Browsing by Issue Date

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten musiikin ryhmämuotoiset interventiot esikoulussa ja alakoulussa vaikuttavat tutkimuskirjallisuuden mukaan kielellisten valmiuksien kehittymiseen sekä toiminnanohjauksen taitojen vahvistumiseen. Näitä musiikin siirtovaiku tuksia on tutkittu viime vuosikymmeninä laajasti, mutta lähinnä aktiivisen musiikinharrastami sen näkökulmasta. Mielenkiinto viimeisimpien vuosien aikana on kohdistunut myös matalan kynnyksen musiikkitoimintaan, jolla tarkoitetaan koulussa tai esikoulussa toteutettavaa ryh mämuotoista musiikinopiskelua. Tässä tutkimuksessa näkökulma suuntautuu juuri näihin koulussa ja esikoulussa toteutettuihin interventioihin ja niistä saatuun tutkimusnäyttöön. Aihe koskettaa myös yhteiskunnallista koulukeskustelua, sillä esimerkiksi painotetun musiikinope tuksen luokkia ollaan vähentämässä ja musiikin aineenopettajien roolia peruskoulun opetuk sessa kaventamassa. Lisäksi yhteiskunnalliseen keskusteluun on noussut lukutaidon heikke neminen sekä toiminnanohjauksen taitojen heikentyminen, jonka osoittavat esim. lisäänty neet ADHD-diagnoosit. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, voivatko lisätty musiikki ja sen siirtovaikutukset edistää oppilaan oppimista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tutkimuksen menetelmänä toimii integroiva kirjallisuuskatsaus ja metodina aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Varsinainen tutkimusaineisto koostuu esikoulu- ja kouluikäisille toteutetuista interventiotutkimuksista. Kirjallisuuskatsaus painottuu satunnaistettuihin interventiotutkimuk siin sosioekonomisen perhetaustan ja aiemman harrastustaustan vaikutusten minimoiseksi. Tutkimus osoitti, että musiikin lyhytkestoisillakin interventioilla on suuri vaikutus lapsen kielel listen valmiuksien kehittymiseen. Toiminnanohjauksen taitojen osalta tutkimuksessa ilmeni ristiriitaisuuksia, mutta useat pidemmän aikavälin interventiot osoittivat merkittävää kehitystä myös lapsen toiminnanohjauksen taidoissa. Kiistanalaisia tutkimustuloksia löytyi musiikin ja älykkyyden välisistä yhteyksistä sekä sosioemotionaalisten taitojen ja musiikin kausaalisesta yhteydestä.

Tavoitteet. Tutkielman tarkoituksena on kuvata, analysoida ja tulkita muuttuneen työelämän haasteita työhyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkielmani keskittyy tarkastelemaan sitä, miten informaatio- ja viestintäteknologian käyttö työperäisiin tarkoituksiin ulottuu vapaa-ajalle ja millainen merkitys työperäisellä käytöllä voi olla hyvinvoinnille, etenkin työn ja vapaa-ajan rajan hallinnan ja palautumisen näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen tausta on rakennettu keskeisten teemojen ympärille, joita tässä tutkielmassa ovat työhyvinvointi sekä informaatio- ja viestintäteknologian käyttö työn välineenä. Menetelmät. Tutkielmassa hyödynnettiin menetelmänä narratiivista kirjallisuuskatsausta, joka mahdollisti aiheen laaja-alaisen kuvaamisen. EBSCO, Scopus ja EBSCOhost- tietokannoista valikoitui ennalta määriteltyjen kriteerien ja hakutermien avulla yhteensä kuusi vertaisarvioitua tutkimusartikkelia tutkielman aineistoksi. Aineiston laatua arvioitiin valintaprosessin aikana ja aineistoon pyrittiin valitsemaan mahdollisimman tuoreita tutkimuksia, kuitenkin aikaisintaan vuodelta 2017. Aineistosta poimittiin teemoittelun avulla tutkimuskysymyksiin vastaavat kohdat. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman tulokset osoittivat, että muuttunut työelämä ja sen myötä yleistynyt työperäinen informaatio- ja viestintäteknologian käyttö on hämärtänyt työn ja vapaa-ajan rajoja merkittävästi. Tulokset nostivat keskiöön rajan hallinnan keinot ja tarpeen vastuun jakamisesta yksilön lisäksi myös organisaatioille. Palautumista tarkasteltaessa tulokset osoittivat, että työperäistä informaatio- ja viestintäteknologian käyttöä tulisi tarkastella korkeista työn vaatimuksista kumpuavana käytöksenä, eikä niinkään stressitekijänä. Lähtökohtaisesti työperäinen käyttö nähtiin palautumista heikentävänä, mutta joissain olosuhteissa myös palautumisen mahdollistavana tekijänä. Tutkielman rajoitteet tunnistettiin ja niiden pohjalta ehdotettiin jatkotutkimuksien aiheita.

