Browsing by Subject "kriittinen miestutkimus"

Tutkielmassa tarkastellaan miesten syömishäiriötä sairastuneiden omaelämänkerrallisen puheen kautta. Puheesta etsitään merkityksiä, joita sairastuneet antavat syömishäiriölle ja siihen liittyville teoille. Lisäksi kerrotaan, millaisiin elämäntapahtumiin syömishäiriön puhkeamiseen koetaan liittyneen ja miten syömishäiriö on vaikuttanut sairastuneiden myöhempään elämään. Syömishäiriötä käsittelevää puhetta käsitellään kriittisen miestutkimuksen ja queer-tutkimuksen näkökulmista. Tarkoitus on selvittää, millaisiin miehenä olemiseen liittyviin paineisiin syömishäiriöoireilu vastaa ja millaista sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin rakentamista syömishäiriössä tapahtuu. Tutkielman ontologinen tausta on Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuuden teoriassa, jonka avulla syömishäiriö käsitteellistetään sukupuolta ja henkilön identiteettiä rakentavaksi toiminnaksi, joka ei kuitenkaan ole itse valittua tai sairastuneen hallitsemaa. R. W. Connellin ja James W. Messerschmidtin teoriaa hegemonisesta maskuliinisuudesta on sovellettu miesten keskinäisten sosiaalisten suhteiden ja niissä toteutuvien hierarkioiden käsitteellistämiseen. Tutkimusaineisto koostuu teemahaastatteluista. Niiden analyysimetodina sovelletaan diskurssianalyysiä, jonka avulla puheesta on etsitty syömishäiriöoireiluun liittyviä arvostuksia ja sairautta kuvaavia kiteytyneitä merkityksellistämisen tapoja. Aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta syömishäiriöön jossain elämänsä vaiheessa sairastunutta miestä. Tutkimus osoittaa miesten syömishäiriöoireilun liittyvän heidän käsityksiinsä muiden ihmisten arvostamista ominaisuuksista. Sairaus puhkesi tilanteissa, joissa haastateltavat tulivat torjutuksi tai alkoivat pelätä yksinäisyyttä. Osa sairastuneista sai uudenlaisesta syömiskäyttäytymisestä mielihyvää, joka auttoi heitä kestämään sosiaalisissa suhteissa epäonnistumiseen tai sen pelkoon liittyvää ahdistusta. Kaikki tutkimukseen osallistuneet kuvailivat jaksoja, joiden aikana syömishäiriöoireilulla pyrittiin kehittämään ominaisuuksia, joiden myötä heidät kohdattaisiin aikaisemmasta poikkeavalla tavalla. Haastatteluhetkellä syömishäiriöoireilun sävyttämä elämänvaihe nähtiin hukkaan heitettynä aikana, joka olisi pitänyt käyttää toisin. Akuutin sairausjakson aikaiseen toimintaan liittyneet päämäärät eivät toteutuneet siinä muodossa kuin sairastuneet olisivat halunneet.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen 2000-luvun yhteiskunnallista keskustelua varusmiesten huonontuneesta kunnosta ja lihomisesta. Kutsun työssäni tätä keskustelua "läskisodaksi". Varusmiesten heikentynyttä kuntoa on käsitelty monien eri tieteen alojen tutkimuksissa ja tutkimushankkeissa, mutta vaikka kyseessä on nuorten miesruumiiden ympärille kietoutuva kysymys, sukupuolen vaikutusta asiaan tai sen julkiseen käsittelyyn ei ole juuri analyyttisesti tarkasteltu. Siksi tutkin työssäni tätä keskustelua sukupuolentutkimuksellisen lähestymistavan avulla ja tarkastelen erityisesti sen suhdetta maskuliinisuuden ja miesruumiiden kulttuuriseen ja sosiaaliseen rakentumiseen. Lähestymistapani pohjautuu feministisen perinteen ja kriittisen miestutkimuksen