Browsing by study line "Craft, design and technology Teacher"

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa ja ymmärrystä käsityönopettajan kokemuk-sesta oman kompetenssinsa riittävyydestä näkövammaisen oppilaan käsityön opettamiseen yleisopetuksen ryhmässä. Tarkoituksena oli saada tietää opettajien kokemuksia koulutuk-sesta saaduista keinoista näkövammaisen oppilaan käsityönopetuksen tueksi tai tieto siitä, mistä kompetenssi näkövammaisen oppilaan opettamiseen syntyy. Kvalitatiivisen tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeilla ja tutkimuksen aineisto koostui 4 pääkaupunkiseudun opettajan vastauksista. Kohderyhmään kuuluvilta henkilöiltä tiedustel-tiin ensin suullisesti kiinnostusta osallistua tutkimukseen. Kiinnostuksensa ilmaiseville lähetet-tiin kyselylomake sähköpostin välityksellä. Kysymyslomakkeella kysyttiin taustatietoja sulje-tuilla kysymyksillä ja avoimilla kysymyksillä selvitettiin vastaajien kokemusta näkövammai-sen oppilaan opetuksesta yleisopetuksen käsityönryhmässä. Tutkimusaineisto analysoitiin laadullisena sisällönanalyysina. Vastauksista keskityttiin etsimään yleistyksiä, joiden pohjalta pystyi muodostamaan käsityksen aineenopettajan kompetenssista näkövammaisen käsityön opetuksessa. Tutkimustuloksista saatiin selville, että opettajan koulutuksen tai työpaikan täydennyskoulu-tusten ei katsottu antavan valmiuksia opettaa käsityötä näkövammaiselle oppilaalle yleisope-tuksen ryhmässä. Kompetenssin näkövammaisen oppilaan käsityön opettamiseen todettiin olevan seurausta opettajan omasta aktiivisuudesta ja työvuosien aikana kertyvästä koke-muksesta. Tutkimusta asiasta pitäisi tehdä enemmän ja laajemmin, jos haluttaisiin selkeämpi kuva näkövammaisen oppilaan käsityön opettamisesta yleisopetuksen ryhmässä.

Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli tarkastella suomalaisen huonekalumuotoilun historiaa Alvar Aallon työn näkökulmasta. Tutkielma koostuu kahdesta pääosiosta: kirjallisuuskatsauksesta, jossa käsitellään suomalaista huonekalumuotoilua ja Artekin syntyä, sekä tapaustutkimuksesta, jossa syvennytään yhteen Aallon tunnetuimmista töistä, Paimiotuoliin (Nojatuoli 41). Analyysin kohteena oli erityisesti huonekalun muotoiluprosessi: millaisia arvoja, esteettisiä valintoja ja toiminnallisia ratkaisuja tuolin suunnitteluun liittyi. Tutkimuksen tavoitteena oli tarjota kokonaisvaltainen kuva Paimio-tuolin suunnittelusta, valmistuksesta ja merkityksestä sekä historiallisessa että nykykontekstissa. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytän itse kehittämääni huonekaluesineen tutkimuksen analyysimallia, joka on saanut inspiraatiota tieteellisistä malleista. Mallin avulla tarkastelen tuolin eri osa-alueita: historiallista ja kulttuurista merkitystä, materiaaleja ja valmistusmenetelmiä, muotoilun estetiikkaa suhteessa kestävyyteen, käytettävyyteen ja ergonomiaan sekä hieman tuolin tulevaisuuden näkymiä. Tutkimusaineisto koostuu tieteellisestä kirjallisuudesta, virallisista verkkosivustoista sekä visuaalisten aineistojen analyysistä. Lähestyin tutkielmaa seuraavien kysymysten kautta: 1. Minkälainen on suomalaisen huonekalumuotoilun historia? 2. Millainen suunnittelija Alvar Aalto oli erityisesti tuolien osalta? 3. Minkälainen oli Paimio-tuolin suunnittelu- ja muotoiluprosessi? Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukset osoittavat, että Alvar Aallon katsotaan olleen keskeinen hahmo suomalaisen huonekalumuotoilun muotoutumisessa selkeäksi ja käyttäjälähtöisemmäksi. Tutkimukset korostavat, että Aalto oli poikkeuksellisen kokonaisvaltainen suunnittelija, joka ei erottanut estetiikkaa, ergonomiaa ja materiaaleja toisistaan. Tuolien osalta hänen suunnittelufilosofiaansa luonnehditaan luonnonläheiseksi, ihmislähtöiseksi sekä innovatiiviseksi. Paimio-tuolin suunnitteluprosessia on kuvattu vahvasti osana Paimion parantolan kokonaisarkkitehtuuria, sillä tuolin suunnittelussa huomioitiin erityisesti potilaiden tarpeet sekä yhteensopivuus hoitoympäristön kanssa. Tutkimusprosessi toi esiin Aallon yksilöllisen lähestymistavan tuolisuunnitteluun ja sen vaikutuksen suomalaiseen ja kansainväliseen designiin.