Yrittäjyys on levinnyt osaksi arkipuhetta ja sitä sovelletaan nykyään kaikilla ihmisen elämän osa-alueilla. Yrittäjyydestä on muodostunut lähes synonyymi aktiivisuudelle, tehokkuudelle ja luovuudelle. Nämä piirteet mielletään elämässä selviytymisen välineinä ja täten ne näkyvät myös koulutuksessa yrittäjyyskasvatuksena. Yrittäjyyskasvatuksella pyritään vastaamaan muuttuvan työelämän tarpeisiin, sekä tarjoamaan yksilöille mahdollisuudet itsensä jatkuvaan kehittämiseen. Tutkimuksen tehtävä on tarkastella millaista subjektiviteettia yrittäjyyskasvatus rakentaa koulutuksessa. Lisäksi tarkastelen millaisia yhteiskunnallisia normeja ja odotuksia yksilöön heijastuu yrittäjyyskasvatuksen myötä. Tutkimuksessa yrittäjyyskasvatusta tarkasteltiin diskursiivisena hallinnan keinona, Michel Foucault´n hallintavallan teorian näkökulmasta. Teorian tarkoituksena on taustoittaa hallintaa ja vallankäyttöä yhteiskunnassa. Teoria sopii yrittäjyyskasvatuksen tarkasteluun, sillä yrittäjyyskasvatus pyrkii muovaamaan yksilöistä yhteiskunnan tarpeita vastaavia. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksessa tutkittiin: Millaisia tavoitteita yrittäjyyskasvatus rakentaa koulutuksessa ja mitä yhteiskunnallisia odotuksia ne heijastavat? Millaista kansalaissubjektin roolia yrittäjyyskasvatus luo yksilöille yhteiskunnassa? Kirjallisuuskatsauksessa käytetty aineisto koostui kuudesta vertaisarvioidusta tutkimuksesta. Valitut aineistot analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen. Yrittäjyyskasvatus kuvattiin luonnollisena ja positiivisena asiana yhteiskunnassa. Se korosti taloudellisen kilpailun edistämistä sekä yksilöiden hyvinvoinnin lisäämistä. Yrittäjyyskasvatus muokkasi akateemista opettaja- opiskelija suhdetta asiakkuusmallin mukaiseksi. Yrittäjyyskasvatus korostaa yksilön omaa vastuuta omasta oppimisestaan. Yrittäjyyskasvatusta kritisoitiin yhteiskunnan normatiivisia paineita lisäävänä tekijänä. Tulevaisuudessa yhteiskunnan valtasuhteiden huomioiminen on tärkeää, jotta yrittäjyyskasvatuksella voidaan vähentää eriarvoisuutta koulutuksessa.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, millaisia hyötyjä kaksi- tai monikielisyys tarjoaa työntekijälle tutkimusten perusteella. Globalisaation myötä kaksi- ja monikielisyys on yhä yleisempi ilmiö, mikä tekee aiheesta erityisen ajankohtaisen. Tutkimuskysymys pohjautuu aikaisempaan tutkimusnäyttöön siitä, että kaksi- tai monikielisyydellä on kognitiivisia etuja myöhemmällä aikuisiällä. Monikielisyys tarjoaa myös kilpailuetua globaaleilla työmarkkinoilla, sillä se kehittää työntekijän kommunikointitaitoja. Menetelmät. Toteutin tutkielmani integroivana kirjallisuuskatsauksena. Se on kuvailevan kirjallisuuskatsauksen muoto, joka sallii eri metodein kerättyjen aineiston analysointia. Aineiston analysointi tapahtui aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten perusteella kaksi- tai monikielisyys paransi työntekijän sopeutumista työmuutoksiin, edisti yritysaktiivisuutta monikulttuurisilla alueilla ja saattoi nostaa