Browsing by Subject "metonymia"

Tutkimukseni kartoittaa kuvaannollisia merkityksiä paikallissijailmauksissa. Tarkastelun kohteeksi nousee sydän-sana, joka esiintyy vakiintuneissa kuvaannollisissa ilmauksissa paikallissijaisena adverbiaalina, statusrakenteen osana ja adpositiolausekkeen täydennyksenä. Tutkin sydän-sanan kuvaannollisia merkityksiä kognitiivisen kieliopin näkökulmasta. Keskityn paikallissijoissa näkyvään monikäyttöisyyteen, joka vuorostaan heijastuu ilmauksen omaan itsenäiseen merkitykseen. Olen hyödyntänyt työssäni Korp-verkkopohjaista työkalua, jonka avulla olen poiminut aineistoni. Aineistoa on kertynyt myös erilaisten sanomalehtien nettisivustoista. Lisäksi kuvaannollisten sydän-ilmausten esimerkkien lähteenä ovat olleet Nykysuomen sanakirja ja Kielitoimiston verkkosanakirja. Kooten yhteen käsittelemiäni sydän-ilmauksia olen saanut selville, miten niiden erilaiset merkityslaajentumat vaihtelevat. Näin ollen olen saanut aikaan tuloksia, joiden mukaan sydän edustaa semanttisesti erityyppisiä tunteita. Ilmausten erot heijastavat monia merkitysvivahteita, jotka vuorostaan riippuvat paitsi kieliopista myös kontekstiin, diskurssiin ja kulttuuriin liittyvistä tekijöistä. Tulokseni pohjalta tutkimusta voi jatkaa esimerkiksi kartoittamalla uusia kuvaannollisia sydän-paikallissijailmauksia, tai tarkastelemalla kuvaannollisia kieliopillissijaisia sydän-ilmauksia, kuten kirvellä/karvastella sydäntä, paaduttaa sydämensä, paljastaa/avata sydämensä, murskata sydämet tms.

Tutkielmassa tarkastellaan leksikaalisen semantiikan avulla sanan ”leipä” merkityksiä ja niiden muodostumista vuoden 2007 ranskankielisessä raamatunkäännöksessä. Leipä on ollut Raamatun ajan tärkein ruoka ja sillä on rikas symboliikka tutkimusaineistossa. Sana ”leipä” esiintyy eri konteksteissa, kuten Isä meidän -rukouksessa, pääsiäisen vietossa ja Jeesuksen vertauksissa. Tutkimusaineistossa ”leipä” esiintyy 323 kertaa: 226 Vanhassa Testamentissa (VT) ja 97 Uudessa Testamentissa (UT). Tutkielmassa käytetty Raamatun käännös, Segond 21, on uskollinen Raamatun alkukielille (heprea, aramea, kreikka), mutta pyrkii olemaan ymmärrettävä nykylukijalle. Tässä tutkielmassa ei käsitellä Raamatun alkukieliä, vaan keskitytään tutkimaan ranskankielistä käännöstä. Aineistoa vertaillaan suomenkieliseen vuoden 1992 Raamattuun. Aineiston tutkimiseen käytetään leksikaalisen semantiikan analyysin menetelmiä, kuten sanan ympäristön tutkimista, semanttisia kenttiä ja kielikuva-analyysia. Semanttisessa analyysissa on haastavaa pysyä täysin objektiivisena, ja niinpä tässä tutkielmassa käytetään ”leipä”-sanan ymmärtämiseen Raamattua kokonaisuudessaan. Aineiston tutkimista varten ”leivän” merkitys määritellään ensin ranskankielisten sanakirjojen ja Raamatun aikaisen kulttuurin kautta. Sanakirjoista käy ilmi, että ”leipä” on polyseeminen sana. Tämä on tutkimuksen lähtökohta. Tutkielmassa luodaan ensin semanttinen kenttä aineistosta löytyvistä leipälaaduista (6), ja sen jälkeen keskitytään tutkimaan aineistossa esiintyviä muihin ruoka-aineisiin ja juomiin viittaavia substantiiveja (9) sekä verbejä (12), joihin ”leipä” liittyy tekemisen kohteena. Lopuksi tutkitaan ”leivän” kielikuvia, jotka rakentuvat pääasiassa metonymian ja metaforan kautta. Tutkielmassa selviää, että ”leivällä” on ainakin 11 eri merkitystä. Myös monet muut ruokaan liittyvät sanat ovat monimerkityksisiä. Lopullista listaa ”leivän” merkityksistä ei kuitenkaan voi antaa, sillä merkitys riippuu lukijasta. Joidenkin leipälaatujen rooli määräytyy niiden valmistuksessa käytettyjen raaka-aineiden, erityisesti hiivan, perusteella. Verbien tutkimisen kautta huomataan muun muassa, että leivän runsautta pidetään Jumalan suosion osoituksena, kun taas leivän puute nähdään rangaistuksena. ”Leivän” pääasiallisia metonyymisia merkityksiä ovat ruoka, elatus ja työ. Näistä ”leivän” merkityksistä on tullut universaaleja erilaisten sanontojen myötä. Suomenkielisen ja ranskankielisen raamatunkäännöksen vertailu osoittaa, että ”leipä” on säilyttänyt metonyymisen roolinsa ranskankielisessä käännöksessä selvemmin kuin suomenkielisessä. VT:n metaforissa ”leipä” esiintyy substantiivien, kuten suru ja laiskuus, kanssa. Näissä kielikuvissa ”leivän” merkitys ei ole yksiselitteinen. Voidaan kuitenkin todeta, että ”leipä” yhdessä substantiivin kanssa viittaa tekemiseen tai negatiiviseen tapahtumaan. UT:n metaforissa ”leipä” viittaa Jeesukseen ja hänen ruumiiseensa, mutta myös Raamattuun, Pyhään Henkeen ja kristilliseen seurakuntaan. Kaikki UT:n merkitykset liittyvät kuitenkin Raamatun kontekstissa toisiinsa. Voidaankin todeta, että ”leipä” symboloi laajassa merkityksessä koko kristinuskon ydintä eli evankeliumia.

