Browsing by Subject "indeksikaalisuus"

Tutkielma käsittelee ärsyttäviä sanoja ja sanontoja kieli-ideologioiden näkökulmasta. Aihe on rajattu kahden kieli-ideologian, standardi-ideologian ja purismin, tarkasteluun. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten standardi-ideologia ja purismi näkyvät ärsyttävistä sanoista ja sanonnoista puhuttaessa ja millaisia sosiaalisia merkityksiä standardi-ideologisiin ja puristisiin kommentteihin liittyy? Tutkielman lähtökohtana on konstruktiivinen kielikäsitys ja ymmärrys variaatiosta sosiaalisena toimintana. Tutkielman teoria ankkuroituu kieli-ideologiseen tutkimukseen. Kieli-ideologian lisäksi keskeisiä käsitteitä ovat kielen indeksisyys ja semioottiset prosessit. Tutkielman aineisto on osa vuonna 2013 kerättyä asennekyselyä. Kyselyyn vastattiin verkossa ja se tavoitti 1517 vastaajaa. Kyselyssä vastaajilta kysyttiin: ärsyttävätkö sanat tai sanonnat heitä, millaiset sanat ja sanonnat heitä ärsyttävät ja miksi? Tutkielmassa keskitytään analysoimaan kysymyksen perusteluosuutta, joka koostuu 374 kommentista. Aineiston lukutapa perustuu kriittisen diskurssianalyysin metodiin. Tutkielman lähtöoletuksena on, että sanoihin ja sanontoihin ärsyyntymisen taustalla on kieli-ideologinen konflikti. Ärsyttävä sana tai sanonta on jollain tavalla vastaajan jakaman kieli-ideologian vastainen. Analyysin perusteella voidaan todeta, että standardi-ideologiassa tällaiset sanat ja sanonnat ovat vastaajien mielestä kieliopin, suomen kielen tai kielitajun vastaisia. Ne voivat olla myös merkitykseltään vääriä tai ne ovat uusia, kieleen tulleita, sanoja. Standardi-ideologinen käsitys kielestä on ehdoton ja vahvan normatiivinen. Standardi-ideologian vastaisiin sanoihin ja sanontoihin liitetään puhujan yksinkertaisuutta, moraalittomuutta tai sosiaalista pyrkyryyttä ilmentäviä indeksisiä merkityksiä. Tutkielmassa purismi ymmärretään laajasti epämiellyttävinä koettujen kielimuotojen vastustamisena. Epämiellyttäviä kielimuotoja voivat olla kielen ulkoiset kielet eli vieraat kielet ja kielen sisäiset kielimuodot. Analyysin mukaan ulkoisen purismin mukaiset kommentit vastustavat englannista lainattuja sanoja. Ärsyttäviksi koetaan niin muodoltaan (sitaatti- ja erikoislainat) kuin merkitykseltään (käännöslainat) vierasperäiset sanat ja sanonnat. Vierasperäiset sanat indeksoivat laiskuutta ja pätemistä. Kielen sisäisistä kielimuodoista vastustetaan politiikan ja talouden kieltä, nuorison kieltä, hellimispuhetta sekä slangia ja murteita. Kielen sisäinen purismi rakentuu monenlaisen ideologisuuden varaan. Ideologisuutta selittävät muun muassa semioottiset prosessit, joiden avulla sosiaalinen merkitys on jäsentynyt. Tutkielmassa purismin laaja määritelmä osoittautuu liian väljäksi käsitteeksi analyysin tekemiselle. Tutkielmasta käy ilmi, että kieli-ideologiat rakentavat ja ylläpitävät monenlaisia sosiaalisia merkityksiä. Standardi-ideologia ja purismi ovat usein niin luonnollistuneita, että niiden sisältämät käsitykset näyttävät itsestään selvyyksiltä. Molemmat ideologiat usein myös limittäytyvät ja ovat läsnä yhtäaikaisesti. Semioottisten prosessien tutkimisen kannalta aineisto osoittautuu paikoitellen hieman ohueksi, ja moni standardi-ideologiaan ja purismiin liittyvä sosiaalinen merkityssuhde jää odottamaan syventäviä jatkotutkimuksia.

