Browsing by Issue Date

Innovointiajattelu on muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana alkanut vaikuttaa myös opetuksen ja kasvatuksen kentällä. Alan tutkimusta on tehty erilaisten innovaatioiden ja innovatiivisuuden parissa, mutta pedagogisten menetelmien innovoinnin tutkimus on ollut hyvin vähäistä. Tässä tutkielmassa pyrin lisäämään ymmärrystä pedagogisesta innovoinnista tarkastelemalla Young Leader -metodin syntyyn vaikuttaneita tekijöitä sekä kuvaamalla kyseisen metodin innovaatioprosessin kulkua. Tutkimuskysymyksiä oli kaksi: Mitkä tekijät vaikuttivat Young Leader -metodin syntymiseen? Mitä vaiheita oli Young Leader -metodin innovaatiopro-sessissa? Tutkielma toteutui laadullisena tapaustutkimuksena, jonka aineiston keräsin haastattelemalla kaksi kertaa Young Leader -metodin keksijää ja kehittäjää Maritta Lamposta. Haastattelut olivat puolistrukturoituja. Aineiston analysoinnissa käytin teorialähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimustulokset osoittivat, että Young Leader -metodin syntyvaiheeseen vaikuttivat sekä innovoijaan että sosiaaliseen ympäristöön liittyvät tekijät. Innovoijaan liittyvistä tekijöistä merkittävimpinä näyttäytyivät koulutus sekä työ- ja elämänkokemus, kun taas sosiaalisen ympäristöön liittyvistä tekijöistä korostui yhteistyö ja vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa. Young Leader -metodin innovaatioprosessista oli löydettävissä seuraavat vaiheet: lähtökohta, ideointi, idea-testaus-arviointi-sykli, menetelmän perusmalli sekä yhtäaikainen jatkuva kehittäminen, diffuusio ja muiden sovellukset. Tulosten pohjalta voidaan pohtia, edistäisikö esimerkiksi innovointiin tähtäävän koulutuksen ja yhteistyömahdollisuuksien lisääminen pedagogisten menetelmien innovointia. Young Leader -metodin innovaatioprosessin kulku eri vaiheineen on selkeä ja siinä voidaan nähdä yhteneväisyyksiä aiemmin kehitettyjen innovaatioprosessimallien kanssa. Young Leader -innovaatioprosessin vaiheita seuraten olisi todennäköisesti mahdollista luoda uusi pedagoginen menetelmä. Lisätutkimusta tarvittaisiin muun muassa pedagogisen menetelmän kehittämisestä, soveltamisesta ja leviämisestä.

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten vanhojentanssimekon ompeluprosessissa yhdistetään asiakkaan (tanssijan) toiveet ja ompelijan tekninen osaaminen, millaisia haasteita syntyy työn suunnittelussa ja toteutuksessa toiselle henkilölle, sekä kuinka tärkeää kommunikaatio on suunnittelu- ja ompeluprosessin onnistumisessa. Tutkimus toteutettiin seuraamalla ompeluprosessia neljän sovituskerran aikana ja haastattelemalla asiakasta jokaisen sovituksen lopussa. Menetelmät. Haastattelut toimivat tutkimuksen pääasiallisena aineistona. Jokaisen sovituksen jälkeen asiakkaalle esitettiin seuraavat kysymykset: 1. Tyytyväisyys mekon istuvuuteen ja ulkonäköön. 2. Näkemykset siitä, onko omat toiveet huomioitu. 3. Kokemukset mekon käytettävyydestä ja liikkumisen mukavuudesta. Aineisto analysoitiin teemallisen analyysin avulla, tunnistaen keskeiset teemat, kuten asiakkaan tyytyväisyys, kommunikaation merkitys ja käytännön haasteet. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin FEA-mallia (Functional, Expressive, Aesthetic), joka auttaa analysoimaan ja ymmärtämään vaatetuksen suunnitteluprosessia kolmen näkökulman kautta, joita ovat toiminnallisuus, ilmaisullisuus sekä esteettisyys. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoitti, että vanhojentanssimekon onnistunut toteutus edellyttää tiivistä yhteistyötä ja jatkuvaa kommunikaatiota asiakkaan ja ompelijan välillä. Sovituskertojen aikana tapahtuva palautteenanto auttoi hienosäätämään mekkoa asiakkaan tarpeiden mukaiseksi, mikä korosti prosessin iteratiivisuutta. Ompelijan tekninen osaaminen ja kyky mukautua asiakkaan toiveisiin olivat avainasemassa lopputuloksen onnistumisessa.

