Browsing by Subject "kohdennettu mainonta"

Erilaisten verkkoalustojen ja sosiaalisen median yleistymisen myötä myös poliittinen mainonta on ajan saatossa siirtynyt verkkoon. Nykypäivänä mainonnassa käytettävä profilointi ja muu mikrokohdentaminen ovat lisänneet verkossa levitettävän disinformaation ja manipulaation määrää. Monet sosiaalisen median palvelut tarjoavat erilaisia kohdentamispalveluita, joilla esimerkiksi poliittiset toimijat voivat kohdentaa viestintää sosiaalisen median käyttäjille heidän poliittisten tai muiden kiinnostuksen kohteidensa perusteella. Yksityisyyteen puuttuva kohdennettu poliittinen mainonta luo riskejä niin yksilöille kuin myös yhteiskunnallisella tasolla koko demokraattisen järjestelmän toimivuudelle. Tutkielmassa tarkastellaan poliittista mainontaa kohdennettaessa tapahtuvaa henkilötietojen käsittelyä Euroopan unionin (EU) yleisen tietosuoja-asetuksen lainmukaisuuden periaatteeseen sisältyvän oikeusperusteen valinnan kautta. Tutkielmassa systematisoidaan ja analysoidaan eri käsittelyperusteita sekä niiden soveltuvuutta vaalimainonnan kohdentamiseen. Rekisterinpitäjän on käsitellessään henkilötietoja mainonnan kohdentamiseen otettava huomioon tietosuoja-asetuksen 6, 9 ja 22 artiklan säännökset. Tietojen käsittelylle tulee löytyä lainmukainen peruste 6 artiklasta, ja käsitellessä erityisiä henkilötietoryhmiä 9 artiklan poikkeusperusteista jonkun tulee soveltua. Poliittista mainontaa kohdennettaessa käsitellään nimittäin usein tietoa rekisteröidyn poliittisesta mielipiteestä. Rekisterinpitäjän on lisäksi huomioitava 22 artiklan vaatimukset automaattisesta päätöksenteosta. Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä Euroopan komissio on antanut vuonna 2021 asetusehdotuksen poliittisen mainonnan läpinäkyvyydestä ja kohdentamisesta. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi tätä uutta asetusehdotusta ja sen mahdollisesti tuomia muutoksia poliittista mainontaa kohdennettaessa käytettävän oikeusperusteen valintaan. Asetusehdotuksen tarkastelussa keskitytään siihen sisältyvän erityisten henkilötietoryhmien käsittelyn kieltoon käytettäessä kohdentamis- ja voimistamistekniikoita poliittisessa mainonnassa. Myös digipalvelusäädöksen vaikutuksia tutkielman aiheeseen sivutaan lyhyesti. Tutkielmassa esitetyin perustein vaalimainonnan kohdentaminen perustuu tietosuoja-asetuksen nojalla suurimmassa osassa tapauksia rekisteröidyn suostumukseen tai nimenomaiseen sellaiseen, eikä komission asetusehdotus ehdotetussa muodossaan toisi tähän suuria muutoksia. Vaikka ehdotuksessa kielletään arkaluonteisten tietojen käsittely kohdentamis- ja voimistamistekniikoiden yhteydessä, kieltoon ehdotetut poikkeukset tekisivät sen pitkälti tehottomaksi eikä ehdotus sellaisenaan palvelisi tarpeeksi tehokkaasti sääntelyn tarkoitusta ehkäistä kohdennetun poliittisen mainonnan aiheuttamia negatiivisia seurauksia. Asetusehdotuksen käsittely on kuitenkin tutkielman kirjoittamisen hetkellä kesken EU:ssa ja ehdotukseen on esitetty muutoksia, jotka pääosin tiukentaisivat kohdentamis- ja voimistamistekniikoiden käytölle esitettyjä rajoituksia poliittisessa mainonnassa.

Tunteentunnistusjärjestelmien kehitys on tehnyt mahdolliseksi sen, että mainontaa voidaan kohdentaa sosiaalisessa mediassa tavalla, joka ei ole ollut aiemmin mahdollista. Tunteentunnistusjärjestelmien avulla voidaan tehdä päätelmiä sosiaalisen median käyttäjien tunteista esimerkiksi seuraamalla heidän reaktioitaan alustalla esitettyyn sisältöön. Tämän perusteella sosiaalisen median käyttäjille voidaan esittää personoitua mainossisältöä esimerkiksi ajankohtina, jolloin heidän käyttäytymisensä nojaa rationaalisuuden sijasta tunteisiin. Vaikka tunteentunnistus mahdollistaa mainonnan kohdentamisen entistä tehokkaammin, puututaan sillä jälleen astetta syvemmin sosiaalisen median käyttäjien yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan. Toisaalta tunnedataan perustuvalla mainonnan kohdentamisella voidaan myös pyrkiä vaikuttamaan kuluttajien käyttäytymiseen tavalla, joka voi täyttää manipuloinnin tunnusmerkit. Vaikka 1.8.2024 voimaantulleessa EU:n tekoälysäädöksessä otetaan kantaa tunteentunnistusjärjestelmien käyttöön unionin alueella, se jättää avoimeksi sen, missä laajuudessa tunteentunnistusjärjestelmiä voidaan käyttää kaupallisiin käyttötarkoituksiin, kuten mainonnan kohdentamiseen. Tutkielman tavoitteena on selkeyttää nykyistä oikeustilaa ja hahmottaa EU-lainsäädännön asettamia rajoja tunteentunnistusjärjestelmien käytölle sosiaalisen median alustoilla. Tutkielma jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisen tarkoituksena on selvittää, mitä rajoitteita EU:n yleinen tietosuoja-asetus asettaa tunnedatan käsittelylle kohdennettua mainontaa varten. Kysymykseen vastaamiseksi tutkielmassa otetaan kantaa yhtäältä siihen, täyttääkö tunnedata henkilötiedon määritelmän ja voiko tunnedata saada suojaa arkaluonteisena henkilötietona. Toisaalta ensimmäisessä osassa otetaan kantaa myös siihen, mitä haasteita tunnedatan käsittelyyn liittyy tietosuoja-asetukseen sisältyvien tietosuojaperiaatteiden näkökulmasta. Tutkielman toisessa osassa tarkastellaan sen sijaan keinoja, joiden avulla olisi mahdollista puuttua tunnedataan perustuvaan mainonnan kohdentamiseen, joka täyttää manipuloinnin tunnusmerkit. Tarkastelun keskiössä on erityisesti EU:n tekoälysäädöksen tarkoituksellisesti manipulatiivisten tekniikoiden kielto. Tämän lisäksi manipuloivaa kohdentamista tarkastellaan myös sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin nojalla, joka kieltää sopimattomien kaupallisten menettelyjen käytön markkinoinnissa. Tutkielmassa osoitetaan, ettei tunnedataan perustuva mainonnan kohdentaminen täytä kaikilta osin EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen tietosuojaperiaatteiden vaatimuksia. Nykylainsäädäntö ei myöskään tarjoa riittävän tehokasta suojaa manipuloivaa mainonnan kohdentamista vastaan. Vaikka tuore EU-lainsäädäntö sisältää useita avoimuusvelvoitteita, ne eivät poista manipuloinnin riskiä tilanteissa, joissa käytetään hyväksi sosiaalisen median käyttäjien emotionaalisia haavoittuvuuksia.