Browsing by Subject "imago Dei"

Tutkielmassa pohditaan sitä, voidaanko eläinteologisia argumentteja käyttää kristinuskon roboteologian perustana. Aluksi tutkielmassa hahmotellaan ja puretaan käsitteiden elollisuus, ihminen, eläin ja robotti määritelmiä tutkielman käsitteelliseksi viitekehykseksi. Näiden lisäksi hahmotellaan ihmisarvoon ja ihmisyyteen liitettyjä käsitteitä mieli, tietoisuus, imago Dei ja sielu. Tutkielmassa paneudutaan kolmen merkittävän eläinteologin (Andrew Linzey, Celia Deane-Drummond ja David Clough) teoksiin, joissa he esittelevät keskeisimmät eläinten arvokkuutta puoltavat teologiset ja eettiset argumenttinsa. Teosten tarkastelumetodina käytetään systemaattista analyysia, jonka tavoitteena on tiivistää teosten keskeisimmät argumentit. Eläinteologeista Andrew Linzey kannattaa sitä, että ihminen toimisi saalistamisen ja hyödyntämisen sijaan luomakunnan palvelijana. Celia Deane-Drummondin teoksen kantava ajatus on, että Jumala tahtoo luomakunnan elävän jatkuvassa keskinäisen harmonian syvenevässä tilassa. David Clough puolestaan vetoaa siihen, että rakastavan Jumalan täytyy haluta lunastaa ja pelastaa koko luomakuntansa, ei vain ihmistä. Ihmisen ei siis tulisi nähdä luomakuntaa välinearvona, vaan itseisarvona, itsensä vertaisena. Tutkielman johtopäätös on, että eläinteologia ei sellaisenaan sovellu roboteologian perustaksi. Eläinteologit eivät käytä tutkielman viitekehyksessä hahmoteltuja, muun muassa roboetiikassa käytettyjä käsitteitä. Sen sijaan he vetoavat käsitteisiin ja ajatuksiin, jotka yhdistävät ihmistä ja eläintä mutta erottavat ihmisen ja robotin. Roboteologiaan voidaan kuitenkin lainata eläinteologiasta joitakin ajatuksia. Ihmiskeskeisen maailmankuvan sijaan eläinteologia julistaa kristus- ja jumalakeskeistä maailmankuvaa: alisteisessa asemassa oleva olento, myös keinotekoinen sellainen, voi kantaa Kristuksen kasvoja, eikä Jumala luonut maailmaa ihmistä vaan omia tarkoituksiaan varten.

Tutkimuksessa tarkastellaan Vivamon Rikotusta eheä terapeuttisen sielunhoidon koulutuksessa ilmenevää ihmiskäsitystä vuosina 2010-2012. Tutkimusmateriaali sisältää koulutuksen opetussuunnitelman luentomateriaaleineen samoilta vuosilta. Lisäksi tutkimuksen lähdemateriaaliin sisältyy RE -sielunhoitoterapiamallin kehittäjän Seppo Jokisen kirja, Rikotusta eheä, vuodelta 2011 jossa hän esittelee sielunhoitoterapiamallinsa. Jokisen formaatti on Vivamon opetuksen perustana, jonka ympärille on kehitetty lisäkoulutusta. Tutkimuksessa selvitetään koulutuksen oppimateriaalissa ilmenevää ihmiskäsitystä ja sitä minkälaiseen teologiseen ja psykologiseen oppipohjaan koulutusmateriaali perustuu. Keskiössä on teologisen ja psykologisen ihmiskuvan suhde. Tarkastelen lähdemateriaalia sekä systemaattisen teologian dogmatiikan että käytännöllisen teologian sielunhoidon perinteiden valossa. Lähdemateriaalini monimuotoisuuden vuoksi olen käyttänyt systemaattisen analyysin ja sisällönanalyysin yhdistelmää. Tutkimukseni rakenne etenee koulutusteemojen mukaisesti. Ihmiskäsityksen sekä teologisen ja psykologisen ajattelun selvittämiseksi tarkastellaan kutakin koulutusteemaa erikseen. Koska aihealueesta ei ole aikaisempaa akateemista tutkimusta, pyrkimykseni on ollut selvittää tutkimuskysymysteni ja tutkimusnäkökulmani lisäksi myös laajemmin sitä, mistä RE -sielunhoitoterapiassa on kysymys. Tutkimuksen tuloksena on, että lähdemateriaalissa esiintyy monia psykologisia ihmiskuvia. Koulutusmateriaalista ilmeni useita psykologian ja psykoterapian teorioita ja metodeja. Teologinen ja kristillinen ihmiskuva vaihteli Jokisen luomisteologisesti painottuneesta ihmiskuvasta lunastusteologiseen ja kristologiseen ihmiskuvaan lunastusteologinen ihmiskuvan ollen keskiössä. Jokisen terapeuttissielunhoidollinen päämäärä on ihmisen palauttaminen luomiskertomuksen tilaan, jossa ihminen on Jumalan kuva. Täydellisimmin ihminen on Jumalan kuva miehen ja naisen rakkaudellisessa ja kommunikatiivisessa yhteydessä. Jumala on rakkaus, siksi imago Dei tulee miehen ja naisen rakkaudellisessa parisuhteessa parhaiten esiin. Koska mies ja nainen on luotu erilaisiksi ja toisiaan täydentäviksi, pelkkä mies tai nainen ei voi olla kokonainen Jumalan kuva, kuten eivät samaa sukupuolta olevat pariskunnat. Eksplisiittisesti ilmaistaan koulutuksen psykologisen ihmiskuvan olevan teologiselle ihmiskuvalle alisteinen. Implisiittisesti materiaalista nousi useita psykologisia ihmiskuvia, joiden voi ajatella olevan poleemisia Raamatun ihmiskuvien kanssa.