Hyvinvointi on laaja ja moniselitteinen käsite, joka pitää sisällään muun muassa ihmisen psyykkisen, sosiaalisen ja fyysisen terveyden sekä onnellisuuden. Lasten kohdalla on tärkeää tarkastella myös kouluhyvinvointia, sillä koulu toimii kodin lisäksi hyvin merkityksellisenä lapsen elinympäristönä. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ne oppilaat, jotka saavat erityistä tukea, eivät ole niin hyvinvoivia kuin vertaisensa. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, mitkä tekijät ovat yhteydessä erityistä tukea saavien oppilaiden kouluhyvinvointiin ja mitkä tekijät painottuvat juuri erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kohdalla. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui viisi englanninkielistä tutkimusartikkelia, joissa tutkittiin erityistä tukea saavien oppilaiden hyvinvointia moniulotteisesti ja koulun kontekstissa. Aineiston sisältöanalyysi toteutettiin teema-analyysina. Teema-analyysin avulla tunnistettiin erityistä tukea saavien oppilaiden kouluhyvinvointiin liittyviä tekijöitä. Lisäksi teemoja analysoitiin Konun ja Rimpelän (2002) luoman koulun hyvinvointimallin näkökulmasta. Tutkimustulosten mukaan erityistä tukea saavat oppilaat olivat tyytymättömimpiä ystävyyssuhteisiinsa ja muuhun saamaansa sosiaaliseen tukeen koulussa sekä koulumenestykseensä. Erityistä tukea saavilla oppilailla oli heikompi itsetunto ja resilienssi. He myös kohtasivat koulussa enemmän kiusaamista kuin vertaisensa. Konun ja Ripmelän (2002) mallista esiin nousi sosiaalisten suhteiden osa-alue. Koulussa olisi syytä painottaa sosioemotionaalisten ja mielenterveystaitojen opettamista ja vahvistamista. Erityisen tuen oppilaiden kouluhyvinvointia olisi syytä tutkia lisää erilaisissa erityisopetuksen konteksteissa, kuten osa-aikaisessa erityisopetuksessa sekä luokkamuotoisessa kokoaikaisessa erityisopetuksessa.

Tavoitteet. Toisen kielen oppii altistumalla kielelle ja käyttämällä sitä itse vuorovaikutuksessa. Suomea toisena kielenä opiskelevat oppilaat jakautuvat epätasaisesti. Suomessa on kouluja, joissa yli puolet oppilaista opiskelevat suomi toisena kielenä -oppimäärää (S2), ja kouluja, joissa S2-oppimäärää opiskelevia ei ole ollenkaan. Tällöin S2-oppimäärää opiskeleva ei välttämättä altistu tarpeeksi suomen kielelle. Suomalaiset opettajat ovat huolissaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kielitaidon riittävyydestä elämässä etenemiseen. Lisäksi suomalaiset opettajat kaipaavat resursseja ja keinoja S2-opetukseen. Tämän tutkielman tavoit-teena oli edistää suomen oppimista toisena kielenä kokoamalla menetelmiä toisen kielen oppimisen tukemiseen. Tutkielmassa esitetään menetelmiä toisen kielen oppimisen tukemiseen tilanteessa, jossa oppilas altistuu kielelle niukasti. Menetelmät. Tässä laadullisessa tutkimuksessa hyödynnettiin menetelmänä narratiivista kirjallisuuskatsausta. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen keinoin pyrittiin kokoamaan tutkimustietoon perustuvia menetelmiä toisen kielen opetukseen. Tutkimukseen valikoitui 7 artikkelia, joista 4 esitteli tutkimustietoa, ja 3 ehdotti aiempaan tutkimukseen nojaten pedagogisia ratkaisuja opetukseen. Tutkielmaan valittiin artikkeleita, joissa käsiteltiin toisen kielen oppimisen tukemista perusopetuksen aikana tai yleisesti. Tutkielman aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin teorian mukaisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten mukaan opettaja voi varmistaa laadukkaan toisen kielen opetuksen ja tukea toisen kielen oppimista useilla eri keinoilla. Tutkimustulosten menetelmän painottuivat siihen, miten opettaja voi suunnitella ja toteuttaa opetusta koulussa. Tutkimustuloksista nousi kuitenkin esiin myös keinoja, joilla opettaja voi lisätä oppilaan altistumista toiselle kielelle myös koulun ulkopuolella. Menetelmät ovat eriteltynä kappaleessa 5. Tutkimustulokset ja niiden tulkintaa. Tutkielman tulokset ja aiempi tutkimus painottavat altistumisen merkitystä toisen kielen oppimisessa. Tässä tutkielmassa esiin tulleilla keinoilla opettaja voi lisätä altistusta toiselle kielelle niin koulussa kuin oppilaan vapaa-ajallakin, mutta tarvitaan muitakin ratkaisuja toisen kielen oppimisen tukemiseen kuin menetelmien antaminen opettajille.

Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella kodin sosioekonomisen aseman ja kodin lukuympäristön vaikutuksia peruskouluikäisten lasten lukutaitoon. Aiempien tutkimustulosten perusteella tiedetään, että sekä kodin sosioekonominen asema että lukuympäristö vaikuttavat lapsen lukutaitoon. Tämän tutkielman tavoitteena olikin selvittää, millainen ja kuinka merkittävä tämä vaikutus on ja kuinka se ilmenee peruskoulun eri vaiheissa. Tutkielman tutkimusmenetelmänä toimi kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka keinoin tutkimustuloksia analysoitiin ja vertailtiin kriittisesti. Tutkimusaineistona käytettiin tutkimuksia, jotka havainnoivat lapsen lukutaitoa kiinan, englannin ja suomen kieliympäristöissä. Tutkielman tulokset osoittivat, että kodin korkeampi sosioekonominen asema korreloi positiivisesti lapsen paremman lukutaidon kanssa. Vahvin yhteys kodin sosioekonomisella asemalla ja lapsen lukutaidolla oli peruskoulun ensimmäisillä luokilla, mikä viittaa varhaislapsuudessa saadun tuen ja lukemaan oppimista edistävien resurssien merkitykseen varhaislapsuudessa. Sosioekonomisen aseman tekijöistä vanhempien korkeampi tulo-, koulutus- ja ammattitaso olivat kaikki yhteydessä lapsen korkeampaan lukutaidon tasoon. Tuloksista ilmeni myös lukuympäristön olevan yhteydessä lapsen lukutaitoon peruskoulun kaikissa vaiheissa. Vaikutusta oli niin lukuympäristön fyysisillä tekijöillä, kuten kodin kirjojen määrällä, kuin myös asenteisiin ja tapoihin liittyvillä tekijöillä, kuten lapsen ja vanhemman yhteisillä lukuhetkillä. Erot tarkasteltujen ikäluokkien välillä näkyivät lähinnä siinä, mitkä lukutaidon osa-alueet paranivat suotuisamman lukuympäristön myötä. Sekä kodin lukuympäristöä että sosioekonomista asemaa tarkastellessa tulokset olivat vastaavia kieli- ja kulttuurikontekstista riippumatta. Kaiken kaikkiaan tuloksissa korostui perheen roolin merkitys lapsen lukutaidon kehityksessä. Tulokset kannustavat erityisesti sosioekonomisesti haavoittuvassa asemassa olevien perheiden tukemiseen sekä kielellistä kehitystä ja lukutaitoa tukevan lukuympäristön rakentamiseen.

