Browsing by study line "Home Economics Teacher"

Moninaiset sateenkaariperheet tunnustetaan ja huomioidaan yhä paremmin tämän päivän yhteiskunnassa. Heteronormatiivisuus haastaa silti edelleen näitä heteromuotoisesta ydinperheestä poikkeavia perheitä. Samalla yhteiskunnan asenteita ja arvoja heijastava lainsäädäntö määrittää, keiden on mahdollista saada lapsi ja keiden ei. Homoseksuaalisuuden yhteiskunnallisen hyväksynnän lisääntyessä homomiesten lapsiperheellistyminen tulee yleistymään ja heidän lapsitoiveensa tulevat yhä ajankohtaisemmaksi. Jotta lapsitoiveet voidaan huomioida, on oleellista tarkastella vanhemmaksi tuloon ja lapsen saamiseen liittyviä mahdollisia haasteita. Tutkielman tarkoitus on selvittää, millaisia haasteita homomiehet kohtaavat pyrkiessään lapsiperheellisiksi. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jossa tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen narratiivista muotoa. Tutkielmassa pyrittiin vastaamaan asetettuun tutkimuskysymykseen aiempaan tutkimukseen perustuvan synteesin pohjalta. Tutkimuksen kohteena olivat homoseksuaaliset miehet ja heidän kokemuksensa vanhemmaksi tulemisesta ja lapsen saamisesta. Tutkielman aineisto koostui 10 artikkelista, joista kuusi oli Euroopasta ja neljä Pohjois-Amerikasta. Aineiston analyysissä haasteisiin liittyvät tekijät teemoiteltiin, minkä perusteella haasteet jaoteltiin synteesissä henkilökohtaisiin, sosiaalisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin haasteisiin. Homomiesten lapsiperheellistymisen haasteet ilmenivät monisyisinä ja toisiinsa kytkeytyvinä. Kulttuuristen haasteiden, kuten heteronormatiivisten käsitysten perheestä, isyydestä ja lapsen kasvatuksesta, todettiin kehystävän muita haasteita. Yhteiskunnallisella tasolla haasteina ilmenivät juridinen suojattomuus, lapsen saamiseen liittyvien prosessien byrokraattisuus sekä palveluissa kohdatut asenteet ja tuen vähyys. Lapsiperheellistymisen haastavuutta lisäsivät myös yhteisöjen ja läheisten kielteiset asenteet, leimaaminen ja tuen puute. Yksilön tasolla haasteiksi muodostuivat oman identiteetin hyväksyminen ja sen yhdistäminen lapsen saamisen kaipuuseen, muut koetut tunteet sekä taloudellisten resurssien puute. Haasteiden keskinäisen vuorovaikutteisuuden ymmärtäminen luo pohjaa haasteiden ratkaisemiselle edistäen yhteisen hyvinvoinnin saavuttamista niin yksilöiden, perheiden kuin yhteiskunnankin tasolla.