Tutkimus vertailee hindiin ja urduun liitettäviä kieli-ideologioita ja tutkii niiden pohjalta hindin ja urdun suhdetta ja eroja. Se pyrkii selvittämään, miksi hindin ja urdun ratkaisevat erot voivat liittyä uskonnollisiin, poliittisiin ja nationalistisiin tekijöihin. Tutkimus tehtiin 2000-luvun Intian kontekstissa, ja se käsittelee kielten asemaa nyky-Intiassa ja kieli-ideologioiden merkitystä todellisuuden luomisessa. Aineistona toimii kaksi konferenssijulkaisua, joista toinen on hindiksi ja toinen urduksi. Tutkimuksen tavoitteena on syventää ymmärrystä hindiin ja urduun liitettävistä kieli-ideologioista ja niiden vaikutuksesta kielten suhteeseen. Menetelmänä on käytetty laadullista aineistopohjaista kielentutkimusta sekä sosiolingvistiikkaa teoreettisena viitekehyksenä, koska tutkimus liittyy kielenkäytön ja yhteiskunnan vuorovaikutukseen. Aiemmat tutkimukset hindistä ja urdusta sekä keskeiset käsitteet, kuten kieli-ideologiat, indeksikaalisuus ja nationalismi, toimivat analyysin tukena. Tulosten pohjalta hindikonferenssissa hindi esitettiin Intian symbolina, josta heijastui nationalistinen yhtä kieltä korostava kieli-ideologia. Urdukonferenssissa urdu nähtiin uhanalaisena vähemmistökielenä, joka oli usein yhteydessä muslimi-identiteettiin. Konferensseista välittyneet kieli-ideologiat asettavat hindin ja urdun kahteen ääripäähän, mikä ei ainoastaan syvennä kuilua kielten välillä, vaan myös luo todellisuuden, jossa hindi on muiden kielten yläpuolella. Tämä tuo esille urdun haasteet Intian kielipolitiikassa ja yksikielisyyden vaikutukset muiden kielten asemaan. Tulokset osoittavat, että hindin ja urdun ratkaisevat erot ovat nykymaailmassa yhä enemmän uskonnollisia, nationalistisia ja poliittisia kuin pelkästään kielitieteellisiä. Kieli-ideologiat heijastavat kummankin kielen osalta hyvin erilaista todellisuutta ja samalla luovat todellisuuden, jossa hindi ja urdu ovat kaksi eri kieltä. Kieli-ideologiat yhdessä korostivat hindin ja urdun välistä sosiaalista ja yhteiskunnallista jakoa sekä indeksikaalista suhdetta erillisiin identiteetteihin.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka amerikkalaiset naislaulajat, jotka puhuvat afrikkalaisamerikkalaista englantia (AEE) ja muita amerikanenglannin varieteetteja eli kielimuotoja, takaisinomivat bitch-sanaa Twitterissä. Feminismin rooli julkisessa keskustelussa on kasvanut viime vuosikymmeninä, monet julkisuuden henkilöt kertovat olevansa feministejä ja tämä aatteellisuus näkyy myös kielenkäytössä. Siinä missä bitch-sanaa on perinteisesti käytetty halventavasti naisia kohtaan, on sen positiivinen käyttö lisääntynyt viime vuosina eri medioissa ja varsinkin sosiaalisen median alustoilla. Vastaavasti myös AAE:n kielellinen omiminen on ilmiönä noussut Internetissä ja sosiaalisessa mediassa: varieteettia puhumattomat ihmiset omivat sen piirteitä tullakseen nähdyksi ’cooleina’. Bitch-sanalla on erilainen historia AAE:ssä, sitä käytetään laajalti neutraalina viittauksena naisiin ja varsinkin hiphop -musiikissa sanaa on takaisinomittu jo pidempään. Tutkimus pyrkiikin analysoimaan AAE:n mahdollisia kytköksiä bitch-sanan takaisinomimiseen ja siihen liittyviin indeksikaalisuuksiin. Tutkimuksen teoreettinen tausta nojaa merkitysten indeksikaalisuuteen. Indeksikaalisuus voidaan määritellä mekanismiksi, joka luo semioottisia linkkejä kielellisen merkin ja sen sosiaalisen merkityksen välille. Tutkimus käyttää viitekehyksenään Eckertin indeksikaalista kenttää (indexical field), joka ymmärtää kielelliset variaabelit alati muuttuvina ja näiden indeksikaalisuudet avoimina uusille tulkinnoille. Indeksikaalinen kenttä onkin ideologisesti toisiinsa kytkeytyneiden merkitysten verkko, joka kattaa kielellisen merkityksen indeksoimat asenteet, pysyvät ominaisuudet ja sosiaaliset tyypit. Tutkimusaineisto koostuu viiden AAE:tä puhuvan ja viiden muita amerikanenglannin varieteetteja puhuvan naislaulajan 3200 viimeisimmästä twiitistä. Tutkimukseen valikoituneet laulajat ovat kaikki 22–31-vuotiaita naisia ja tunnettuja nimiä musiikkialalla. Tutkimus pyrkii vastaamaan siihen, miten amerikkalaislaulajat takaisinomivat bitch-sanaa Twitter-tileillään, mitä indeksikaalisuuksia bitch-sanalla on ja kuinka nämä indeksikaalisuudet eroavat AAE:tä puhuvien ja muita amerikanenglannin varieteetteja puhuvien laulajien välillä. Aineiston perusteella voidaan sanoa, että niin AAE:tä kuin muitakin amerikanenglannin varieteetteja puhuvat naislaulajat taikaisinomivat bitch-sanaa pitkälti samojen indeksikaalisuuksien kautta. Bitch-sanaa käytetään indeksoimaan kiintymystä ja yhteisöllisyyttä sekä hyökkääviä, voimaannuttavia, ihailevia ja humoristisia asenteita. Sen pysyvät ominaisuudet indeksoivat itsevarmuutta ja itsenäisyyttä, vahvuutta, menestyneisyyttä, seksuaalisuutta sekä naissukupuolta. Näihin nojaten bitch-sana indeksoi aineiston perusteella myös sosiaalisia tyyppejä ’bad bitch’, ’that bitch’, ystävä ja feministi. Näiden avulla naislaulajat pyrkivät rikkomaan sukupuolinormeja ja luomaan uudenlaista naiskuvaa. Analyysi viittaa siihen, että takaisinomiminen tapahtuu osittain AAE:stä vaikutteita ottaen. Siinä missä muita amerikanenglannin varieteetteja puhuvat vaikuttavat käyttävän bitch-sanaa välineellisemmin ja tavoitteellisemmin, on bitch-sana kiinteämpi osa AAE:tä puhuvien laulajien diskurssia.

