Browsing by study line "Class Teacher, Education"

Tiivistelmä - Referat - Abstract ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden oireyhtymä, ja se on yksi yleisimmästä neuropsykiatrista häiriöstä (Parikka ym. 2017, s. 11, 31). ADHD-diagnosoidut henkilöt ovat saaneet usein jo lapsesta saakka paljon kielteistä palautetta. Tämä voi pitkään jatkuneena vaikuttaa muun muassa yksilön psyykeen, itsetuntoon ja minäkuvaan (Sandberg, 2018, luku ”Miten ADHD ja vahvuudet liittyvät yhteen”) ja hankaloittaa keskittymistä opiskeluihin tai myöhemmin työtehtäviin (Huttunen & Socada, 2019). On siis tärkeää pohtia, miten ADHD-diagnosoituja oppilaita kohdattaisiin opetuksessa, jotta negatiivista kehää ei muodostuisi. Yksi keino on hyödyntää positiiviseen psykologiaan perustuvaa vahvuusperustaista opetusta. Vahvuuksien tunnistamisella lapsen itsearvostus voi kasvaa (Vuorinen, 2023, luku “Taustaa luonteenvahvuuksien opettamiselle”). Tämän tutkielman tarkoituksena onkin lisätä ymmärrystä ADHD-diagnosoitujen oppilaiden kohtaamisesta vahvuusperustaisessa opetuksessa ja tutkimuskysymys muotoiltiin seuraavasti: ”Millä tavoin ADHD-diagnosoidut oppilaat hyötyvät vahvuusperustaisesta opetuksesta tutkimuskirjallisuuden mukaan?”. Tämä tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, ja aineiston analyysimenetelmänä oli sisällön analyysi. Tutkimukseen valikoitui ennalta määriteltyjen kriteerien jälkeen kahdeksan vertaisarvioitua tutkimusta, joissa käsiteltiin sekä ADHD-diagnosoituja lapsia että vahvuusperustaista opetusta. Tutkimustulosten analysointi jaettiin kolmeen teemaan, joista ensimmäinen koski ADHD-diagnosoitujen lasten ajatuksia vahvuusperustaisesta lähestymistavasta, toisessa tulkittiin heidän vanhempien ja opettajien näkemyksiä ja kolmanteen teemaan koottiin konkreettisia keinoja vahvuusperustaisen opetuksen hyödyntämisestä ADHD-diagnosoitujen oppilaiden kohtaamisessa. Tutkimustulosten perusteella vahvuusperustaiselle opetukselle ADHD-diagnosoitujen oppilaiden kohtaamisessa on tarvetta ja tutkimusta aiheesta toivottiin lisää. Tutkimuksissa ADHD-diagnosoidut lapset muun muassa kokivat opettajan myönteisen suhtautumisen vaikuttaneen opiskeluihin sitoutumiseen (Krtkova, 2023, s. 620) ja itsetunnon vahvistumiseen (Rasmussen, ym., 2022, s. 573). Opetuksessa toivottiin esimerkiksi huomioitavan oppilaiden kiinnostuksen kohteita (esim. Russel ym., 2023, s. 951) ja opettajan suhtautumista oppilaisiin vahvuusperustaisesti (Rasmussen ym., 2022, s. 577). Vaikka tutkimusaineisto on suppea, antaa tutkimustulokset vahvistusta sille, että tutkimuksen aihe on tärkeä, ja sitä olisi tarpeellista tutkia lisää esimerkiksi interventioiden avulla (esim. McDougal ym. 2023, s. 3414).

