Browsing by Subject "subteksti"

Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisellä (1945) on vahva intertekstuaalinen suhde lähes 4 000 vuotta vanhaan ”Sinuhen tarinaan”. Pro gradu -tutkielma tarkastelee, millaisia intertekstuaalisia kytköksiä teosten välillä on havaittavissa, ja miten nämä tekstienväliset sidokset vaikuttavat teosten tulkintaan. Yhdistäviä kytköksiä löytyy muun muassa henkilöhahmojen, kerronnan, teemojen, miljöön ja juonen tasolla. Eroavaisuuksiakin on paljon. Tutkielman keskeisenä aineistona on kaunokirjallisista teoksista aiemmin tehty tutkimus sekä intertekstuaalisuuteen liittyvä teoria. Waltarin romaani viittaa muinaiseen tarinaan alluusioilla eli epäsuorilla viittauksilla sekä jopa suorilla sitaateilla. ”Sinuhen tarinasta” on lainattu Sinuhe egyptiläiseen muun muassa päähenkilön nimi ja ominaisuuksia, juonenkäänteitä sekä kerronnan keinoja, kuten omaelämäkerrallisuutta. Romaanissa viitataan “Sinuhen tarinaan” myös metatekstuaalisesti, tarinan nimihenkilöä ja tapahtumia suoraan kommentoiden. Waltarin teos käy vanhan tarinan kanssa vuoropuhelua, mikä on ollut kirjailijan tarkoitus ja mikä tulee esiin lukijan havaintoina. Intertekstuaalisuuden ja metatekstualisuuden ohella tutkielma hyödyntää subteksti-käsitettä, joka jakautuu neljään kategoriaan. ”Sinuhen tarina” voidaan ymmärtää jokaisen kategorian mukaiseksi subtekstiksi Waltarin romaanissa. Keskeisin sidos Sinuhe egyptiläisen ja vanhan ”Sinuhen tarinan” välillä on Sinuhe-niminen päähenkilö. Suora viittaus nimeen ja henkilöön liittyy subtekstin käsitteeseen ja heijastaa romaaniin muinaiseen tarinaan ja sen nimihenkilöön liittyviä ominaisuuksia. Waltari on luonut romaaniinsa vanhan tarinan motivoiman päähenkilön, joka ammentaa muun muassa yhteiskunnallisen asemansa ja elämänkulkunsa subtekstinä toimivasta ”Sinuhen tarinasta”. Muinaisen ”Sinuhen tarinan” päähenkilön piirteitä heijastuu myös romaanin muihin henkilöhahmoihin, kuten Horemhebiin. Molemmissa teoksissa on jännitteitä nimihenkilön ja kahden hallitsijan välillä. Nimihenkilön lähdön Egyptistä voi nähdä kummassakin teoksessa vertauskuvana loittonemiselle ja osittaiselle luopumiselle egyptiläisistä arvoista ja kulttuurista. Samoin paluu Egyptiin tuo päähenkilöt takaisin egyptiläisen kulttuurin ja arvojen yhteyteen. ”Sinuhen tarina” on runomuotoinen tarina ja Sinuhe egyptiläinen moderni historiallinen romaani, mutta kummassakin teoksessa voidaan havaita monilajisia elementtejä. Tutkielman mukaan molemmissa teoksissa hyödynnetään useita genrejä, joiden joukossa ovat muun muassa autobiografia, matkakertomus, vaellustarina ja odysseia. Sekä ”Sinuhen tarinassa” että Sinuhe egyptiläisessä kerronta on minä-muotoista, omaelämäkerrallista ja tapahtuu päähenkilöiden elämän loppupuolella. Päähenkilön kuolemaan viitataan kummankin teoksen alussa ja lopussa, ja tämä kehys toimii vahvana intertekstuaalisena kytköksenä teosten välillä. Sinuhen erehtymistä voidaan pitää molemmissa teoksissa juonta eteenpäin vievänä voimana. Genrejä ja rakennetta koskevat samankaltaisuudet voidaan nähdä yhtenä vahvistavana tekijänä subtekstianalyysissä.

Tutkimus tarkastelee Tommi Liimatan Hautajaiskengät-romaanin (2021) intertekstuaalisuutta. Tutkimuksen pääasiallisena metodina on subtekstianalyysi, jonka avulla tutkimuksessa osoitetaan intertekstuaalisten kytkentöjen ulottuvan viitauksia syvemmälle. Tutkimus osoittaa, että Hautajaiskengät-romaani sisältää runsaasti intertekstuaalisia kytkentöjä, jotka tuovat uusia näkökulmia romaanin tulkintaan, kuten esimerkiksi kehyskertomukseksi muodostuvan suomalaisen elinkeinorakenteen muutoksen. Romaani pohdiskelee tapaa, jolla puhumme vainajistamme sekä elämäntarinamme kirkolliseen retoriikkaan verhoamisen tarpeellisuutta. Tutkimus osoittaa näiden teemojen korostuvan entisestään subtekstien myötä. Analyysin kohteiksi on valittu kolme keskeisiksi katsottua tekstiä, joita tutkimuksessa kutsutaan subteksteiksi. Subtekstit ovat Kari Aronpuron romaani Aperitiff – avoin kaupunki (1965), Sirkka Turkan runo ”Jään alla savinen ranta” (1978), sekä katkelma ministeri Ahti Karjalaisen vävyn puheesta, jonka tämä lausui appensa hautajaisissa vuonna 1990. Subtekstien keskeisyyteen ovat vaikuttaneet niiden selkeä jäljitettävyys sekä romaanissa esiintyvä toisteisuus. Analyysi osoittaa romaanin kasvavan kokoaan suuremmaksi ja käsittelevän runsaasti erilaisia teemoja, jotka tulevat subtekstianalyysin myötä esiin. Romaani käsittelee ihmisen jäljen jättämisen tematiikkaa, sovitusta sekä juurettomuutta. Tutkimus osoittaa Hautajaiskengät-romaanin kehyksen rakentuvan suomalaisen elinkeinorakenteen muutoksesta ja siitä, miltä tämä muutos on eri sukupolvea edustavien silmissä näyttänyt. Romaani myös linkittyy kotimaisen kirjallisuuden historiaan sekä subtekstien että primääritekstissä esiintyvien, konventionaalisten henkilöhahmojen sekä teemojen myötä.