Tutkielmassa tarkastellaan niin kutsuttua naisen euro -konstruktiota. Nimensä tämä kielellinen konstruktio on saanut tunnetuimmalta edustajaltaan, naisten ansio- tai palkkatasoa kuvaavalta ilmaukselta naisen euro on 80 senttiä. Konstruktio on erikoistunut erilaisten epätasa-arvoasetelmien kuvaamiseen, mutta ilmentymien kirjo vaihtelee asiakeskeisistä ilmauksista humoristisiin ja parodisiin ilmentymiin. Esimerkiksi ilmaukset naisprofessorin euro on 96 senttiä, miehen vuosi on 11 kuukautta ja miesten 20 senttiä on usein 12 senttiä edustavat kaikki naisen euro -konstruktiota. Työn tavoitteena on kuvata naisen euro -konstruktion muotoa, merkitystä ja merkityksen rakentumisprosessia sekä erilaisia kielenkäytössä esiintyviä ilmentymiä. Teoreettinen viitekehys perustuu kognitiiviseen kielitieteeseen, ja työssä sovelletaan etenkin konstruktiokieliopin (Construction Grammar) sekä sulaumien teorian (Conceptual Blending Theory) käsitteitä ja kuvausmalleja. Tutkimusaineisto, joka koostuu 120 ilmentymästä, on kerätty sekä virallisempaa että epävirallisempaa kielenkäyttöä edustavista verkkoteksteistä. Aineistolähteinä on eri medioiden verkkolehtijuttuja, keskustelupalsta-aineistoa neljältä eri verkkokeskustelupalstalta sekä joitakin yksittäisiä verkkosivuja. Kielenkäytössä esiintyvät naisen euro -konstruktion ilmentymät muodostavat jatkumon prototyyppisistä marginaalisiin ilmentymiin sekä ilmauksiin, joiden suhde konstruktioon on tulkinnanvarainen. Prototyyppinen konstruktion edustaja on kopulalauseen muotoinen, mutta määritelmä ei ole ehdoton, vaan joissakin tapauksissa konstruktiota voi edustaa myös esimerkiksi eksistentiaalilauseen muotoinen ilmaus. Vaikka kielenkäyttäjät voivat tehdä konstruktion leksikaaliseen ainekseen muutoksia melko joustavasti, on sanastovalintojen noudatettava tiettyjä periaatteita, jotta ilmaus hahmottuisi naisen euro -konstruktioksi. Konstruktion merkityksen rakentuminen osoittautuu monisyiseksi kokonaisuudeksi, sillä kielenkäyttäjät hyödyntävät konstruktion ilmentymiä tuottaessaan muun muassa metonyymisiä suhteita ja skalaarisuutta sekä rakentavat vertailuasetelmia eksplisiittisesti ilmaistujen ja implisiittiseksi jäävien osallisten välille. Naisen euro -konstruktio ja sen erilaiset ilmentymät antavat viitteitä kielenkäyttäjien innovatiivisuudesta sekä kyvystä tuottaa sulaumarakenteita, jollaisiksi tämän konstruktion ilmentymiä voidaan kutsua. Valtaosa ilmentymistä on lähellä konstruktion tämänhetkistä prototyyppiä edustavaa ilmausta naisen euro on 80 senttiä, mutta muotti sallii myös mielikuvituksellisempien ilmentymien tuottamisen. Niin prototyyppisten kuin marginaalisten ilmentymien syntyminen edellyttää monimutkaista käsitteellistä yhdistymistä ja erilaisten kielen ilmiöiden, kuten analogian, metonymian ja sulauttamisen, hyödyntämistä. Jatkotutkimusmahdollisuuksia tarjoaa näiden naisen euro -konstruktiossa esiintyvien ilmiöiden suhteiden ja rajojen määrittely. Pääasiassa sukupuolten välisiä epätasa-arvoasetelmia kuvaava naisen euro -konstruktio on otollista ainesta myös erilaisten valta-asetelmien ja kulttuuristen käsitysten tarkastelemiseen. Konstruktion ilmentymät kertovat jotakin esimerkiksi siitä, millaisia asioita niiden käyttöympäristöissä pidetään normeina ja tunnusmerkittöminä, sekä siitä, millaisia sukupuolistereotypioita kielenkäyttäjien odotetaan jakavan.

