Browsing by Subject "Portugali"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2017)Tässä tutkielmassa tarkastelen Portugalin paluumuuttajista rakennettuja representaatioita kulttuurisen trauman tutkimuksen näkökulmasta. Selvitän, millaisia merkityksenantoja kulttuurisessa muistissa ilmenee suhteessa dekolonisaatioon, Afrikasta Portugaliin suuntautuneeseen paluumuuttoon ja imperialistisen valtakauden päättymiseen. Lisäksi tarkastelen identiteettien ideologista rakentumista ja niistä neuvottelua kansallisen kertomuksen ja myyttien maiseman käsitteiden avulla. Pyrin ymmärtämään, kuinka kolonialismin ja diktatuurin valtasuhteiden tuottamat edustukseltaan yksipuoliset representaatiot haastetaan identiteettisen hybriditeetin tilassa. Tarkastelen myös sitä, kuinka postkolonialistinen diskurssi aineistossani ilmenee. Analysoin aineistoni sisältöä Jeffrey C. Alexanderin kulttuurisen trauman teorian avulla. Olen valikoinut aineistoni tekstit hakusanalla retornado, paluumuuttaja Público-sanomalehdestä löytyneistä artikkeleista sekä kahdesta muusta paluumuuttoa käsittelevästä tekstistä. Representaatioiden tuottajia aineistossani ovat portugalilaiset kirjailijat, toimittajat, tutkijat ja paluumuuttajat. Tutkimustulokset osoittavat, että representaatioissa paluumuutosta ja dekolonisaatiosta nousevat esiin muistamisen ja identiteetin muodostumisen teemat. Paluumuuttajat ovat kokeneet traumaattiseksi muiden portugalilaisten tuottaman stereotyyppisen identiteetin. Sen avulla paluumuuttajiksi nimetty ryhmä toiseutettiin portugalilaisessa yhteiskunnassa. Kolonialismin ja diktatuurin aikaisten valtasuhteiden ideologisuuden koetaan vaikuttaneen identiteeteistä neuvottelun mahdollisuuksiin pitkään dekolonisaation jälkeen. Kulttuurinen unohtaminen ja hiljentyminen ovat tuottaneet paluumuuttajille kärsimystä. Tutkimukseni perusteella imperiumin aikana tuotettu kansallinen kertomus vaikuttaa yhä postkoloniaalisessakin tilassa vahvasti kansalliseen identiteettiin. Sen kanssa ristiriidassa olevien kertomusten ja muistojen edustus on ollut yhteiskunnallisessa keskustelussa kapeaa. Monipuolisesti edustettujen representaatioiden poissaolo kulttuurisesta muistamisesta on tuottanut Portugaliin kulttuurisen trauman. Tutkimuksessani nousee esiin paluumuuttajiksi nimettyjen ihmisten tarve saada määritellä oma identiteettinsä ja kertoa oma muistonsa historiasta Afrikasta ilman kolonialistisen diskurssin ideologisia vaikutuksia. Myös hegemoninen kertomus imperialistisesta historiasta ja sen perustuminen lusotropikalistiseen fantasiaan kuvataan yksipuoliseksi ja kulttuurista muistia vääristäväksi. Kulttuurisessa trauman kertomisessa on analyysini mukaan tavoiteltavaa pyrkiä alistavien valtasuhteiden määrittämästä diskursiivisesta tilasta kohti muistojen ja representaatioiden moniäänistä edustusta. Näin pyritään dekolonisoimaan portugalilaista kansallista identiteettiä ja luomaan kärsimyksestä vapaata hybriditeetin tilaa.