Tavoitteet. Tutkielmassa tavoitteena on selvittää, miten ADHD-oppilaita voidaan tukea perusope-tuksessa. ADHD on tarkkaavaisuushäiriö, jonka tyypillisinä oireina ovat heikentynyt keskittymis-kyky, impulsiivisuus sekä hyperaktiivinen käyttäytyminen. Tutkielmassa perehdytään tukitoimiin, joita pystyy hyödyntämään opetuksessa. Tutkielmassa tarkastellaan ADHD:lle ominaisia oireita, yleisyyttä sekä se, miten opettaja pystyy tukemaan ADHD-oppilaita tavallisissa luokissa. Tutkiel-man tärkeimpänä tavoitteena on löytää konkreettisia keinoja, joita jokainen opettaja pystyy käyttä-mään opetuksessaan. Tukikeinojen lisääminen auttaa sekä opettajaa että oppilasta, koska ne paran-tavat ADHD-oppilaan oppimista, mikä puolestaan vaikuttaa koulumenestykseen. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmassa aineistona käytettiin seitsemää tieteellistä tutkimusta. Yksi teksteistä oli tieteellinen kirja ja loput tieteellisiä artikkeleita. Tutkielmaan valikoituivat aineistot, joissa esiteltiin ADHD-oppilaille soveltuvia tuki-toimia ja opetusmenetelmiä opetuksessa. Aineistot rajattiin siten, että ne liittyivät yleisopetukseen ja aineistoissa esitettyjä tukitoimia voivat harjoittaa erityisesti luokanopettajat. Lisäksi aineistojen valintakriteerinä oli, että ne käsittelivät sitä, millaisia haasteita ADHD-oppilailla on. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsauksen perusteella havaittiin, että ADHD-oppilailla on usein sellaisia haasteita oppimisessaan, mitkä vaativat tukitoimia. Tukemisen keinoja löytyi aineis-toista runsaasti. Tärkeimmät tutkimustulokset liittyivät ADHD-oppilaiden keskittymisen vaikeuk-siin, mitä pyrittiin tukemaan eri keinoin. Tukitoimia olivat monipuolinen ja selkeä ohjeiden anto, fyysinen ja hienomotorinen liikkuminen luokassa ja sen ulkopuolella, kirjanpito oppilaan tehtävistä ja ajastimen käyttö opetuksessa sekä oppilaslähtöinen opetus. Lisäksi koulunkäyntiavustajan tuki ja jatkuva palautteenanto nähtiin tärkeänä ADHD-oppilaiden opetuksessa.

Ristiriitatilanteiden ilmeneminen kouluympäristössä on yleistä, ja joskus näitä tilanteita tarvitsee ratkaista koulusovittelun kautta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää, miten koulusovittelua toteutetaan suomalaisissa oppilaitoksissa. Lisäksi katsauksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät ovat sovittelutilanteen onnistumisen kannalta avainasemassa. Katsauksessa samalla tutustutaan teorioihin sovittelun taustalla. Koulusovittelun ymmärtäminen ja tiedostaminen osaksi yhteiskunnallista kokonaisuutta on tärkeää, sillä sovittelulla edistetään rauhaa ja turvallisuutta sekä sitä harjoittamalla lisätään kouluviihtyvyyttä. Toteutin kandidaatintutkielmani kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja hain tutkimusaineistoa Helka- kirjaston hakupalvelusta sekä hyödynsin Googlea että Google Scholaria kirjallisuuden kartoittamisessa. Aineistoksi löytyi sekä suomalaista että ulkomaalaista kirjallisuutta, tutkimuksia ja muita julkaisuja. Aineiston haussa käytettiin erityisesti seuraavia sanoja: ristiriitatilanne, ristiriitatilanteen selvittäminen, selvittely ja sovittelu. Tämän kirjallisuuskatsauksen kohteena ovat lapset ja nuoret. Lisäksi rajaan tarkastelun ulkopuolelle yksityiset perusopetuksen järjestäjätahot. Kirjallisuuden perusteella sovittelun teoreettinen tausta on restoratiivisessa lähestymistavassa, mikä määrittää muun muassa periaatteet, joiden mukaan sovittelua tulisi toteuttaa. Aineiston perusteella suomalaisissa kouluissa toteutetaan sovittelutoimintaa osana puuttumisen menetelmien kokonaisuutta, joskin eroja oppilaitosten välillä on. Suomen Sovittelufoorumin (SSF) perustama Verso-ohjelma on merkittävin kasvatusalan sovittelutoiminnan edistäjä, jonka avulla suomalainen sovittelutaitoisuus on kasvanut ja monissa kouluissa käytössä on Verson kehittämä vertaissovittelutoiminta, jossa oppilaita osallistetaan sovittelutoimintaan.