Ruokahävikin minimoinnin merkitys on korostunut entistä enemmän ympäristötietoisuuden kasvaessa. Jokaisen yksilön aktiivinen osallisuus ruokahävikin minimointiin kotitalouksissaan olisi ruokahävikin ympäristövaikutusten vähentämiseksi ihanteellista. Aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että ruokahävikin minimointi ei ole jokaiselle itsestäänselvyys, ja siihen voi liittyä sekä esteitä että kannustimia yksilötasolta sosiaalisfysikaaliseen ympäristöön saakka. Opiskelijoiden ruokahävikin minimointipyrkimysten tarkastelu kotitalouksissaan tuo uutta näkökulmaa aiheen tarkasteluun aiempien tutkimusten keskittyessä enemmän opiskelijoiden ruokahävikkikäyttäytymiseen yliopistoruokaloissa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää ja ymmärtää kotitalousopettajaopiskelijoiden ruokahävikin minimointipyrkimysten taustalla olevia tekijöitä kotitalouksissaan. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusaineistona toimi sähköisellä kyselylomakkeella kerätty aineisto, joka koostui 29 kotitalousopettajaopiskelijan vastauksista. Aineiston analyysi eteni sekä aineiston että teoriatiedon ehdoilla. Aineiston analyysissä aineistoa pelkistettiin, ryhmiteltiin sekä käsitteellistettiin, jonka myötä saatiin lopulta muodostettua kaksi tutkimuskysymykseen vastaavaa luokkaa: yksilötaso ja sosiaalisfysikaalinen ympäristö. Tulokset osoittavat, että kotitalousopettajaopiskelijoiden ruokahävikin minimointipyrkimykset rakentuvat monista eri tekijöistä, jotka kietoutuvat yhteen yksilötasolta sosiaalisfysikaaliseen ympäristöön saakka. Yksilötasolla korostuivat ruokahävikkiosaaminen, asenteet ja taloudellisuus. Sosiaalisfysikaalisen ympäristön tasolla korostuivat mallit, itsestä riippumattomat tekijät sekä ympäristövastuullisuus. Tulokset osoittavat näiden tekijöiden olevan kotitalousopettajaopiskelijoiden kotitalouksissa keskeisiä vaikuttajia ruokahävikin minimointipyrkimyksiin. Aikaisempi teoriatieto tuki tutkimuksen etenemistä, ja saadut tulokset vahvistavat aiemmin tehtyjen tutkimusten tuloksia. Tulosten perusteella voidaan tunnistaa käytännön soveltamisen mahdollisuuksia ruokahävikin minimointipyrkimysten vahvistamiseksi kotitalouksissa muun muassa koulutus- ja yhteiskuntatasoilla toteutettujen kehittämiskeinojen avulla.

Itsellisten naisten mahdollisuudet saada lapsia ja perustaa perhe ovat sekä helpottuneet että yleistyneet viime vuosikymmenten aikana. Tästä huolimatta itsellisten äitien perheet koetaan toisinaan vielä poikkeukselliseksi perhemuodoksi, joita ei usein osata huomioida oikealla tavalla. Vaikka moninaisia perhemuotoja tunnistetaan ja ymmärretään yhä paremmin, vallitsee Suomessa vieläkin ydinperheideologia, jossa heteropariskunnan muodostama ydinperhe koetaan ensisijaisena perhemuotona. Tutkielman tavoitteena on saada selville, onko ydinperhekeskeisyys ilmentynyt haasteena itsellisten äitien arjessa, ja mitä keinoja heillä on haastavien tilanteiden ratkaisemiseen. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jossa ilmiötä pyrittiin tarkastelemaan tutkittavien henkilöiden näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka jaettiin Facebookin Itselliset äidit-ryhmässä. Aineisto koostui 14 itsellisen äidin kertomuksesta. Aineiston analyysi toteutettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, jonka avulla tutkimuskysymykseen vastattiin. Itsellisten äitien selviytymiskeinojen tarve vaihteli, sillä saatu kohtelu, muun muassa terveydenhuollossa, lasten päiväkodissa ja koulussa oli hyvin vaihtelevaa. Suurin osa toivoi saavansa mahdollisimman neutraalia kohtelua perhemuotoonsa liittyen, mutta ihmisten tietämättömyys tai välinpitämättömyys johti joskus siihen, että kohtelu oli epäasiallista. Selviytymiskeinojen tarve korostui etenkin arjessa, kun pieni tukiverkosto tuotti haasteita. Laajemmalla tasolla selviytymiskeinoja tarvittiin etenkin silloin, kun muiden, muun muassa opettajien ja terveydenhuollon ammattilaisten tietämättömyys itsellisestä äitiydestä johti haasteisiin. Parhaaksi keinoksi yhteiskunnassa ja arjessa selviämiseen koettiin oma asenne ja avoimuus perheestään. Omalla avoimuudellaan perhemuodostaan, pystyttiin välttämään väärinkäsitykset, jotka johtui esimerkiksi muiden ihmisten ydinperheolettamuksesta. Tämä tutkielma tuotti tietoa siitä, että suuri osa itsellisten äitien haasteista voitaisiin korjata muiden ihmisten tietoisuuden lisäämisellä perhemuotojen moninaisuudesta.

