Browsing by Issue Date

Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena on perehtyä siihen, miten organisaatioiden työntekijät kokevat työssään organisaation oppimisen Argyriksen ja Schönin (1978) alkuperäisen teorian, sekä sen päälle rakennettujen teorioiden avulla. Lisäksi tutkimus perehtyy työntekijöiden kokemukseen organisaatiomuistin kehityksestä ja sen merkityksestä organisaation oppimiseen. Aikaisempi tutkimus aiheesta on erittäin vähäistä. Menetelmät. Tutkielmaa varten haastateltiin kolmea kolmannella sektorilla toimivaa henkilöä. Aineiston keruu toteutettiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla, joiden runko ja tietosuojaseloste löytyy liitettynä tämän tutkielman lopusta. Aineisto äänitettiin nauhalle ja se litteroitiin Microsoft Wordin litterointityökalulla. Haastatteluiden tuloksiin perehdyttiin teema- analyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Voidaan vetää johtopäätös siitä, että kiinnostava toiminta ja matala hierarkia edistävät organisaation oppimista. Organisaatiomuistin takia olisi tärkeää, että pidempään mukana olevat toimijat saisivat jaettua tietoa eteenpäin. Lisäksi uusien toimijoiden täytyy olla perillä organisaation kulttuurista, jotta he voivat vaikuttaa sen toimintaan. Argyriksen & Schönin (1978) alkuperäisen teorian ja sen päälle rakennettujen teorioiden avulla tarkasteltu organisaatioiden oppiminen on hyvin riippuvainen organisaatiomuistista.

Tutkimuksessa tarkastellaan erään yksityisen koulutusorganisaation esihenkilöiden ammatillista identiteettiä. Tavoitteena on haastattelujen avulla selvittää, millaisia merkityksiä esihenkilöt liittävät heidän ammatilliseen identiteettiinsä vaikuttaneisiin tekijöihin. Tutkimuksessa peilataan koko työuran kokemuksia, mutta keskitytään erityisesti nykyiseen esihenkilön työhön. Ammatillinen identiteetti määritellään tässä tutkimuksessa teorian pohjalta dynaamiseksi ja kehittyväksi kokonaisuudeksi, jossa yhdistyvät yksilön omat ominaisuudet, kuten minäpystyvyys ja toimijuus, sekä työyhteisön ja organisaation tarjoamat mahdollisuudet ja sosiaaliset rakenteet. Tutkimuksessa hyödynnetyt aiemmat tutkimukset käsittelevät opettajien ammatillista identiteettiä sekä johtajien johtajaidentiteettiä. Tutkimus on toteutettu laadullisen tutkimuksen menetelmin, ja aineisto on muodostettu haastattelemalla kolmea kohdeorganisaation esihenkilöä, jotka toimivat opettajien esihenkilöinä. Empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoitujen teemahaastattelujen avulla ja aineiston analysoinnissa hyödynnettiin sisällönanalyysiä. Tutkimustulokset osoittivat, että esihenkilöt tunnistivat kaikista käsitellyistä teemoista keskeisiä tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet heidän ammatillisen identiteettinsä muotoutumiseen. Esihenkilöiden vastauksissa korostuivat roolimallien ja vertaistuen tärkeys sekä vuorovaikutteisen työyhteisön ja jaettujen arvojen merkitys. Identiteetin muotoutuminen näyttäytyy dynaamisena prosessina, jossa yksilön toimijuus ja organisaation sosiaaliset rakenteet ovat keskeisiä. Tutkimuksen keskeisimmissä tuloksissa korostuu yksilöiden omat ominaisuudet ja lähellä olevan työyhteisön merkitys. Haastateltavat mieltävät esihenkilön roolin merkittäväksi osaksi ammatillista identiteettiään, jossa työyhteisöstä saatu palaute saa aikaan esihenkilön oman työn ja ammatillisen kehityksen jatkuvaa arvioimista.

