Browsing by Subject "perushoito"

The moment of rest has been studied quite little in the Finnish early childhood education research, in the light of the research carried out, its implementation has been proved pedagogically weak. The purpose of this study is to find out what causes such pedagogical weakness. To achieve this understanding, the first aim is to clarify the significance of the moment of rest as an early childhood education institutional moment. After this, the goal is to find out whether this is reflected in the views of early childhood education teachers. For the first task, I use current institutional documents related to the early childhood education. I then open up the more general concept of basic activities, following Kettukangas’ conceptual analysis study and comparing her results with other researchers who have dealt with basic care situations. Based on these results, I will try to deduce the specific characteristics of the moment of rest. Reflecting the characteristics related to the basic activities in general, the moment of rest should be recognized as a situation that includes various essential aspects. Its purpose is not only the satisfaction of the physiological need for rest (basic care). To this must be added three other dimensions: the taking care of the emotional state of the child (caring), the educational aim that pursues the autonomy of the child (educational purpose) and the consequent pedagogical approach based on planning (pedagogical intentional interaction). These characteristics are also the criteria that define the moment of rest within the institutional framework of early childhood education. The main question of the study became: are there notable differences between this institutional concept of the moment of rest and the opinions that early childhood teachers have about it? To answer it, I clarified the opinions of early childhood teachers about the moment of rest through a qualitative research, to which I applied a phenomenographic approach. The material was collected using an open-ended questionnaire, published in November 2019 in a social media group targeting early childhood education teachers. Trough the survey I obtained 74 eligible answers. As a method of data analysis, I used data-based content analysis. Based on the research results, early childhood education teachers are usually not aware of all the defining characteristics that belong to the moment of rest as institutional moment. In particular, they do not recognize the specific educational goals of the moment of rest, and therefore do not plan or use pedagogical methods to achieve them. However, the results also give hope that the situation can be resolved if the concept of the moment of rest as an institutional early childhood education moment were better explained in documents, textbooks and studies.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pedagogiikan merkitystä alle kolmivuotiaiden ryhmissä esiintyvissä perustoimintotilanteissa. Tutkimuksen teoreettisena pohjana toimii Härkösen (2013) pedagogisen systeemiteorian viitekehys. Tutkimuksen tehtävänä on varhaiskasvatustutkimusta ja muuta alan kirjallisuutta tarkastelemalla selvittää, miten perustoimintoja on varhaiskasvatustieteessä tutkittu ja millaisia merkityksiä niissä annetaan alle kolmivuotiaiden ryhmissä esiintyvälle perustoimintojen pedagogiikalle. Toteutin tutkimuksen laadullisena kirjallisuuskatsauksena, joka oli luonteeltaan narratiivinen yleiskatsaus. Aineistona käytin varhaiskasvatustieteen tutkimuskirjallisuutta sekä muuta alan kirjallisuutta, joka käsittelee perustoimintotilanteita, niissä esiintyvää pedagogiikkaa tai taaperopedagogiikkaa. Aineiston keruuta jatkoin vielä analyysivaiheessa. Pyrin löytämään aineistosta erilaisia pedagogisia merkityksiä, joita perustoiminnoille kirjallisuudessa annettiin ja niitä analysoimalla ja tulkitsemalla muodostamaan kokonaiskuvan perustoimintotilanteiden tutkimuskentästä ja niissä esiintyvän pedagogiikan merkittävyydestä. Tutkimustulosten perusteella pedagogiikan ilmenemistä perustoimintojen aikana pidettiin tärkeänä ja sen uskottiin mahdollistavan esimerkiksi lasten osallisuuden ja kielen kehityksen tukeminen. Toisaalta aiheeseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta oli saatavilla vähäisesti. Se saattaa osaltaan kieliä muita varhaiskasvatuksen osa-alueita vähäisemmästä arvostuksesta. Tutkimustulosten pohjalta varhaiskasvatuksen henkilöstön tietoisuus perustoiminnoissa esiintyvästä pedagogiikasta voimistuu ja sen toteutumiseen pystytään kiinnittämään enemmän huomiota. Muuttuvien asenteiden ja toimintatapojen avulla päästään lähemmäs Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) korostamaa kokopäiväpedagogiikkaa.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää varhaiskasvatuksen opettajien pedagogisia vuorovaikutuskeinoja perushoitotilanteissa monikielisten lasten kanssa. Tutkimuksen pääkysymykseen haetaan vastauksia alaongelmien avulla, joiden avulla halutaan selvittää varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä vuorovaikutuksesta, perushoidosta ja monikielisyydestä. Lisäksi selvitetään varhaiskasvatuksen opettajien käyttämiä pedagogisia keinoja monikielisten lasten kanssa sekä miten keinot opitaan. Tutkimuksessa haastateltiin neljää 3‒5 -vuotiaiden ryhmissä työskentelevää varhaiskasvatuksen opettajaa Vantaalta. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina marras- ja joulukuussa 2019 päiväkotien tiloissa. Haastattelut nauhoitettiin litterointia ja analysointia varten. Analyysissa käytettiin sisällönanalyysia.Haastatteluista sovittiin päiväkotien johtajien kanssa ja haastatteluihin osallistuminen oli vapaaehtoista. Keskeisenä pedagogisena keinona vuorovaikutuksessa perushoidontilanteissa monikielisten lasten kanssa haastatellut varhaiskasvatuksen opettajat pitivät kuvien hyödyntämistä arjen eri tilanteissa. Kuvien käyttämisen lisäksi varhaiskasvatuksen opettajat kertoivat käyttävänsä esimerkiksi nopeaa piirtämistä, selkeää puhetta, tukiviittomia, mallintamista sekä pienryhmätoimintaa monikielisten lasten kanssa. Pedagogisten keinojen toteuttamisen haasteita vuorovaikutustilanteissa aiheuttivat opettajien mukaan muun muassa aika- ja resurssipula, suuret lapsiryhmät sekä kielitason myötä ymmärretyksi tuleminen. Pedagogisten keinojen oppiminen tapahtuu pääosin työelämässä kokemuksen myötä. Resurssien osalta lapsen kuulemisen ja kohtaamisen mahdollistamiseksi sekä varmistamiseksi haastateltujen opettajien mukaan ryhmässä tulisi olla tarpeeksi kasvattajia suhteessa lasten määrään ja tarpeisiin.