Browsing by study line "General and Adult Education"

Tässä tutkielmassa tulkitaan oppivelvollisuuden merkityksiä hallituksen esityksessä oppivelvollisuuslainsäädännön muuttamisesta. Vuonna 2021 voimaan astuneen oppivelvollisuuslain myötä oppivelvollisuus päättyy 18 vuoden ikään tai toisen asteen tutkinnon suorittamiseen lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa ennen 18. ikävuotta. Aiempi tutkimus on osoittanut, että työelämän ja talouden muutokset luovat perustan koulutuksen muutostarpeelle. Aiemmassa tutkimuksessa on kuvattu useita eroavaisuuksia ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen välille ja osoitettu että ammatillisen koulutuksen ja työelämän välillä on erityisen tiivis suhde. Tutkimuskysymykseni koskivat oppivelvollisuudelle annettuja merkityksiä ja ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen eroja hallituksen esityksessä. Tutkielman aineistona toimi hallituksen esitys eduskunnalle oppivelvollisuuslaista ja eräistä siihen liittyvistä laeista (HE 173/2020 vp). Hallituksen esitys toimi eduskunnan lainsäädäntökäsittelyn pohjana ja sisälsi ehdotettujen lakimuutosten lisäksi muun muassa arviointia uudistetun lainsäädännön vaikutuksista. Tutkielmaan rajasin osiot, jotka koskivat asian taustaa ja tavoitteita sekä vaikutusarviot. Analyysimenetelmänä käytin laadullista sisällönanalyysia ja teemoittelua. Teorian rooli analyysissani oli ohjaava. Tutkielman tuloksena hallituksen esityksessä kuvatulle oppivelvollisuudelle muodostui kolme päämerkitystä: työllistettävyyden väline, universaalien oikeuksien tekijä sekä yksilöllisen mutta säädeltävän opintopolun takaaja. Työllistettävyyden väline on merkitys, joka antaa pohjan koko oppivelvollisuuden uudistamiselle ja sopii näin aiemman tutkimuksen johtopäätöksiin työelämästä koulutuksen muutoksen ajurina. Universaaleina oikeuksina hallituksen esityksessä esitettiin opintojen maksuttomuus ja oikeus opinto-ohjaukseen. Yksilöllinen mutta säädeltävä opintopolku sisälsi vapaan hakeutumisoikeuden peruskoulun jälkeisiin koulutuksiin, tosin tämä vapaus poistuu mikäli oppivelvollinen ei pääse hakemiinsa kohteisiin ja kunta uusien velvoitteiden myötä osoittaa oppivelvolliselle opiskelupaikan. Ammatillista koulutusta ja lukiokoulutusta käsiteltiin hallituksen esityksessä pitkälti yhtäläisinä valintoina, mutta ammatillisen koulutuksen erityisen tiiviit suhteet työelämään näkyvät hallituksen esityksessä.

Syftet med min studie är att undersöka hurdana symptom som kommer till uttryck bland elever med ADHD och utmanande beteende och på vilka sätt lärare och skolpersonal kan arbeta med dessa elever i klassrummet. ADHD, är en neuropsykiatrisk störning, som blivit allt vanligare hos barn och unga. I studien granskar jag faktorer som bidrar till symptomen men också de faktorer som förebygger trygga och lugna arbetssätt tillsammans mellan lärare och elever. Studiens genomförs som en beskrivande narrativ litteraturstudie, där jag presenterar praktiska och professionella metoder, som kan stödja lärare och annan skolpersonal, som arbetar med elever med uppmärksamhetsstörningar och utmanande beteende. Som utgångspunkter har jag använt Ross W. Greenes och Elvén Hejlskovs proaktiva och lågaffektiva metoder. Resultatet visar att förebyggande arbete, där läraren sätter fokus på att stödja eleven både socialt och kognitivt, genom samarbetsbaserade metoder och en öppen kommunikation mellan personal, elever och föräldrar, kan resultera i ökad trivsel, skolmotivation och självförtroende hos elever med ADHD och utmanande beteende.

