Paikallisilla tekijöillä voi olla merkittävä vaikutus tienpinnan lämpötilaan. Työssä käydään läpi näitä tekijöitä ja tutkitaan niiden vaikutusta Ilmatieteen laitoksen tiesäämalliin. Herkkyyskokeilla tutkittuja paikallisia tekijöitä ovat tienpinnan albedo, päällysteen paksuus, tien kaltevuus ja varjostus. Tutkimuksessa tiesäämallia ajettiin 16 eri pisteessä käyttäen näitä tekijöitä kuvaaville suureille eri arvoja. Työssä vertaillaan myös tiesääennusteiden luotettavuutta eri paikoissa sijaitseville tiesääasemille. Lisäksi tutkitaan, miten tiesäämallilla voisi mallintaa siltapisteitä.
Saatujen tulosten mukaan tärkein tienpinnan lämpötilaan vaikuttava tekijä on varjostus. Suurimmaksi varjostetun ja varjostamattoman pinnan lämpötilaeroksi saatiin 13 °C, mikä tarkoittaa jo merkittävää eroa liukkauden muodostumisen kannalta. Erityisesti auringon siirtyminen esteen taakse iltapäivällä aiheutti nopean lämpötilan laskun. Toiseksi tärkeimpiä tekijöitä ovat päällysteen paksuus ja kaltevuus, joiden merkitys on huomattavasti suurempi aurinkoisina kuin pilvisinä päivinä. Saatujen tulosten mukaan aurinkoisena päivänä päällysteen paksuuden muutos kahdesta senttimetristä kuuteen senttimetriin aiheutti kahden asteen eron vuorokauden suurimman ja pienimmän lämpötilan erotuksissa. Etelärinteen lämpötilan muutokseksi saatiin +0,40 °C kaltevuusastetta kohden ja pohjoisrinteen -0,46 °C kaltevuusastetta kohden. Pienin vaikutus tienpinnan lämpötiloihin aiheutui albedon muuttamisesta, jolla saatiin suurimmillaankin vain yhden asteen lämpötilaero.
Tiesääennusteiden luotettavuudessa ei havaittu olevan eroa tasaisella maalla sijaitsevien tiesääasemien ja sillalla tai mäessä sijaitsevien tiesääasemien välillä. On kuitenkin mahdollista, että mallille annetun sääennusteen virheet peittivät paikallisten tekijöiden aiheuttamat erot alleen. Myös tiesäämallin taipumus ennustaa todellista kylmempiä lämpötiloja haittasi vertailua. Sillan lisääminen malliin onnistui muutamilla muutoksilla. Tämä muutti kuitenkin pintalämpötilaa enimmilläänkin vain 1,5 °C. Eri paksuisten siltojen lämpötilaprofiileilla oli eroa, sillä 20 cm paksuisen sillan keskiosan lämpötila mukautui paljon nopeammin lämpötilan muutoksiin kuin 50 cm ja 100 cm paksuisilla silloilla, joilla lämpötilaprofiilista tuli aaltomaisempi.