielman tavoit-teena oli edistää suomen oppimista toisena kielenä kokoamalla menetelmiä toisen kielen oppimisen tukemiseen. Tutkielmassa esitetään menetelmiä toisen kielen oppimisen tukemiseen tilanteessa, jossa oppilas altistuu kielelle niukasti. Menetelmät. Tässä laadullisessa tutkimuksessa hyödynnettiin menetelmänä narratiivista kirjallisuuskatsausta. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen keinoin pyrittiin kokoamaan tutkimustietoon perustuvia menetelmiä toisen kielen opetukseen. Tutkimukseen valikoitui 7 artikkelia, joista 4 esitteli tutkimustietoa, ja 3 ehdotti aiempaan tutkimukseen nojaten pedagogisia ratkaisuja opetukseen. Tutkielmaan valittiin artikkeleita, joissa käsiteltiin toisen kielen oppimisen tukemista perusopetuksen aikana tai yleisesti. Tutkielman aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin teorian mukaisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten mukaan opettaja voi varmistaa laadukkaan toisen kielen opetuksen ja tukea toisen kielen oppimista useilla eri keinoilla. Tutkimustulosten menetelmän painottuivat siihen, miten opettaja voi suunnitella ja toteuttaa opetusta koulussa. Tutkimustuloksista nousi kuitenkin esiin myös keinoja, joilla opettaja voi lisätä oppilaan altistumista toiselle kielelle myös koulun ulkopuolella. Menetelmät ovat eriteltynä kappaleessa 5. Tutkimustulokset ja niiden tulkintaa. Tutkielman tulokset ja aiempi tutkimus painottavat altistumisen merkitystä toisen kielen oppimisessa. Tässä tutkielmassa esiin tulleilla keinoilla opettaja voi lisätä altistusta toiselle kielelle niin koulussa kuin oppilaan vapaa-ajallakin, mutta tarvitaan muitakin ratkaisuja toisen kielen oppimisen tukemiseen kuin menetelmien antaminen opettajille.
  • Lehto, Aku (2025)
    Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten opettajat kokevat inkluusion totettamisen käytännössä suomalaisessa koulujärjestelmässä. Tutkielmassa tarkasteltiin opettajien kokemuksia ja asenteita inklusiivisesta opetuksesta sekä niitä tekijöitä, jotka tukevat tai estävät inkluusion onnistumista. Tavoitteena oli myös selvittää, miten resurssit, koulutus ja käytännön tuki vaikuttavat opettajien valmiuksiin toteuttaa inkluusiota. Tutkimuskysymykset muotuituivat aiempien tutkimusten pohjalta. Aiemmat tutkimukset, kuten Saloviitan (2018) tutkimus ovat osoittaneet, että opettajien kokemukset vaihtelevat merkittävästi heidän työroolinsa ja koulutuksensa mukaan. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jossa analysoitiin valikoitutuja vertaisarvioituja tutkimuksia opettajien kokemuksista ja asenteista inkluusiota kohtaan. Aineisto koostui kansainvälisistä ja suomalaisista artikkeleista, jotka käsittelivät muun muassa opettajien resursseja, koulutusta ja yhteistyötä. Aineiston analyysissä keskityttiin teemojen tunnistamiseen ja niiden suhteuttamiseen inkluusioteorioihin sekä käytännön haasteisiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että opettajien kokemukset inkluusiosta vaihtelevat merkittävästi heidän roolinsa, koulutuksena ja työympäristönsä mukaan. Erityisopettajat suhtautuivat pääosin positiivisemmin inkluusioon, kun taas aineenopettajat kokivat usein resursoinnin ja ajankäytön haasteellisina. Keskeiseksi tekijäksi nousi opettajien kokema työmäärä, joka vaikutti heidän valmiuteen omaksua inklusiivisia käytäntöjä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että inkluusion onnistuminen edellyttää opettajien erityispedagogista osaamista, lisäresursseja, käytännönläheistä täydennyskoulutusta ja vahvempaa yhteistyötä opettajien välillä.