Aineellisen palkitsemisen ja sisäisen motivaation välinen yhteys on hyvin moninainen ilmiö. Aineelliset palkkiot voivat olla tärkeä osa työntekijöiden motivaation kehittymisessä ja organi-saation tuotavuuden kannalta, minkä takia on merkittävää tutkia näiden välistä yhteyttä. Tämän narratiivisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tarkastella sitä, miten tutkimuskirjallisuudes-sa selitetään aineellisen palkitsemisen ja työntekijän sisäisen motivaation yhteyttä. Näiden ilmi-öiden välisen yhteyden tarkasteleminen voi syventää ymmärrystä siitä, miten organisaatiot voi-sivat tukea työntekijöiden motivaatiota, etenkin sisäistä motivaatiota, sekä millaiset palkitsemis-järjestelmät tukevat tätä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet ristiriitaisia näkökulmia aineelli-sen palkitsemisen vaikutuksista sisäiseen motivaatioon. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jossa yhdisteltiin ja jäsenneltiin jo olemassa olevaa tietoa ja tutkimuksia. Tutkimuksen aineisto koostui viidestä vertaisarvioidusta artikkelista. Aineiston hakuun käytettiin kahta eri tietokantaa: EBSCO ja ERIC. Aineisto analy-soitiin induktiivisella sisältöanalyysilla, jossa pyrittiin hahmottamaan artikkeleiden yhtäläisyyk-siä, eroavaisuuksia sekä ristiriitoja. Tutkimuksen tulokset olivat melko ristiriitaisia. Tuloksissa nousi esille, että aineellisella palkit-semisella ei nähty merkittävää yhteyttä työntekijän sisäiseen motivaatioon, mutta yhteys tuli ymmärretyksi silloin kun aineelliset palkkiot esitettiin työntekijälle autonomiaa tukevalla tavalla, eli niin, että ne tukivat työntekijän omia tavoitteita, ja palkkiot esitettiin vapaaehtoisina. Tämä li-säsi ja tuki työntekijän sisäistä motivaatiota. Kontrolloiva palkitseminen heikensi työntekijän si-säistä motivaatiota, koska palkkiot esitettiin pakollisina, ja työntekijä joutui muuttamaan omaa käyttäytymistään saavuttaakseen palkkion. Käyttäytymisen muutos usein yhdistettiin siihen, et-tä aineelliset palkkiot koettiin työntekijän näkökulmasta kontrolloivina. Tämä tutkimus tarjoaa merkityksellistä tietoa organisaatioille palkitsemisjärjestelmistä ja niiden kehittämisestä erityisesti siten, että ne tukevat työntekijän autonomiaa. Tutkimusta voidaan so-veltaa kasvatustieteissä tarkastelemalla sitä, miten aineellinen palkiseminen vaikuttaa opettajien ja muiden kasvatusalan ammattilaisten sisäiseen motivaatioon ja työhyvinvointiin.

Globalisaation ja tietoperustaisen talouden vaatimukset ovat vakiintuneet korkeakouluja koskevissa ideaaleissa ja käytänteissä, ja korkeakoulujen suhde sekä valtioon että elinkeinoelämään on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Tämä on näkynyt markkinoiden enenevänä osallisuutena korkeakoulujen toiminnassa myös Suomessa. Vuonna 2005 yliopistoille asetettiin esimerkiksi uusi kolmas tehtävä toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa, tutkimuksen ja tutkimukseen perustuvan opetuksen rinnalla, ja vuonna 2010 edeltävien vuosikymmenten kehitys kiteytyi yliopistouudistukseen, jossa yliopistoista tehtiin julkisoikeudellisia laitoksia ja valtaa siirrettiin ulkopuolisille toimijoille. Akateeminen kapitalismi on sekä teoria, joka keskittyy tarkastelemaan tätä ilmiötä akateemista maailmaa ja elinkeinoelämää yhteen sidostavien verkostojen kautta, että yläkäsite ilmiöille, jotka ilmentävät muutosta kohti akateemisen kapitalismin tietojärjestelmää. Teoreettinen tausta tutkielmassani perustui pitkälti akateemisen kapitalismin teoriaan. Tarkoituksenani on selvittää, mitkä ovat akateemisen kapitalismin ilmentymien erityispiirteet vuoden 2010 yliopistouudistuksen jälkeisessä Suomessa, ja mitkä tahot ja perustelut ovat näiden muutosten taustalla. Suoritin tutkielmani narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, tarkoituksenani kuvata akateemisen kapitalismin tutkimusta Suomessa ja rakentaa johdonmukainen kokonaisuus sen keskeisistä löydöksistä. Suoritin aineiston haun käyttäen apunani neljää tietokantaa ja lopulliseen aineistooni valikoitui yhteensä viisi artikkelia. Aineisto analysoitiin käyttäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Suomalaista korkeakoulutusta kuvaa kilpaillun rahoituksen merkittävä osuus kaikesta rahoituksesta sekä korkeakoulujen ja yksityisen sektorin välisen yhteistyön yleisyys. Markkinalogiikka läpäisee lähes kaikki korkeakoulusektorin toiminnan tasot opiskelijanäkökulman kuitenkin puuttuessa tutkimuksesta. Jako yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen, tai yleisesti perustutkimuksen sekä soveltavan tutkimuksen ja tuotekehittelyn välillä vaikuttaa häilyvältä Suomen tapauksessa. Akateemisen kapitalismin ilmenemiseen vaikuttavat kansainväliset trendit, monikansalliset organisaatiot, Suomen valtiollinen politiikka, liike-elämän toimijat sekä korkeakoulujen sisäiset rakenteet ja käytännöt. Korkeakoulujen osuutta talouden vaatimuksia kohtaan pidetään itsestäänselvyytenä. Analyysini tulokset viestivät suomalaisen koulutuksen tavoitteiden liittyvän perustavanlaatuisesti markkinatalouden palvelemiseen.