Jätehuolto ja jätteiden lajittelu ovat nousseet ajankohtaisiksi yhteiskunnallisiksi aiheiksi lisääntyvän ilmastohuolen kautta. Jätteiden lajittelu on lain ohjaamaa arkista toimintaa, mutta sen osaamiseksi tarvitaan harjoittelua. Jätehuolto onkin osa kotitalouden opetussisältöjä nojaten kestävyyskasvatuksen teemoihin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan millaisia vaatimuksia ja ohjeistuksia kotitalouden fyysisen opetustilan jätehuollolle asetetaan sekä analysoidaan, millaisilla jätehuoltoratkaisuilla kotitalousluokissa pyritään tukemaan arjen jätehuollon taitoja. Tutkimus nojaa arjen hallinnan ja inhimillisen ekologia teorioihin. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa käytettiin kuvailevan narratiivisen kirjallisuuskatsauksen tutkimusmenetelmää. Osana tutkimusta toteutettiin myös pienimuotoinen tapaustutkimus, jonka avulla kerättiin kuva-aineistoa konkretisoimaan tutkittavaa ilmiötä. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koottiin käyttämällä avainsanoja, joiden avulla etsittiin kirjoja, tutkimuksia ja artikkeleita hakupalveluista, kuten Google, Google Scholar, Helda, Helmet ja Helka. Tapaustutkimusosuuden kuva-aineisto kerättiin tutkijan kotitalousopettajaverkoston kautta. Tutkimus osoittaa, että kotitalouden opetustilojen jätehuollon järjestämiselle ei ole olemassa ajantasaista ohjeistusta. Jätelain asettamat vaatimukset ovat kaikille samat, mutta suunnitteluohjeistuksen puutteen vuoksi koulujen ratkaisut ovat pitkälti kotitalousopettajan ja, uusien koulujen tilanteissa, suunnittelijoiden päätettävissä. Tämä merkitsee, että toteutukset voivat olla hyvin eritasoisia. Kotitalouden opetustilojen ratkaisuihin tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota, koska ne vaikuttavat siihen, miten jätehuollon taidot siirtyvät koulusta nuorten arkeen. Arjen toiminnalla suuri on merkitys kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja siksi kotitalouden opetustilojen ratkaisujen tulee tukea opetusta ja motivoida oppilaita jätteiden lajitteluun. Jätteiden lajittelu ei kuitenkaan saisi rajoittua kotitalouden opetukseen vaan se tulisi ottaa huomioon kaikessa koulun toiminnassa. Jätteiden lajittelun taitoa osana kestävää arkea tulisi harjoitella ja kehittää monipuolisesti, jotta taidot juurtuisivat rutiininomaiseksi arjen toiminnaksi.

