Browsing by Subject "teatterihistoria"

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmani tavoitteena on hahmottaa Jalmari Finnen johtajakauden merkitystä Suomalaisessa Maaseututeatterissa sekä Viipurin teatterielämään, että ennen kaikkea suomalaisen oopperatoiminnan jatkuvuuteen Suomessa. Tutkielmani lähtökohtana on tuoda esille Jalmari Finnen monialaista osaamista ja hänen asioitaan oopperan parissa, mistä hänet huonommin tunnetaan. Tarkastelen Finnen johtajakautta pääsääntöisesti esitysten kautta, mutta pohdin tutkielmassa myös sitä, minkälainen kuva Finnestä muodostuu historiallisen narratiivin kautta. Ajallisesti tutkimani aineisto ajoittuu Finnen teatteriuraan, alkaen vuodesta 1896 ja päättyen vuoteen 1914. Teoreettisenä viitekehyksenä käytän muun muassa Thomas Postlewaitin teatterihistorian tutkimusta käsitteleviä julkaisuja, kuten The Cambridge Introduction to Theatre Historiography (2009), sekä Charlotte Canningin ja Thomas Postlewaitin toimittamaa teosta Representing the past: Essays in Performance Historiography (2010). Keskeisinä lähdeteoksinani toimivat Jalmari Finnen oma muistelmateos Ihmeellinen seikkailu (1939), sekä Unto Kanervan toimittama Jalmari Finne: Työn ja mielikuvituksen mies (1974) ja siinä julkaistu Toivo Ilmari Wuorenrinteen artikkeli Jalmari Finne teatterimiehenä. Tarkastelen Finnen toimintaa seuraavien kysymysten kautta: millainen vaikutus Jalmari Finnen toiminnalla ja Kaarle kuninkaan metsästys -oopperalla oli Suomalaisen Oopperan toiminnan jatkumiselle? Miten Finnen johtajakausi Suomalaisessa Maaseututeatterissa vaikutti Viipurin teatterielämään? Miten Finnen johtaminen erosi Bergbomin ja Suomalaisen Teatterin mallista ja mitä yhtäläisyyksiä oli? Tutkielma tuo esiin Finnen monialaisuuden taiteen tekijänä; Hän toimi niin ohjaajana, lavastajana, puvustajana, näytelmäkirjailijana, kääntäjänä, libretistinä, näyttelijänä kuin kapellimestarinakin. Kaarle kuninkaan metsästys -ooppera oli aikanaan suuri menestys ja sen esitykset Viipurissa ja kiertuekaupungeissa innostivat myös muita oopperan pariin ja oopperainnostus johti Kotimaisen Oopperan perustamiseen vuonna 1911. Tutkielma osoittaakin, että Finnen ansiot oopperan parissa ovat murusina ympäriinsä ja siksi häntä ei usein nosteta esiin oopperahistoriassa. Finnen työ kääntäjänä on kuitenkin ollut hyvin merkittävä ja hänen käännöksiään on esitetty oopperassa pitkään. Finne on osaltaan ollut vahvasti vaikuttamassa oopperan jatkuvuuteen Suomessa.

Tutkielmassa käsitellään runoilija Sergei Jeseninin (1895-1925) ja tanssija Isadora Duncanin (1877-1927) suomalaista reseptiota. Jesenin tuli tunnetuksi maaseutuaiheisista runoistaan ja imaginistiryhmittymään kuulumisesta. Duncan keskitti huomionsa luonnolliseen liikkeeseen luodakseen maaperää uudelle tanssille. Tutkimuskohteena on suomalainen 1900-luvun alun sanomalehtireseptio ja sen suomalaiselle lukijalle antama kuva Jeseninistä ja Duncanista. Tutkimuksen kohteeksi nousee myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Teatterimuseon arkistoissa säilynyt Elsa Soinin näytelmä Rakkauden tanssijatar. Näytelmää, jonka päähenkilönä toimii Duncan, esitettiin vuosina 1931 ja 1932 kahden suomalaisen teatterin ja yhden kiertueteatterin voimin. Tavoitteenamme on selvittää näytelmän synty-yhteyksiä 1920-luvun loppupuolen Suomessa, jossa niin Jesenin kuin Duncankin herättivät mielenkiintoa esimerkiksi Tulenkantajien keskuudessa. Keskitymme näytelmäanalyysissa Duncanin ja Jeseninin hahmojen päämotiivien erittelyyn, ja luomme katsauksen myös näytelmän sanomalehtireseptioon. Biografisena lähdeaineistona Duncanin omaelämäkerran lisäksi käytetään Jeseninistä ja Duncanista kirjoitettuja elämäkertoja, artikkeleita ja tutkimuksia. Biografinen aineisto asetetaan vuoropuheluun suomalaisen sanomalehtireseption ja Soinin näytelmän kanssa. Hyödynnämme sanomalehtitutkimuksen lisäksi lähilukua erityisesti näytelmän kohdalla, käännöshistorian tutkimusta ja runoanalyysia. Näytelmän Jeseninin ja Duncanin hahmoanalyysin lisäksi keskitymme Jeseninin runotuotannon erittelyyn, sillä näytelmä sisältää suomennettuja katkelmia hänen tuotannostaan.