Browsing by Subject "ghosts"

Kautta historian, aaveita ja kummituksia on usein pidetty enteinä epäonnesta ja lähestyvästä kuolemasta. Tämä tutkielma tarkastelee tapausta, jossa aaveita käytettiin tarkoituksellisesti loanheittokampanjassa, jonka tavoitteena oli varmistaa, että Canterburyn arkkipiispa William Laud (1573-1645) päätyisi teloitettavaksi. Arkkipiispa Laud nautti kuningas Kaarle I:n suosiota ja oli aikansa vaikutusvaltaisimpia henkilöitä Englannissa. Englannin sisällissodan syttyessä 1640-luvun alussa Laudin onni kuitenkin kääntyi ja hänet vangittiin ja teloitettiin maanpetturina. Laud hankki uransa aikana pitkän listan vihamiehiä, ja hänen tultuaan viimein vangituksi vuonna 1641 nämä viholliset pääsivät vapaasti julkaisemaan aggressiivisia Laudin vastaisia pamfletteja. Laudia vastaan hyökkääviä pamfletteja kirjoitettiin 1640-luvun alussa lukuisista eri näkökulmista, mutta tämä teksti keskittyy analysoimaan pamfletteja, jotka käyttivät aaveita retorisena keinona viestinsä vahvistamiseksi. Tutkielma käsittelee kuutta pääosin anonyymia vuosina 1641-45 julkaistua tekstiä, jotka ovat monilta osin hyvin tyypillisiä aikansa pamfleteiksi, mutta tarjoavat toisaalta kirjoittajiensa käyttöön ainutlaatuisen retorisen arsenaalin. Aavehahmoja satiirisissa teksteissään käyttävät Laudin vastaiset pamflettien kirjoittajat kykenivät esimerkiksi kuvaamaan teksteissään Laudin edesmenneitä liittolaisia tätä jyrkästi vastustamaan palaavina aaveina sekä esittämään arkkipiispan itsensä pilkallisessa valossa taikauskoisena ja harhaisena, ja tätä kautta uskonnollisena auktoriteettina täysin epäuskottavana. Laudin vastaiset aavekertomukset ovat sikäli historiallisesti mielenkiintoisia, että niitä tutkimalla on mahdollista tarkastella aaveiden ja kuoleman kulttuurihistorian, uuden ajan pamflettikirjallisuuden historian, sekä reformaation jälkeisten uskonnollisten konfliktien historian yhtymäkohtaa. Arkkipiispa Laudia säälimättä pilkkaavat satiiriset aavekertomukset osoittavatkin osaltaan niin poliittisesti latautuneiden pamflettien tehokkuutta kuin myös monitulkintaisten aavehahmojen mahdollisten narratiivisten käyttötarkoitusten laajaa kirjoa. Laudin vastaiset kummituskertomukset eivät tietenkään yksinään aiheuttaneet aikansa merkittäviä historiallisia mullistuksia, mutta ne olivat omalta osaltaan tehokkaita ja taitavasti rakennettuja yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineitä.

The present thesis focuses on the analysis of Shirley Jackson’s The Haunting of Hill House (1959) and of Amy Tan’s The Hundred Secret Senses (1995). Hans Robert Jauss’ theory of the “horizon of expectations” is used as theoretical background to support the analysis. A socio-historical and cultural approach is adopted when considering how the authors engage with the device of ghosts in their novels. In particular, it is argued that the ghosts are used to deliver messages on the topics of mental illness and of the process of identity-building, respectively. Following Jauss’ theory, it is also argued that the contemporary reader is facilitated in the identification of such messages due to the differences in the socio-historical and cultural conditions when compared with the time of publication of the novels. The thesis also provides background information that helps creating a contextual frame for a better understanding and identification of the above-mentioned issues in the novels. The Secondary Sources section includes material on the following topics: the cultural and literary evolution of ghosts in both Western and Chinese frameworks, the development of the haunted house narrative, social stigmatisation of mental illness in American society, and the formation of identity in mixed-background individuals. The findings of this thesis strengthen the validity of reader-oriented criticism and of the importance of the role of readers in the reception and assimilation of literary works. Moreover, the results of the analysis of the two novels suggest that Jauss’ theory involves a wide scope of experiences that contribute to the formation of the different “horizons of expectations.” These experiences involve both the public and the private spheres of life. Thus, in addition to the socio-historical dimension as already highlighted by Jauss, cultural knowledge and subjective approach to a certain topic concur with the formation of the “horizons” and with the consequent reception of a literary work. This finding not only validates Jauss’ theory on the mutability of the significance of a literary work through decades, but it also shows that an informed approach to a literary work necessitates more than taking into consideration historical distance alone. This also clarifies the importance of reading both novels not only in their socio-historical framework, but also in their cultural and literary context. This process contributes to a better reception of the meanings of a literary work and to the supplementary possibility of identifying issues that might otherwise be misplaced and overlooked.