Tämä pro gradu -tutkielma perustuu brittiteologi Susannah Cornwallin käsitykseen sukupuolesta kristillisen ihmiskuvan osana. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, voidaanko sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä sisäänkirjoittaa kristilliseen teologiaan ja sopivatko he Raamatun luomiskertomuksesta nousevaan ihmiskuvaan, jonka on perinteisesti tulkittu kuvaavan ihmistä joko miehenä tai naisena. Lisäksi tarkastelen kysymystä siitä, onko ihminen sukupuolestaan riippumatta luotu Jumalan kuvaksi (lat. imago Dei). Tutkimusmetodina käytän systemaattista analyysiä. Tutkimukseni päälähteinä käytän Susannah Cornwallin teosta Sex and Uncertainty in the Body of Christ: Intersex Conditions and Christian Theology (2010) sekä artikkelia Laws “Needefull in Later to Be Abrogated”: Intersex and the Sources of Christian Theology hänen toimittamassaan teoksessa Intersex, Theology, and the Bible: Troubling Bodies in Church, Text, and Society (2015). Tutkimus jakautuu kolmeen päälukuun sekä johdantoon ja johtopäätöksiin. Ensimmäisessä pääluvussa esittelen Cornwallin käyttämän käsitteistön sekä essentialistisen ja konstruktionistisen sukupuolikäsityksen. Esittelen myös sukupuolikäsityksen historiaa ja kaksijakoisesta sukupuolikäsityksestä poikkeavia sukupuolimalleja. Toisessa pääluvussa tarkastelen käsitystä ihmisestä Jumalan kuvana (lat. imago Dei). Tarkastelen käsitystä ihmisestä Jumalan kuvana paitsi Raamattuun myös muihin kristinuskon lähteisiin, kuten traditioon, järkeen ja kokemukseen, vedoten. Tuon esille Cornwallin osoittamaa kritiikkiä luomiskertomuksen perinteistä tulkintaa kohtaan. Lisäksi esitän siitä poikkeavia tulkintoja, jotka mahdollistavat kristinuskon luomiskertomuksesta nousevaan ihmiskuvaan liittyvän perinteisen tulkinnan laajentamisen koskemaan myös niitä ihmisiä, jotka eivät identifioidu mieheksi tai naiseksi. Kolmannessa pääluvussa haastan historiallisen Jeesuksen ja kosmisen Kristuksen sukupuolisuuteen ja ruumiillisuuteen liittyviä perinteisiä käsityksiä ja nostan esille valtavirrasta poikkeavia tulkintoja hänen ruumiillisuudestaan ja sukupuolisuudestaan.