Tiivistelmä - Abstrakt – Abstract Språklig sårbarhet är ett viktigt ämne att rikta uppmärksamheten mot, eftersom dess konsekvenser begränsar individens möjlighet till bland annat delaktighet och utveckling samtidigt som vi har ett behov av mångsidigare forskning på området. Genom ökad kunskap och medvetenhet hos lärare kan den språklig sårbarheten kompenseras för och därmed minskas betydligt (Bruce et al., 2016). Syftet med denna avhandling är att öka medvetenheten om språklig sårbarhet samt utveckla en djupare förståelse kring fenomenet. Avhandlingen strävar efter att synliggöra olika pedagogiska verktyg som kan möjliggöra en mera tillgänglig lärmiljö för språkligt sårbara elever. Dessutom är det av intresse att undersöka vilken roll den språkliga medvetenheten spelar i lärmiljön. Utgående från avhandlingens syfte formulerades följande forskningsfrågor: 1. Vilka pedagogiska verktyg kan användas för att stödja språkligt sårbara elever? 2. Vilken roll spelar lärarens språkliga medvetenhet i skapandet av en språkligt tillgänglig lärmiljö för elever med språkliga utmaningar? Undersökningen genomfördes som en beskrivande litteraturöversikt. Forskningsfrågorna besvarades med hjälp av hermeneutik som forskningsansats och analyserades genom den allmänna tolkningsläran utgående från den hermeneutiska cirkeln. Litteraturen består av facklitteratur om lärande och språkutveckling samt språklig sårbarhet. Dessutom användes styrdokument som Grunderna för läroplanen för den grundläggande utbildningen (2014) och olika artiklar och texter från Skolverket. Pedagogiska verktyg som kan möjliggöra en mera tillgänglig lärmiljö för språkligt sårbara elever kan innebära pedagogisk kartläggning, olika stödnivåer, proaktiva arbetssätt, planering, undervisningens utgångspunkt i förförståelsen, scaffolding, cirkelmodellen, multimedial pedagogik och digitala verktyg. Lärarens språkliga medvetenhet spelar en avgörande roll i skapandet av en språklig tillgänglig lärmiljö för språkligt sårbara elever.

Tutkimus asettuu 2020-luvulla turvallisuusympäristössä tapahtuneiden muutosten kontekstiin, joiden herättämänä yhteiskunnallinen kriisinkestävyys ja varautumisen kehittämisen tarve ovat olleet keskeisiä puheenaiheita julkisessa diskurssissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka toisen asteen koulutuksessa käsitellään varautumisosaamiseen liittyviä teemoja tällä hetkellä ja kuinka oppilaiden varautumisosaamista voidaan kehittää positiivista muutosta edistävästi ja pitkäjänteisesti soveltamalla transformatiivisen oppimisen teoriaa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto koostui kahdesta puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, joissa lukion vararehtoria ja ammattikoulun johtajaa pyydettiin arvioimaan varautumisosaamisen opettamisen nykytilaa ja kehittämistarpeita. Haastattelut analysoitiin temaattisen analyysin periaatteen mukaisesti. Turvallisuusympäristön muutoksen seurauksena turvallisuuteen liittyviä seikkoja käsitellään aiempaa enemmän, mutta käytännöllisen varautumisosaamisen käsittely on vähäistä. Tiedollisen oppimateriaalin saatavuutta pidettiin hyvänä. Lukioissa voitaisiin luoda varautumisosaamisen kehittämiseksi valinnainen kurssi tai luoda uusi pakollinen kurssi yhdistämällä eri oppiaineiden teemoja ja ammattikouluissa koulutus tulisi pitää osana ammattiin liittyviä opintoja tai valinnaisina opetustuokioina. Onnistunut osaamista kehittävän opetuksen lisääminen vaatii aikaa, riittäviä taloudellisia ja paikallisia resursseja ja oppilaiden riittäviä pohjatietoja toiselle asteelle siirryttäessä. Oppilaitosten johtajat toivoivat lisää yhteistoimintaa turvallisuuden alan julkisen sekä kolmannen sektorin kanssa erityisesti käytännön harjoitusten sekä laajempien koulutustilaisuuksien järjestämiseksi. Kestävän kehityksen tavoitteiden sekä varautumisosaamisen kehittämisen välillä on havaittavissa yhtäläisyyksiä, jotka voisi mahdollistaa näiden yhdistämisen toisiaan täydentäväksi kokonaisuudeksi.