Tutkielmassa tarkastellaan korkeakouluopiskelijoihin ja heidän toimeentuloonsa liitettyjä merkityksiä eduskunnan täysistunnoissa. Tarkastelen keskustelua suomalaisen koulutuspolitiikkaa ohjaavien diskurssien, mahdollisuuksien tasa-arvon ja inhimillisen pääoman näkökulmista. Tutkielman aineistoksi valittu opposition tekemä välikysymys syksyllä 2023 liittyen nuorten tulevaisuuteen pitää sisällään merkitysten diskursiivista rakentumista liittyen vaatimuksiin, jossa keynesiläisen hyvinvointivaltion käsitys mahdollisuuksien tasa-arvon materiaalisesta turvaamisesta, ja inhimillinen pääoma schumpterilaisen hyvinvointivaltion ensisijaisena funktiona näyttäytyy vaatimuksia taustoittavina tekijöinä. Käytän aineiston analyysissa post-strukturalistista poliittisen artikulaation teoriaa, joka pohjautuu Ernesto Laclaun (2005) ja Chantal Mouffen populistisen artikulaation teoriaan. Post-strukturalistinen poliittisen artikulaation teoriassa merkityksenantoja tarkastellaan rinnasteisuuden ketjun, erontekojen, kelluvien ja tyhjien merkitsijöiden sekä hegemonian käsitteen avulla. Tutkimuskysymys pyrkii vastaamaan seuraavaan kysymykseen: Millaisia merkityksiä kansanedustajat liittävät korkeakouluopiskelijoihin ja heidän toimeentuloonsa? Välikysymystä koskevat puheenvuorot jakautuivat käsittelemään mielenterveyttä ja julkista talout-ta sekä niiden suhdetta toisiinsa kelluvan ja tyhjän merkitsijän sekä hegemonisen diskursiivisen tilan kehyksissä. Mielenterveyttä ja julkisen talouden tulevaisuutta käsittelevät puheenvuorot jakautuivat lopulta viiden eri rinnasteisuuden ketjun ja eronteon merkityskenttiin, jotka käsittelivät leikkausten vaikutusta nuoriin, välikysymyksen oikeutusta, velkaa, mielenterveyden yhteiskunnallista merkitystä ja leikkausten ja veronkevennysten välistä suhdetta. Rinnasteiset ketjut ja eronteot ilmaisivat korkeakouluopiskelijoihin ja toimeentuloon liitettyjä diskursiivisia inhimilliseen ja mah-dollisuuksien tasa-arvoon perustuvia merkityksiä, joissa mielenterveys ilmeni tulkintani mukaan monimerkityksellisyyden vuoksi kelluvaan jäävänä merkitsijänä. Tyhjäksi merkitsijäksi osoittautui tukintani mukaan tulevaisuus, jota pyrittiin täyttämään erilai-silla optimistisia tai uhkakuvia maalailevilla argumenteilla. Kelluvan ja tyhjän merkitsijän analyysin perusteella hegemoniseksi osoittautui uusliberaalin rationaliteetin logiikka, joka rakensi keskustelussa mielenterveyden kelluvuudelle ja tulevaisuuden tyhjyydelle ennakoitavissa ja hallittavissa olevan kehyksen markkinaliberalistisella diskurssilla.

Anonyymi rekrytointi on keino, jota voidaan käyttää muun muassa rekrytointiprosessien yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Anonyymi rekrytointi on ollut esillä enemmän viimeisimpinä vuosina ja rekrytointiprosessien yhdenvertaisuuteen on kiinnitetty koko ajan enemmän huomiota. Rekrytointitapaa on tutkittu toistaiseksi melko vähän ja aikaisempi tutkimustieto on melko ristiriitaista – anonyymin rekrytoinnin on nähty parantavan yhdenvertaisuutta rekrytoinneissa, mutta myös heikentävän sitä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tutkia anonyymin rekrytoinnin mahdollisuuksia, haasteita sekä tulevaisuutta. Kirjallisuuskatsaus toteutettiin systemaattisesti. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tehtävänä on esimerkiksi tutkia aikaisemman tutkimustiedon johdonmukaisuutta sekä tutkimuksen kehitystä. Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin kahden eri tietokannan avulla. Lopulta kirjallisuuskatsaukseen valittiin yhteensä viisi artikkelia analysoitavaksi. Koska aikaisempaa tutkimusta on saatavilla melko vähäisesti, aineiston tarkastelukohdat sekä tutkimusjoukot olivat keskenään melko erilaisia. Aineiston perusteella selvisi, että etenkin työnhakijat ovat yleisesti tyytyväisiä anonyymiin rekrytointiin ja rekrytointitavan käyttö voi rohkaista hakijoita hakemaan työpaikkaa. Anonyymi rekrytointi keräsi kannatusta erityisesti naisilta sekä maahanmuuttajataustaisilta työnhakijoilta. Toisaalta anonyymiin rekrytointiin suhtauduttiin erityisesti rekrytoijien puolesta negatiivisesti. Rekrytoijat näkivät rekrytointipäätösten olevan hankalampi tehdä, kun työhakemuksilta puuttui tietoja työnhakijasta. Lisäksi selvisi, että rekrytoijat saattavat aliarvioida sitä, miten ennakkoluulot vaikuttavat heidän päätöksiinsä. Tulevaisuuden osalta ehdotettiin, että rekrytoijia tulisi kouluttaa ennakkoluuloista sekä rekrytointisyrjinnästä. Lisäksi anonyymista rekrytoinnista voisi omaksua piirteitä työnhakuun - esimerkiksi kuvan peittäminen työhakemukselta voi olla eräs matalan kynnyksen tapa luoda yhdenvertaisempaa rekrytointia.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää piilo-opetussuunnitelman ja sen käytösodotusten ja vaatimusten ilmeneminen luokkahuoneessa, sekä miten ne vaikuttavat oppilaiden, joilla on ADHD, koulunkäyntiin, opettajan näkemykseen oppilaasta ja heidän väliseen vuorovaikutukseensa, oppilaan arviointiin ja opetukseen. Piilo-opetussuunnitelmalla tarkoitetaan sääntöjä, tapoja ja normeja, joita ei ole kirjattu viralliseen opetussuunnitelmaan, ja jotka oppilaan on hallittava virallisen opetussuunnitelman vaatimusten lisäksi menestyäkseen koulussa. Tutkimuskysymyksenä on “”Miten oppilaan ADHD:n liitettävä sekä piilo-opetussuunnitelman käytösodotusten vastainen käytös määrittelee opettajan käsitystä oppilaasta ja miten tämä käsitys ohjaa opettajan vuorovaikutusta, opetusta ja käytöstä oppilasta kohtaan?”. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tieto ADHD:sta vaikuttaa oppilaan ja opettajan väliseen vuorovaikutussuhteeseen negatiivisesti sekä sen, että opettajan näkemys oppilaan kyvyistä ja käytöksestä vaikuttaa opettajan antamaan opetuksen laatuun. Tarkoituksena oli selvittää se, miten piilo-opetussuunnitelma vaikuttaa tämän kaiken taustalla. Tutkimuksessa aineistona käytettiin seitsemää englanninkielistä ja vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia. Aineistosta kuusi olivat kvantitatiivisia ja yksi kvalitatiivinen, ja kaikki sijoittuivat jonkinlaiseen luokkahuone- tai koulukontekstiin. Menetelmäksi valikoitui kuvaileva kirjallisuuskatsaus, tarkemmin ottaen integroiva kirjallisuuskatsaus, sillä se mahdollisti vapaamman suhtautumisen aineiston keruuseen. Analyysitapani oli aineistopohjainen analyysi, sillä aineisto valittiin tutkimuskysymyksien mukaan eikä analyysia ohjannut mikään tietty teoria. Tutkimuksen kohteena olivat oppilaat, joilla on ADHD, ADHD:hen liitettävää käytöstä tai ADHD:n liitettäviä temperamenttipiirteitä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että oppilailla, joilla on ADHD, oli muihin verrattuna konfliktitäyteisempi ja huonompi vuorovaikutussuhde opettajan kanssa, sillä opettajan käsitys oppilaan ADHD:sta ja oppilaan piilo-opetussuunnitelman vaatimusten vastaisesta käytöksestä vaikutti negatiivisesti hänen näkemykseensä oppilaasta sekä oppilaan opetettavuudesta. Tämän vuoksi oppilas sai enemmän korjaavaa palautetta ja huonompaa opetusta opettajalta. ADHD on siis oppilasta määrittävä tekijä opettajan näkökulmasta.

