Browsing by Subject "hoitoon hakeutuminen"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2019)Tausta: Pään ja kaulan alueen syövät diagnosoidaan yleensä myöhäisessä vaiheessa, mikä johtaa huonompaan ennusteeseen. Viive voi johtua potilaasta itsestään tai perusterveydenhuollosta. Menetelmät: Keräsimme tietoja potilaiden hoitoon hakeutumisesta kyselylomakkeella, joka kartoitti potilaiden oirekuvaa, oireiden alkamisajankohtaa ja muita tekijöitä, joilla saattoi olla vaikutusta hoitoon hakeutumiseen. Vertasimme kyselylomakkeesta saatuja tietoja potilaan sairauskertomuksissa oleviin tietoihin. Tulokset: Potilaskohorttimme koostui 142 uudesta pään ja kaulan alueen syöpäpotilaasta. Mediaani potilasviive, eli aika ensioireesta hoitoon hakeutumiseen, oli 35 päivää. Mediaani perusterveydenhuollosta johtuva viive, eli aika hoitoon hakeutumisesta lähetteen kirjoittamiseen erikoissairaanhoitoon, oli 20 päivää. Potilailla, joilla oli äänen käheyttä tai hengitysvaikeuksia, oli pidemmät potilasviiveet. Kaulakyhmy sai puolestaan potilaat hakeutumaan nopeasti hoitoon. Potilaan iällä, sukupuolella, asuinpaikalla, koulutuksella, tupakan ja alkoholin kulutuksella ei ollut vaikutusta viiveisiin. Tärkeimmät perusterveydenhuollon viiveeseen vaikuttavat tekijät olivat hoitoon hakeutumisen kohde ja se, sovittiinko ensikäynnillä kontrollia. Mikäli potilas hakeutui yksityiselle korva-, nenä-, ja kurkkutautien erikoislääkärille, viive oli selvästi lyhyempi. Vastaavasti potilailla, jotka ohjattiin suoraan erikoissairaanhoitoon, tai joille sovittiin kontrollikäynti, oli lyhyemmät viiveet. Johtopäätökset: Vaikka viiveet olivat lyhyitä enemmistöllä potilaista, pitkiäkin, jopa yli vuoden viiveitä, esiintyi. Tehokkain tapa lyhentää potilaasta ja perusterveydenhuollosta johtuvia viiveitä on tiedon levittäminen pään ja kaulan alueen syöpien oireista etenkin syöpäriskissä oleville potilaille ja heitä perusterveydenhuollossa hoitaville lääkäreille.
-
(2019)Tavoitteet: Monet masennuksesta kärsivät eivät saa tarvitsemaansa hoitoa. Masennuksesta kärsivien hoitoon hakeutumista on tutkittu paljon, ja on havaittu, että masennuksen vakavuusaste vaikuttaa hoitoon hakeutumiseen. Masennuksen arvioimisessa on nykyään alettu kiinnittää huomiota eri oireisiin ja oireiden välisiin eroihin. On havaittu, että eri oireet vaikuttavat eri tavalla psykososiaalisiin toiminnan häiriöihin ja että osa masennusoireista on voimakkaammin yhteydessä vakava-asteiseen masennukseen kuin toiset. Tämän vuoksi on syytä olettaa, että eri masennusoireiden välillä saattaa ilmetä eroja, kun tutkitaan yksittäisten oireiden vaikutuksia hoitoon hakeutumiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia eri masennusoireiden yhteyksiä hoitoon hakeutumiseen, ja tarkastella, vaikuttavatko eri oireet eri tavoin hoitoon hakeutumiseen. Menetelmät: Tutkimuksen otos (N=2352) koostui Survey of Health, Aging and Retirement in Europe kyselyn toisesta vaiheesta. Otos on kerätty 12:sta eri Euroopan maasta. Masennusta arvioitiin EURO-D itsearviointikyselyllä, jossa arvioitiin 12:ta eri masennusoiretta. Hoitoon hakeutumista tutkittiin kysymällä tutkittavilta ovatko he koskaan hakeutuneet lääkärille tai psykiatrille masennuksen vuoksi, tai ovatko he koskaan joutuneet psykiatriseen osastohoitoon. Masennusoireiden ja hoitoon hakeutumisen välisiä yhteyksiä tutkittiin korrelaatioanalyysilla sekä logistisella regressioanalyysilla. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksessa havaittiin, että eri oireet ennustavat hoitoon hakeutumista eri tavoin. Masentunut mieliala, itsetuhoiset ajatukset, syyllisyyden tunteet ja univaikeudet ennustivat hoitoon hakeutumista. Sen sijaan henkilöt, joilla ilmeni ärsyyntyvyyttä ja nautinnon puutetta, hakeutuivat epätodennäköisemmin hoitoon. Muut oireet eivät ennustaneet tilastollisesti merkitsevästi hoitoon hakeutumista. Tuloksista nähdään, että masennusoireiden välillä ilmenee eroja hoitoon hakeutumisessa. Tämä tutkimus antoi viitteitä, että masennusoireita kannattaisi jatkossa tutkia yksittäisinä tekijöinä, eikä vain yhdenvertaisina kriteereinä masennusdiagnoosille. Masennuksen arvioimisessa yksittäisten oireiden tarkastelu saattaisi antaa enemmän kliinistä tietoa masennuksesta, mitä puolestaan voitaisiin hyödyntää myös sopivimman hoitomuodon löytämisessä.