palkkaa. Kaksikielisyys oli yhteydessä myös parempiin koulutuksellisiin saavutuksiin sekä ammatilliseen arvovaltaan, tosin tähän vaikutti suuresti kaksikielisyyden tyyppi sekä sukupuoli. Lisäksi se lisäsi työntekijän itsevarmuutta työllistettävyyden, liikkuvuuden ja kielitaidon suhteen. Suurin osa tutkimuksista osoitti kaksi- tai monikielisyyden hyödyttävän työntekijää, mutta erityisesti palkkavaikutuksissa ilmeni ristiriitaisia tuloksia. Tulokset osoittivat sen, että kaksi- tai monikielisyys on todellisuudessa monimutkainen ilmiö. Valitettavasti vain yksi tutkimus tarkasteli monikielisten työntekijöiden kognitiivisia hyötyjä työelämässä, joten ehdotan tämän aiheen sisällyttämistä jatkotutkimuksiin.

Tavoitteet. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaiset johtajuuden piirteet ja toimintatavat ovat yhteydessä sairaanhoitajien työn imun kokemukseen terveydenhuollossa. Työn imu on keskeinen tekijä sairaanhoitajien sitoutumisessa ja työhyvinvoinnissa, ja tutkimus tarkasteli erityisesti eri johtamistyylien vaikutuksia siihen. Teoreettinen viitekehys rakentui työn imun sekä transformationaalisen, transaktionaalisen, arvostavan, autenttisen ja passiivis-välttelevän johtajuuden ympärille. Tutkimuskysymyksenä oli: ”Millaiset johtajuuden piirteet ja toimintatavat ovat yhteydessä sairaanhoitajien työn imun kokemukseen terveydenhoitoalalla?” Menetelmät. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tavoitteena oli koota ja analysoida olemassa olevaa tutkimusta johtajuuden vaikutuksista sairaanhoitajien työn imuun. Aineisto koostui vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista, jotka haettiin Academic Search Complete -tietokannasta vuosilta 2013-2024. Aineistoksi valikoitui viisi artikkelia, joista neljä oli yksittäisiä tutkimuksia ja yksi kirjallisuuskatsaus, joka sisälsi 11 tutkimusta. Aineiston valinnassa painotettiin ajankohtaisuutta, tutkimuskysymyksen kannalta keskeisiä teemoja sekä tutkimusten laatua. Analyysi toteutettiin sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti, minkä avulla tunnistettiin keskeiset johtajuuden piirteet ja niiden yhteydet työn imuun. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että transformationaalinen, transaktionaalinen, arvostava ja autenttinen johtajuus tukivat työn imua, kun taas passiivisvälttelevä johtamistyyli ja johtajuuden puute heikensivät sitä. Transformationaalinen johtajuus edisti selvästi työn imua erityisesti selkeän vision, innovoinnin ja työntekijöiden autonomian tukemisen kautta. Transaktionaalinen johtajuus vahvisti työn imua, kun sitä toteutettiin aktiivisesti esimerkiksi selkeiden tavoitteiden ja palkitsemisen avulla. Autenttinen ja arvostava johtajuus korostuivat avoimen ja oikeudenmukaisen työilmapiirin edistäjinä. Johtopäätöksenä todetaan, että tehokas johtajuus vaatii eri tilanteisiin mukautuvaa ja joustavaa lähestymistapaa. Esihenkilöiden johtamis- ja vuorovaikutustaitojen systemaattinen kehittäminen on keskeistä sairaanhoitajien työhyvinvoinnin ja työn imun vahvistamisessa.