Pro Gradu –tutkielmassani analysoin Paul Austerin teosten avulla omaelämäkerrallisen ja fiktiivisen kerronnan eroja ja yhteneväisyyksiä. Genrejä vertaillakseni olen valinnut Austerin teoksissa toistuvan poissaolevan isän teeman, ja analysoin sen käsittelyä omaelämäkerrallisessa esikoisproosateoksessa Yksinäisyyden äärellä (The Invention of Solitude) (1982) sekä varhaisessa fiktioromaanissa Kuun maisemissa (Moon Palace) (1989). Tutkin poissaolevan isän teemaa toisaalta itsereflektiivisenä elementtinä fiktiivisessä kerronnassa ja toisaalta selvitän, miten siitä muodostetaan narratiivi omaelämäkerrallisessa teoksessa. Väitän tutkielmassani, että Austerin teoksissa subjektiivisesta esitystavasta siirrytään objektiivisempaan suuntaan psykoanalyyttisten sekä jälkistrukturalististen teoreettisten käsitteiden ja viitekehysten avulla. Soveltamalla teemaansa teoreettisiin viitekehyksiin Auster muuttaa omakohtaiset kokemuksensa yleisempään muotoon. Käsittelen tutkielmassani omaelämäkertaa nykyaikaisen omaelämäkertatutkimuksen pohjalta. Nykytutkimuksen mukaan omaelämäkerta nähdään identiteettiä luovana performatiivisena lajina. Nykytutkimuksen konstruktivistiset teoriat korostavat kerronnallisuutta osana identiteetin muodostamista, erotuksena niin aiemmasta klassisesta näkemyksestä, kuin myöhemmästä jälkistrukturalistisestakin. Paul Austerin teokset edustavat tätä nykyistä näkökantaa, ja Austerin näkemystä onkin kutsuttu ”riittäväksi realismiksi” (”sufficient realism”). Tällä tarkoitetaan Austerin tapaa luoda teksteissään puitteet, jotka mahdollistavat siirtymisen jälkistrukturalismin hajanaisesta todellisuudesta todellisuuteen, jossa tietynlaiset aikaan ja kontekstiin sidonnaiset viittaavuussuhteet ovat mahdollisia ja ympäröivän maailman materiaalisuus voidaan todeta. Hän siis onnistuu yhdistämään viittaavuuden kieltävän jälkistrukturalismin realismiin, joka ei näe ongelmaa todellisuuden materiaalisuudessa. Koska Auster onnistuu näin säilyttämään mahdollisuuden itsereflektioon sekä omaelämäkerralliseen viittaavuuteen, on mielenkiintoista nähdä, miten hänen omakohtaisten kokemustensa kuvaus vuorottelee itseä reflektoivan ja fiktiivisen kerronnan välillä. Lähestyn Austerin teosten poissaolevan isän teemaa kolmesta näkökulmasta. Ensin käsittelen poissaolevan isän aiheuttamaa traumaa ja havainnollistan, miten psykoanalyyttisen teorian mukainen käsitys traumasta on muokannut Austerin kerronnan rakennetta. Toiseksi havainnollistan, miten jälkistrukturalistinen ja psykoanalyyttinen käsitys subjektiivisuuden hajonneisuudesta on vaikuttanut Austerin keskeisten henkilöhahmojen kehittelyyn. Kolmanneksi käsittelen metaforan ja metonymian käyttöä isän poissaolon osoittamisessa strukturalistisen sekä jälkistrukturalistisen näkemysten pohjalta ja pohdin, mikä on Austerin tekstien asema suhteessa niihin. Tutkimukseni puoltaa käsitystä Austerin tekstien ”riittävästä realismista”. Hän tiedostaa omaelämäkerrallisen viittaavuuden kuvainnollisuuden, mutta ei hylkää mahdollisuutta itsestä tai todellisuudesta puhumiseen. Tutkielmani tukee ajatusta siitä, että omaelämäkerta ja fiktio eivät ole vastakkaisia tyylilajeja, vaan osa jatkumoa, jonka ääripäissä ovat oma kokemus ja mielikuvituksen tuotokset. Erotan lajit tutkielmassani siten, että omaelämäkerrallinen narratiivi muodostetaan valikoimalla tapahtumia, vaikutelmia ja tilanteita omasta elämästä ja järjestämällä ne havainnollistamaan jotakin tiettyä ideaa. Fiktionaalinen narratiivi taas muodostetaan yleisemmäksi esitykseksi jostakin ideasta esittämällä kuvaannollinen yhtenäinen juoni, joka on havainnollistavassa yhteydessä valittuun kontekstiin. Oman kokemuksen kerronnallistaminen vie omaelämäkerrallista tarinaa välttämättä jossain määrin fiktiiviseen suuntaan, kun taas oma kokemus välttämättä jossain määrin muokkaa fiktiivistä kerrontaa ja fiktiivisen tarinan kuvainnollisuus on aina mahdollista lukea myös kirjaimellisesti.