Ryhmäytyminen päiväkodissa on erittäin tärkeää, jotta lapsi oppii toimimaan sosiaalisesti toisten kanssa sekä oppii ryhmässä toimimisen taitoja. Pienryhmissä toimiminen mahdollistaa lasten yksilöllisen huomioimisen sekä ryhmäytymisen tukemisen. Ryhmäytyminen on edellytys kannustavan ja turvallisen oppimisympäristön syntymiselle ja hyvin ryhmäytynyt ryhmä edistää lasten oppimista ja ehkäisee syrjäytymistä. Onnistunut ryhmäytyminen luo pohjan kannustavalle oppimisympäristölle, jossa lapset voivat oppia virheiden kautta ja tuntea olonsa turvalliseksi. Se tukee myös lasten itsetuntoa ja tunnetaitojen kehittymistä. (Laaksonen, 2022.) Erityisesti luonnossa tapahtuva oppiminen tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden vahvistaa ryhmäytymisprosessia. Luontoympäristöt tarjoavat lapsille tilaa ja aikaa tutkia, kokeilla ja oppia yhdessä, joka lisää yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta (Parikka-Nihti & Ek, 2024). Suomessa on vähän tutkimuksia, jotka keskittyvät varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksiin ryhmäytymisestä metsäympäristössä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä ja kokemuksia, siitä millaisena ryhmäytyminen näyttäytyy metsäympäristössä. Tutkimuskysymyksenä on: Mitkä tekijät vaikuttavat ryhmäytymiseen metsäympäristössä? Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla. Haastattelut toteutettiin Teamsin välityksellä. Haastateltavia oli neljä, ja kaikilla oli vähintään neljän vuoden työkokemus varhaiskasvatuksesta. Kolme haastatelluista oli kasvatustieteiden kandidaatteja ja yksi oli lastentarhanopettaja. He työskentelivät eri-ikäisten lasten Luonnossa kotonaan-ryhmissä. Aineisto litteroitiin ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että varhaiskasvatuksen opettajat kokevat metsäympäristön tukevan ryhmäytymistä. Onnistuneen ryhmäytymisen myötä lapsille syntyy turvallinen ilmapiiri, jossa he voivat ilmaista itseään, kokeilla uusia asioita ja oppia toisiltaan. Opettajat havaitsivat, että metsäympäristössä lapset pystyvät keskittymään paremmin ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä, mikä edistää ryhmähenkeä. Haastatteluiden perusteella opettajien sitoutuneisuus työhön oli vahvaa ja opettajien myönteinen suhtautuminen vaikutti lapsiryhmän yhteishenkeen ja ryhmäytymiseen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että metsäympäristö tarjoaa turvallisen ja kannustavan oppimisympäristön, joka tukee ryhmäytymistä. Opettajien myönteinen asenne ja vahva sitoutuneisuuden taso ovat keskeisiä tekijöitä ryhmäytymisen edistämisessä.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia liikunta-alan toimijoiden tuottamia opetusvideoita on saatavilla etuperin kuperkeikan ja kärrynpyörän opettamisen tueksi opettajalle. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten valmiudet liikkua ovat heikentyneet (ks. Hirvonen, 2024; Opetushallitus, 2024; Valtion liikuntaneuvosto, 2023, s. 16). Koululiikunnan tehtävänä on kasvattaa liikkumaan liikunnan avulla (Opetushallitus, 2014, s. 148). Opettajien valmiudet opettavat liikuntaa vaihtelevat, ja opetuksen tueksi suunnatut videot voivat olla tässä tukena. Tutkimuksen aineiston muodostivat yhdeksän videota, jotka käsittelivät etuperin kuperkeik-kaa ja kärrynpyörää. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla (Tuomi & Sarajärvi, 2018, luku 4.4.4). Analyysirunko laadittiin aiempien, liikuntataitoa ja hyvän opetus-videon ominaisuuksia käsittelevien tutkimusten avulla. Liikunta-alan toimijoiden tuottamia opetusvideoita etuperin kuperkeikan ja kärrynpyörän opettamisen tueksi oli saatavilla taidon opettamisen sekä teknisen toteutuksen näkökulmista laajalla kirjolla. Videoissa esiteltiin liikkeiden ydinkohdat, mutta niiden syvällisyys vaihteli. Osa videoista oli vinkkityylisiä, kun taas harvat tarjosivat tätä syvällisempää tietoa. Opettajan rooli korostui oppimisympäristön rakentamisessa ja välineiden hyödyntämisessä. Useista videoista voidaan saada ideoita virikkeellisen ja oppimista tukevan oppimisympäristön muodostamiseen. Saadakseen monipuolisen ja syvällisen kuvan liikkeen opettamisesta tulisi kuitenkin katsoa useampi kuin yksi video. Leikillisyyttä ja mielikuvia oli hyödynnetty videoissa vaihtelevasti. Videoiden tekninen toteutus vaihteli suuresti. Vanhemmissa videoissa kuvanlaatu jäi nykystandardeista, mutta myös uudemmissa videoissa kuvan vakauden ja kuvakulmien hyödyntämisen kanssa oli suurta vaihtelua. Puhetta esiintyi vain osassa videoista ja vuorovaikutusta katsojaan oli vain muutamassa videossa. Yksikään video ei itsessään vastannut täydellisesti liikuntataidon oppimista monipuolisesti tukevan ja tekniseltä toteutukseltaan hyvän opetusvideon kriteereitä. Tutkimustulosten mukaan uusille, monipuolisille videoille etuperin kuperkeikan ja kärrynpyörän opetuksen tueksi voisi olla tarvetta.