-
(2019)Tavoitteet: Monet masennuksesta kärsivät eivät saa tarvitsemaansa hoitoa. Masennuksesta kärsivien hoitoon hakeutumista on tutkittu paljon, ja on havaittu, että masennuksen vakavuusaste vaikuttaa hoitoon hakeutumiseen. Masennuksen arvioimisessa on nykyään alettu kiinnittää huomiota eri oireisiin ja oireiden välisiin eroihin. On havaittu, että eri oireet vaikuttavat eri tavalla psykososiaalisiin toiminnan häiriöihin ja että osa masennusoireista on voimakkaammin yhteydessä vakava-asteiseen masennukseen kuin toiset. Tämän vuoksi on syytä olettaa, että eri masennusoireiden välillä saattaa ilmetä eroja, kun tutkitaan yksittäisten oireiden vaikutuksia hoitoon hakeutumiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia eri masennusoireiden yhteyksiä hoitoon hakeutumiseen, ja tarkastella, vaikuttavatko eri oireet eri tavoin hoitoon hakeutumiseen. Menetelmät: Tutkimuksen otos (N=2352) koostui Survey of Health, Aging and Retirement in Europe kyselyn toisesta vaiheesta. Otos on kerätty 12:sta eri Euroopan maasta. Masennusta arvioitiin EURO-D itsearviointikyselyllä, jossa arvioitiin 12:ta eri masennusoiretta. Hoitoon hakeutumista tutkittiin kysymällä tutkittavilta ovatko he koskaan hakeutuneet lääkärille tai psykiatrille masennuksen vuoksi, tai ovatko he koskaan joutuneet psykiatriseen osastohoitoon. Masennusoireiden ja hoitoon hakeutumisen välisiä yhteyksiä tutkittiin korrelaatioanalyysilla sekä logistisella regressioanalyysilla. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksessa havaittiin, että eri oireet ennustavat hoitoon hakeutumista eri tavoin. Masentunut mieliala, itsetuhoiset ajatukset, syyllisyyden tunteet ja univaikeudet ennustivat hoitoon hakeutumista. Sen sijaan henkilöt, joilla ilmeni ärsyyntyvyyttä ja nautinnon puutetta, hakeutuivat epätodennäköisemmin hoitoon. Muut oireet eivät ennustaneet tilastollisesti merkitsevästi hoitoon hakeutumista. Tuloksista nähdään, että masennusoireiden välillä ilmenee eroja hoitoon hakeutumisessa. Tämä tutkimus antoi viitteitä, että masennusoireita kannattaisi jatkossa tutkia yksittäisinä tekijöinä, eikä vain yhdenvertaisina kriteereinä masennusdiagnoosille. Masennuksen arvioimisessa yksittäisten oireiden tarkastelu saattaisi antaa enemmän kliinistä tietoa masennuksesta, mitä puolestaan voitaisiin hyödyntää myös sopivimman hoitomuodon löytämisessä.
Now showing items 1-3 of 3