Tiivistelmä - Abstrakt - Abstract Mål. Hästbranschen har på sista tiden varit målgrupp för kritik vad gäller användning av hästar i sport och hobbyverksamhet. Attityderna i samhället förändras och diskussionen om djurvälfärd har lyfts fram i medier och allmänna debatter. Syftet med avhandlingen har varit att undersöka behovet av utveckling och uppdatering av undervisningen om hästvälfärd i de finländska yrkesskolor som erbjuder undervisning inför yrkesexamen inom hästhushållning. Min forskningsfråga är: Hur ser yrkeslärare på hästvälfärd och undervisningen i hästvälfärd vid yrkesutbildningen i Finland? För att kunna definiera begreppet hästvälfärd, har jag som teoretisk referensram använt mig av The Five Domains Model (Mellor m.fl., 2020), som är en modell för bedömning av djurvälfärd. Avhandlingen ger en inblick i vilka åtgärder som kunde tänkas utveckla undervisningen i de finländska yrkesskolorna så att undervisningen ännu bättre motsvarar det vi idag genom forskning vet att ökar välfärden hos hästar. Metoder. Undersökningen genomfördes som en halvstrukturerad kvalitativ intervjustudie. I intervjun deltog tre (3) lärare från tre (3) olika yrkesskolor i Finland som erbjuder undervisning inför yrkesexamen inom hästhushållning. Intervjuerna genomfördes via Microsoft Teams videosamtal som spelades in. Efter intervjuerna transkriberades materialet och analyserades med hjälp av ATLAS.ti. Efter kandidatavhandlingens godkännande förstörs intervjumaterialet. Resultat och slutsatser. Resultaten tyder på att definitionen av begreppet hästvälfärd är svårgreppat. Hästarnas fysiska grundläggande behov är kända och uttalade men hur hästar upplever sin omgivning och vilka faktorer, till exempel i människans handlande, som påverkar hästens välmående antingen positivt eller negativt, är inte lika entydiga och därför inte heller lika konkreta att undervisa om. Enligt lärarna finns ett behov av enhetligt och gemensamt undervisningsmaterial. Yrkesutbildningens roll som vägvisare i frågan om hästvälfärd ansågs vara ganska väl uppdaterad men man kunde ändå av svaren tolka en önskan om att yrkesutbildningen ännu tydligare skulle vara den sektor som ger den senaste informationen om tillgänglig forskning i ämnet hästvälfärd. Resultaten visade också att lärarna upplevde att de hade för lite tid för egen fortbildning på arbetstid. Även om lärarna nog upplevde att arbetsgivaren gav möjlighet till uppdatering av den egna kunskapen. Utgående från resultaten finns ett behov av att utveckla och uppdatera undervisningen om hästvälfärd i de finländska yrkesskolorna. En enhetligare linje om definitionen på hästvälfärd och gemensamt undervisningsmaterial som stöder den är ett utvecklingsförslag. Det krävs dock mer djupgående och bredare forskning i ämnet för att kunna göra mera allmänna slutsatser.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tulkita sitä, millä tavoin sosioemotionaalisia taitoja pyritään kehittämään tukea tarvitsevien nuorten seksuaalikasvatuksessa. Pyrin selvittämään, millaisia opetusmenetelmiä ja -välineitä käytetään opettaessa kumppanuussuhdetaitoja nuorille, joilla esiintyy sosioemotionaalisia haasteita. Aiemmat tutkimukset osoittavat vammaisille nuorille suunnatun seksuaalikasvatuksen olevan puutteellista ja painottavan fysiologiaan liittyviä seksuaalisuuden osa-alueita, kuten seksuaaliterveyttä ja raskaudenehkäisyä. Toteutin tutkimuksen integroivana kirjallisuuskatsauksena. Katsaukseen sisältyi kuusi englanninkielistä artikkelia, jotka valitsin rajauskriteerien