Tavoitteet. Luokanopettajan työ on vaativaa asiantuntijatyötä, jonka pohjana on Suomessa maisteritasoinen korkeakoulututkinto. Yksi keskeinen osa luokanopettajan työssä on opetettavien oppiaineiden aineenhallinta ja ainedidaktinen osaaminen. Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena on kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää, millainen rooli ainedidaktiikalla ja aineenhallinalla on luokanopettajakoulutuksessa ja saavatko luokanopettajaopiskelijat koulutuksen myötä riittävät valmiudet ainedidaktiikan ja aineenhallinnan osalta. Tutkimuksessa perehdytään tarkemmin taito- ja taideaineiden opetukseen sekä aineenhallinnan ja ainedidaktisen osaamisen merkitykseen näissä aineissa. Toteutus. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuus kohdistui vertaisarvioituun kirjallisuuteen, jotka käsittelivät luokanopettajakoulutusta, didaktiikkaa, ainedidaktiikkaa, aineenhallintaa sekä taito- ja taideaineita ja niiden opetusta. Tiedonhaussa käytin kolmea eri tietokantaa (Finna, Helka, ja Google Scholar). Kirjallisuuden niukkuuden vuoksi en asettanut tiukkoja kriteerejä julkaisuajankohdalle ja lopulta aineisto koostui vuosina 2004–2023 ilmestyneestä kirjallisuudesta. Tulokset ja johtopäätökset. Aineenhallinnan ja oppiaineiden sisältöjen opetus luokanopettajakoulutuksessa on vähentynyt merkittävästi ja painotus on siirtynyt enemmän kohti ainedidaktisten taitojen opetusta ja oppimista. Kirjallisuuden perusteella moni valmistuneista luokanopettajasta kokee, ettei koulutus vastaa täysin luokanopettajan työtä, mutta tarkemmin opettajien aineenhallintaa ja ainedidaktisia valmiuksia selvittävää tutkimuskirjallisuutta ei löytynyt. Taito- ja taideaineiden osalta selvisi, että niiden opetus osana luokanopettajakoulutuksen monialaisia opintoja on vähentynyt, jonka vuoksi ei välttämättä voida taata, että kaikki oppilaat saavat pätevää taito- ja taideaineiden opetusta peruskoulun alaluokilla. Tutkimustietoa opettajien omista kokemuksista liittyen aineenhallintaan ja ainedidaktiseen osaamiseen löytyy kuitenkin vielä hyvin vähän. Aiheesta olisi tarpeellista tehdä lisätutkimusta tulevaisuudessa. Tuloksia voitaisiin mahdollisesti hyödyntää myös luokanopettajakoulutuksen kehittämisessä.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät ovat yhteydessä lasten lukumotivaatioon. Kansainväliset lukutaitotutkimukset ovat herättäneet huolta lasten lukutaidon heikkenemisestä. Suomessa tähän on reagoitu perustamalla Kansallinen lukutaitostrategia 2030, jonka tavoitteena on vahvistaa lasten lukutaitoa, monilukutaitoa sekä lukumotivaatiota. Näistä jälkimmäinen on tämän tutkielman aihe. Lukumotivaatiotutkimukset ovat osoittaneet, että lukumotivaatio on moniulotteinen ja siihen vaikuttavat tekijät voidaan karkeasti jakaa pätevyyden, ryhmään kuulumisen ja autonomian tunteiden alle, jotka ovat Ryanin ja Decin (2000) itsemääräämisteorian mukaan ihmisen kolme perustarvetta. Tutkielman tuloksien avulla saadaan käsitys lukumotivaatioon yhteydessä olevista tekijöistä, joita voidaan hyödyntää lasten lukumotivaatiota ja lukutaitoa tukemaan lähdettäessä. Menetelmät. Integroiva kirjallisuuskatsaus mahdollisti metodisesti erilaisten tutkimusten tarkastelun systemaattisin ottein. Hakukriteerien avulla EBSCO, ERIC ja Proquest tietokannoista aineiston läpikäymiseen päätyi 38 vertaisarvioitua artikkelia, joista 25 artikkelia sopi lopulliseen aineistoon. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassa nousi esille perhetaustan, lapseen liittyvien tekijöiden, lukutaidon ja -aktiivisuuden sekä opettajan käyttämien lähestymistapojen yhteys lasten lukumotivaatioon. Erot tyttöjen ja poikien välillä lukumotivaatiossa havaittiin tutkielmassa tyttöjen eduksi. Lapsen muista ominaisuuksista nuori ikä, sisäinen hallintakäsitys sekä persoonallisuuksista avoimuus, tunnollisuus ja sovinnollisuus ennakoivat korkeampaa lukumotivaatiota lapsilla. Myös lukutaidolla havaittiin selvä yhteys lukumotivaatioon. Lukumotivaatio on korkea todennäköisesti lapsilla, joiden kotona näytetään lukemisen mallia, jotka kokevat voivansa vaikuttaa lukemaansa ja jotka viihtyvät koulussa, missä myös hyödynnetään erilaisia yhteisöllisiä tapoja käsitellä kirjoja. Tuloksia voivat hyödyntää varsinkin lapsen kanssa arjessaan työskentelevät varhaiskasvatus- ja luokanopettajat sekä vanhemmat, jotka omalla esimerkillään ja toiminnallaan mahdollistavat kirjoihin tutustumisen ja niistä innostumisen.