Tutkimuksessa tarkastellaan erään yksityisen koulutusorganisaation esihenkilöiden ammatillista identiteettiä. Tavoitteena on haastattelujen avulla selvittää, millaisia merkityksiä esihenkilöt liittävät heidän ammatilliseen identiteettiinsä vaikuttaneisiin tekijöihin. Tutkimuksessa peilataan koko työuran kokemuksia, mutta keskitytään erityisesti nykyiseen esihenkilön työhön. Ammatillinen identiteetti määritellään tässä tutkimuksessa teorian pohjalta dynaamiseksi ja kehittyväksi kokonaisuudeksi, jossa yhdistyvät yksilön omat ominaisuudet, kuten minäpystyvyys ja toimijuus, sekä työyhteisön ja organisaation tarjoamat mahdollisuudet ja sosiaaliset rakenteet. Tutkimuksessa hyödynnetyt aiemmat tutkimukset käsittelevät opettajien ammatillista identiteettiä sekä johtajien johtajaidentiteettiä. Tutkimus on toteutettu laadullisen tutkimuksen menetelmin, ja aineisto on muodostettu haastattelemalla kolmea kohdeorganisaation esihenkilöä, jotka toimivat opettajien esihenkilöinä. Empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoitujen teemahaastattelujen avulla ja aineiston analysoinnissa hyödynnettiin sisällönanalyysiä. Tutkimustulokset osoittivat, että esihenkilöt tunnistivat kaikista käsitellyistä teemoista keskeisiä tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet heidän ammatillisen identiteettinsä muotoutumiseen. Esihenkilöiden vastauksissa korostuivat roolimallien ja vertaistuen tärkeys sekä vuorovaikutteisen työyhteisön ja jaettujen arvojen merkitys. Identiteetin muotoutuminen näyttäytyy dynaamisena prosessina, jossa yksilön toimijuus ja organisaation sosiaaliset rakenteet ovat keskeisiä. Tutkimuksen keskeisimmissä tuloksissa korostuu yksilöiden omat ominaisuudet ja lähellä olevan työyhteisön merkitys. Haastateltavat mieltävät esihenkilön roolin merkittäväksi osaksi ammatillista identiteettiään, jossa työyhteisöstä saatu palaute saa aikaan esihenkilön oman työn ja ammatillisen kehityksen jatkuvaa arvioimista.

Mål. Vi lever i ett ständigt föränderligt arbetsliv, där organisationer genomgår förändringar av olika slag. Forskning visar att organisationsförändringar kan ha en negativ inverkan på anställdas välbefinnande. I studien undersöks vilka faktorer som påverkar personalens välbefinnande i en fusion och hur personalen kunde belastas så lite som möjligt. Syftet med studien är att få mera kunskap om personalens välbefinnande under fusioner och hur det kan påverkas. Detta är relevant för att anställdas välbefinnande påverkar genomförandet av förändringen. Relevanta begrepp som utgör den teoretiska grunden i studien definieras, såsom organisationsförändring och välbefinnande. Metoder. Studien genomfördes som en systematiskt orienterad litteraturstudie och åtta vetenskapliga artiklar som behandlade organisationsförändringar och välbefinnande analyserades. Datainsamlingen gjordes med hjälp av olika databaser. Resultat och slutsatser. Organisationsförändringar påverkade välbefinnandet negativt. Faktorer som påverkar anställdas välbefinnande under en förändring är bland annat planering, motstånd, attityder, upplevelser, förändringsledarskap, upplevt hot och acceptans av förändringen. Det är viktigt att vara medveten om dessa faktorer och förstå vad anställdas känslor och reaktioner beror på, för att kunna belasta personalen så lite som möjligt under en fusion.