Tämän tutkimuksen tarkoitus on tarkastella aikaisempia tieteellisiä tutkimuksia cosplaysta antaen harrastuksesta todenmukaisen yleiskuvan ja raportoida miten käsityö ilmenee cosplayssa sekä miten harrastus tukee harrastajan identiteettiä. Tutkimuksen menetelmänä toimi narratiivinen kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto on koottu kansalliskirjasto finna.fi verkkosivun kautta. Aineistohaku on rajattu vuosille 2018-2023 vertaisarvioituihin englanninkielisiin tieteellisiin julkaisuihin, jotka sisältävät DOI-tunnisteen. Hakusanoina käytettiin tutkimuksessa ”cosplay” AND ”craft*” ja ”cosplay” AND ”identity”. Kriteereiden täyttäneet hakutulokset läpikäytiin ja lähdemateriaaleiksi valikoitui vain selkeästi cosplayta käsittelevät artikkelit, joita oli kahdeksan. Cosplayn käsityöllisyyden ilmenemisen mahdollistajana toimi taloudellinen tuki. Ennen cosplay-puvun tekoa alkoi prosessi pakollisella suunnittelulla, hyvälaatuisten referenssikuvien hakemisella, tarvittavien tekniikoiden opettelulla ja materiaalipohdinnoilla. Käsityö tuli esille useilla tavoin tutkimuksissa kuten vaatteiden, proppien, peruukkien ja meikkauksen yhteydessä. Cosplay tukee harrastajan identiteettiä sosiaalisten suhteiden ja hyväksyvän yhteisöllisyyden avulla. Cosplay ja crossplay mahdollistavat oman identiteetin tarkastelun ja yhdessä artikkelissa tuli esille oman uskonnon yhdistäminen cosplay-pukuun, mikä voi olla suuri osa omaa identiteettiä.

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten vanhojentanssimekon ompeluprosessissa yhdistetään asiakkaan (tanssijan) toiveet ja ompelijan tekninen osaaminen, millaisia haasteita syntyy työn suunnittelussa ja toteutuksessa toiselle henkilölle, sekä kuinka tärkeää kommunikaatio on suunnittelu- ja ompeluprosessin onnistumisessa. Tutkimus toteutettiin seuraamalla ompeluprosessia neljän sovituskerran aikana ja haastattelemalla asiakasta jokaisen sovituksen lopussa. Menetelmät. Haastattelut toimivat tutkimuksen pääasiallisena aineistona. Jokaisen sovituksen jälkeen asiakkaalle esitettiin seuraavat kysymykset: 1. Tyytyväisyys mekon istuvuuteen ja ulkonäköön. 2. Näkemykset siitä, onko omat toiveet huomioitu. 3. Kokemukset mekon käytettävyydestä ja liikkumisen mukavuudesta. Aineisto analysoitiin teemallisen analyysin avulla, tunnistaen keskeiset teemat, kuten asiakkaan tyytyväisyys, kommunikaation merkitys ja käytännön haasteet. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin FEA-mallia (Functional, Expressive, Aesthetic), joka auttaa analysoimaan ja ymmärtämään vaatetuksen suunnitteluprosessia kolmen näkökulman kautta, joita ovat toiminnallisuus, ilmaisullisuus sekä esteettisyys. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoitti, että vanhojentanssimekon onnistunut toteutus edellyttää tiivistä yhteistyötä ja jatkuvaa kommunikaatiota asiakkaan ja ompelijan välillä. Sovituskertojen aikana tapahtuva palautteenanto auttoi hienosäätämään mekkoa asiakkaan tarpeiden mukaiseksi, mikä korosti prosessin iteratiivisuutta. Ompelijan tekninen osaaminen ja kyky mukautua asiakkaan toiveisiin olivat avainasemassa lopputuloksen onnistumisessa.

Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää hyvinvoinnin tekijöitä käsitöissä. Taustaoletuksena on, että käsityöt vaikuttavat positiivisesti hyvinvointiin. Tutkimus on toteutettu Pölläsen (2017) teorialla, joka perustuu käsitöissä hyvinvoinnin tekijöihin kehossa, materiaaleissa ja välineissä, ajattelun ja tunteiden hallinnassa, tietojen ja taitojen kehittymisessä sekä sosiaalisissa ja kulttuurisissa tekijöissä. Aikaisempien tutkimuksien mukaan käsitöiden tekeminen rentouttaa ja auttaa käsittelemään elämässä olevia stressaavia asioita tai tapahtumia. Käsitöiden tekemisen avulla koetaan nautintoa, parannetaan tekijöiden itseluottamusta, tuodaan esille omaa persoonallisuutta ja mielipiteitä. Käsitöiden avulla tunnetaan elämänhallinnan tunteita, kun käsitellään materiaaleja, laitteita ja tehdään eri tekniikoita. Käsityöt auttavat luomaan yhteenkuuluvuuden tunteita läheisten ihmisten välillä tehtyjen tuotteiden kautta. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui seitsemän käsityönopettaja opiskelijaa, joilla on tietoa ja kokemusta käsitöiden tekemisestä. Tutkimus toteutettiin avoimella kyselylomakkeella, johon tutkimuksen vastaajat pääsivät vastaamaan anonyymisti. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysi menetelmällä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksesta selvisi, että käsityönopettaja opiskelijat käyttävät eri aistejaan käsitöiden tekemisessä havaitsemaan käytettäviä materiaaleja, miltä ne tuoksuvat tai tuntuvat iholla. Meditatiivisen tilan he saavuttavat rytmin tai toistuvan liikkeen avulla, jota tapahtuu neuloessa. Materiaalien eri värit tai kuviot ja välineiden avulla kokeiltavat erilaiset tekniikat toimivat inspiraatioina käsitöiden tekemiseen. Ajattelun ja tunteiden hallinnassa käsityöt auttavat rauhoittumaan ja käsittelemään vaikeita tai haastavia tilanteita helpommin, sillä käsitöiden tekeminen auttaa ajatuksia kulkemaan selkeämmin ja ajattelun prosessi helpottuu. Henkilökohtaisten tietojen ja taitojen kehittyminen näkyi heillä vaikeampien tai haastavampien tuotteiden tekemisenä, koska heidän visuaalinen ja tekninen osaamisensa sekä ongelmaratkaisukykynsä ovat kehittyneet tehtyjen käsitöiden mukana. Sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden vastauksissa käsitöitä oli opittu joltain tai nähty jonkun tekevän niitä, joka oli innostanut käsitöiden tekemiseen. Opitut tiedot ja taidot välittyvät heidän tekemissään töissä, joihin saattaa liittyy muistoja, jotka välittyvät ja näkyvät heidän tekemissään tuotteissa.

Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, miten Instagramia käytetään inspiraation lähteenä käsityössä tai käsitöiden tekemisessä. Lisäksi luokiteltiin inspiroivia piirteitä eli selvitettiin, millaiset asiat koettiin inspiroivaksi. Ashby ja Johnson (2010) ovat listanneet viisi eri kategoriaa kohteen tulkintaan vaikuttavista piirteistä. Tässä tutkimuksessa aineistosta löytyviä piirteitä luokiteltiin näiden viiden eri kategorian mukaan. Kohteen tulkintaan vaikuttavia piirteitä ovat esteettiset, assosiaatioon perustuvat, havaitut, emotionaaliset ja tyylipiirteet (Ashby & Johnson 2010, s. 48). Tutkimuksen aineisto kerättiin Instagramista kyselyn avulla. Linkki kyselyyn julkaistiin käsityö -aiheisella Instagram -tilillä, jotta kohderyhmä käsitöistä kiinnostuneita Instagramin käyttäjiä saavutettiin. Kysely oli kvalitatiivinen ja sen tuottama aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Analyysissa oli mukana yhteensä 52 vastausta. Kyselyssä oli sekä avoimia- että monivalintakysymyksiä. Tutkimuksen tuloksissa korostui kuvan merkitys inspiraation synnyssä. Kaikki vastaajista kuvasivat inspiroituneensa Instagramissa nähdystä materiaalista. Samaistumisen tunne tai materiaalin tuottaman assosiaation yhteensopivuus oman elämäntilanteen kanssa koettiin inspiroivaksi. Myös materiaalissa esiintyvät värit sekä visuaalisuus olivat merkittävässä osassa inspiraation synnyssä. Toisaalta vastauksissa korostui persoonallisuus sekä yksilölliset erot myös inspiroivan materiaalin suhteen. Voidaan kuitenkin todeta, että Instagramia käytetään käsityön inspiraation lähteenä ja Instagramissa olevat kuvat toimivat olennaisena välineenä inspiraation syntymiselle.

