Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "perinnöllinen edistyminen"

Sort by: Order: Results:

  • Kosonen, Sanna (2018)
    Tutkielman kohteena olivat minkin taloudellisesti tärkeimmät ominaisuudet: paino, eläimen koko, turkin laatu ja massakkuus sekä pentuekoko. Aineisto saatiin Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry:ltä ja se sisälsi tietoja vuosilta 2013-2017. Koska tarhojen välillä ei ole eläinten sukulaisuuksia, aineistosta poimittiin tarha, jolla oli laadullisesti ja määrällisesti eniten havaintoja. Yhteensä fenotyyppi- ja sukupuutietoja oli 12 521 minkiltä. Aineistosta laskettiin viiden ominaisuuden eläinmallilla ominaisuuksien perinnöllinen vaihtelu, geneettiset korrelaatiot ja geneettinen edistyminen. Laskennassa käytettiin REML-menetelmään perustuvaa DMU-ohjelmaa. Tutkituista ominaisuuksista eniten havaintoja oli eläimen koosta. Eläimen koko on yksi tärkeimmistä nahan hintaan vaikuttavista tekijöistä. Suurin periytymisaste saatiin eläimen koolle (0,34) ja painolle (0,30). Korkeimmat geneettiset korrelaatiot todettiin koon ja painon (0,99) sekä turkin laadun ja massakkuuden välille (0,89). Minkin paino ja koko ovat viime vuosina nousseet tasaisesti. Sen sijaan pentuekoko on laskenut viime vuosina. Kaikissa ominaisuuksissa havaittiin vaihtelua, joten niihin voidaan jalostamalla vaikuttaa. Minkin nahan koolle saatiin suurin geneettisen vaihtelun vaihtelukerroin (23 %) eli valinnalla pystyttäisiin siihen vaikuttamaan eniten. Pentuekoko on tärkeä ominaisuus, sillä se määrää pitkälti kuinka paljon nahkottavia eläimiä saadaan tarhassa pidetyistä emoista. Liian suuren koon ja elopainon tuomat hyvinvointiongelmat ovat nähtävissä turkisketuilla. Sen takia koko ja paino eivät saisi olla minkin ainoita jalostuksella tavoiteltavia ominaisuuksia. Tuottaakseen laadukkaan turkin minkin on voitava kokonaisvaltaisesti hyvin: se ei saa olla sairas tai stressaantunut eikä kärsiä stereotyyppisestä käyttämisestä. Vain hyvinvoiva minkki voi olla tuottoisa turkiseläin. Minkkien valtakunnallinen identifiointijärjestelmä helpottaisi siitoseläinten vaihtoa tarhojen välillä ja lisäisi geneettistä monimuotoisuutta ja jalostusmahdollisuuksia. Keinosiemennys nopeuttaisi perinnöllistä edistymistä minkkien tuotanto- ja hyvinvointiominaisuuksissa. Minkkien keinosiemennyksen kehittämiselle ei ole fysiologista estettä.
  • Kosonen, Sanna (2018)
    Tutkielman kohteena olivat minkin taloudellisesti tärkeimmät ominaisuudet: paino, eläimen koko, turkin laatu ja massakkuus sekä pentuekoko. Aineisto saatiin Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry:ltä ja se sisälsi tietoja vuosilta 2013-2017. Koska tarhojen välillä ei ole eläinten sukulaisuuksia, aineistosta poimittiin tarha, jolla oli laadullisesti ja määrällisesti eniten havaintoja. Yhteensä fenotyyppi- ja sukupuutietoja oli 12 521 minkiltä. Aineistosta laskettiin viiden ominaisuuden eläinmallilla ominaisuuksien perinnöllinen vaihtelu, geneettiset korrelaatiot ja geneettinen edistyminen. Laskennassa käytettiin REML-menetelmään perustuvaa DMU-ohjelmaa. Tutkituista ominaisuuksista eniten havaintoja oli eläimen koosta. Eläimen koko on yksi tärkeimmistä nahan hintaan vaikuttavista tekijöistä. Suurin periytymisaste saatiin eläimen koolle (0,34) ja painolle (0,30). Korkeimmat geneettiset korrelaatiot todettiin koon ja painon (0,99) sekä turkin laadun ja massakkuuden välille (0,89). Minkin paino ja koko ovat viime vuosina nousseet tasaisesti. Sen sijaan pentuekoko on laskenut viime vuosina. Kaikissa ominaisuuksissa havaittiin vaihtelua, joten niihin voidaan jalostamalla vaikuttaa. Minkin nahan koolle saatiin suurin geneettisen vaihtelun vaihtelukerroin (23 %) eli valinnalla pystyttäisiin siihen vaikuttamaan eniten. Pentuekoko on tärkeä ominaisuus, sillä se määrää pitkälti kuinka paljon nahkottavia eläimiä saadaan tarhassa pidetyistä emoista. Liian suuren koon ja elopainon tuomat hyvinvointiongelmat ovat nähtävissä turkisketuilla. Sen takia koko ja paino eivät saisi olla minkin ainoita jalostuksella tavoiteltavia ominaisuuksia. Tuottaakseen laadukkaan turkin minkin on voitava kokonaisvaltaisesti hyvin: se ei saa olla sairas tai stressaantunut eikä kärsiä stereotyyppisestä käyttämisestä. Vain hyvinvoiva minkki voi olla tuottoisa turkiseläin. Minkkien valtakunnallinen identifiointijärjestelmä helpottaisi siitoseläinten vaihtoa tarhojen välillä ja lisäisi geneettistä monimuotoisuutta ja jalostusmahdollisuuksia. Keinosiemennys nopeuttaisi perinnöllistä edistymistä minkkien tuotanto- ja hyvinvointiominaisuuksissa. Minkkien keinosiemennyksen kehittämiselle ei ole fysiologista estettä.