Tidigare forskning har kommit fram till att det finns ett behov av att forska kring temat samarbete mellan småbarnspedagogiken och föräldrarna, speciellt med fokus på föräldraperspektivet. Syftet med denna uppsats är att redogöra för hur samarbetet mellan den svenskspråkiga småbarnspedagogiken och hemmet visar sig. Fokus är på föräldrar vars barn är i behov av stöd, eftersom det i Förbundet Hem och Skola i Finland r.f. och Suomen Vanhempainliittos föräldrabarometer rapport framkommit att föräldrar med barn i behov av stöd upplevt sämre bemötande i jämförelse med andra. Syftet är även att beskriva vilken form av stöd som det finns behov av. Studien görs som en empirisk forskning med både kvantitativa och kvalitativa metoder. Materialet består av Förbundet Hem och Skola i Finland r.f. och Suomen Vanhempainliittos föräldrabarometer-material vars materialinsamling ägt rum som en webbenkät 20.11.2023–11.1.2024. Det kvantitativa materialet består mestadels av slutna frågor och det kvalitativa materialet består av öppna frågor. Denna studie visar att föräldrarna inte alltid känner sig sedda, hörda eller så delaktiga som de skulle önska. Bemötande sker inte heller jämlikt och föräldrars upplevelser varierar. En del föräldrar upplever inte viktiga tillfällen, som t.ex. diskussioner om barnets plan, som något de vill delta på. Resultaten visar även att det finns ett överflöd av kommunikationskanaler där de använda kommunikationskanalerna inte alltid är de mest effektiva för familjerna. Dessa aspekter bör småbarnspedagogiken fundera på. Resultaten gällande form av stöd visar att barnen oftast behöver stöd för sitt tal/språk och att ett barn ofta kan ha behov av olika former av stöd. Detta överensstämmer med tidigare forskning.

Ryhmäkoot ovat aina olleet puheenaiheena varhaiskasvatuksen kentällä. Pienryhmiä on alettu hyödyntämään yhä enemmän, mutta miten pienryhmät vaikuttavat lasten osallisuuteen, joka on myös ajankohtainen aihe tänä päivänä? Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia pienryhmien vaikutuksia lasten osallisuuteen varhaiskasvatuksessa. Tämä tutkimus kuvaa, analysoi ja tulkitsee sitä, miten pienryhmät vaikuttavat lasten osallisuuden kokemukseen varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen tavoitteena on luoda tietoa varhaiskasvatuksen henkilöstölle siitä, miten pienryhmätoiminta vaikuttaa lasten osallisuuteen ja mitä hyötyjä pienryhmätoiminnasta on osallisuuden näkökulmasta. Menetelmät. Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto muodostui kolmesta vertaisarvioidusta julkaisusta. Aineistoa valitessa otettiin huomioon sen sisältö, luotettavuus ja julkaisuaika. Pyrin valitsemaan julkaisuja, jotka liittyivät tutkimukseni aiheeseen parhaiten sekä mahdollisimman uusia julkaisuja, jotta tutkimustulokset olisivat mahdollisimman tuoreita. Tutkimuksen aineisto ajoittui vuosille 2016-2022. Aineistoa on tutkittu kriittisesti, rajattu sekä käytetty tutkimuksen näkökulman mukaisesti. Analysointitapana toimi sisällönanalyysi, joka on keskittynyt aineistojen teemoihin, aiheisiin ja asioihin. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta nousi tutkimuskysymyksiin vastaavia osallisuuteen vaikuttavia osa-alueita, joita olivat yksilöllinen kohtaaminen, oppimisympäristö, lasten äänen kuuleminen, kasvattajan merkitys sekä lapsimäärä. Vaikuttavin tekijä oli kasvattajan merkitys, sillä kasvattaja vaikuttaa kaikkiin edellä mainittuihin osa-alueisiin omilla valinnoillaan ja toiminnallaan. Pienryhmässä kasvattajalla oli mahdollisuus vaikuttaa näihin osa-alueisiin paremmin, kuin suuressa ryhmässä. Kasvattajalla oli mahdollisuus kohdata ja tukea lapsia yksilöllisesti ja huomioida jokaisen aloitteet ja tarpeet, sillä kohtaamisia ei ollut rinnakkain yhtä montaa. Suurissa ryhmissä korostui kasvattajan tasapainoilu lasten aloitteiden välillä, lasten aloitteiden ja tarpeiden sivuuttaminen sekä mahdottomuus tukea lasten tarpeita. Kasvattaja voi valinnoillaan toimia niin osallisuuden mahdollistajana kuin estäjänä. Pienryhmätoiminnalla on positiivinen vaikutus lasten osallisuuteen, sillä kaikkia osallisuutta vahvistavia osa-alueita voitiin tukea pienryhmätoiminnan avuin.