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli aikaisemman kirjallisuuden perusteella tehdä pienten lasten osallisuuden toteutumiseen liittyvistä kasvatuskäytännöistä ymmärrettävämpi, sekä johdonmukaisempi kokonaisuus. Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että lasten oikeus osallisuuteen ei toteudu Suomessa toivotulla tavalla. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaiset kasvatuskäytännöt vaikuttavat pienten lasten osallisuuteen suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millaisia konkreettisia keinoja osallisuuden paremmalle edistämiselle on annettu. Tutkimus suoritettiin narratiivisena kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, sillä tutkimuksen tarkoitus oli luoda yhtenäinen kuva aiheesta ja tiivistää aikaisempia tutkimuksia. Tutkimuksen aineiston muodosti yhdeksän suomen- ja englanninkielistä tutkimusartikkelia, jotka käsittelivät osallisuutta suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Artikkelit olivat julkaistu vuosina 2014–2024. Aineiston analyysimenetelmäksi valikoitui aineistolähtöinen teema-analyysi, jossa ai-neistosta nostettiin esille tutkimuskysymysten kannalta oleellisia, sekä usein ilmeneviä asiakokonaisuuksia. Tutkimus osoitti, että kasvattajilla oli tietoa osallisuudesta, mutta se saattoi olla osittain pinnallista. Myös osallisuuden toteuttaminen varhaiskasvatuksen arjessa oli paikoittain pinnallista ja lasten mahdollisuudet vaikuttaa ilmenivät usein aikuisten määrittämissä tilanteissa. Osallisuuden edistäminen päiväkodin arjessa vaatii kasvattajilta sitoutumista, tiukoista rutiineista irrottamista ja parempaa ymmärrystä osallisuudesta. Tarvitaan myös tarkempia, konkreettisia tavoitteita. Laajemmin tarvitaan siirtymistä ajatteluun, jossa lapsi nähdään aktiivisena ja kykenevänä toimijana.

Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka visuaalisin tukikeinoin voidaan tukea oppilaiden tarkkaavuutta ja toiminnanohjausta erityisesti yleisopetuksen luokkatilanteissa. Tarkastelin aihetta myös siitä näkökulmasta, kuinka nämä tukikeinot edistävät oppilaiden keskittymistä ja tehtävien loppuun saattamista. Tutkimuksen keskeisinä lähtökohtina olivat tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen merkitys oppimisessa sekä opettajien käytettävissä olevien matalan kynnyksen tukikeinojen kehittäminen. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, ja aineistoksi valikoitui kaksi tutkimusartikkelia, jotka käsittelivät visuaalisten tukikeinojen hyödyntämistä oppilaiden oppimisen ja käyttäytymisen tukena. Analyysissä aineistoa tarkasteltiin suhteessa tutkimuskysymyksiin ja teoreettiseen viitekehykseen. Tulokset osoittivat, että visuaaliset tukikeinot, kuten kuvalliset toiminta-aikataulut ja symbolit, tukevat oppilaiden kykyä suunnata ja ylläpitää tarkkaavuuttaan sekä suorittaa monivaiheisia tehtäviä itsenäisesti. Tukikeinot vähensivät oppilaiden ahdistusta ja turhautumista, lisäsivät keskittymiskykyä ja helpottivat siirtymätilanteita sekä päivittäisten rutiinien hallintaa. Visuaalisen tuen hyödyntäminen myös kevensi opettajien työtaakkaa, kun oppilaat pystyivät toimimaan itsenäisemmin. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että visuaaliset tukikeinot ovat helposti saavutettavia ja tehokkaita työkaluja oppilaiden oppimisen ja hyvinvoinnin tukemisessa yleisopetuksen luokissa. Jatkotutkimus voisi keskittyä esimerkiksi visuaalisten tukikeinojen pitkäaikaisvaikutuksiin ja niiden yhdistämiseen muihin tukimenetelmiin.