  • Salvén, Sara (2025)
    Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten tyttöjen ja vulvallisten sukuelimistä ja seksuaalisesta nautinnosta kerrotaan yläkoulun terveystiedon oppikirjassa vuodelta 2024. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että vulvallisten nautintoa ei ole tuettu riittävästi terveystiedon oppikirjoissa esimerkiksi jättämällä mielihyvän kannalta olennainen klitoris esittelemättä tai kertomalla rajoittuneita käsityksiä seksiakteista tai tyttöjen seksuaalisesta toimijuudesta. Taustakontekstina tutkimukselle on tyttöjen historiallisesti huonompi asema seksuaalioikeuksien, nautinnon ja niitä tukevan tiedon suhteen. Menetelmät. Toteutin laadullisen tutkimuksen, jossa tutkin empiirisesti Sanoma Pron kustantamaa yläkoulun terveystiedon oppikirjaa Lähde 7–9 Terveystieto (OPS 2016, painos 2024). Käytin kriittisen diskurssianalyysin menetelmää, jossa havainnoin sanavalintojen ja sanomatta jätettyjen tietojen merkitystä tyttöjen ja vulvallisten nautinnolle ja ymmärrykselle omista sukuelimistään. Diskurssianalyysia pohjustaa sosiaalisen konstruktivismin teoriasuuntaus, jonka mukaan todellisuus rakentuu sosiaalisissa ja kielellisissä käytänteissä. Painotin analyysia tyttöjen ja vulvallisten seksuaalisen hyvinvoinnin kannalta ongelmallisiin sisältöihin, joita vertasin pojista ja miestyypillisistä kehoista kerrottaviin tietoihin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimassani oppikirjassa Lähde 7–9 Terveystieto ei ollut aiempiin tutkimuksiin verrattuna yhtä ehdottomia narratiiveja tyttöjen nautinnosta. Oppikirjan voi kuitenkin nähdä ylläpitävän vulvallisten sukuelimistä koettavaa häpeää, joka estää heidän nautintoaan. Klitoris mainittiin, mutta sen rakennetta ei esitelty, vaikka niin tehtiin vastaavista miestyypillisistä sukuelimistä. Anatomisessa kuvassa klitoris näytettiin virheellisesti vain sen ulkoisina osina. Tekstissä ei kuvattu vulvan häpyhuulia tai niiden muutoksia murrosiässä toisin kuin peniksen ja kivesten osalta tehtiin. Vulvallisten kiihottumisnesteen alkuperää ei selitetty, mutta peniksellisen siemennesteen muodostuminen esiteltiin. Seksiaktien tai pornon määrittely ei tukenut tyttöjen nautintoa, mutta selitysten kapeus ei ollut sukupuolisidonnaista.
  • Markkanen, Saaga (2025)
    Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten vanhojentanssimekon ompeluprosessissa yhdistetään asiakkaan (tanssijan) toiveet ja ompelijan tekninen osaaminen, millaisia haasteita syntyy työn suunnittelussa ja toteutuksessa toiselle henkilölle, sekä kuinka tärkeää kommunikaatio on suunnittelu- ja ompeluprosessin onnistumisessa. Tutkimus toteutettiin seuraamalla ompeluprosessia neljän sovituskerran aikana ja haastattelemalla asiakasta jokaisen sovituksen lopussa. Menetelmät. Haastattelut toimivat tutkimuksen pääasiallisena aineistona. Jokaisen sovituksen jälkeen asiakkaalle esitettiin seuraavat kysymykset: 1. Tyytyväisyys mekon istuvuuteen ja ulkonäköön. 2. Näkemykset siitä, onko omat toiveet huomioitu. 3. Kokemukset mekon käytettävyydestä ja liikkumisen mukavuudesta. Aineisto analysoitiin teemallisen analyysin avulla, tunnistaen keskeiset teemat, kuten asiakkaan tyytyväisyys, kommunikaation merkitys ja käytännön haasteet. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin FEA-mallia (Functional, Expressive, Aesthetic), joka auttaa analysoimaan ja ymmärtämään vaatetuksen suunnitteluprosessia kolmen näkökulman kautta, joita ovat toiminnallisuus, ilmaisullisuus sekä esteettisyys. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoitti, että vanhojentanssimekon onnistunut toteutus edellyttää tiivistä yhteistyötä ja jatkuvaa kommunikaatiota asiakkaan ja ompelijan välillä. Sovituskertojen aikana tapahtuva palautteenanto auttoi hienosäätämään mekkoa asiakkaan tarpeiden mukaiseksi, mikä korosti prosessin iteratiivisuutta. Ompelijan tekninen osaaminen ja kyky mukautua asiakkaan toiveisiin olivat avainasemassa lopputuloksen onnistumisessa.