Kestävän kehityksen kannalta nykyinen vaatteiden kulutuskulttuuri on ympäristöä kuormittavaa ja vaateteollisuus on ekologisesti kestämätöntä sekä epäeettistä. Tämän vuoksi nykyistä kulutuskulttuuria on muutettava ja keksittävä uusia kestävämpiä tapoja vaateteollisuudelle. Yhdeksi kestämättömän kulutuskulttuurin vastavoimaksi on noussut omien vaatteiden valmistaminen ompeluharrastuksena. Käsityöharrastuksen on tutkittu lisäävän hyvinvointia ja tuovan merkitystä yksilön kokemukselliseen elämään. Tutkimukseni tavoitteena oli kartoittaa sisällönanalyysin avulla mitä arvoja liittyy omien vaatteiden valmistamiseen käsityönä. Lisäksi näitä arvoja oli tarkoitus verrata kestävän kehityksen arvoihin. Tutkimuksessa arvioidaan kuinka yhtenäinen arvoperusta kestävällä kehityksellä ja vaateompelulla on. Tutkimus tehtiin laadullisena sisällönanalyysinä, jossa analysoitiin kymmenen Pro Gradu tutkielmaa ja yksi tutkimusartikkeli. Tutkielmat sekä tutkimusartikkeli käsittelivät niitä merkityksiä, syitä ja motiiveja, joita ompelijat kokevat käsityöstä ja valmistaessaan omia vaatteitaan. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä laadullisella sisällönanalyysillä. Aineistosta koodattiin systemaattisesti kaikki ompeluun ja vaateompeluun liittyvät merkitykset, syyt ja motiivit. Löydöksiä luokiteltiin ja yhtenäistettiin eri teemojen alle pohjautuen kestävän kehityksen ulottuvuuksiin sekä kestävän kehityksen arvoihin. Tulokset jaettiin kolmeen vaatteiden valmistamiseen liittyvään merkitykseen: vaatteen valmistusprosessin merkitykseen, jossa tarkasteltiin käsityötä toimintana, vaatteen aineettomaan merkitykseen sekä vaatteen funktionaaliseen merkitykseen, joissa tarkasteltiin käsityötuotetta. Vaateompeluun liittyy omanlainen arvomaailma, jossa ekologisuus ja taloudelliset hyödyt, sosiaaliset ja kulttuuriset arvot korostuvat. Sosiaalisiin arvoihin lukeutuu vielä useita kokonaisuuksia, kuten hyvinvointi, yksilöllisyys, tarpeiden tyydytys, ilmaisun vapaus, yhteisöllisyys, itsetunnon vahvistaminen ja eettisyys. Vaateompelun arvomaailmassa voidaan nähdä yhtäläisyyksiä kestävän kehityksen arvoihin. Tulosista tehdyn johtopäätöksen perusteella voidaan todeta, että vaatteiden valmistaminen itselleen on kestävän kehityksen arvojen mukaista.

Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset osoittavat sidottavan kantoliinan vaativan osaamista ja taidon opettelun olevan aikaa ja resursseja vaativaa toimintaa. Kantoliinan sidonnasta ei ole tutkimuksia ja aihepiiri kokonaisuudessaan on vähän tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on analysoida millä tavoin kehollisuus ilmenee kantoliinan sidonnassa ja minkälaisista osista sidonnan prosessi muodostuu. Tämän lisäksi selvitetään, kuinka sitoutuneesti kantoliinan sidontaa harrastetaan, tarkastelemalla aihetta Stebbinsin (2007) vakavan harrastamisen teorian pohjalta. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui viisi (N=5) kantoliinaharrastajaa. Haastateltavat valikoituivat asetettujen pohjakriteerien mukaisesti: hallitsee vähintään kaksi sidontaa, käytössään vähintään kaksi kantoliinaa ja hyödyntää näitä aktiivisesti kantamiseen. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, tutkimushaastatteluina ja aineisto analysoitiin Stebbinsin (2007) vakavan harrastamisen teorian pohjalta, sekä aineistolähtöisesti In vivo -koodaamalla ja muodostamalla kategorioita. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset osoittivat kantoliinan sidonnan muodostuvan neljän liikekategorian avulla, joilla jokaisella oli erilainen tarkoitus kankaan kuljettamisessa kohti valmista sidontaa. Sidonnassa käytettiin monipuolisesti kehoa. Sidontaprosessia valvottiin tarkkailemalla sekä tunnustelemalla, ns. ”käsillä katsoen”. Kantoliinaharrastaminen osoittautui osittain vakavaksi harrastamiseksi, jolloin kolme viidestä haastateltavasta täytti vakavan harrastamisen kaikki kriteerit. Tulosten pohjalta ei voida tehdä yleistettäviä päätelmiä. Tutkimustulokset yhdessä osoittivat, kuinka osa harrastajista tietoisesti laajensi kehollista osaamistaan sinnikkäällä tavoitteellisella harjoittelulla ja kehollisen tiedon hankinnalla.

This research seeks to clarify the factors that promote learning in craft lessons, the needs for support, and the factors behind them from the perspective of craft teachers. I also get acquainted with how craft teachers experience the realization of three-level support in the context of craft. For this research, three craft teachers who teach in comprehensive schools, were inter viewed. The interviews were conducted remotely due to the prevailing covid-19 pandemic. The implementation of the research is guided by a qualitative phenomenographic approach and the themes that emerge from the theory. After transcription, the interview material was analyzed by means of phenomenographic analysis, and the results of the study have been presented in descriptive categories specific to phenomenographic analysis. The results also present a three-step support model based on the experiences of craft teachers. The aim of this research is to describe the forms of support used by craft teachers and the factors that promote the provision of support in craft lessons. The results resulted in four categories of description that were collectively constructed from teachers ’perceptions are; work community support, diversity of teaching, safe adult and a functional learning environment. Teachers identified various ways to promote support, such as collegial support, variations in differentiation, materials and tools, the use of different group work and peer support, the importance of student knowledge in identifying support needs and the role of one's own role in earning students trust. Teachers had differing views on the implementation of the three-step support model in craft classes. A collective understanding of the forms of support used by teachers is built in the results to give an indication of how teachers apply different levels of forms of support in their work

Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on kuvailla minkälaisia vaikutuksia käsitöiden tekemisellä on ihmisen hyvinvoinnille. Tarkoituksena on kriittisin mielin, aiemmin julkaistun tutkimusaineiston avulla rakentaa selkeä kokonaiskuva aiheesta. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa aineistoa käsiteltiin laadullisella tutkimusotteella. Aineisto etsittiin Helka, Google Scholar ja ResearchGate tietokannoista käyttäen niin suomen- kuin englanninkielisiä hakusanoja. Lopulliseen tarkasteluun valikoitui viisi kansainvälistä ja vertaisarvioitua julkaisua 2010-luvulta lähtien. Artikkelit käsittelivät käsityön tekemisen vaikutuksia hyvinvoinnille. Aineiston mukaan käsitöiden tekemisellä on positiivisia vaikutuksia hyvinvoinnille niin yksilöllisellä kuin yhteiskunnallisella tasolla. Tutkielmassa kävi ilmi, että käsitöitä tekevät kokevat että käsitöiden harrastaminen pitää heidät psyykkisesti ja fyysisesti aktiivisina, tarjoaa haasteita, lohdutusta, rentoutumista, mielihyvää ja nautintoa eli sillä on positiivisia vaikutuksia heidän elämäänsä, terveyteensä ja hyvinvointiinsa. Parhaimmillaan luova toiminta, kuten käsitöiden tekeminen, nähdään tärkeänä osana kokonaisvaltaista hyvinvointia ja sitä käytetään erilaisten fyysisten tai psyykkisten haasteiden aiheuttamien kipu-ja tunnetilojen käsittelyn tukena.