Työntekijöiden hyvinvointi ja siihen vaikuttavat tekijät ovat olleet jo pidempään keskustelun aiheena. Johtamistyylien sekä johtajien piirteiden vaikutuksia henkilöstön hyvinvointiin on myös tutkittu. Aihe on tärkeä, koska hyvinvointi työpaikalla vaikuttaa myös kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Jotta tutkielmasta ei tulisi liian laaja, olen rajannut tämän tutkimaan autenttisen johtajuuden vaikutuksia työhyvinvointiin. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaisia piirteitä autent tisella johtajalla on? Miten autenttinen johtaminen vaikuttaa työntekijän työhyvinvointiin? Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui Helka, EBSCO ja ProQuest-tietokannoista kerätyistä kymmenestä (10) vertaisarvioidusta englanninkielisestä tieteellisestä tutkimuksesta. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä, jossa aineisto teemoiteltiin. Tulosten perusteella autenttinen johtajuus määritellään usein samoilla piirteillä ja ominaisuuksilla. Näistä yleisimmät olivat Walumbwan ym. (2008) määritelmän mukaiset neljä ominaisuutta: Itsetietoisuus, suhteiden läpinäkyvyys, sisäistetty moraali ja tasapuolinen tiedonkäsittely. Tulosten mukaan autenttinen johtajuus on myös positiivisena vaikuttajana henkilöstön työhyvinvoinnissa.

Avoin yliopisto kuuluu yliopistojen jatkuvan oppimisen palveluihin sijoittuen siten samaan kategoriaan yliopistojen tuottaman erikoistumis- ja täydennyskoulutuksen kanssa. Avoimia yliopisto-opintoja on kuitenkin mahdollista suorittaa myös avoimen yliopiston yhteistyöoppilaitoksissa, joita ovat monet vapaan sivistystyön oppilaitokset. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää, millaisia tehtäviä avoimen yliopiston koulutuksen tarjoajana ajatellaan tarkalleen ottaen toteuttavan. Työn teoreettinen tausta nousee koulutuspoliittisesta tarkastelusta ja kotimaisesta avoimen yliopiston tutkimuksesta. Koulutuksellisia tehtäviä tarkastellaan suhteessa Sinikka Mertanon esittämiin kuvauksiin avoimen yliopiston tehtävistä. Mertanon kuvausten pohjalta on muodostettu neljä tehtävää, joiden toteutumista arvioidaan aineiston pohjalta. Tehtävät ovat seuraavat: Koulutuksellisen ja alueellisen tasa-arvon edistäminen, yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen lisääminen, työikäisiä palvelevan aikuiskoulutuksen sekä yleissivistävän ja harrastemuotoisen koulutuksen tarjoaminen. Aineistona toimii yhdeksän tieteellistä julkaisua, joita analysoidaan teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Kirjallisuuskatsauksen keskeisenä tuloksena havaittiin, että avoimelle yliopistolle muodostettujen neljän tehtävän painotus jakautui aineistossa varsin epätasaisesti. Aineistossa painottui koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseen sekä aikuiskoulutuksen, yleissivistävän ja harrastemuotoisen koulutuksen tarjoamiseen tähtäävät tehtävät. Vähemmälle huomiolle jäivät tällöin alueellisen tasa-arvon sekä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen edistämiseen pyrkivät tehtävät. Tehtävien havaittiin lisäksi muuttuneen avoimen yliopiston historian aikana niin sisällön kuin tehtäville annettujen merkitysten osalta.