Tutkimuksessa tarkastellaan vieraskielisyyden ja vierasmaalaisuuden esitystapoja japanilaisessa sarjakuvassa. Tarkoitus on selvittää, kuinka vierasmaalaisten hahmojen puhuma japani eroaa japanilaisten hahmojen puhumasta japanista. Tutkimus on kiinnostunut erityisesti kirjoitusmerkkien osuudesta tähän. Lisäksi kartoitetaan esitystapojen mahdollisia muutoksia sarjakuvan sisällä sekä vieraskielisyyden ilmaisua sarjakuvassa ylipäänsä. Tarkastelussa hyödynnetään japanin kirjoitusmerkkejä käsitelleen Wesley Robertsonin indeksiteoriaa. Indeksikaalisuudessa kielelliset variantit voivat yhdistyä sosiaaliseen merkitykseen, jolloin varianttia voidaan käyttää luomaan sen ensisijaisen merkityksen ulkopuolisia sosiaalisesti merkittäviä vaikutuksia kohteestaan. Indeksikaalisuuden kohdalla tutkimus keskittyy erityisesti kirjoitusmerkkeihin. Japanin kirjoitusjärjestelmä käsittää kolmenlaiset kirjoitusmerkit – kanjit, hiraganat ja katakanat – sekä latinalaiset aakkoset. Kunkin merkkijärjestelmän väitetään herättävän lukijassaan erilaisia mielleyhtymiä pohjaten niiden historiaan, ulkonäköön ja kieliopillisiin tehtäviin. Kirjoitusmerkkien mielleyhtymien vaikutus mielikuviin vierasmaalaisista hahmoista on myös pohdinnan kohteena. Tutkimus on laadullinen analyysi, ja sen aineisto koostuu kolmesta sarjakuvasta. Sarjakuvien valintakriteerinä oli vierasmaalaisen hahmon tai hahmojen kanssa pidempiaikaisessa kontaktissa oleva japanilainen päähenkilö. Tästä lähtökohdasta kielen järjestelmällinen vertailu japanilaisten ja vierasmaalaisten hahmojen välillä onnistuu ilman pelkoa siitä, että kielelliset erot jäisivät yksittäistapaukseksi. Lisäksi hahmojen välisten suhteiden ja kielen kehityksen vaikutukset kielen esitystapaan ovat näin helpommin havaittavissa. Tutkimuksen yhteydessä tehtiin myös japanilaisille suunnattu kysely selvittämään japanilaisten kirjoitusmerkkien käyttöä ja niihin liittyviä mielikuvia. Kyselyn tulokset yhdessä lähdekirjallisuuden kanssa toimivat pohjana tutkimuksen aineistosta tehdyille päätelmille. Tulokset kirjoitusmerkkien mielleyhtymistä ja vierasmaalaisten hahmojen japanin esitystavoista ovat yhtenäisiä aikaisemman tutkimuksen kanssa. Yleisimpiin vierasmaalaisten japanin esitystapoihin kuuluivat rikkonainen japani ja kielivirheet, katakanan esiintyminen epätavanomaisessa muodossa sekä kieliopillisten partikkelien puuttuminen. Vieraskielisyyden ilmaisuun taas käytettiin katakanaa ja vieraiden kielten omia kirjoitusjärjestelmiä, joskin vierasmaalaisten hahmojen äidinkieltä esitettiin myös vailla indeksointia. Muutokset esitystavoissa liittyivät hahmojen puhumaan kieleen, kielitaitoon ja sen kehitykseen, näkökulman vaihteluihin sekä luettavuuteen. Mielleyhtymien tapauksessa katakana yhdistettiin yleisimmin ulkomaalaisiin, koneisiin, vaikeuteen, huonoon japaniin ja intonaation puuttumiseen, latinalaiset aakkoset taas kansainväliseen toimintaan ja koristeellisuuteen. Kanjit liitettiin arkaaisuuteen ja oppineisuuteen, hiragana puolestaan lapsiin, oppimattomuuteen ja naisellisuuteen. Täten tutkimus vahvistaa vierasmaalaisten japanin ja vieraskielisyyden indeksoinnin sekä kirjoitusmerkkeihin aiemmin liitetyt mielleyhtymät. Esiin nousee myös huoli vierasmaalaisten hahmojen indeksoimisen potentiaalisesta vahingollisuudesta katakanaan liitettyjen etäännyttävien ominaisuuksien takia.