Tutkimukset ovat osoittaneet arkielämän taitojen harjaantuvan kotitalousopetuksessa. Oppiaineen ydinsisältöä ovatkin arjen hallinnan taidot, kuten asumisen taidot. Nämä taidot ovat alati muutoksessa yhteiskunnan muuttuessa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan asumisen taitojen, erityisesti keittiötyöskentelyn, kodin puhtaanapidon ja vaatehuollon taitojen muutosta kotitalouden oppikirjojen näkökulmasta vuodesta 2000 nykypäivään. Tutkimuskysymyksenä oli “Miten asumisen taitojen sisällöt ovat muuttuneet perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden vuosien 1994, 2004 ja 2014 mukaisten kotitalouden oppikirjojen välillä?” Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusotteella analysoimalla peruskoulun kotitalousopetuksen oppikirjoja, jotka perustuivat vuosien 1994, 2004 ja 2014 peruskoulun opetussuunnitelmien perusteisiin. Oppikirjoja oli yhteensä neljä, joista kaksi olivat vuosiluokille 7–9 tarkoitettua oppikirjaa ja kaksi puolestaan muodostivat yhdessä kirjasarjan kattaen vuosiluokat 7–9. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysi todensi, että kotitalouden oppikirjoissa on koko tarkasteluun valittuna ajanjaksona ollut pyrkimyksenä arjen hallinnan taitojen kehittäminen. 2000-luvun alun oppikirjan sisällössä näkyi yksittäisten toimintojen ja taitojen korostuneisuus, kun taas uudemmissa oppikirjoissa näkyi tavoite kokonaisuuksien hallintaan ja ymmärrykseen. Kun opetussuunnitelman perusteisiin 1994 perustuva oppikirja keskittyy yksityiskohtaiseen menetelmien opettamiseen, antavat myöhempiin opetussuunnitelmien perusteisiin (2004; 2014) perustuvat oppikirjat tilaa omalle oivaltamiselle ja tiedon soveltamiselle enemmän. Asumisen taitojen opettaminen antaa valmiuksia nuoren itsenäiseen elämään ja arjen hallintaa, jonka vuoksi on tärkeää ymmärtää, miten näitä taitoja opetetaan. Oppikirjojen ja –materiaalien ajankohtaisuus on tässä tärkeässä roolissa. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia kuinka paljon aikaa ja millaisia menetelmiä perusopetuksen kotitaloustunneilla käytetään asumisen taitojen opettamiseen.

Kasviproteiinien käytön ei nähdä enää olevan vain kasvissyöjien tapa täyttää proteiinintarpeensa, vaan siitä on tullut jokaiselle suositeltava ruokavalion osa. Kasviproteiinien lisääminen ruokavalioon ei kuitenkaan ole helppoa monelle, sillä ruokavalion muutos kasvispainotteisempaan vaatii aikaa ja resursseja. On kiinnostavaa tarkastella, tukevatko Kotiliesi-lehden ruokaohjeet ja artikkelit kasviproteiinien käyttöä osana ruokavaliota. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin kasviproteiinien käytön kehitys näkyy vuosien 2010-2019 Kotiliesi-lehdissä. Tutkielma toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimusaineistona käytettiin 40 Kotiliesi-lehden numeroa vuosien 2010-2019 väliltä. Aineisto muodostui neljästä lehdestä yhtä vuotta kohden. Kasviproteiinia sisältäviä artikkeleita ja ruokaohjeita oli yhteensä aineiston rajaamisen jälkeen 21. Aineiston analysointiin käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla tutkimusaineistosta nousi esille kolme yläteemaa. Aineistosta esille nousseet yläteemat olivat kasviproteiinien käytön kasvu, muutokset eri kasviproteiinien käytössä sekä kasviproteiinien käytön normalisoituminen. Tutkielmassa havaittiin, että 2010-luvun Kotiliesi-lehdissä kasviproteiinien käytössä oli kasvua ja muutosta. Erityisesti vuoden 2015 jälkeen kasviproteiineja esiintyi enemmän Kotiliesi-lehtien ruokaohjeissa ja artikkeleissa. 2010-luvun alkupuolella kasviproteiineja käytettiin yksipuolisesti aineiston ruokaohjeissa, mutta vuosikymmenen loppua kohti erilaisia kasviproteiineja ja kasviproteiinituotteita käytettiin monipuolisemmin erilaisissa ruokaohjeissa. Kasviproteiinien käytössä oli havaittavissa myös normalisoitumista. Tämän tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että 2010-luvun Kotiliesi-lehdissä kasviproteiinien käytössä on tapahtunut kasvua ja muutosta, ja ne edistävät kasvipainotteisempaan ruokavalioon siirtymistä.