Sosiaaliset taidot ovat tärkeä osa ihmisen taitoja ja niitä tarvitaan läpi elämän. Jokainen lapsi käy peruskoulun ja on siellä osa vertaisryhmää. Tämän takia koulu on tärkeä paikka sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta. Liikuntatunneilla ollaan paljon sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, joten koululiikunnan voidaan ajatella edistävän sosiaalisten taitojen kehitystä. Tutkimuksen tarkoituksena oli koota tietoa siitä, miten koululiikunta vaikuttaa alakouluikäisten lasten sosiaalisiin taitoihin. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuusaineisto koottiin suomalaisista ja kansainvälisistä vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista sekä muista luotettavista kirjallisuuslähteistä. Tavoitteena oli yhdistää sosiaalisista taidoista ja koululiikunnasta löytyvää tutkimustietoa sekä etsiä tutkimuksia koululiikunnan vaikutuksista sosiaalisiin taitoihin. Tutkimuksen keskeisenä havaintona todettiin koululiikunnan luovan suotuisia tilanteita sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Opettajalla, oppilaalla ja vertaisryhmällä sekä oppisisällöllä on kaikilla oma roolinsa liikuntatunneilla sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta. Opettaja voi edistää oppilaiden välistä vuorovaikutusta esimerkiksi valitsemillaan työtavoilla ja tavoillaan muodostaa ryhmiä. Opetussisällön taas tulee sisältää esimerkiksi pelejä liikuntatunneilla, jotta koululiikunta edistäisi sosiaalisia taitoja. Peleissä on keskeistä, että toimitaan vertaisryhmässä, joten myös vertaisryhmän voidaan ajatella olevan olennainen osa sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta. Käyttämäni aineisto ei kuitenkaan antanut suoria tutkimustuloksia vertaissuhteiden vaikutuksista liikuntatunneilla sosiaalisin taitoihin. Käyttämäni aineiston perusteella voidaan kuitenkin todeta koululiikunnan kehittävän sosiaalisia taitoja. Tässäkin asiassa on kuitenkin kääntöpuoli. Esimerkiksi kiusatut tai heikot sosiaaliset taidot omaavat oppilaat eivät pääse ollenkaan mukaan vuorovaikutustilanteisiin, joten heidän sosiaaliset taitonsa eivät pääse kehittymään. Tutkielma nostaa esiin koululiikunnan merkityksen sosiaalisten taitojen opetuksen kannalta. Opettajat voivat hyödyntää tutkielmaa kehittäessään liikunnanopetustaan suuntaan, joka huomioi sosiaalisten taitojen sekä vuorovaikutustaitojen kehittämisen. Aihetta pitäisi tutkia enemmän, koska koululla ja liikunnanopetuksella on hyvät mahdollisuudet tukea sosiaalisten taitojen kehitystä. Löytämällä lisää tehokkaita keinoja kehittää sosiaalisia taitoja, voitaisiin pyrkiä esimerkiksi ehkäisemään kiusaamista. Jatkotutkimuksena tulisi tutkia, miten opettajakoulutus valmistaa opettajia opettamaan sosiaalisia taitoja. Tämän lisäksi olisi tärkeää tutkia, miten oppilas tai opettaja kokee koululiikunnan edistävän liikuntaryhmän yhteistoimintaa sekä sosiaalisia suhteita.