  • Vilkuna, Elina (2025)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten osallistava johtaminen vaikuttaa varhaiskasva- tuksen henkilöstön työhyvinvointiin. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että osallistava johtaminen lisää työntekijöiden autonomiaa, yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutuksen laatua, mikä parantaa työhyvinvointia erityisesti psyykkisesti kuormittavilla aloilla. Kirjallisuuskatsaus keskittyi analysoimaan osallistavan johtamisen käytäntöjä ja niiden vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointiin. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa kattava kokonaiskuva siitä, miten osallistavaa johtamista voidaan hyödyntää työhyvinvoinnin edistämisessä varhaiskasvatuksen työyhteisöissä. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja sen integroivaa suuntausta hyödyntäen. Aineistona käytettiin kahdeksaa viimeisen 15 vuoden aikana julkaistua artikkelia, jotka käsittelivät osallistavaa johtamista, työhyvinvointia ja varhaiskasvatusta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan teema-analyysin avulla, jossa keskityttiin tunnistamaan osallistavan johtamisen keskeisiä käytäntöjä ja vaikutuksia. Tulokset osoittivat, että osallistava johtaminen lisää työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia ja autonomiaa, vahvistaa yhteisöllisyyttä sekä tukee rakentavaa palautetta ja vuorovaiku- tusta. Nämä tekijät paransivat työntekijöiden sitoutumista, motivaatiota ja kokemusta työn merkityksellisyydestä. Haasteina tunnistettiin resurssien puute ja vastuun epätasainen jakautuminen, jotka voivat heikentää johtamistavan positiivisia vaikutuksia. Johtopäätöksenä todetaan, että osallistava johtaminen tukee työhyvinvointia varhaiskasvatuksen kontekstissa ja voi vähentää työvoiman vaihtuvuutta. Onnistunut toteutus edellyttää kuitenkin huolellista suunnittelua ja riittäviä resursseja. Tulevaisuudessa on tarpeen tarkastella johtamistavan pitkäaikaisia vaikutuksia ja vertailla sitä muihin johtamismalleihin.
  • Nurmola, Jenna (2024)
    Tavoitteet: Post-traumaattista stressihäiriötä, eli PTSD:tä, sairastavilla esiintyy runsaasti heikkoa hoitovastetta. Häiriön yksilöllistä oireilua saattavat hallita traumaan liittyvät tunnetilat, jolloin niiden uniikkeihin toimintamekanismeihin tulisi kohdentaa tarkoin valittua hoitoa. Yksi näistä PTSD:ssä usein toistuvista, hallitsevista tunnetiloista on häpeä. Itsemyötätunnon harjoittamista tulisi tutkia häpeäpainotteisen PTSD:n hoidossa, sillä niiden on todettu lieventävän häpeälle tyypillisiä itsekriittisiä ja itseä tuomitsevia toimintamalleja. Tutkielman pääasiallisena tavoitteena on selvittää, auttavatko itsemyötätuntoiset menetelmät häpeäpainotteisen PTSD:n oirekuvan lievittymisessä. Samalla kartoitetaan PTSD-oireiden, häpeän ja itsemyötätunnon välisiä kahdenkeskisiä yhteyksiä sekä selvitetään, vaikuttaako itsemyötätuntoisuus eri tavoin geneeriseen kuin traumaan liittyvään häpeään. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuutta haettiin Google Scholar, Ovid Medline, PubMed sekä Helka -tietokannoista. Käytettyjä hakusanoja ja niiden yhdistelmiä olivat “ptsd”, “self-compassion”, “shame” ja “trauma”. Tulokset ja johtopäätökset: Itsemyötätuntoiset menetelmät vaikuttivat lupaavilta häpeäpainotteisen PTSD:n hoidossa. Traumaan liittyvä häpeä sääteli itsemyötätunnon ja PTSD-oireiden välistä yhteyttä. PTSD-oireet, häpeä ja itsemyötätunto ilmensivät mielekkäitä kahdenkeskisiä yhteyksiä. Lisäksi itsemyötätuntoisuus osoitti samankaltaista yhteyttä niin geneeriseen kuin traumaan liittyvään häpeään. Tulokset itsemyötätunnon traumaan liittyvää häpeää sekä siitä kärsivien PTSD-oireita lievittävistä vaikutuksista saattavat olla yleistettävissä ainoastaan interpersonaalista väkivaltaa kokeneisiin yksilöihin. Tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia lisää itsemyötätunnon ja häpeäpainotteisen PTSD:n yhteyttä myös toisenlaista traumaa kokeneiden populaatiossa sekä keskittää huomioita erilaisiin PTSD:tä ylläpitäviin ja sen oirekuvaa hallitseviin tunnetiloihin.