avulla. Analysoin aineistoa kriittisesti tutkimuskysymykseni kautta. Katsaus osoitti, että kumppanuussuhdetaitojen opetukseen käytetään useita opetusmenetelmiä ja -välineitä tukea tarvitsevien nuorten seksuaalikasvatuksessa. Yleisimmät opetusvälineet, jotka mainittiin viidessä kuudesta aineiston artikkeleista, olivat kasvattajalähtöinen luennointimainen opetus, sekä keskustelu kasvattajan kanssa. Tutkimukseni mukaan kumppanuussuhdetaidoista oppimista tapahtuu myös muodollisen seksuaalikasvatuksen ulkopuolella. Kumppanuussuhdetaitojen käsittely koettiin puutteelliseksi kaikissa aineiston artikkeleista.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaiset tekijät vaikuttavat lasten lukumotivaatioon, sekä millaisia keinoja luokanopettajilla on motivoida oppilaita lukemaan alkuopetuksessa. Näiden teemojen lisäksi tutkimuskysymysten avulla syvennytään siihen, miten ulkoinen ja sisäinen motivaatio näkyvät lukumotivaatiossa. Tutkielman tavoitteena on antaa positiivisesta näkökulmasta ratkaisuehdotuksia lasten lukemattomuuteen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lukumotivaatiota ja sen edistämistä voidaan lähestyä monista eri näkökulmista. Luokanopettajilla on todettu olevan monipuolisia keinoja käytössään lukumotivaation edistämiseksi alkuopetuksessa, ja tämä tutkielma esittelee ja kokoaa ne yhteen. Tutkielma toteutettiin käyttäen menetelmänä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Se on menetelmänä aineistolähtöinen ja sopii monenlaisiin tarkoituksiin. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kartoittaa, mitä jo olemassa oleva tutkimus tietää ilmiöstä, ja koota niiden tietojen perusteella tämän tutkielman tutkimuskysymyksiin vastaava näkökulma. Tutkimuskysymykset ohjasivat aineiston valintaa erilaisista digitaalisista tietokannoista. Tutkielmaan sopivaa aineistoa löytyi sopivien avainsanojen avulla sekä suomen- että englanninkielisenä. Lukumotivaatiosta voidaan erottaa selkeästi sisäiset ja ulkoiset motivaatiotekijät. Sisäisellä ja ulkoisella lukumotivaatiolla on havaittu olevan hieman erilaisia vaikutuksia lukukäyttäytymiseen, lukutaitoon sekä luetun ymmärtämiseen. Sisäisessä lukumotivaatiossa lukeminen itsessään tuottaa nautintoa. Ulkoinen lukumotivaatio on kyseessä silloin, kun lukemista käytetään jonkin toisen asian tavoitteluun. Alakouluikäisiä lapsia motivoi lukemaan lukutaidon kehittäminen, omat mielenkiinnon kohteet, sosiaalisten tarpeiden täyttäminen sekä koulussa menestyminen. Lukeminen myös koetaan viihdyttävänä ja hyvänä ajanvietteenä. Luokanopettajien lukumotivoinnin keinoihin kuuluvat muun muassa kirjaston hyödyntäminen, lukeminen parin tai ryhmän kanssa, oman kirjaston perustaminen luokkaan sekä erilaiset lukemiseen liittyvät haasteet ja palkinnot. Yksi tärkeimmistä motivoivista keinoista on antaa oppilaalle valinnanvapaus siinä, mitä hän lukee.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella kodin ja koulun yhteistyön merkitystä koulupudokkaiden poissaolojen vähentämisessä. Koulupudokkuus ja poissaolot ovat haaste, johon on alettu kiinnittämään kunnolla huomiota vasta viime aikoina. Tutkimustieto on siis vähäistä ja vajaata sekä kansainvälisellä että suomalaisella tutkimuskentällä. Tutkielman tavoitteena oli kerätä tietoa useasta aineistosta ja koota yhteen niitä kodin ja koulun yhteistyön tapoja, joilla voidaan puuttua poissaoloihin. Koulupudokkuus ja poissaolot hankaloittavat ja pahimmillaan venyttävät oppilaiden koulunkäyntiä, jättää aukkoja heidän osaamiseensa ja vaikuttaa heidän käsitykseensä itsestään oppijana ja yhteiskunnan jäseninä, minkä takia poissaoloihin on ehdottoman tärkeää puuttua. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, koska tarkoituksena oli koota hajanaista tutkimustietoa yhteen. Tutkimustietoa oli saatavilla hyvin rajatusti, minkä takia tulosten vertaileminen ja kriittinen arviointi ei ole perusteltua. Siispä narratiivinen lähestymistapa oli tämän tutkielman tavoitteisiin sopiva. Aineistoon valikoitui tutkimusartikkeleita ulkomailta ja Suomesta puolestaan yksi väitöskirja, yksi pro gradu sekä yksi laajempi tutkimusraportti. Koko aineisto oli julkaistu vuosien 2004–2024 välillä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten mukaan koulupudokkaiden poissaoloihin voitiin vaikuttaa kolmen yläluokan avulla: kommunikaatiolla, erilaisilla malleilla ja interventioilla sekä oppilaita ja huoltajia aktivoimalla. Nämä pitivät sisällään muun muassa koulun poissaolokäytännöistä kommunikointia, vanhempainiltoja ja läsnäolon tunnustamista. Oppilaiden poissaoloihin vaikutetaan ja läsnäoloa tuetaan erilaisin keinoin ja kodin ja koulun yhteistyö on siinä keskiössä. Erityisesti toimiva kommunikaatio kodin ja koulun välillä tukee poissaolojen kanssa kamppailua ja kouluun kiinnittymistä.

Tavoitteet. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten huoltajien älypuhelimien käyttö näkyy lapsen ja huoltajan välisessä vuorovaikutuksessa. Tutkimuksessa muodostetaan tämän hetkisen tutkimuskirjallisuuden pohjalta yleiskatsaus huoltajan älypuhelimen käytön esiintymisestä lapsen ja huoltajan välisessä vuorovaikutuksessa. Aiempaa tutkimusta aiheesta ei ole tehty vielä paljoa, joten tutkimuksen tarve on selkeä. Älylaitteiden käytön vaikutukset ovat huolestuttaneet monesta eri näkökulmasta julkisessa keskustelussa ja myös huoltajien älylaitteiden käyttö on ollut keskustelussa mukana. Tavoitteena on saada tarkempi käsitys tutkimuskirjallisuuden tilanteesta liittyen aiheeseen ja muodostaa yleiskäsitys huoltajan älypuhelimien käytön näkymisestä lapsen ja huoltajan välisessä vuorovaikutuksessa, tuottamatta huoltajiin kohdistuvaa syyllistämistä. Menetelmät. Tutkielma suoritettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, joka mahdollisti laajan kuvan saamisen aiheesta pitäen tutkimuskysymyksen väljempänä kuin systemaattisessa katsauksessa. Katsauksen toteuttamistapa oli yleiskatsaus, johon kuuluu pyrkimys aiempien tutkimusten tiivistämiseen. Aineistoon kuului seitsemän artikkelia, jotka sisälsivät tarkkailu-, kysely- ja haastattelututkimuksia. Tiedonhaku suoritettiin Helka- ja Web Of Science -tietokannoissa. Tutkimusten sisäänottokriteereiksi valikoitui vertaisarvioidut, 2000-luvulla julkaistut, englannin- tai suomenkieliset artikkelit, joissa tutkittiin alle kouluikäisten lasten huoltajia. Analyysi suoritettiin teema-analyysinä, jolla pyrittiin yhdistelemään aineistoa eri tutkimuksissa määriteltyjen yksittäisten teemojen avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Reagointikyvyn/sensitiivisyyden teema esiintyi aineistossa eniten. Yhtenevänä tuloksena huoltajan älypuhelimen käytön nähtiin vaikuttavan negatiivisesti huoltajan reagointikykyyn/sensitiivisyyteen huoltajan ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa. Muita yhteneviä tuloksia löytyi tutkimusaineistosta aina vähintään kahden tutkimuksen välillä. Huoltajan älypuhelimen käyttö voi vaikuttaa negatiivisesti reagointikykyyn/sensitiivisyyteen ja tulevan tutkimuksen kannalta on hyödyllistä lisätä tutkimusta älypuhelimen käytön laadun suhteen.