Tavoitteet. Kotitaloutta voidaan opettaa valinnaisena aineena alakoulussa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kotitaloutta opetetaan vain vähän alakouluissa, vaikka aine kuuluukin monen oppilaan suosikkeihin ja kotitaloudessa opetettavista taidoista on alakoululaisille hyötyä. Yhtenä haasteena opetuksen järjestämisessä on koettu alakouluun suunnatun opetussuunnitelman puute. Alakoululaisten taitotasoa on tärkeää tutkia, jotta valinnaista kotitalousopetusta voitaisiin kehittää oppilaiden tarpeet ja kyvyt mahdollisimman hyvin huomioivaan suuntaan. Tiedostamalla oppilaiden taitotason opetuksessa voidaan keskittyä ikäryhmälle sopivaan opetukseen. Tämän tutkimuksen tutkimustehtävänä on analysoida alakoululaisten käytännön toimintataitoja valinnaisessa kotitalousopetuksessa keskittyen ruoanvalmistuksen, sekä hygieenisesti ja turvallisesti toimimisen valmiuksiin. Tutkimuksessa pyrin myös selvittämään, onko taidoissa eroja eri luokka-asteilla analysoimalla lasten omia näkemyksiä. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 10 tutkittavaa vuosiluokilta 4–6 yhdestä valinnaisen kotitalousopetuksen ryhmästä. He vastasivat nimettömästi kyselylomakkeeseen, jossa oli seitsemän avointa kysymystä. Kysymykset olivat muodostettu opetussuunnitelman perusteissa 2014 esiteltyjen yläkoululaisten kotitalouden taitotavoitteiden pohjalta. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa havaittiin, että lasten käytännön toimintataitojen valmiudet keittiössä olivat vaihtelevia. Esimerkiksi käsien motoriikkaa vaativat työvaiheet keittiössä osoittautuivat monelle vastaajalle haastaviksi. Aikaisemmat kokemukset keittiössä toimimisesta kotona vaikuttivat myönteisesti lasten osaamiskokemuksiin. Vastaajien luokka-aste vaikutti tuloksiin. Vanhemmat oppilaat kokivat keittiössä toimimisen pääosin tutummaksi ja helpommaksi, kuin nuoremmat vastaajat. Kyselylomakkeiden vastausten perusteella alakoululaisten osaaminen valinnaisessa kotitalousopetuksessa ei yllä perusopetuksen opetussuunnitelmassa 2014 esitettyihin, yläkoululaisten käytännön toimintataitoja koskeviin tavoitteisiin. Kotitalouden opetussuunnitelman laatimisesta myös alakouluun olisi hyötyä oppimisen tukemiseksi.

Tutkielma tarkastelee kestävää kehitystä kotitalousopettajaopiskelijoiden pedagogisessa ajattelussa. Nuorisobarometrin mukaan nuoret surevat luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä, mutta samalla suurin osa nuorista saa hyvää oloa kestävien kulutusvalintojen tekemisestä. Kotitalousopetuksella voidaan vastata moneen tulevaisuuden haasteeseen, koska kotitalousopetuksen tehtävä on kehittää kestävän ja hyvinvointia edistävän elämäntavan edellyttämää osaamista. Aikaisemmissa kotitaloustieteen tutkimuksissa on korostunut kestävän kehityksen näkemysten ja pedagogisten käytänteiden välinen tutkimus. Kestävää kehitystä pedagogisessa ajattelussa ei ole aikaisemmin tutkittu. Tutkimuskysymykseksi muotoutui: ”Miten kestävä kehitys näkyy kotitalousopettajaopiskelijan pedagogisessa ajattelussa?” Teoreettinen tausta muodostuu Suomessa tehdyistä kotitaloustieteen tutkimuksista sekä kestävän kehityksen ja pedagogisen ajattelun määrittelystä. Kestävässä kehityksessä huomioidaan samanaikaisesti ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen osa-alueen toteutuminen. Opettajan pedagoginen ajattelu viittaa kaikkeen ajatteluun opetusprosessin ympärillä. Opetustapahtuman perustekijät, opettaja, oppilas ja sisältö, sekä tekijöiden väliset suhteet, havainnollistetaan didaktisen kolmion kautta. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Aineistona on viiden kotitalousopettajaopiskelijan teemahaastattelut. Aineiston sisällönanalyysi toteutettiin teoriohjaavasti eli aineistolähtöiseen päättelyprosessiin tuotiin valmis teoria ohjaamaan lopputulosta. Sisällönanalyysin tuloksena tunnistettiin yhdeksän yläluokkaa, jotka kuvaavat opettajaopiskelijoiden ajattelua kestävästä kehityksestä: 1) kestävän kehityksen opetuksen sisällöt, 2) arjen hallinnan opetus, 3) taloustaitojen opettaminen, 4) miten kestävää kehitystä tulisi opettaa, 5) hyvinvointia tukeva kotitalousopetus, 6) miten kotitalousopetusta tulisi kehittää, 7) kestävät arjen valinnat, 8) kestävän kehityksen määrittely ja 9) kestävyyden määrittely. Yläluokista muodostui kolme pääluokkaa: opetussisältö, didaktinen suhde ja opettajaopiskelijan oma suhde sisältöön. Tutkimustulokset osoittivat, että kestävän kehityksen periaatteet ovat kiinteä osa kotitalousopettajaopiskelijoiden pedagogista ajattelua, mikä näkyy didaktisen kolmion mukaan hahmotettuna opetuksen sisällössä, didaktisen suhteessa ja opettajaopiskelijan suhteessa sisältöön. Kestävän kehityksen opetuksen sisällöiksi käsitettiin erityisesti arjen hallinta, taloustaidot ja kuluttajaosaaminen. Didaktisessa suhteessa painottuvat opetustavan muutos pois ruokakeskeisyydestä ja hyvinvointia tukeva opettajan ohjaus. Opettajaopiskelijan suhdetta sisältöön kuvaavat kestävät teot arjessa ja kestävän kehityksen käsittäminen laaja-alaisesti ja kokonaisvaltaisesti. Tutkimustulokset olivat yhteneväisiä aikaisemman kotitaloustieteen tutkimuksen kanssa.

Ympäristökriisi on globaali ja yhteiskunnallisesti tärkeä asia, sillä se vaikuttaa merkittävästi jokaisen hyvinvointiin. Yhtenä ilmastonmuutosta ja luonnonvarojen liiallista käyttöä kiihdyttävänä tekijänä on liiallinen kuluttaminen, jota voidaan pyrkiä hillitsemään muuttamalla kulutustottumuksia vastuullisemmaksi. Kulutustottumuksien syntyminen ja muuttuminen liittyy vahvasti kuluttajan identiteettiin. Kuluttamisen avulla luodaan omaa identiteettiä ja sosiaalista todellisuutta sekä tuodaan esiin omia arvoja ja yhteiskunnallista asemaa. Identiteetin yhtenä osana voi olla esimerkiksi kuva itsestä vastuullisena kuluttajana, joka kertoo yksilön arvoista. Identiteettiin vaikuttavat myös sosiaaliset tekijät, kuten sosiaaliset vaikuttajat sekä sosiaaliset verkostot. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kotitaloustieteen näkökulmasta, millaisia vaikutuksia identiteetillä ja erityisesti sosiaalisella identiteetillä voi olla vastuulliseen kuluttamiseen. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koottiin käyttämällä avainsanoja, joiden avulla etsittiin tutkimuksia, artikkeleita ja teoksia hakupalveluista, kuten Google, Google Scholar, Helka ja Vaski. Aineisto koostui kulutuksen, vastuullisen kulutuksen, eettisen kulutuksen, identiteetin, sosiaalisen identiteetin ja kuluttajaidentiteetin aihepiireistä tehdystä aiemmasta tutkimuksesta. Tutkielman tulosten mukaan identiteetin ja sosiaalisen identiteetin vaikutukset vastuulliseen kuluttamiseen ovat moninaiset. Aiemmasta tutkimuksesta voitiin päätellä, että sosiaalinen identiteetti, sosiaaliset ryhmät sekä sosiaaliset vaikuttajat ovat merkittävässä asemassa vastuullisen kuluttajaidentiteetin rakentumisessa. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että sosiaalisen ryhmän yhteinen ympäristöystävällinen ideologia vahvistaa vastuullista kuluttajaidentiteettiä ja vastuullinen kuluttaminen näkyy myös ostopäätöksissä. Tukea ja vahvistusta vastuulliseen kuluttamiseen on saatavilla esimerkiksi sosiaalisen median alustoilla. Toisaalta sosiaalisen median vaikuttajilla nähdään olevan merkittävä vaikutus erityisesti nuorten kuluttajaidentiteetin rakentumiseen kuitenkaan edistämättä vastuullista kuluttamista. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää vastuullisen kuluttamisen tukemisessa. Lisäksi tutkimus osoittaa tarpeen huomioida sosiaalinen identiteetti, kun kuluttajia ohjataan kohti vastuullista kuluttamista.