  • Lounela, Anni (2024)
    Tavoitteet: Autismikirjon häiriön diagnoosin saaneet tekevät keskimäärin muuta väestöä enemmän itsemurhia. Koirilla on positiivisia vaikutuksia mielenterveyteen ja itsemurhien ehkäisyyn. Avustajakoiria sekä koira-avusteista terapiaa on alettu hiljattain hyödyntää autismikirjon henkilöiden, sekä lasten että aikuisten, tukemiseen. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää, voidaanko itsemurhia ehkäistä autismikirjon häiriössä koirien avulla. Menetelmät: Kirjallisuushaku suoritettiin PubMed- ja Google Scholar -tietokannoissa hakusanoilla “autism spectrum disorder/ASD/autism”, “suicide/mental health” ja “assistance dog/dog ownership/dog therapy” syksyn 2023 aikana. Katsaukseen otettiin mukaan vain tuoreita, vuoden 2010 jälkeen ilmestyneitä, vertaisarvioituja julkaisuja. Tulokset ja johtopäätökset: Avustajakoirilla, koiranomistajuudella sekä koira-avusteisella terapialla havaittiin olevan myönteinen vaikutus autismikirjon potilaiden mielenterveyteen ja niiden huomattiin vähentävän riskiä tehdä itsemurha. Koirien havaittiin myös laskevan sekä ASD-lasten että heidän vanhempiensa stressitasoja. Tulosten perusteella olisi suotavaa, että useampi autismikirjon potilas saisi mahdollisuuden avustajakoiraan tai koira-avusteiseen terapiaan.
  • Heikkilä, Liisa (2024)
    Tavoitteet. Yhteisillä perheaterioilla on merkittävämyönteinen rooli lasten ja nuorten elämässä. Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkasteltiin sitä, millainen merkitys television katselulla ja älylaitteiden käytöllä perheaterioiden aikana on lapsille ja nuorille, erityisesti heidän hyvinvointinsa, ruokailutottumustensa ja perheen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Menetelmät. Tämä kandidaatin tutkielma on tehty kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Työ on narratiivinen kuvaus siitä, millaista tutkimusta aiheesta on tehty. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostuu yhdestä laajasta katsausartikkeleja tarkastelevasta metakatsauksesta, sekä tätä täydentävistä itsenäisistä tutkimuksista. Tutkimuskysymykset johtivat aineiston valintaa, mutta lopullinen aineisto hioi tutkimuskysymykset lopulliseen muotoonsa. Metakatsauksen kautta tulleen aineiston lisäksi käyttämäni lähteet ovat Google Scholarin kautta löytyneitä. Tulokset ja johtopäätökset. Television katselu ja älylaitteet ruokailun aikana vaikuttavat perheaterian dynamiikkaan. Ruutujen käyttö ruokailutilanteessa voidaan yhdistää huonompaan ravitsemukseen kasvaneeseen ylipainon riskiin, riskikäyttäytymiseen, syömishäiriöihin sekä mielenterveysongelmiin. Vaikuttaa siltä, että yhteisten perheaterioiden liittyvät myönteiset ilmiöt heikentyvät television katselulla ja älylaitteiden käytöllä ruokapöydässä. Tulokset korostavat tarvetta mahdollisen ruokailun aikaisen television katselun tai älylaitteiden katselun tiedostamiselle ja perheiden välistä vuorovaikutusta edistävien käytäntöjen vahvistamiselle.