-
(2006)Tutkimus käsittelee kahden Euroopan unionin pienen jäsenvaltion, Suomen ja Portugalin, julkisen kehitysyhteistyön ja kehitysyhteistyöpolitiikan eurooppalaistumista. Eurooppalaistuminen määritellään Euroopan unionin politiikkojen, instituutioiden, arvojen, normien ja käytäntöjen vaikutuksiksi kansallisella tasolla. Tutkimuksessa pyritään selvittämään 1) miten EU ja Euroopan yhteisö ovat vaikuttaneet tutkimuskohteisiin, 2) miksi vaikutukset ovat havaitunlaisia ja 3) onko eurooppalaistumista todella tapahtunut. Tutkimuskohteita tarkastellaan aiemman eurooppalaistumistutkimuksen muodostamassa teoreettisessa viitekehyksessä, mutta myös laajemmin osana ulkopolitiikkaa ja laajentunutta turvallisuuskäsitystä. Eurooppalaistuminen ilmiönä sisältää myös sisäänrakennetun oletuksen siitä, että Euroopan unioni vaikuttaa, minkä vuoksi tutkimuksessa arvioidaan myös tämän 'eurooppalaistumisen perushypoteesin' paikkansapitävyyttä. Tutkimusmetodina käytetään vertailevaa politiikantutkimusta. Eurooppalaistuminen ilmiönä hahmotellaan muuttuja-ajattelun avulla, top-down -näkökulmasta. Asetelma vaatii muiden mahdollisten selittävien tekijöiden huomioimista, jotta todelliset kausaalisuhteet saataisiin esille. Tämän lisäksi käytetään kontrafaktuaalista päättelyä parantamaan tutkimuksen sisäistä validiteettia. Varsinainen tutkimusaineisto koostuu pääosin Suomen ja Portugalin julkisen kehitysyhteistyön virallisista asiakirjoista: linjauksista, raporteista, vuosikertomuksista, lausunnoista ja selvityksistä sekä tutkimuksista ja tilastoista. Aineiston tarkastelu rajataan ajallisesti kummankin maan koko EU/EY-jäsenyysaikaan ja muutamaan sitä edeltävään vuoteen. Tutkimuskohteissa havaitaan Euroopan unionin vaikutuksia, jotka kuitenkin ovat suurelta osin erityyppisiä. Eniten eurooppalaistumista havaitaan tapahtuneen jäsenyyttä edeltävinä ja heti sen jälkeisinä vuosina. Kehitysyhteistyön alueista eniten vaikutuksia löydetään rahoituksesta ja monenkeskisestä yhteistyöstä. Vähiten EU/EY on vaikuttanut kahdenväliseen yhteistyöhön ja kehitysyhteistyöpolitiikkaan. Myös kehitysyhteistyöhallinnossa ja kansalaisjärjestöjen asemassa havaitaan eurooppalaistumista. Tutkimuksessa myös esitetään, että muut selittävät tekijät osin selittävät ja ehdollistavat sitä, miten eurooppalaistuminen ilmenee tutkimuskohteissa. Kehitysyhteistyön muutosta ja muuttumattomuutta EU-jäsenyyden ajalla Suomessa ja Portugalissa selittäviksi ulkoisiksi tekijöiksi nostetaan EU:n lisäksi kehitysajattelun globalisaatio, kylmän sodan päättyminen, viiteryhmät ja siirtomaavaltatausta. Kyseisten tekijöiden tarkastelu yhdessä kontrafaktuaalisen päättelyn kanssa antaa myös vahvoja viitteitä siitä, että eurooppalaistumista on tapahtunut, jolloin europpalaistumisen perushypoteesi jää voimaan.
-
(2020)Evictions have been on the rise in Europe and around the globe during recent years. This study aims at giving voice to the people who are experiencing housing insecurity in the Portuguese capital city, Lisbon. Housing has become a key issue in local politics and this study sheds light on the topic in the context of the Portuguese welfare state. The first research question is to find out how the people, who are being evicted, or threatened to be evicted, see and describe their situation and how the situation has affected their lives. The second research object is to find out from where they have looked for assistance with their housing situations and how they perceive the help they have received. The literature review and the theoretical framework deal with the special features and development trajectories of the Portuguese welfare state. Despite the later democratic development, the legacies of Salazar´s authoritarian regime and of the colonial past are still visible in the form of considerable inequality within the society. The focus, though, is on the lived experiences of the participants. The approach of the study is qualitative and experience-centered narrative research. The data are made up of nine semi-structured interviews. All participants have experienced housing insecurity. Insecure housing, together with limited financial means, lead to a situation where the tenants are trapped in a dwelling which is insecure in terms of both legal rights and physical living conditions. Additionally, many tenants suffer from different types of harassment and intimidation by the landlords. Housing insecurity impacts various areas of people’s lives and the study reveals the downward spiral that the lives of the participants in the most insecure situations had taken. The insecure housing and economic deprivation increased the dependency on welfare provision and led to deepening poverty, with several unwanted practical, emotional and social consequences. Managing day-to-day life became physically and emotionally consuming for the participants and their personal relationships suffered. Many participants reported feelings of nervousness and depression, increasing health issues and a sense of being lost. Local authorities are involved in most cases and several participants had been in contact with the social services. The findings of the study support the existing literature about the short-comings of social protection and social welfare in Portugal. The housing issue in Portugal seems to be a structural problem arising from the societal inequalities, the pursued housing policies and the traditionally large role of the family in welfare and housing provision. Different grass-root organizations, such as Habita, seem to play a crucial role in supporting the individual, in raising awareness through publicity and in uniting people in a collective struggle for structural changes in society.
Now showing items 1-3 of 3