Tutkielman tavoitteena on esitellä tutkimuskirjallisuuden perusteella valittuja Itämeren rehevöitymistä ehkäiseviä ruokavalintoja. Ruokavalintoja tarkastellaan ruokatajun käsitteen kautta. Ruokatajun käsitteellä tarkoitetaan sellaisen oppimisprosessin kautta syntyvää ymmärrystä, joka lähtee liikkeelle yksilön ruokaan liittyvään toimintaan kohdistuvasta konfliktista tai ristiriidasta. Ruokatajun eri tasoilla tapahtuva ymmärryksen kehittyminen voi johtaa esimerkiksi aikaisemman ajattelu- tai toimintamallin muuttumiseen. Tässä tutkielmassa Itämeren rehevöitymiseen vaikuttavia ruokavalintoja tarkastellaan siitä näkökulmasta, että Itämeren kannalta suotuisampaan ruokavalioon siirtyminen vaatii yksilön ruokatajun muuttumista. Itämeren rehevöitymisen ehkäiseminen on perusteltu tutkimusnäkökulma, koska rehevöityminen aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia niin ihmiselle kuin ympäristölle esimerkiksi Itämeren lajiston kapeutumisen muodossa. Tutkielma on toteutettu narratiivisena kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmassa avataan yksittäisiä ruokavalintoja, jotka vaikuttavat Itämeren rehevöitymiseen. Näiden ruokavalintojen kautta kotitalouksien on mahdollista muodostaa kokonaiskuvaa ruokavaliosta, joka tukee Itämeren rehevöitymisen ehkäisemistä. Tutkielman aineistona käytetään ajankohtaisia kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimusartikkeleita, joista saatua tietoa kerätään narratiivisen kirjallisuuskatsaukselle ominaisesti yhteen. Kirjallisuuskatsauksen toteuttaminen on perusteltua, koska Itämerelle suotuisia ruokavalintoja yhteen kokoavaa tutkimuskirjallisuutta ei ole sellaisenaan saatavilla. Tutkimuskirjallisuuden perusteella on löydettävissä neljä konkreettista ruokavalintaa, joilla voidaan positiivisesti vaikuttaa Itämeren rehevöitymisen ehkäisemiseen. Rehevöitymistä ehkäiseviä ruokavalintoja ovat proteiinin määrän vähentäminen ruokavaliossa ja luonnonmukaisesti viljeltyjen kasvisten nauttiminen. Itämeren rehevöitymistä voidaan ehkäistä myös vähentämällä ruokahävikkiä ja vastuullisia kalavalintoja tekemällä. Muuttuneita ruokavalintoja voidaan ruokatajun mallin pohjalta pitää seurauksena yksilön ymmärryksen kehittymisestä. Kun ihminen saa riittävästi tietoa ja kokemuksia Itämeren rehevöitymistä ehkäisevistä ruokavalinnoista, voi ymmärryksen kehittyminen johtaa rehevöitymistä ehkäisevän ruokavalion omaksumiseen.