Etäopiskelun tarve on noussut merkittävästi koronapandemian aikana. Aiempien tutkimusten mukaan opiskelijat kokevat etäopiskelun haasteelliseksi muun muassa puutteellisen motivaation, vähentyneen sosiaalisuuden sekä teknisten haasteiden takia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opiskelijoiden kokemuksia siitä, miten opiskelu on muuttunut etäopiskelun myötä. Tutkimuksessa pohditaan etäopiskelun haasteita ja mahdollisuuksia opiskelijoiden näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten kokemuksia etäopiskelusta kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla. Aineistoa haettiin Google Scholarista vuosien 2019-2022 ajalta. Tutkimukseen valikoitui 13 empiiristä tutkimusta, jotka käsittelivät opiskelijoiden kokemuksia etäopiskelusta maailmanlaajuisesti. Aineiston analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysiä, jonka avulla muodostettiin pääluokat: etäopiskelun haasteet ja etäopiskelun mahdollisuudet. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että etäopiskeluun liittyy monenlaisia haasteita ja mahdollisuuksia. Tutkimuksen tulosten mukaan keskeisimpiä haasteita olivat tekniset haasteet, motivaatio-ongelmat, lisääntynyt tehtävien määrä ja sosiaalisuuden puute. Edellä mainitut haasteet heikensivät jokainen osaltaan psyykkistä terveyttä aiheuttaen stressiä, väsymystä, yksinäisyyttä, ahdistusta ja pelkotiloja. Toisaalta opiskelijat kokivat etäopiskelun tarjoavan myös joustavuutta sekä mahdollisuuden itsenäiseen työskentelyyn ja oman ajan hallintaan. Itseohjautuvuuden merkitys korostui niin hyvänä puolena kuin myös heikkoutena niiden kesken, joilla itseohjautuvuuden taitoa ei luontaisesti ole. Jokainen opiskelija kokee etäopiskelun omalla tavallaan, joten on mahdotonta luoda yleispäteviä päätelmiä etäopiskelun haasteista ja mahdollisuuksista. Tutkimuksen tuloksia voidaan kuitenkin soveltaa esimerkiksi hybridiopiskelun suunnittelussa.

Osallisuus on käsitteenä tuttu ja samaan aikaan monitulkintainen termi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten osallisuus ilmenee alle 3-vuotiaiden lasten varhaiskasvatuksessa sekä miten osallisuus ilmenee opettajan osallisuuspuheessa. Kyseinen tutkimusaihe on valikoitunut, koska osallisuuden toteutumista ei ole juurikaan tutkittu alle 3-vuotiaiden näkökulmasta. Arjessa toteutuva osallisuus on tärkeä näkökulma tässä tutkimuksessa. Tämän tutkimuksen lähtökohtana käytetään Harry Shierin (2001) osallisuuden viiden tason mallia. Näillä tasoilla lapset tulevat kuulluiksi, heidän mielipiteitään kuunnellaan ja heitä tuetaan esittämään mielipiteitä. Lapset otetaan mukaan päätöksentekoon ja heille tarjotaan mahdollisuuksia jakaa sekä valtaa että vastuuta myös itse. Menetelmänä tutkimuksessa on lapsiryhmän havainnointi kuukauden ajan sekä opettajan haastattelu tänä aikana. Haastattelussa pohditaan opettajan teoreettista näkemystä osallisuudesta sekä sitä, millaisia haasteita osallisuuden toteutumiselle on pienten ryhmässä. Tutkijana toteutan etnografista kenttätutkimusta, jonka aineisto kerätään kiinteässä suhteessa tutkittaviin ihmisiin (Hämeenaho & Koskinen-Koivisto, 2014). Aineiston analyysin pohjalta voidaan päätellä, että tutkimusryhmässä ollaan yleensä Shierin mallin mukaan osallisuuden tasoilla yksi ja kaksi. Sitä korkeammille tasoille päästään vain harvoin, jos ollenkaan. Pohdinnassa keskitytään siihen, millaisia tapoja alle 3-vuotiaiden lasten osallisuuden tukemiselle on, ja miten osallisuuden kynnykseltä päästään kohti kasvavaa osallisuutta. Tutkimusta aiheesta tarvitaan lisää, sillä pienille lapsille suunnattua osallisuuden mallia ei ole olemassa, vaikka pienten lasten määrä varhaiskasvatuksessa kasvaa runsaasti. Ikä- ja kehitystason mukaista osallisuutta pidetään tärkeänä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Näin ollen tulisi selvittää, miten osallisuutta pienten lasten kohdalla tulisi toteuttaa, ja miten sitä voitaisiin havainnoida entistä paremmin.