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tarkoitus on luoda systemaattinen katsaus aiempaan interveetiotutkimukseen, joka käsittelee älypuhelimen vaikutusta ja sen yhteyttä toiminnanohjaukseen. Älypuhelimet ovat lyhyessä ajassa muodostuneet merkittäväksi osaksi arkipäiväämme ja niiden vaikutuksista toimin- taamme tiedetään vielä verrattain vähän. Jotkut tutkijat esittävät, että älypuhelimen pelkkä läsnäolo voi heikentää hetkellisesti toiminnanohjausta, kuten työmuistia ja tarkkaavaisuutta. Kasvava kiinnostus älypuhelimien ja kognition väliseen yhteyteen voi johtua siitä, että toiminnot ovat edellytys oppimi- selle. Tutkimuskysymykseni onkin: Mitä erilaisia yhteksiä älypuhelimen pelkällä läsnäololla ja toimin- nanohjauksella on havaittu? Menetelmät. Tutkielma toteutetaan kirjallisuuskatsauksena, jossa tarkoitus on koota jo tehtyä tutki- musta noudattaen systemaattisia vaiheita. Aineiston hain Scopuksen ja Web of sciencen -tietokan- noista. Tiettyjä sisään- ja ulosottokriteereitä noudattaen aineistoksi valikoitui 14 tutkimusartikkelia ja yksi konfferenssipaperi, minkä analysoin aineistolähtöisesti teemoitellen. Lisäksi efektikoot selvitettiin Cohenin d:n, eetan ja osittaisen eetan neliön avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukset havaitsivat erilaisia yhteyksiä pelkän älypuhelimen läsnäolon ja toiminnaohjauksen välillä, jota sääteli toiminnanohjausta mittaavien testejen vaikeustaso, älypuhe- limen saatavuus sekä yksilölliset tekijät. Löytyneet yhteydet olivat olivat keskimäärin kooltaan pieniä tai keskisuuria. Toisaalta osa tutkimuksista ei havainnut lainkaan merkittävää yhteyttä. Mielenkiin- toista onkin, että tulokset ovat hyvin ristiriidassa keskenään. Epäjohdonmukaisuus voi johtua interven- tioiden toteutusten eroista, kuten kännykän saatavuuden manipuloinnista ja toiminnanohjausta mittaa- vien testejen määrästä.

Tiivistelmä - Abstrakt – Abstract Språklig sårbarhet är ett viktigt ämne att rikta uppmärksamheten mot, eftersom dess konsekvenser begränsar individens möjlighet till bland annat delaktighet och utveckling samtidigt som vi har ett behov av mångsidigare forskning på området. Genom ökad kunskap och medvetenhet hos lärare kan den språklig sårbarheten kompenseras för och därmed minskas betydligt (Bruce et al., 2016). Syftet med denna avhandling är att öka medvetenheten om språklig sårbarhet samt utveckla en djupare förståelse kring fenomenet. Avhandlingen strävar efter att synliggöra olika pedagogiska verktyg som kan möjliggöra en mera tillgänglig lärmiljö för språkligt sårbara elever. Dessutom är det av intresse att undersöka vilken roll den språkliga medvetenheten spelar i lärmiljön. Utgående från avhandlingens syfte formulerades följande forskningsfrågor: 1. Vilka pedagogiska verktyg kan användas för att stödja språkligt sårbara elever? 2. Vilken roll spelar lärarens språkliga medvetenhet i skapandet av en språkligt tillgänglig lärmiljö för elever med språkliga utmaningar? Undersökningen genomfördes som en beskrivande litteraturöversikt. Forskningsfrågorna besvarades med hjälp av hermeneutik som forskningsansats och analyserades genom den allmänna tolkningsläran utgående från den hermeneutiska cirkeln. Litteraturen består av facklitteratur om lärande och språkutveckling samt språklig sårbarhet. Dessutom användes styrdokument som Grunderna för läroplanen för den grundläggande utbildningen (2014) och olika artiklar och texter från Skolverket. Pedagogiska verktyg som kan möjliggöra en mera tillgänglig lärmiljö för språkligt sårbara elever kan innebära pedagogisk kartläggning, olika stödnivåer, proaktiva arbetssätt, planering, undervisningens utgångspunkt i förförståelsen, scaffolding, cirkelmodellen, multimedial pedagogik och digitala verktyg. Lärarens språkliga medvetenhet spelar en avgörande roll i skapandet av en språklig tillgänglig lärmiljö för språkligt sårbara elever.

Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä mahdollisuuksia, mutta toisaalta haas-teita avoimet oppimisympäristöt tarjoavat autismikirjolla olevalle oppilaille. Tavoitteena on määri-tellä avoin oppimisympäristö sekä autismikirjo tarkoin ja selvittää määritelmien avulla, mitkä piir-teet muodostavat autismiystävällisen oppimisympäristön. Jotta aiheesta saadaan mahdollisim-man tarkka kuva, on avoimien oppimisympäristöjen mahdollisuuksia ja haasteita autismikirjolle tarkasteltu sekä tieteellisen tutkimuksen, että opettajien keskusteluiden pohjalta. Menetelmät. Tutkielma on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena ja sitä varten on etsitty aineistoa autismikirjosta sekä avoimista oppimisympäristöistä. Lähteenä on käytetty vertaisar-vioituja tieteellisiä julkaisuja sekä opettajien keskustelupalstoja. Aineisto on valittu peilaten lähtei-tä tutkimuskysymyksiin ja pyritty näin saamaan tiivistetty kuva siitä, miten avoimet oppimisym-päristöt vaikuttavat autismikirjolla olevaan oppilaaseen. Aiheesta on pyritty saamaan mahdolli-simman laaja kuva ja aineistoa on tarkasteltu integroivalle kirjallisuuskatsaukselle tyypillisellä kriittisyydellä. Tulokset ja johtopäätökset. Avoimet oppimisympäristöt tarjoavat monia mahdollisuuksia autismi-kirjolla olevalle oppilaille oppilaskeskeisen opetustavan vuoksi. Itsenäistä työskentelyä vaativat avoimet oppimisympäristöt saattavat kuitenkin aiheuttaa haasteita autismikirjon oppilaille, joilla it-semääräytymisen taidot ovat keskimääräistä heikommat. Pedagogisilla ratkaisuilla ja oppilaiden yksilöllisellä huomioimisella oli suuri vaikutus autismikirjon oppilaan koulunkäyntiin. Avoimissa oppimisympäristöissä on potentiaalia autismikirjon oppilaille, jos oppilaan yksilölliset tarpeet huomioidaan ja ympäristöstä saadaan poistettua liialliset aistiärsykkeet.

Demokratia ja demokratian tila ovat asioita, jotka ovat jatkuvasti esillä mediassa. Demokratiasta ja koulumaailmasta puhuttaessa on demokratiakasvatus puolestaan usein esille nouseva käsite. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella ensin sitä, millaisena demokratiakasvatuksen ideaali näyttäytyy kirjallisuudessa ja sitten, millaisin keinoin ideaalia voidaan kirjallisuuden mukaan tavoitella. Toteutin tutkielmani kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuutena tutkielmassani käytin tieteellisiä artikkeleja sekä kirjoja, jotka käsittelivät demokratiaa, demokratiakasvatusta, opettajan ja oppilaan rooleja demokratiakasvatuksessa sekä osallisuutta. Tiedonhaussani hyödynsin Helkaa ja Google Scholaria. Kirjallisuus pohjautui pitkälti 2010- ja 2020-luvuilla tehtyihin tutkimuksiin Suomesssa. Demokratiakasvatuksen ideaali näyttäytyi kirjallisuudessa moninaisena riippuen siitä, minkä teorian näkökulmasta sitä katsottiin. Demokratiakasvatuksen ytimenä voidaan kuitenkin nähdä kasvu demokratiakansalaisuuteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen. Demokratiakasvatus ei saisi olla vain yksipuolista tiedonsyöttämistä, vaan sen tulisi mahdolistaa myös yhdessä oppiminen, jolloin opettaja ja oppilaat oppivat yhdessä. Osallisuus ja osallistuminen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen nähdään myös tärkeinä osina demokratiakasvatusta, mutta demokratiakasvatuksen ei tulisi kuitenkaan rajautua vain siihen. Demokratiakasvatuksen tulisi myös mahdollistaa se, että mahdollisimman moni voisi osallistua, eikä toiminta jäisi vain pienen ryhmän puuhasteluksi. Oppilaskuntatoiminta korostuu puhuttaessa demokratiakasvatuksesta, mutta demokratiakasvatuksen onnistumisen kannalta olennaisina nähdään myös opettajan toiminta, oppilaiden mahdollisuus osallistua sekä opettajankoulutuksen vaikutus opettajien lähtökohtiin opettaa demokratiakasvatusta.