Avoimuus kokemuksille on yksi paljon tutkituista viidestä suuresta persoonallisuuspiirteestä, mutta aikaisempi tutkimusnäyttö sen yhteyksistä opintomenestykseen on osittain ristiriitaista. Siksi tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, miten avoimuus kokemuksille persoonallisuuspiirteenä on yhteydessä opintomenestykseen. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, ja aineiston analysoimisessa käytettiin deduktiivista sisällönanalyysia. Tutkimuksen lopullinen aineisto koostui kuudesta englanninkielisestä, kvantitatiivisesta ja vertaisarviodusta tutkimusartikkelista, jotka haettiin EBSCO-tietokannasta syksyllä 2023. Avoimuutta mitattiin Big Five -pohjaisilla mittareilla ja opintomenestystä arvosanojen keskiarvolla. Katsauksen tulokset osoittivat avoimuuden ja opintomenestyksen yhteyden olevan monimutkainen ja tutkimusasetelmasta sekä käytetyistä mittareista riippuvainen. Osassa tutkimuksista avoimuuden ja opintomenestyksen välillä havaittiin positiivinen yhteys, kun taas toisissa yhteys oli välittynyt muiden tekijöiden kautta tai sitä ei havaittu lainkaan. Yhdessä tutkimuksessa vain yksi oppimiseen suuntautunut avoimuuden alapiirre oli positiivisesti yhteydessä opintomenestykseen. Tulosten ristiriitaisuutta voivat selittää avoimuuden piirteen moninaisuus sekä erot käytetyissä mittareissa. Avoimuuden alapiirteiden yhteydet opintomenestykseen voivat poiketa merkittävästi toisistaan. Jatkotutkimuksissa tulisikin tarkastella avoimuuden yhteyksiä opintomenestykseen alapiirretasolla sekä hyödyntää monipuolisempia menetelmiä ja aineistoja.

Viestintä- ja vuorovaikutustaidot sekä digitaalisten ympäristöjen hallinta nähdään vuosituhannen tärkeimpinä työelämätaitoina. Yhteiskunnan digitaalinen murros on siirtänyt työelämän vuorovaikutuksen digitaalisiin työympäristöihin, joissa myös yksilöiden työssä oppiminen tapahtuu. Tutkimukseni tavoitteena on lisätä ymmärrystä digitaalisen murroksen merkityksestä työssä oppimisen vuorovaikutuksellisiin ulottuvuuksiin. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että työssä oppiminen on laajasti epämuodollista ja kollektiivisesti tapahtuvaa, minkä vuoksi päätin lähestyä ilmiötä dialogisen oppimisen näkökulmasta. Buberin ja Bohmin dialogisuutta koskevien teorioiden valossa dialogisessa oppimisessa painottuvat vuorovaikutuksen ainutlaatuisuus, avoimuus ja tasavertaisuus, omien käsitysten kriittinen arviointi sekä lopulta uusien oivallusten syntyminen. Tutkimusongelmakseni muodostui aiheiden ajankohtaisuuden sekä teoreettisen viitekehyksen perusteella tarkastella, millaisia merkityksiä hybridi-mallisessa työssä työskentelevät antavat dialogisen oppimisen piirteille suhteessa työssä tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja oppimiseen. Aineistonkeruumenetelmäksi valitsin dialogisen teemahaastattelun, jossa haastateltavien kokemuksista keskusteltiin avoimesti ja dialogisesti. Haastattelutilanne mahdollisti myös haastateltavan ja haastattelijan välillä syntyvät uudet näkökulmat ja merkitykset. Haastattelin tutkimukseen kahta hybridissä tietotyössä työskentelevää työntekijää tavoitteenani avata ikkuna haastateltavien kokemusmaailmaan ja ajatuksiin hybridityön vuorovaikutuksesta. Analysoin aineiston sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tuloksissa läsnäololle annettiin erilaisia merkityksiä suhteessa dialogisen vuorovaikutuksen ja oppimisen toteutumiseen. Läsnäolo koettiin merkittäväksi tekijäksi etenkin vuorovaikutuksen vastavuoroisuuden, tasavertaisuuden ja ainutlaatuisten hetkien rakentumisessa. Tulosten valossa läsnäolo koetaan siis merkittävänä tekijänä kokonaisvaltaisen vuorovaikutuksen toteutumisen kannalta hybridityössä. Tutkimus sijoittuu digitaalisen vuorovaikutuksen tutkimuskentälle ja herättelee pohtimaan, miten hybridityössä voitaisiin ottaa huomioon digitaalisten alustojen rajoitukset sekä vuorovaikutuksen kokonaisvaltaisempi toteutuminen.