teoretisointeihin. Analyysini taustalla vaikuttaa erityisesti kriittisen miestutkimuksen maskuliinisuuksien teoria ja siihen kohdistunut teoreettinen ja metodologinen keskustelu. Hahmottelen sellaista hegemonisen maskuliinisuuden käsitteelle vaihtoehtoista tapaa teoretisoida miesideaalin ja eletyn mieheyden suhdetta, jossa kiinnitetään huomiota erityisesti maskuliinisuuden määritelmälliseen avoimuuteen ja ajalliseen ulottuvuuteen. Esimerkkiaineistona "läskisodasta" käytän Helsingin Sanomien 2000-luvulla ilmestyneitä lehtikirjoituksia huonontuneesta varusmieskunnosta. Keskustelussa vaikuttavat puhetavat tuottavat monimutkaisella tavalla sukupuolittunutta ruumiillisuutta, joten lähestyn teksteissä esiintyviä sukupuoleen liittyviä oletuksia ja itsestäänselvyyksiä tarkennuksen tasoltaan vaihtelevan diskurssianalyyttisen otteen avulla, sekä yksittäisiä väitteitä että rivien väliin jääviä ideologisia oletuksia tulkiten. Kyseessä ei ole tyhjentävä aineistoanalyysi vaan tarkastelen laajempia diskursiivisia rakenteita esimerkkiaineiston avulla. Analyysiluvuissani lähestyn "läskisotaa" neljän sukupuolentutkimuksellisen keskusteluperinteen ja teeman kautta: Luvussa 3 tarkastelen sitä suhteessa miesruumiin kulttuurista näkymättömyyttä ja sen ruumisnormin asemaa käsitteleviin feministisiin ja kriittisen miestutkimuksen teoretisointeihin, luvussa 4 analysoin siinä vähäiselle huomiolle jääviä sotilaallisen ruumiillisuuden erityisyyksiä miesruumiin kannalta, luvussa 5 käsittelen sitä osana nationalistista perinnettä ja suomalaisen yhteiskunnan militarismia ja luvussa 6 tutkin siihen liittyviä terveyden ja lihavuuden sukupuolittuneita ja poliittisia kysymyksiä. Tutkielman keskeisiä johtopäätöksiä on, että keskustelu varusmiesten huonontuneesta kunnosta alleviivaa miesruumiin kulttuurisen näkyvyyden ajallista liukuvuutta ja kontekstisidonnaisuutta ja monimutkaistaa miehisen katseen ja sukupuolittuneen aktiivisuuden ja passiivisuuden teoretisointeja, koska miesruumis asetetaan keskustelussa myös katseen ja toimenpiteiden kohteeksi. Läskisodassa huomion kohteeksi asetetaan erityisesti sellaiset miesruumiit, jotka eivät ole vielä täyttäneet miehistä potentiaaliaan. Lisäksi esitän analyysini perusteella "läskisodan" tuottavan ymmärrystä sotilaallisen ruumiillisuuden ja maskuliinisen ruumiillisuuden luonnollisesta yhteydestä ja toimivan väkivallan miehistäjänä. Tarkastelemani keskustelu tulee myös mielekkäästi ymmärrettäväksi osana nationalististen ruumiillisten ideaalien historiallista rakennustyötä ja se sekä kuvaa että vahvistaa suomalaista militarismin arvostusta. Se kiinnittyy myös kansanterveystyön sukupuolittuneeseen ja normaalistavaan historiaan sekä ylikansalliseen "lihavuuspaniikkiin", minkä lisäksi sen voi tulkita olevan osa laajaa ajatteluperinnettä, jossa korostetaan turmelevan nykyajan miesruumista pehmentävää vaikutusta. Maskuliinisuuteen ja miesruumiiseen liittyvät sosiaaliset ja henkilökohtaiset ahdistukset ja lupaukset löytyvät kaikkien näiden näkökulmien ytimestä. Korostan analyysissäni kuitenkin myös sitä, että koska miehisten ideaalien rakentamiseen vaaditaan jatkuvaa sosiaalista panostusta, ei kova ja ei-ruumiillinen maskuliinisen ruumiillisuuden ja olemisen ihanne ole universaali tai muuttumaton.