Browsing by Subject "sananlasku"

Tutkielmassa tarkastellaan kokelaiden tekemiä tulkintoja kevään 2014 äidinkielen tekstitaidon kokeen viidennen tehtävän vastauksissa. Tarkastelun kohteena on eri-tyisesti se, onko sananlaskuista tehty vakiintuneita vai vakiintuneesta poikkeavia tulkintoja, sekä se, onko vakiintuneesta poikkeavilla tulkinnoilla yhteneväisyyksiä. Tutkielman teoriataustana käytetään pääasiassa sananlaskuja, kielen metaforisuut-ta ja idiomaattisuutta käsittelevää kirjallisuutta Kevään 2014 tekstitaidon kokeen viides tehtävä oli ”Mitä nämä sananlaskut kertovat suomalaisesta puhekulttuurista?” ja aineistona olivat seuraavat seitsemän sanan-laskua: 1. Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa. 2. Ei suuret sanat suuta halkaise. 3. Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmaksi. 4. Siitä puhe, mistä puute. 5. Puhumatta paras. 6. Sanasta miestä, sarvesta härkää. 7. Joka paljon pu-huu, se vähän tietää. Työn aineistona on 160 kyseisen tehtävän vastausta, joista tarkastellaan nimenomaan sananlaskujen tulkintoja. Tutkielmasta käy ilmi, että aineiston sananlaskut jakautuvat melko selkeästi kahteen ryhmään. Läpinäkyvämmät, vähemmän tulkintaa vaativat sananlaskut saavat enemmän vakiintuneita tai ainakin vakiintuneen suuntaisia tulkintoja, yli puolet kai-kista tehdyistä tulkinnoista. Enemmän tulkintaa vaativat ja vieraammat sananlaskut puolestaan saavat selvästi vähemmän vakiintuneita tulkintoja, ja paljon enemmän erilaisia vakiintuneesta poikkeavia tulkintoja. Vakiintuneesta poikkeavia tulkintoja on mahdollista luokitella, ja kokelaiden väliltä löytyy yhtäläisyyksiä myös vakiintuneesta poikkeavissa tulkinnoissa. Tutkielmassa esiin nousseista asioista riittäisi pohdittavaa useampaan jatkotutki-mukseen, esimerkiksi annetun kontekstin vaikutuksista sananlaskujen tulkintaan ja ei suuret sanan suuta halkaise -sananlaskun tulkintojen laajempaan tutkimiseen.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on vertailla suomalaisia ja espanjalaisia sananlaskuja, joissa esiintyy eläinten nimiä. Teoreettinen viitekehys pohjautuu Sevilla Muñozin ja Sevilla Muñozin (2004 & 2005) kääntämisessä käytettäviin tekniikoihin, joista toinen perustuu tekijään ja toinen synonyymeihin. Puheenparsien ja sananlaskujen luokittelussa olemme hyödyntäneet Corpasin (2003) nelijaottelua. Tutkimuksemme aihe sijoittuu vertailevaan paremiologiaan. Materiaalina on käytetty yksi- ja kaksikielisiä sanakirjoja, sananlaskuhakuteoksia espanjaksi ja suomeksi sekä myös Internetistä löydettyjä sananlaskuja ja sanontoja, joista on etsitty käytössä olevia erilaisia sanontoja, joissa esiintyy eläinten nimiä. Analyysissä olemme jakaneet sananlaskut neljään eri ryhmään: täysin ekvivalentteihin, osittain ekvivalentteihin, espanjalaisiin sananlaskuihin, joilla ei ole suomessa vastinetta ja vastaavasti suomalaisiin sananlaskuihin, joille ei löytynyt espanjaksi ekvivalentteja. Analysoimme yhteensä 124 sananlaskua, joista 33 kuuluu täysin ekvivalenttien ryhmään ja 26 osittain ekvivalenttien ryhmään. Eniten esimerkkejä sisältyy kolmanteen ryhmään, johon löysimme 38 espanjalaista sananlaskua ilman suomalaisia vastineita. Toisaalta 27 suomalaiselle sananlaskulle ei löytynyt vastineita espanjaksi. Koska tutkimuksen pääpaino on espanjankielisissä sananlaskuissa ja analyysissä on käytetty espanjankielisiä hakumateriaaleja laajemmin kuin suomenkielisiä, on myös tutkielmaan pystytty sisällyttämään espanjalaisia eläinfraaseja, joille ei ole löytynyt suomeksi vastineita. Hypoteesimme osoittautui osittain oikeaksi, sillä löysimme eniten sanontoja toisella kielellä, tässä tapauksessa espanjaksi, joille ei löytynyt suomeksi vastineita. Sekä pelkästään espanjaksi että suomeksi löytyi viisi sanalaskua, joissa esiintyy kissa, mutta toisaalta kahdessa espanjalaisessa sanonnassa esiintyi kissa, kun suomalaisessa vastineessa eläimenä oli sika tai porsas. Suomalaisissa sananlaskuissa sika osoittautui olevan suositumpi kuin espanjalaisissa, joista löysimme vain yhden esimerkin. Yleisesti ottaen suosituin eläin oli luonnollisesti koira, joka esiintyi yhteensä 24 esimerkissä eläinfraaseista. Muut eläimet eivät olleet yhtä suosittuja, ja esimerkiksi aasi, hevonen, muuli, lammas ja härkä esiintyivät vain yksittäisiä tai muutamia kertoja analysoiduissa fraaseissa.